Otsikko on aika jyrkkä, kun ystävästä kuitenkin kysymys tavallaan, mutta ongelmani on sellainen kun tuntuu ettei yhden kaverin kanssa ole enää mitään yhteistä. Varsinkin, kun olen alkanut kyseistä ihmistä jotenkin ujostelemaan, voi johtua eräästä asiasta mikä on saanut tuntemaan oloni epävarmaksi hänen seurassaan.
Tutustuimme ala-asteen lopulla, ylä-asteella olimme luokkakavereita ja silloinkin alkoi tuntua ettei enää välituntisin keksi jutun juurta. Viimeistään lukioikään mennessä olemme muuttuneet erilaisiksi, tuntuu että hän on ihan erityyppinen, liikkuu ihan eri porukoissa mutta silti hän edelleen aina välillä haluaa viettää aikaa kanssani. Minä sen sijaan tunnen jo ahdistusta kun pitää olla hänen kanssaan, esim. yökyläilyt ovat hyvin kiusallisia.
Ehkä hänkään ei oikeasti haluaisi olla enää kaveri muttei kehtaa lopettaa ystävyyttä kun luulee ehkä minun loukkaantuvan. En toisaalta itsekään uskalla sanoa hänelle mitään, etenkin kun hänen kanssaan syvälliset keskustelut eivät tule kysymykseenkään, kuten edellä sanoin en edes osaa kovin jutella hänen kanssaan, puhumme lähinnä pinnallisista arkisista asioista.
En haluaisi loukatakaan, joten hankala kun ei voi vaan kylmästi laittaa välejä poikki, ei minua haittaisi jos pysyisimme kuitenkin hyvän päivän tuttuina jonka kanssa pari sanaa vaihtaa kun satutaan kohtaamaan.
En myöskään osaa sanoa ei, ainakaan riittävän usein, että jos vaikka epäsuorasti saisin ilmaistua ettei kiinnosta ja hän tajuaisi jättää minut rauhaan, kun aina kieltäytyisin jonkin tekosyyn verukkeella kun hän pyytää minua viettämään aikaa kanssaan.
Tätä vaikeuttaa vielä se että meillä on yhteinen ystävä, jonka kanssa vietämme aikaa myös kolmistaan.
Ilmeisesti hän kokee huonoa omaatuntoa ettei vietä tarpeeksi aikaa kanssani, mutta minusta ainakin ihan normaaliin elämään kuuluu se että asiat muuttuvat eikä kaikki ihmissuhteet ole ikuisia, mielestäni on turhaa ja väkinäistä yrittää pitää tätä suhdetta yllä.
Miten siis voisin lopettaa ystävyyden tämän henkilön kanssa?
Kuinka päästä eroon ihmisestä?
53
7841
Vastaukset
- Jepjeppppp
Olet täysin oikeassa; ihminen, luonne ja ajatusmaailma muuttuu meillä kokoajan ja olisi periaatteessa mahdotonta pysyä samana ihmisenä läpi elämän. Tutustumme elämämme aikana moniin ihmisiin, joihinkin syntyy syviä ystävyyssuhteita, toisiin taas ei. Tapauksessasi on tapahtunut ihan luonnollinen ilmiö; olette vain kasvaneet toisistanne erilleen.
Ymmärrän että jatkuva tekosyiden keksiminen näkemisen välttelyksi ärsyttää, varsinkin jos ystäväsi ei tajua teidän olevan ns. "liian erillaisia toisillenne". Niinkuin mainitsit, myös yhteinen ystävänne vaikeuttaa erkanemista kaveristasi. Oletko hyvä ystävä tämän yhteisen kaverinne kanssa? Voitko puhua hänelle luottamuksellisesti? Jos sanoisit kyllä, kerro ajatuksistasi myös hänelle, saatat huomata kuinka hänkin kertoo huomanneen ystävän muuttuneen ja yhteistuumin voitte miettiä mitä tekisitte asialle.
Tiedän, kuullostaa radikaalilta, mutta tuollaisissa tilanteissa välien poikkilyöminen on helpompaa kun toisen kanssa pakosta kiusaantunut oleilu. - proplemoi
Kiitos, kiva saada asiallinen vastaus. Arvelin ensin ettei tätä kukaan edes lukisi.
Tätä olen miettinyt että kertoisinko tuolle toiselle ystävälle, toisaalta pelkään että hän suuttuu. Kun tavallaan minusta varmaan on huomannut päällepäin että viihdyn paremmin hänen seurassaan kahdestaan. Siis pelkään että tämä jonka kanssa viihdyn luulee minulla olevan taka-ajatuksena että saisin tuon toisen kaverin pois meidän välistä jos avautuisin asiasta. Että hän paheksuisi minua.
Hankala selittää kunnolla mitä tarkoitan, tässä oli ensin ihme sepustusta mutta siitä ei saanut mitään tolkkua kumpaa milloinkin tarkoitin.
Heillä kahdella siis kyllä synkkaa ihan hyvin, ettei oikein voida yhteistuumin dumpata tuota kolmatta osapuolta, hoh olenpa kamala kun tuollaisia mietinkin, aika julmaa olisi.
Se vika on kai sitten vain minussa. En haluaisi laittaa välejä kumpaankin poikki, mutta tasavertaisuuden nimissä se kai olisi oikein.- samoin tein
Koska teitä on vain kolme, niin luultavasti asia onnistuu siten, ettei välejä tarvitse katkaista molempiin.
Oma tilanteeni oli sellainen, että meitä oli isompi kaveriporukka joista osan kanssa en halunnut enää olla tekemisissä. Kaveriporukan laajuuden ja tiiviyden vuoksi oli kuitenkin katkaistava välit kaikkiin. Toisaalta ajattelin tämän myös olevan reilumpaa kaikille osapuolille ja en halunnut loukata liikaa ketään heistä.
Myös käytännössä asia olisi ollut hankala järjestää yhteisten illanviettojen jne. suhteen. Toki haittapuoli on se, että enää ei ole kavereita, mutta kaikkeen tottuu.
- eeespirit
MInunkin mielestäni olet ihan oikeassa, ystävät muuttuvat eikä tuo ystäväsi itse asiassa edes ole ystäväsi, koska et hänen seurassaan viihdy.
Tekisisn niin, etten enää itse ottaisi yhteyttä koskaan ja kieltäytyisin tapaamisista aina. Yhteiselle ystävälle ei minusta kannata sanoa mitään, vaan ehdottaa hänelle kahdenkeskistä tapaamista. Esimerkiksi kutsu hänet kotiisi ja sano, ettet ole kutsunut tätä toista ystävääsi. Jos hän kysyy asiasta voit sanoa, että sinusta tuntuu, ettei teillä ole pitkään aikaan ollut mitään yhteistä, mutta ette ole riidoissa etkä halua loukata ystävää mitenkään. JOs kutsut yhteisen ystävän kotiisi, sinne ei voi kutsumatta ei-toivottu tuttava ilmaantua.
MInusta olisi parempi että käyttäisit tästä kaverista nimeä tuttava, ei ystävä niin asia on silloin paljon selkeämpi. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, jos ei viihdy, eihän sille mitään mahda. Silti ei tarvitse myöskään panna välejä poikki tai turhaan ketään loukata.- 14+8
"Tekisisn niin, etten enää itse ottaisi yhteyttä koskaan ja kieltäytyisin tapaamisista aina."
Pitkällä tähtäimellä tuo voi olla hyvä tavoite, mutta jos muuttaa yhtäkkiä käytöstään noin rajusti, on kyllä selityksen velkaa... On meinaan todella raukkamaista jättää toinen ihmettelemään, mitä se on tehnyt väärin, kun pitkäaikainen ystävä pani yhtäkkiä välit kylmästi poikki. - eeespirit
14+8 kirjoitti:
"Tekisisn niin, etten enää itse ottaisi yhteyttä koskaan ja kieltäytyisin tapaamisista aina."
