Mua ärsyttää tyttöystävän kiltteys. Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta se on alkanut vaan pännimään. Hän tekee kaiken niinkuin haluan, voin kiukutella niin paljon kun sielu sietää, haastaa riitaa, ärsyttää häntä.. Ihan mitä vain ja häntä ei haittaa. Hän pyytää joskus jopa minulta anteeksi, minun omaa mokaani. Olen itse melko jääräpää enkä anna helpolla periksi.. Haluaisin että tyttöystäväni osaisi pistää vastaan mulle, taistelis musta ja osais laittaa mut aisoihin. Mä rakastan häntä paljon mutta tympii se että hän ikäänkuin kulkee vain perässäni ikäänkuin meillä olisi suhteessa yksi mieli, kahdessa ruumiissa. Kiltteys on söpöä enkä haluaisikaan mitään huligaani tyttöä. Mutta liika on liikaa tässäkin asiassa. :/
Normaalia(ko)?
liian kiltti
7254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
siinä missä sä haluat sen muuttuvan niin voisithan säkin muuttua. Puhu hänelle ja keksikää yhdessä keinot.
Kiltteydestä kipeät...http://www.kd.fi/KD/weblehti/fi/juttuarkisto/artikkelit.php?we_objectID=8042
Äääripää....http://keskustelu.suomi24.fi/node/2760649
Nää nyt on aika ääripäitä ja toi eka aika uskontosävytteinenkin.
Toisaalta asiahan on niin, että jos toinen vetää herneet nenään, niin ei auta asiaa
jos toinenkin kilahtaa. Eli diplomatia on asia sinänsä.
Sitten on se sadisti/masokisti juttu.
On myös ne ympäristön paineet..eli onks kaverit vinoillu?
Voi johtua myös ainoana lapsena olosta...
Ite kyllä sisarusten kanssa tuli riita ja painia lapsena. Aikuisena kuitenkin lukeudun näihin kilteimpiin...vaan kuten tossa yhessä jutussa oli, en kumarru, että olisi helpompi potkasta päähän...
Ja riidaton liitto on mahdollinen ja vastoin yleistä käsitystä (riidattomassa liitossa on jotain vikaa ..) minusta se on ideaali. Jos toinen puolisko kehittelee turhia kärhämiä ja ei osaa käyttäytyä ihmisisksi, niin en viitsi kauaa sellaista katsella.
Parempihan toi on kuin kaksi mieltä yhdessä ruumiissa.
Jos hän on empaattinen, kiltti, sopuisa, anteeksiantavainen itselleen ja muille, itsenäinen mutta ei mikään riippuvainen eikä kynnymattopersoona, haluaisin tutustua sellaiseen naiseen. Sellaisessa ihmisessä ei ole mitään vikaa minkä "takia" olisi tuollainen.
Luonnehdit tossa samalla sinunkin persoonaasi ja ymmärrän miksi alun alkaen päädyitte yhteen. Se mihin tykästyy, ego alkaa tehdä siitä negatiivista, sen kaikki tietää.
Sinun egosi nousee esiin hänen kanssaan ja oikein kehitettynä voitte olla tasapainossa. Ego kuitenkin haluaa ristiriitaisuutta ja nostaa sinussa tuollaisia "sotaisia" tunteita, mikä haluaa haarata vastaan ja että toinenkin tulisi ns. päälle.
"osaisi pistää vastaan mulle, taistelis musta ja osais laittaa mut aisoihin". Ymmärrän kyllä mutta jos näet asian läpi, huomaat egon tarvitsevan itselleen olemisoikeuden. Konflikti on sille mieluista.
Sitä et varmasti halua, vaan lähinnä piristettä itsellesi mutta keskustelkaa asioista toki.
Miksi kiukuttelet, haastat riitaa ja ärsytät häntä? Ei kuulosta kovin arvostavalta käytökseltä.
Ehkä sä oot tottunu siihen, että ihmiset on sulle ilkeitä ja