Pitkällä tähtäimellä tuo voi olla hyvä tavoite, mutta jos muuttaa yhtäkkiä käytöstään noin rajusti, on kyllä selityksen velkaa... On meinaan todella raukkamaista jättää toinen ihmettelemään, mitä se on tehnyt väärin, kun pitkäaikainen ystävä pani yhtäkkiä välit kylmästi poikki.Kyllähän se ystävyys jatkuu ikuisuuksiin, jos soitellaan ja tapaillaan. Jos tavoitteena on päästä eroon niin ei siihen oikein muuta keinoa ei ole kuin lopettaa tapailu. Jos siitä syntyy ihmettelyä niin voihan sen sanoa, ettei tarvitse ihmetellä, että sinussa ei ole mitään vikaa, mutta meillä vain ei ole minun mielestä enää tarpeeksi yhteistä. Selitystä ei minun mielestä välttämättä tarvita siksi, että se turhaan loukkaa. Suurin osa tajuaa selittämättäkin, jos ei yhteyttä oteta, että ystävyys on päättynyt. Surullistahan se on siinä tapauksessa jos toinen sattuisikin pitämään hyvänäkin ystävänä eikä anna periksi ilman selityksiä. Ainakin minulle on kyllä onnistunut hyvän päivän tuttavuus entisen ystävyyden jälkeen. Mitä olen seurannut niin selitykset tuovat vain riitelyä ja syyttelyä mukaan tilanteeseen. Ystävyyteen joka on hiipunut on parempi jättää kivampi muisto. Mutta näitä tietysti voi monelta kantilta ajatella. Mutta se selkiyttää kummasti jos päättää, että en aio enää tuon ihmisen kanssa olla tekemisissä eikä vello siinä välissä syyllisyyttä tuntien.
- rewfdsfsd
Kyllähän ihmiset etääntyvät. Ilmeisesti kaverisi on aika jääräpäinen ja haluaa pitää sinut ystävänä vaikka väkisin. Itselläni ovat vanhat kaverit jääneet luonnostaan taka-alalle ja niitä pääsi livahtamaan karkuun ehkä vähän turhankin monta ja hyviäkin kavereita.
- mullameneehermot
Kertokaa joku mitä minun pitäisi tehdä. Olen ihmisille liian kiltti, enkä osaa sanoa ei.
Mulla on siis yksi "ystävä" ja koko suhteemme oikeastaan perustuu tähän huonoon piirteeseeni. En ole koskaan pitänyt häntä, sanotaan nyt vaikka Jaana, parhaana ystävänäni, mutta hän luulee niin. Kun pääsin lukiosta luulin ettei minun tarvitsisi enää tavata Jaanaa mutta hän tykittää koko ajan tekstiviestiä ja soittaa, enkä yleensä vastaa. Luulisin hänen ymmärtävän että jos en ikinä vastaa niin jättäisi minut rauhaan.
Kun hän halusi tavata, niin minä sanoin että katotaanko vaikka viikonloppuna ja hän heti huusi perään että pitää sanoa tarkalleen mikä päivä!! -.-
Ahdistun myös kun hän pakotti sanomaan tarkan ajan jolloin tulen koska yleensä sanon muille kavereille tulevani esim. 3 ja 4 välissä. Jaanalle tämä ei kelvannut, vaan piti sanoa tarkka aika ja jos myöhästyin niin sain kuulla kunniani. Ja pahinta oli, kun en saanut ikinä lähteä heidän kotoaan. Sanoin suoraan että taidan nyt lähteä kotiin, niin ei. Piti aina keksiä joku valhe jos halusin lähteä.
Tunnen monia, jotka ovat joskus olleet hänen kavereitaan, mutta he ovat laittaneet välit poikki, sillä hän suuttuu ja vittuilee ihan joka asiasta.
On ihan kamalaa, että kun en vastaa hänen soittoihinsa, niin hän laittaa äidilleni viestin ja sanoo että käskee minun soittaa. Siitä kylläkin olen hänelle sanonut, mutta ei näköjän auttanut. Myös facebook seinäni on nyt täynnä hänen jakamiaan linkkejä ja kuvia, joihin hän on kommentoinut esim. "olipas se ikimuistoinen kesä". Ihan kuin hän yrittäisi näyttää kaikille uusille kavereilleni että tää on mun paras kamu. Menee hermot kun en osaa sanoa hänelle että jättää mut rauhaan. Kiitos kun sain purkaa tunteitani tänne ja toivoisin joltain vastausta.- Joskus on JÄTETTÄVÄ!
Olen kokenut vastaavaa!
Luin mielenkiinnolla sun stoorin.
Kyseessä mun mielestä VAATIVA ihmistyyppi, eikä se toista ajattele!
- juujaa1
Voi luoja näitä ihmissuhteita...
Juuri tulin lenkiltä erään sukulaisen kanssa ja nielin kävellessämme ärtymystäni ja tulin tänne vielä hetkeksi pohtimaan, mikä se on kun ihmisiä on välillä niin vaikea kestää... Mieluiten kävisin lenkillä yksikseni. Huomenna, tänä iltana ja ensi viikonloppuna aion laittaa puhelimen kokonaan pois päältä, ettei kukaan häiritse rauhaani. Tuntuu, että ihmissuhteet on enimmäkseen rasittavia, varsinkin sukulaisten kesken, kun tunkevat elämääni ja iholle ja utelevat asioistani. Tämäkin sukulainen jaksaa udella eräästä arasta yksitysiasiasta (päättyneestä miessuhteesta) ja tekisi mieli huutaa ja raivota, että etkö tajua ettei se sinulle kuulu.
Huonot ystävyysuhteet vievät vain turhaan aikaa ja energiaa, jonka voisi käyttää paremmin itseä kiinnostaviin asioihin. Ihme juttu, kun on noita ihmisiä, jotka eivät osaa olla yksin ja tarvitsevat seuraa jokaikiseen menoonsa. Itse olen niin itsenäinen, etten tällä hetkellä kaipaa seuraa yhtään mihinkään...
Täytyy vain lakata olemasta "kiltti" ja sanoa ääneen mitä haluaa....- ap...
niin totta, mieluummin monesti käyttäisi ajan muuhun, ja minulla ärsyttää aina kun menen kertomaan tuolle ystävälleni joitain asioita mitä en edes haluaisi kertoa, en halua että minusta tiedetään ihan kaikkea varsinkin jos kyse on enemmän tuttavasta kuin sydänystävästä. Mutta kun lopulta kun ei keksi kertakaikkiaan mitään muuta keskusteltavaa niin sitten menen paljastamaan kaikenlaista.
- Armiida+
Ei ehkä kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Minustakin on joskus tuntunut, että ystävän kanssa ei ole enää mitään yhteistä, mutta myöhemmin mieli on muuttunut. Sitä paitsi ystävä voi olla, vaikka ei olisikaan niin kauheasti yhteistä. Voihan yhdessäoloa vähentää, mutta aika vaikea sitä on kokonaan lopettaa, jos teillä kerran on yhteinenkin kaveri jonka kanssa olette kolmistaan.
- eeespirit
Ei minustakaan ystävyyttä se estä ettei ole paljon yhteistä, se on vain kohtelias tapa sanoa ettei enää viihdy yhdessä. Kannattaa minustakin pohtia asia huolellisesti ennen kuin tekee mitään, ap on tainnut tätä jo pohtia. Itse en ole kertaakaan katunut menneitä ystävyyksiä vaan olen ollut päinvastoin helpottonut. En ole heitä kaivannut enkä ajatellut ja toivon heille hyvää, mutta se ystävyys vain oli tullut tiensä päähän.
- ap...
kyllä, sanoinkin aloituksessa että minusta olisi ihan mukava kuitenkin olla vielä hyvänpäivänkaveri tms. Esim. koulussa on ihan jees olla tekemisissä jos ollaan vaikka samalla kurssilla, mutta nuo vapaa-ajan yökyläilyt ja muu ajanvietto...
Haluaisinkin sanoa hänelle ettei haittaisi vaikka yhteinen ajanviettomme jäisi vain koulurakennuksen sisälle, mutten uskalla/osaa.- eeespirit
Tuollaista on aika vaikea sanoa, entäpä jos vastaisit aina ehdotuksiin, että nähdään sitten koulussa etkä itse ehdottelisi mitään. Loppujen lopuksi asia on aika yksinkertainen. Ehkä ajattelet sitä liikaa eli tunnet syyllisyyttä. Sitten kun syyllisyys loppuu, huomaat että tämä ihminen jää pois kuvioista itsekseen ilman sen kummempaa draamaa.
- sdgsfsdgsdf
On raukkamaista vältellä ja keksiä tekosyitä. Teet vaan niin, ettet ota itse koskaan yhteyttä ja jos hän ehdottaa jotain, keskustelet hänen kanssaan ja kerrot miten asia on. Ihmiset ja tilanteet muuttuvat ja tosiaan tulee eteen tilanteita kun vanhan ystävän kanssa ei enää ole niin paljon yhteistä. Eli suora ja ymmärtäväinen keskustelu on kaiken a ja o. Ei kannata kuitenkaan laittaa välejä kokonaan poikki, eihän sitä tiedä jos tilanne muuttuu joskus. Sanoit kuitenkin haluavasi olla hyvänpäivän tuttu hänen kanssaan.
- tekopyhältä vaikutta
Minulle just yksi mun läheinen sanoi, että en ilmeisesti vain osaa ottaa näitä Suomi24.fi- nettikeskusteluita "oikein", kun uskouduin yksityisesti minulle rakkaalle ihmiselleni, että pidän näitä Suomi24- palstoja huijauksena ja Suomi24.fi-keskustelupalstoja pääosin kiusaamispalstoina joissa kiusataan täysin viattomia, teknisesti ja tai muutoin, joten yritän nyt unohtaa sen negatiivisen vahvan tunteeni näistä palstoista, kun julkinen ja nimetönhän tämä palsta on, vaikka lukiessani tekstejä toisin koenkin ja vastata kirjoittajien "avauksiin", että ikäänkuin täällä muka rehellisesti ja avoimesti ihmiset kertovat, vaikken siihen uskokaan. Mun on ihan todella pakko lukemani tekstin aloitustarinaan sanoa, että itse en haluaisi ikinä olla edes hyvänpäiväntuttu kenellekään, joka ajattelee minusta negatiivisesti, mitä tohon tarinaan tulee, jos olisin aloittajan kertoman "kaverin" asemassa. :D
!!! Outoa muutenkin, että Suomi24.fi:n nimettömän keskustelupalstatekstin nimimerkkikenttääni ei keskustelupalstalla mahtunut kokonaisuudessaan lausahdusta, että " tekopyhältä vaikuttavaa", vaan kolme kirjainta nmiimerkkikenttään kirjoittamastani piti jättää pois. Luulisi, että nimimerkkikentässä saisi kirjoittaja nimettömällä julkisella keskustelupalstalla Suomi24.fi kuvata ja selventää mielipiteensä sisältöä, eikä siten, että niimerkkikenttään kirjoitettavan kommentin pituutta rajoitetaan oudosti.!!!
Onneksi minulla ei ole ystäviä, joita pitäisi vältellä. Mulla on ystävyydestä eri käsitys, kuin Suomi24- keskimääräisillä keskustelupalstakirjoittajilla. Aloittaja taitaa olla joku teinix, mutta itse ainakin tekisin siten, että jos joku haluaisi olla mun "kaverini esimerkiksi koulussa ryhmätyötehtävissä", mutta muualla ei suurinpiirtein sanoa edes moi ja jos haukkuisi mua vielä netissä, niin minä varmaan sanoisin sellaiselle siellä koulussakin, etä ei tartte lähestyä, jos sellaista sairasta kiusantekoa kokisin.:D
Voi näitä parkoja kun ne ei tiedä oikeista ystävyyssuhteista. Ystävyys on varmaan monille nykyihmisille kertakäyttötavaraa, ystäviksi halutaan niistä joita voidaan hyötyä jne. jne, mutta ne jotka arvostavat ystävään, eivät netissä ystäviä hauku. Fakta.
Itse olen kyllä kieltämättä minäkin onnellinen, ettei tänä päivänä aikuisuudessa tarvitse olla lapsuuden yhdenkin koulukiusaajan minkäänlainen kaveri, että siitä olen päässyt ( toivon mukaan!) eroon. Sillä epäkaverilla kun oli aivan uskomaton kyky pahoittaa minun mieltäni, saada oloni tuntumaan huonolta kaikissa tilanteissa peruskouluaikana ja nolata minua fiksumpiensa edessä, mitä lapsuuttani muistelen ja en ole niin alhainen, että nimistä tai nimillä puhuisin. On ihanaa, kun ei tartte aikuisiässä olla kenenkään sellaisen ihmisen "kaveri", joka juorusi mieltä pahoittaakseen paskajuttuja hänen omaa perhettään taviksemmin ja rehdisti pärjänneen minun perheestäni luulopohjalta tyyliin " sinun äitisi on ollut katkaisuhoidossa" ( ei ole ollut) - itse en suurinpiirtein tiennyt sen vanhempien edes nimiä, paitsi että isänsä oli istunut linnassa ja äitinsäkin melkoinen juorutoimisto. Lisäksi kun sille piti vielä aina lainata merkivaatteitaan kun sillä itsellään ei ollut niitä varaa ostaa ja kun sen koko perheen kaveripiirikin oli tampioita, niin soromnoo oikeastaan on onni, että kaikki ystävyyssuhteet eivät kestä tai kanna aikuisiälle.
Opitte te kyllä aikuisina - jos ette keskenkasvuisten tasolla ole - valitsemaan ystävät. Mikään maailmassa ei ole niin iloa tuottavaa, kuin ystävät. Itse kunnioitan ja arvostan omiani aivan valtavasti. Ja jokainen, joka mulle on ollut ystävä, sellainen tietää, että tarvittaessa mun apuuni ja tukeeni voisi kaikessa luottaa. En ole täydellinen, mutta ystäviäni jos jossakin voin heidän elämässään auttaa, auttaisin aina. - Kypsynyt
tekopyhältä vaikutta kirjoitti:
Minulle just yksi mun läheinen sanoi, että en ilmeisesti vain osaa ottaa näitä Suomi24.fi- nettikeskusteluita "oikein", kun uskouduin yksityisesti minulle rakkaalle ihmiselleni, että pidän näitä Suomi24- palstoja huijauksena ja Suomi24.fi-keskustelupalstoja pääosin kiusaamispalstoina joissa kiusataan täysin viattomia, teknisesti ja tai muutoin, joten yritän nyt unohtaa sen negatiivisen vahvan tunteeni näistä palstoista, kun julkinen ja nimetönhän tämä palsta on, vaikka lukiessani tekstejä toisin koenkin ja vastata kirjoittajien "avauksiin", että ikäänkuin täällä muka rehellisesti ja avoimesti ihmiset kertovat, vaikken siihen uskokaan. Mun on ihan todella pakko lukemani tekstin aloitustarinaan sanoa, että itse en haluaisi ikinä olla edes hyvänpäiväntuttu kenellekään, joka ajattelee minusta negatiivisesti, mitä tohon tarinaan tulee, jos olisin aloittajan kertoman "kaverin" asemassa. :D
!!! Outoa muutenkin, että Suomi24.fi:n nimettömän keskustelupalstatekstin nimimerkkikenttääni ei keskustelupalstalla mahtunut kokonaisuudessaan lausahdusta, että " tekopyhältä vaikuttavaa", vaan kolme kirjainta nmiimerkkikenttään kirjoittamastani piti jättää pois. Luulisi, että nimimerkkikentässä saisi kirjoittaja nimettömällä julkisella keskustelupalstalla Suomi24.fi kuvata ja selventää mielipiteensä sisältöä, eikä siten, että niimerkkikenttään kirjoitettavan kommentin pituutta rajoitetaan oudosti.!!!
Onneksi minulla ei ole ystäviä, joita pitäisi vältellä. Mulla on ystävyydestä eri käsitys, kuin Suomi24- keskimääräisillä keskustelupalstakirjoittajilla. Aloittaja taitaa olla joku teinix, mutta itse ainakin tekisin siten, että jos joku haluaisi olla mun "kaverini esimerkiksi koulussa ryhmätyötehtävissä", mutta muualla ei suurinpiirtein sanoa edes moi ja jos haukkuisi mua vielä netissä, niin minä varmaan sanoisin sellaiselle siellä koulussakin, etä ei tartte lähestyä, jos sellaista sairasta kiusantekoa kokisin.:D
Voi näitä parkoja kun ne ei tiedä oikeista ystävyyssuhteista. Ystävyys on varmaan monille nykyihmisille kertakäyttötavaraa, ystäviksi halutaan niistä joita voidaan hyötyä jne. jne, mutta ne jotka arvostavat ystävään, eivät netissä ystäviä hauku. Fakta.
Itse olen kyllä kieltämättä minäkin onnellinen, ettei tänä päivänä aikuisuudessa tarvitse olla lapsuuden yhdenkin koulukiusaajan minkäänlainen kaveri, että siitä olen päässyt ( toivon mukaan!) eroon. Sillä epäkaverilla kun oli aivan uskomaton kyky pahoittaa minun mieltäni, saada oloni tuntumaan huonolta kaikissa tilanteissa peruskouluaikana ja nolata minua fiksumpiensa edessä, mitä lapsuuttani muistelen ja en ole niin alhainen, että nimistä tai nimillä puhuisin. On ihanaa, kun ei tartte aikuisiässä olla kenenkään sellaisen ihmisen "kaveri", joka juorusi mieltä pahoittaakseen paskajuttuja hänen omaa perhettään taviksemmin ja rehdisti pärjänneen minun perheestäni luulopohjalta tyyliin " sinun äitisi on ollut katkaisuhoidossa" ( ei ole ollut) - itse en suurinpiirtein tiennyt sen vanhempien edes nimiä, paitsi että isänsä oli istunut linnassa ja äitinsäkin melkoinen juorutoimisto. Lisäksi kun sille piti vielä aina lainata merkivaatteitaan kun sillä itsellään ei ollut niitä varaa ostaa ja kun sen koko perheen kaveripiirikin oli tampioita, niin soromnoo oikeastaan on onni, että kaikki ystävyyssuhteet eivät kestä tai kanna aikuisiälle.
Opitte te kyllä aikuisina - jos ette keskenkasvuisten tasolla ole - valitsemaan ystävät. Mikään maailmassa ei ole niin iloa tuottavaa, kuin ystävät. Itse kunnioitan ja arvostan omiani aivan valtavasti. Ja jokainen, joka mulle on ollut ystävä, sellainen tietää, että tarvittaessa mun apuuni ja tukeeni voisi kaikessa luottaa. En ole täydellinen, mutta ystäviäni jos jossakin voin heidän elämässään auttaa, auttaisin aina.Noinkohan, minulla yksi ystävä jota olen auttanut paljon vuosia, kuskannut, käynyt kaupassa kun sairas, käynyt mustasukkaiseksi, en saisi tavata muita, ei ikinä maksanut esim bensoista, käyttäytyy huonosti, nyt taas kipeänä ja tarvitsisi apua kuskaamisessa, asioiden toimittamisessa yms. Olen aivan kypsä.
- en vaan kestä....
Ymmärrän varsin hyvin kisk mul on kamu joka.luulee olevansa mu bff mut ei oo koska......alussa ku tavatii eskaris oltii sillei iha ok kamut jne ... sitte ku tultii ala asteelleni se OLI mun bff ja on olluki 6 luokkaa asti koska se ahistelee ja ei päästä mua muien mun kamujen luokse ja puhuu ja puhuu ja puhuu siitä mistä SE tykkää eli animesta ja jostai pelist ja se on goottimainen herkkis ja peli riippuvainen eikä mua kiinnosta yhtään mistä se puhuu ja jos puhun ite se keskeyttää ja jos sille yrittää valittaa sen tavoist se ei oo kuulevinaankaan ja se haukkuu mut lytttyy esim ... Oon sokee kuuro ruma huono muistine ja pervo ?!?! Ja en todellakaan kestä enää sitä se tönii mut pois mun kamujen luolta ja haukkuu kaiken mistä mä tykkään . Sillä ei oo sosiaalisia taitoja koska on 24/7 koneella ja on aikuisten suhteen varsin ujo . Mitä teen auttakaa !!! Ja se luulee et oon srn bff ton jälkeen ja mulla on kuullemma kaikki huonompaa ... Sillä di oo muita ystävii se loukkaantuu /suutun jos sanon opettajalle jne............. HELP!!!!!
- helsky
Ai kauheeeta... tuommosta on varmasti vaikea kestää, mutta miten sen lopettaa, miten päästä eroon sellaisesta kaverista tai miten edes saisit kerrottua hänelle sinun ajatuksista ja tunteista? Siinäpä kysymys!
Olis kiva kuulla mitä kaikkea oot jo yrittänyt tehdä. Oletko kertonut pulmasta vanhemmile, opettajalle, terveydenhoitajalle?
Miten olet yrittänyt saada häntä kuuntelemaan sinun ajatuksia ja miten olet onnistunut siinä, onko hän kuunnellut?
Ei ihme, jos olet pulassa. Tuommonen tilanne on hankala aikuisemmallekin, niinkuin varmaan huomasin edellisistä viesteistä! - sarqqqqq
Ei se niin kovin vaikeaa ole, olet vain etäisempi ja et vastaile pyyntöihin/kohteliaasti kieltäydyt. Kyl suurin osa ihmisistä tajuaa. Niin ne useimmat suhteet yleensä päättyvät, ei siihen tarvita mitään "meidän ystävyys oli nyt tässä!" -julistuksia. :D Kasvatte erillenne ja that's it.
- puhukaa ihmiset
Se on just suomalainen nössötapa vain kadota kuin tuhka tuuleen. Oikeasti olisi parempi tapa kertoa asia kohteliaasti, ettei asia jää hiertämään tulevaisuudessa.
- tekopyhältä vaikutta
Tekopyhältä vaikuttavaa... Outoa porukkaa täällä. Oletan, että puhut ihmisestä, etkä esineestä, kun tämä on "Ystävyys"- niminen keskustelupalsta. Kyselet, että miten "päästä eroon" jostakin ihmisestä, jonka kanssa et enää halua viettää "aikaa", jonka kanssa välisestäsi suhteesta käytät termiä "ystävyys" ja kyselet vinkkiä sellaiseen ongelmaasi. No minä annan sellaisen rehellisen ja arkipäiväisen vinkin mitä minä aikuisen ihmisen sosiaalisella älylläni ihmissuhteista ymmärrän, että minusta ainakin "pääsisi eroon" ihan kertomalla suoraan, ettei halua kanssani olla tekemisissä, mutta en minä kyllä sellaisen ihmisen kanssa sen jälkeen haluaisi mikään hyvänpäivän tuttukaan olla, joka minusta siten ajattelisi, kuten tuossa puhutaan jostakin ihmisestä. En yksinkertaisesti haluaisi olla missään tekemisissä ihmisen kansssa, joka pitää ystävyyttä kertakäyttötavarana.
Ihmettelen yhtä asiaa tuossa tarinassa. Miksi kuitenkin haluat olla ns. hyvänpäivän tuttu ihmiselle, josta kirjoitat julkisella nimettömällä palstalla noin ( onneksi kuitenkin jätät sentään nimet mainitsematta!)? Tulee mieleen, että onkohan sinulla edes mitään ystävää ja että pitääkö tarina paikkansa. Haluatko kenties jotenkin kuitenkin hyötyä ihmisestä, josta et välitä ystävänä ja josta et edes pidä, mutta jonka kanssa sinusta olisi kiva olla hyvänpäivän tuttu? Ei nimittäin taida olla ihan ikävä tyyppi kyseessä, jos kuitenkin hyvänpäivän tuttu haluaa olla...
Minulle elämä on opettanut tähän mennessä sen, että hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Voit tietysti olla vielä melko nuori ( en tiedä ikääsi, kun et sitä sano), mutta jos sinä ajattelet ystävyydestä siten, että ystävyys on asia jonka tulee antaa vain sinulle jotakin viihdykettä ja kivaa ilman että sinä näkisit vaivaa ystävyyden ylläpitämisessä mitenkään, voit olla varma, että aitoja ystäviä joiden kanssa kokisit henkistä yhteyttä, et löydä tulevaisuudessakaan. Ainakin tuollaiset kolmiodraamat kuulostaa ihan teini-ikäisten touhulta, että mennäkö kertomaan yhdelle ettei pidä toisesta... Pitäisin melko loukkaavana manipulointina, että jos sinulla on jokin toinenkin yhteinen ystävä tämän yhden kanssa josta ilmeisesti et pidä, että jos itsekkyyttäsi olisit kääntämässä sitä kolmattakin tätä yhtä vastaan josta kirjoitat ilkeästi, avautumalla antipatioistasi sitä yhtä ystävääsi tai "kaveria" ( sitähän termiä käytät, että "kaveri") kohtaan kolmannelle.
Minä olen ainakin tähän ikääni mennessä oppinut, että tyhjiä hyvänpäiväntuttuja jotka eivät edes minusta pidä, minä en tarvitse, mitä aiheeseen tulee. Hyvänpäiväntutut eivät soita minulle syntymäpäivänäni, heidän kanssaan ei tehdä ystävänpäivänä mitään kivaa, heistä ei kuule koskaan enkä itsekään heille soita tai yhteisten ystävien kautta kuule kuulumisia, eikä heidän kanssaan ole mitään tekemistä. Toki mulla on paljon rakkaita ystäviä, joiden kanssa ei aktiivisesti pidetä yhteyttä, mutta sen minä tiedän, että jos tavattaisiin, niin juttu niidenkin ystävieni jatkuisi siitä mihin se viime kerralla jäi, ilman mitään vaivautuneisuutta. Ihmissuhdepelien harrastaminen on alhaista, eikä mielestäni kuulu ystävyyteen.
Tiedän sen, että tämä on paikka, missä ei pidä avautua, mutta sanon: itselläni on kaukaa nuoruudestani kokemus, missä yksi ihminen ihan tietoisesti halusi juuri kuvailemallasi manipulatiivisella tavalla katkaista välit minuun yllättäen olin joku 16- vuotta about ja jauhoi p*skaa minusta ja perheestäni luoja ties keille kaikille, mistä syystä sitten muutkin silloiset "kaverini" kääntyivät minua vastaan, ja mistä syystä koin suunnattoman määrän - tässä erittelemättömällä tavalla - surua ja henkistä pahoinvointia ja voit uskoa, että vielä tänä päivänäkin koen pahoinvointia törmätessäni sattumalta heihin tai heidän vastenmielisiin yrityksiinsä tulla juttelemaan mulle niitä näitä, koska olen oppinut, millaisia ovat aidot ystävät ja millaisia aidot ystävät eivät ole.
Suosittelisin käyttäytymään rehellisesti. Ainakaan muiden ystävyyssuhteisiin ei saa puuttua, piti jostakin ihmisestä tai ei.- aivan2
Samaa minäkin sanoisin, rehellinen kannattaa olla ilman mitään tekosyitä. Tosin en minäkään suostuisi olemaan mikään hyvän päivän tuttu. Miksi pitäisi olla?Tulee tosiaan mieleen, että jonkinlainen hyötyminen on vaan taustalla.
Itse inhoan kaikenlaisia tekosyitä. Miksi ei voi sanoa suoraan, että nyt ei huvita tavata vaan pitää kierrellä ja kaarrella, että päätä särkee, selkää kolottaa, nyt sataa vettä en voi tulla jne. ? Vai eikö riitä pokkaa kertomaan, että ei ole rahaa, voin huonosti jne. Ei se niin vaikeaa voi olla. Tietysti harvemmalla on pokkaa sanoa, että tunnen huonommuutta sinuun nähden jne. mutta yksinkertainen, nyt ei vaan huvita, nyt on paha hetki jne.
Itselläni on muutama kokemus "ystävästä", jotka lopettivat yhteydenpidon kuin seinään, koska heillä itsellään meni huonosti eivätkä kestäneet sitä, että minä voin hyvin ts. katkeroituivat ja kokivat suurta häpeää omasta tilanteestaan sekä huonommuudentunnetta minuun nähden. Itsetunto ei siis kestänyt olla rinnallani ystävänä, vaan näkivät kateuden kohteita joka paikassa. - tekopyhältä vaikutta
aivan2 kirjoitti:
Samaa minäkin sanoisin, rehellinen kannattaa olla ilman mitään tekosyitä. Tosin en minäkään suostuisi olemaan mikään hyvän päivän tuttu. Miksi pitäisi olla?Tulee tosiaan mieleen, että jonkinlainen hyötyminen on vaan taustalla.
Itse inhoan kaikenlaisia tekosyitä. Miksi ei voi sanoa suoraan, että nyt ei huvita tavata vaan pitää kierrellä ja kaarrella, että päätä särkee, selkää kolottaa, nyt sataa vettä en voi tulla jne. ? Vai eikö riitä pokkaa kertomaan, että ei ole rahaa, voin huonosti jne. Ei se niin vaikeaa voi olla. Tietysti harvemmalla on pokkaa sanoa, että tunnen huonommuutta sinuun nähden jne. mutta yksinkertainen, nyt ei vaan huvita, nyt on paha hetki jne.
Itselläni on muutama kokemus "ystävästä", jotka lopettivat yhteydenpidon kuin seinään, koska heillä itsellään meni huonosti eivätkä kestäneet sitä, että minä voin hyvin ts. katkeroituivat ja kokivat suurta häpeää omasta tilanteestaan sekä huonommuudentunnetta minuun nähden. Itsetunto ei siis kestänyt olla rinnallani ystävänä, vaan näkivät kateuden kohteita joka paikassa.No sinullapa ikävät ystävyyssuhteet. Lienet pitävän ystävyyssuhteitasi yllä netissä, jos tuollaisia kokemuksia on? Minun ystävyyssuhteeni toimivat siten, että minun ystäväni soittavat minulle ja toisinpäin. En ole Facebookin tms. jäsen, enkä luottaisi kaikkeen siellä nähtyyn, koska luultavasti maailman kuuluisin huijauspaiika ja epäeettisten toimimiskenttä se, kun kerran maailma saa kirjoittaa.
Minä en usko siihen että mikään ystävä, jolla menisi huonosti lopettaisi yhteydenpidon. Sellaisen ystävän pitäisi sietää vain häpeää, että rakkaat ystävät raahaa ihmisten ilmoille ja yrittää piristää, vaikka itse haluaisi olla yksin niin kauan, kunnes saisi itsensä kasaan. Millaisia ystäviä sinulla on ja millainen ystävä olet, jos väität heidän kokevan huonommuuden tunteita sinuun nähden, ja millainen ihminen itse olet? Minä en koskaan ole ollut kateellinen *reps*, mulla ei koskaan ole ollut mitään syytä olla kenellekään kateellinen. Jos kehtaisin tunnustaa, niin ei suurta kateutta muita kohtaan tuota se, että mä olen aina saanut apua suvultani. Se jos mä muuten olen ääliö, se on mun vika, mutta aidosti kateuden tunnetta en koe tai ole kokenut ketään kohtaan koskaan, enkä ole koskaan kokenut. Ihan tavis. Joku fiksu sanoi aikoinaan, että: " kilpailen vain itseni kanssa"- se on mun elämän ohjenuora. Mä kilpailen joka päivä masennusta vastaan ja inhoa sitä vastaan, että mun pitäisi tässä yhteiskunnassa kilpailla muiden kanssa. Toki ne pelikortit jaetaan syntymässä mitä kukin saa, mutta kateus on täysin naurettava yhdistelmä suhteessa niin puhtaaseen käsitteeseen, kuin ystävyys. Jokainen joka minut tunteee tietäisi tai arvaisi mitä tarkoitan ja te ette tiedä.
Tekisin ystävieni puolesta mitä vain heidän elämänsä helpottamiseksi voisi. Niiden, jotka ovat parhaita ystäviäni, tai rakkaimpina muistamiani.
- 12+14
Minulla taas on sellainen tuttava johon en enää jaksaisi olla yhteyksissä. En siis kaipaa mitään hyvänpäivän tuttuja. Minulla on jo oma kaveripiiri ja se riittää minulle.
Onko sitten ainut vaihtoehto jättää vain törkeästi vastaamatta tällaisen tuttavan puheluihin kun ei ole pokkaa sanoa että en enää jaksa olla hänen kanssaan tekemisissä? - Joskus on JÄTETTÄVÄ!
Löysin just tämän ketjun! Kiitos tästä kaikille kertomuksistanne, MÄ TARVITSIN niitä. Minullakin vuosikymmenen roikkunut ystävä, joka aina haluaa kovin tapaamistamme. On monissa asioissa hyvin vaativa: pitää tulla jämptisti paikalle, peruttaa ei saa (ei edes sairauden tähden, sillä epäilee sitä), vaatii tapaamiskuvion aina samalla tavoin, että ensin kävely sitten kuppilaan syömään ja sitten hänelle tai minulle juttelemaan. Nämä tapaamiset ovat mulle täyttä työtä, joita aikoinaan ajattelin vain ns. lähimmäisenrakkaudesta, kuin jotakin ystäväpalvelua (kuten SPR:ssä on).
Nyt kuitenkin olen mennyt ihan burn-outiin tämän vaativan persoonan takia. Hänelle tosi vaikea sanoa ei, osaa esittää vaatimuksensa niin metkasti ja varsinkin, mikä paha minua väheksyvällä asenteella.
Hänellä myös kaikessa tyylissään niin selkeästi hyväksikäytön asenteet; en koe, että on oikeasti kiinnostunut asioistani, ei kuuntele paneutuen. Olen kävelykeppi, jota aina välillä tarvii vaan itsensä ratoksi johonkin kuvioon, usein viikonloppuna. Molemmat olemme sinkkuja, jo ikääntyviä leidejä.
Minäkään en voi ottaa puheeksi, tuoda eteensä, miten tylsiä tapaamisemme ovat, kun ei ole mitään yhteistä. Hänelle en voi luottaa tiettyjä aihepiireä ja myöskin hänellä se outo väheksyvä asenne muihin, mutta itse kompensoi huonoa itsetuntoa jäykällä ylpeydellä.
Myös hänen 'kuullun ymmärtäminen' tosi huonossa mallissa, ei voi sille mitään, mutta äärimmäisen raskasta on puhella kanssaan, kun rautalangasta pitää kaikki vääntää. Ei voi sillekään mitään, että ei kykene abstraktisempaan ajatteluun ollenkaan. Huohh!
Olen miettinyt, kuten tässä ketjussa, että miten lopetan tämän kauhean taakkamaisen ihmissuhteen. Hän luulee että minulla on kivaa kanssaan, vaikka alun perin aloin vain lähimmäisyys-avuntarjoamisen syistä tapailla. Mutta nyt en pääse eroon! Olen joutunut jäämään kiinni, raskaasti nalkkiin, siitä, ettenhän minä lopulta koskaan ole kokenut kanssaan rikasta vuorovaikutusta.
Viimeksi erotessamme sain sanottua hänelle, että 'mä en nyt varmaan aikoihin ota yhteyttä, kun ...'. Helpotti kovin kun sain tuon sanottua. Hänkään ei mitään aiempia vihjeitäni halustani irtautua ystävyydestä ole huomannut lainkaan, ei ole sillei herkkä eikä hienotunteinenkaan, aattelee vain itseään. - Nyt minua on helpottanut, kun hän tuota ilmoitustani ihmetteleväisessä tilassa ei ole "uskaltanut" yhteyttä pyytää ja tapaamista ehdottaa. Mutta se mikä siinä on kamalaa, että vaistoan hänen voivan ajoittain todella huonosti. Ei välttämättä hallitse elämäänsä tuon puheen/ilmaisun ymmärtämisen sekä myös muistamattomuuden takia. Minä en kertakaikkiaan jaksa.
Tämä jää hänelle mysteeriksi, miksi katoan, sillä hänelle en voi analyyttisesti selittää, avata, tilannettamme, sillä hän ei lainkaan ymmärrä sellaista syvällistä asioiden käsittelyä. - Olen nyt ystävä, joka on vain katoamassa häneltä ja se tulee olemaan hälle kova paikka. Vaikka en olekaan kokenut, että on mua ystävänä 'rakastanut', ei ole.
Niinhän aikoinaan nuorena oli poikaystävienkin kanssa, ne vain katosivat, ei tullutkaan yhteydenottoa. Ilman mitään selityksiä. Minusta se on jotenkin hyvä noin. Miksipä ei näissä ystävätärsuhteissakin voi vain häippäistä. Keskusteluyritys vain sotkisi ja saisi toisen suuttumaan ja huutamaan. - Minua on painanut tämä asia, mutta en kerta kaikkiaan jaksaisi enää häntä tuntiakaan.
Kiitos kun/jos kuuntelitte.
Itse mielestäni haluan kyllä 'lukea' vinkkejä toisesta ihmisestä, haluaako hän kontaktia kanssani. Molemminpuolisuus tärkeää!!- aiivan niin
Kiitos kun kerroit kokemuksestasi
- hyvästoppi
Minusta se riittää hyvin, ettei enää halua olla yhteyksissä. Asiaa ei tarvitse sen kummemmin selitellä. Jos ei ole tarpeeksi yhteistä tai elämäntilanne muuttuu, loppuu ystävyyskin. On ihan normaalia, etteivät kaikki ystävyydet kestä. On aivan tarpeetonta loukata entistä ystävää selittämällä mitään sellaista, että olet jotenkin vääränlainen (siksihän ystävyys loppuu), ellei sitten kyse ole jostain teosta, luottamuksen menettämisestä tai vastaavasta.
Olkoon tämä opetus sinulle, ettei kannata koskaan pitää yllä ystävyyttä säälistä. Et oikeasti voi tietää etkä vaistota ystäväsi tunteita ja ajatuksia, läheisriippuvaisuuteen taipuvilla on tapana ajatella niin.... Kirjoituksestasi tulee mieleen, että olet kiltti ihminen, joka on tottunut myötäilemään muita epärehellisyyteen asti. Olen itse ollut samanlainen ja joutunut samanlaisiin tilanteisiin kuin kuvaamasi.
Olen myös ollut tekemisissä ystäväsi kaltaisten ihmisten kanssa. Tällaiset henkilöt, joilta puuttuu sosiaalisen tilanteiden tajua, ovat valitettavasti yksinäisiä, mutta heitä ei auta, että heidän kanssaan käyttäytyy rajattomasti ja ylikiltisti. Jos olisit tarkemmin pitänyt huolta rehellisestä vuorovaikutuksesta, sinua ei olisi määräilty eikä käskytetty niin kuin kuvaat. Teistä ei ehkä olisi edes tullut ystäviä.
Ainakaan ette olisi todennäköisesti tavanneet niin usein, että hänestä olisi tullut sinulle taakka.
Itse olen karsinut aika paljon ystävyyksiä, koska ne eivät ole olleet vastavuoroisia. Ihan hyvin ovat ystävät ilman minua pärjänneet :D Ei sellainen ystävyys, josta ei nauti ole mistään kotoisin. - Joskus on JÄTETTÄVÄ!
hyvästoppi kirjoitti:
Minusta se riittää hyvin, ettei enää halua olla yhteyksissä. Asiaa ei tarvitse sen kummemmin selitellä. Jos ei ole tarpeeksi yhteistä tai elämäntilanne muuttuu, loppuu ystävyyskin. On ihan normaalia, etteivät kaikki ystävyydet kestä. On aivan tarpeetonta loukata entistä ystävää selittämällä mitään sellaista, että olet jotenkin vääränlainen (siksihän ystävyys loppuu), ellei sitten kyse ole jostain teosta, luottamuksen menettämisestä tai vastaavasta.
Olkoon tämä opetus sinulle, ettei kannata koskaan pitää yllä ystävyyttä säälistä. Et oikeasti voi tietää etkä vaistota ystäväsi tunteita ja ajatuksia, läheisriippuvaisuuteen taipuvilla on tapana ajatella niin.... Kirjoituksestasi tulee mieleen, että olet kiltti ihminen, joka on tottunut myötäilemään muita epärehellisyyteen asti. Olen itse ollut samanlainen ja joutunut samanlaisiin tilanteisiin kuin kuvaamasi.
Olen myös ollut tekemisissä ystäväsi kaltaisten ihmisten kanssa. Tällaiset henkilöt, joilta puuttuu sosiaalisen tilanteiden tajua, ovat valitettavasti yksinäisiä, mutta heitä ei auta, että heidän kanssaan käyttäytyy rajattomasti ja ylikiltisti. Jos olisit tarkemmin pitänyt huolta rehellisestä vuorovaikutuksesta, sinua ei olisi määräilty eikä käskytetty niin kuin kuvaat. Teistä ei ehkä olisi edes tullut ystäviä.
Ainakaan ette olisi todennäköisesti tavanneet niin usein, että hänestä olisi tullut sinulle taakka.
Itse olen karsinut aika paljon ystävyyksiä, koska ne eivät ole olleet vastavuoroisia. Ihan hyvin ovat ystävät ilman minua pärjänneet :D Ei sellainen ystävyys, josta ei nauti ole mistään kotoisin.Ihana, just jämptisti tietävä kommentointisi ! Kiitos.
Voih jumbe, kun näit hyvin ja mallikkaasti tuet mua eteenpäin.
Kirjoitettuani tuosta suhteestani tähän ketjuun mulle alkoikin sit elää sanat 'oon huijari', ihan kun sinne ystävyyden alkupuolelle mennään, aika alkuun, niin sen jälkeen.
Sen jälkeen vuoskymmenet olen mielestäni palvellut häntä, ollut käytettävissä; on mulla ollut aikaakin. Kuitenkaan, se ei toki ole ollut ns. virallinen apu-, huolto-, seurapalvelusuhde!, hänen mieleensä ei varmasti ole tuo juolahtanutkaan. Hän vaan on puol huolimattomasti hyötynyt mun viisaudestani ongelmissaan, tuestani, ja näin kiintynyt minuun tarvitsevaisesti. - Ja minä, jo koen kuin inhon tunteita nykyään, näen hänet ihan kuin ilkeänä. En ole enää kiltti, ja näin ovat pasmat meillä seonneet.
Nohh, se o loppu ny, finito. :-) - hyvästoppi
Joskus on JÄTETTÄVÄ! kirjoitti:
Ihana, just jämptisti tietävä kommentointisi ! Kiitos.
Voih jumbe, kun näit hyvin ja mallikkaasti tuet mua eteenpäin.
Kirjoitettuani tuosta suhteestani tähän ketjuun mulle alkoikin sit elää sanat 'oon huijari', ihan kun sinne ystävyyden alkupuolelle mennään, aika alkuun, niin sen jälkeen.
Sen jälkeen vuoskymmenet olen mielestäni palvellut häntä, ollut käytettävissä; on mulla ollut aikaakin. Kuitenkaan, se ei toki ole ollut ns. virallinen apu-, huolto-, seurapalvelusuhde!, hänen mieleensä ei varmasti ole tuo juolahtanutkaan. Hän vaan on puol huolimattomasti hyötynyt mun viisaudestani ongelmissaan, tuestani, ja näin kiintynyt minuun tarvitsevaisesti. - Ja minä, jo koen kuin inhon tunteita nykyään, näen hänet ihan kuin ilkeänä. En ole enää kiltti, ja näin ovat pasmat meillä seonneet.
Nohh, se o loppu ny, finito. :-)Hyvin on tuttua kuviota. Takertuminen syyllistämisen avulla on sellainen keino, joka ei tepsi muuta kuin ylikiltteihin ihmisiin. Muut ottavat pikasesti jalat alleen jo ensimmäisestä merkistä, niin teen minäkin nykyisin.
- Analyysi oli joo.
Ihminen se vaan on se sinun taakkaystäväsi. Miltä hänestä mahtaisi tuntua lukea tämä kirjoituksesi itsestään? Ainakin pääsisit hänestä eroon alta aikayksikön, mikäli yhtään itsekunnioitusta ko. ihmisestä löytyisi.
Surullinen olo tuli. Aika tiukka ja kiitettävä analyysi, mutta syyttävä sormi saattaa osoittaa myös hieman omaan suuntaasi. Miksi olet antanut niin pitkään tuollaisen ihmissuhteen jatkua? Sen sijaan, että käytät aikaasi analysoimalla, olisit jo moneen kertaan voinut sanoa hänelle, että et kaipaa seuraansa jatkossa ollenkaan.
Elämä on kauhean lyhyt, lopulta. Liikaa ei kohtaa ihmisiä, joiden kanssa kemiat pelaavat. Käytä ennemmin aikaasi hyvien suhteiden vaalimiseen ja lempeään suhtautumiseen, kuin vikojen etsimiseen tuosta toisesta, josta et edes piittaa tuon taivaallista. Tai varmista ainakin, että olet itse täydellinen ennen kuin alat toista haukkumaan tylsäksi miksilieneekään. - I feel blessed
Analyysi oli joo. kirjoitti:
Ihminen se vaan on se sinun taakkaystäväsi. Miltä hänestä mahtaisi tuntua lukea tämä kirjoituksesi itsestään? Ainakin pääsisit hänestä eroon alta aikayksikön, mikäli yhtään itsekunnioitusta ko. ihmisestä löytyisi.
Surullinen olo tuli. Aika tiukka ja kiitettävä analyysi, mutta syyttävä sormi saattaa osoittaa myös hieman omaan suuntaasi. Miksi olet antanut niin pitkään tuollaisen ihmissuhteen jatkua? Sen sijaan, että käytät aikaasi analysoimalla, olisit jo moneen kertaan voinut sanoa hänelle, että et kaipaa seuraansa jatkossa ollenkaan.
Elämä on kauhean lyhyt, lopulta. Liikaa ei kohtaa ihmisiä, joiden kanssa kemiat pelaavat. Käytä ennemmin aikaasi hyvien suhteiden vaalimiseen ja lempeään suhtautumiseen, kuin vikojen etsimiseen tuosta toisesta, josta et edes piittaa tuon taivaallista. Tai varmista ainakin, että olet itse täydellinen ennen kuin alat toista haukkumaan tylsäksi miksilieneekään.Forgive the Person
and their actions,
Never give in to hate,
let it go,
set it Free,
and Karma will
take care of
what is meant to be.
- ,,<<<
Älkää vihjailko. Sanokaa suraan jos haluatte lopettaa ystävyyden. Se on helpompi molemmille osapuolille.
- Joskus on JÄTETTÄVÄ!
Näin on! Nyt oon kai oppinut (huokaus).
- 12+14
Tuskin sellaista asiaa voi sanoa loukkaamatta toista.
- Joskus on JÄTETTÄVÄ!
.. nii mutta lähtökohtana ei voine pitää ettei kukaan koskaan missään loukkaannu! Minäkin just oon ystäväni herkän loukkaantumis/ suuttumis/ ilkeily/ huono itsetunto -piirteen mukaan TANSSINUT kiltisti parikyt vuotta. - Burn out. Vihainen.
Loukkaantuminen = kriisi = itsetuntemusta molemmille = uuden mahdollisuus tulee vain näin... - hyvästoppi
Joskus on JÄTETTÄVÄ! kirjoitti:
.. nii mutta lähtökohtana ei voine pitää ettei kukaan koskaan missään loukkaannu! Minäkin just oon ystäväni herkän loukkaantumis/ suuttumis/ ilkeily/ huono itsetunto -piirteen mukaan TANSSINUT kiltisti parikyt vuotta. - Burn out. Vihainen.
Loukkaantuminen = kriisi = itsetuntemusta molemmille = uuden mahdollisuus tulee vain näin...Tuo on se harha, joka mullekin on kirkastunut, ettei lähtökohta voi olla se, ettei ikinä loukkaa toista. Sehän on mahdotonta niin kuin sanot. Loukkantuminen voi olla isokin opetus sitten loppujen loppujen lopuksi. Mutta vaikka ei olisikaan, niin omasta hyvinvoinnista ja rehellisestä kanssakäymisestä kannattaa pitää kiinni.
Tätä uutta elämää on kestänyt noin viitisen vuotta. En ole ollenkaan katunut yhtäkään katkaisemaani ihmissuhdetta, päinvastoin. Kun olen saanut jämptiyttä ihmissuhteissa, niin tuntuu hyvin oudolta, kuinka eräs entinen ystävä sattumalta tavatessa koettaa vetää syyllistämisnarusta saadakseen ystävyyden ennalleen (onhan se aiemmin onnistunut).
Tarve selitellä ja puolustella omia ratkaisuja on ehkä sellainen läheisriippuvuuden muoto, josta olen päässyt eroon. Eihän muuta selvitystä tarvita kuin se, ettei enää tunnu siltä että haluaisin olla ystäväsi, en vain halua. Ystävyys on kuitenkin vapaaehtoista eikä mikään velvollisuus.
- Hädässä_olen
Munki pitäisi päästä eroon yhestä ihmisestä. Tai oikeastaan se on mun paras kaveri, mutta siltä ei enää tunnu. Ollaan tunnettu päiväkodista asti ja oltiin hyviä kavereita. Nyt kun mennään seiskalle, niin oli kyllä onni, että se meni eri luokalle. Tämä kaveri oli ennen kiva, mutta nyt ihan toista. Hän haukkuu kaikki maahanmuuttajat alimpaan helvettiin, hän on lyönyt minua, mutta sillä tavalla ettei lyönti tule perille asti, hän on kateellinen kaikille ja hän ei anna minun puhua vaan puhuu kokoajan FNaF pelistä. Peli on sinäänsä ihan hyvä, mutta kun tämä kaverini tyrkyttää sitä minulle ja luulee, että minäkin fanitan sitä peliä, vaikka en välitä siitä juuri ollenkaan. Kaverini istuu kaiket päivät tietokoneella ja väittää että ulkoilmasta tulee pää kipeäksi, vaikka se tulee kyllä jatkuvasta tietokoneella olemisesta. Hän pelaa sotapelejä ja hänen vanhempansa eivät välitä siitä, ehkä jopa kehottavatkin pelaamaan niitä. Omat vanhempanikin ovat kypsyneet tähän kaveriini. Joskus haluaisin oikeasti lyödä sen tajuttomaksi, mutta en uskalla ja mitä se hyödyttäisi. Aina kun tämä kaveri soittaa minulle, niin leikin, että en kuule puhelintani. Mutta kun lapsina laitoimme äitini kännykkään hänen numeronsa, niin tietenkin se soittaa sieltä kautta minulle. Äiti vastaa ja antaa puhelimen minulle. Silloin haluaisin vain painua maan alle. Haluan tästä kaverista eroon niin pikaisesti kuin suinkin mahdollista. TÄMÄ ON HÄTÄTILANNE!
- hhghhg
Hädässä_olen: Selitä tilanne äidillesi, ettet halua olla tämän tyypin kanssa tekemisissä. Kiellä häntä vastaamasta puhelimeen, kun tämä henkilö soittaa!
- Maltapamieles
Eikö ystävään voisi ottaa etäisyyttä. Voi tavata vaikka yseankin vuoden jälkeen. En heittäisi romukoppaan. Et tiedä, miten tällainen etäiseksi jäänyt ihminen voi osoittautua kultakimpaleeksi ja suureksi tueksi sinulle, silloin kun sitä tarvitset ja vähiten odotat. Koettu on.
On toki pitkäaikaisia ystävyyksiä ja heillä ärsyttäviä piirteitä, mutta ystävän yritän hyväksyä karvoineen päivineen, koska varmasti minäkin ärsytän. Ja jos toinen loukkaa tai ärsyttää sanon suoraan siitä. Otan sen riskin, että toinen pysähtyy ajattelemaan, miltä minusta tuntuu. Ja vastavuoroisesti yritän muistaa myöntää, että hänkin on oikeassa. Yritän muistuttaa itseäni kiitosten antamisessa näille tärkeille ihmisille. Kaikki ei ole itsestäänselvää. - Punaisentalonpihalla
Samaa olen miettinyt miten eroon. En uskalla sitä suututtaa kovasti temperamenttinen luonteeltaan. En pysty sanomaan sille että en halua olla edes ystävänä. Olisi elämä paljon helpompaa kun pääsisin eroon täysin. Tunteita ollut pelissä ja vipinää. Nyt yritetään olla kavereita enkä pysty. Se on totuus enkä uskalla sille kertoa asiasta koska jos suututan sen pystyy kostamaan pahasti. Kumpa se itse näkisi tämän tilanteen ja ymmärtäisi jättää rauhaan minut. Joudun näyttelemään kaikille ja se tuntuu pahalle.
- sanokaasuoraan
Sanokaa suoraan! Rehellinen keskustelu ja ihmissuhteen lopetus mikä niin haluaa. Ei se niin vaikeata voi olla. Helpompi molemmille osapuolille.
- Nussukka
Monet neuvovat, että on parempi sanoa suoraan. Ja tämä kuulostaa teoreettisella tasolla parhaimmalta, moraalisimmalta ratkaisulta.
Epäilen sitä, kuinka moni itse noudattaisi kyseistä neuvoa käytännössä.
Kärsin itsekin ikävästä ihmissuhteesta, josta koetan luikerrella passiivisesti eroon, mutta toinen osapuoli jatkaa sinnikkäästi yhteydenottoja.
En tahtoisi käydä eroamiskeskustelua. Ensimmäiseksi, siitä seuraava konflikti inhottaa minua, ja tahdon välttää sitä kaikin voimin. Toiseksi pelkään, että tämä vaativa henkilö saa minut ylipuhuttua niin, että en pääsekään lähtemään. Kolmanneksi, en ole varma mitä hyötyä keskustelusta olisi kenenkään kannalta.
"Inhoan persoonaasi... En tahdo viettää kanssasi aikaa, koska olet mulkku ilman sosiaalisia taitoja."
Eittämättä tämä vaativa henkilö olisi eri mieltä kanssani. En jaksa tai tahdo riidellä enää, koska kyseinen henkilö vaatii kaikkiin hänen näkökannoistaan eroaviin mielipiteisiin pitkät perustelut.
En haluaisi nolata tätä toista henkilöä enkä koe olevani velvollinen valistamaan häntä hänen sosiaalisten taitojensa huonoudesta. Mikäli joku aikuinen ihminen ei ole oppinut noudattamaan sosiaalista koodistoa tähän mennessä, hän ei niitä luultavasti opi noudattamaan koskaan.
Mikäli joku jättää toistuvasti vastaamasta yhteydenottoihini, ylpeyteni estää minua jatkamasta pommittamista. Olisi häpeällistä vainota jotain ihmistä, joka ei selvästikään tahdo olla kanssani tekemisissä.
Tällä palstalla kuvatun tapauksen kaltaiset henkilöt eivät tunne häpeää, koska se, että joku ei tahtoisi olla heidän kanssaan tekemisissä, on mahdoton skenaario. Mikäli joku poikkeaa tästä skenaariosta, ovat he velvollisia selittämään. Valitettavasti selityksiä saa olla antamassa ikuisesti, eivätkä mitkään niistä kelpaa. - Clowds
Keskustelun aloituksesta on aikaa, mutta halusin kuitenkin ottaa tähän osaa. Monet tähän vastanneista sanovat, että joko annat asian hiipua tai sanot suoraan. Itse kannatan suoraan sanomista, sillä minulla on omakohtaisia kokemuksia tuosta täydellisestä poissulkemisesta, ja se todellakin sattui. Olisin kaivannut ex-ystävältäni syytä siihen, että hän halusi minut ulos elämästään. Eräänä päivänä hän vain lopetti yhteydenpidon kokonaan, enkä vielä tänäkään päivänä ole sitä unohtanut ja koskaan en anteeksi anna. Tämä poissulkeminen aiheutti minulle paljon itsetunto-ongelmia, joiden kanssa painin tänäkin päivänä, sillä luotin häneen täydellisesti eikä minulle koskaan ollut tullut sellaista oloa, että ystävyytemme olisi rakoillut. Syytin itseäni, ja tästähän tämä kierre alkoi.
Tilanteessa, jossa haluat päästä eroon ihmisestä, kerro suoraan ettet tunne oloasi hyväksi hänen kanssaan. Puhu omista tuntemuksistasi, esimerkiksi jos sinua ahdistaa tavata häntä, sano se hänelle. Älä syytä tai loukkaa toista, puhu vain itsestäsi. Jos et tunne oloasi hyväksi, et silloin syytä häntä suoraan vaan puhut itsestäsi- tämä mahdollistaa sen, että toinen voi suojella itseään ajattelemalla, että vika on sinussa, jolloin varsinainen isku ei ole yhtä kova. Jos teet tämän päätöksen, pysy siinä. Älä kadu tai yritä muuttaa sitä, sillä silloin loukkaat toista vieläkin enemmän. Ei ole olemassa tilannetta, jossa voit pysyä hyvänpäiväntuttuna ihmisen kanssa, jonka ystävä et enää halua olla. Sitä ehdottamalla loukkaat todella kovasti toista ihmistä. Kunnioita ihmistä, vaikket enää haluaisi olla hänen ystävänsä! Tee toiselle se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän.
Ystävyyden lopettaminen loukkaa toista aina- siltä ei voi välttyä. Paras tapa kuitenkin välttyä konfliktilta on puhua vain omasta itsestä ja omista tuntemuksista. Toisen on vaikea lähteä haastamaan riitaa tai raivoamaan tilanteessa, jossa kyse on sinusta. Ja muista: tämä on vain elämää, ja sattuu sen hetken.- turunmummo
Itse asiassa suurin osa ystävyyksistä päättyy, joten se on aika normaali tilanne ja sattuu useita kertoja elämän aikana kaikille. Olet antanut suuren merkityksen tuolle ystävyydelle, jos itsetuntosi oli siitä kiinni etkä koskaan anna anteeksi. Aika jyrkältä ja mustavalkoiselta kuulostaa näin vanhemman mummelin korviin.
Ystävyys päättyy varmaan useimmiten siksi hyvin totaalisesti, jos ystävillä on ihan eri käsitys ystävyydestään. Itselle toinen on ollut tärkeä, mutta ystävä ei ole kokenutkaan ystävyyttä yhtä hyvänä. Itsellekin on käynyt sillä tavalla, mutta en olisi halunnut kuulla ystävältä miksi hän halusi vain hyvän päivän tuttavuutta. Eihän se oikeastaan kuulu minulle, jos hän ei halua kertoa. Olemme ihan hyvän päivän tuttuja, jos joskus näemme. Olin kyllä alkuun loukkaantunut, vihainenkin.
Olemme erilaisia. Viestissäsi on vähän sellainen henki, että vain sinun tapasi kokea asia on oikea. Kuitenkin olisi tärkeä ymmärtää että muidenkin tavat tehdä ja kokea asioita voivat olla yhtä oikeita. Ystävyydessäkään ei voi määrätä omaa käsitystään ystävyydestä ainoaksi oikeaksi. Ystävyys perustuu vastavuoroisuudelle ja vapaaehtoisuudelle, joten se on vain hyväksyttävä, että toinen kertoo sen verran asioistaan kuin itse katsoo hyväksi tai ei mitään, silloinkin, jos ystävyys päättyy.
- Tarviikoollaradikaali
Tarviiko välejä laittaa poikki? Voi myös ottaa hajuraon/välimatkaa. Tavata muita jne.
- Anonyymi
Aivan. En itse ehkä panisi välejä kokonaan poikki, jos kyseessä ei olisi sellainen ihminen, jota todellakin inhoan/vihaan. Se totaalinen välien katkaisu voi olla itselle helpotus, mutta voihan se toiselle osapuolelle olla hyvinkin tuskallista.
- Anonyymi
Mulla on sama ongelma
- Anonyymi
Itselläni eräs ystävä kenen kanssa vuosia tekemisissä. On piilottanut omissa "someissa" kaiken mutta ei ole estänyt. Välillä on vain vastannut/laittanut viestiä kysynyt jotain mutta sitten ei ole vastannut mitään niihin mitä vastasin. Mistä kysymys?
- Anonyymi
No mieti. Se ei pidä sinusta.
- Anonyymi
Laske yhteen pettymykset.
- Anonyymi
Estää ja sanoo suorat sanar että en halua olla tekemisissä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)413021Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu112011- 171473
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w211355- 111331
- 171241
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51161- 71095
- 61054
- 221047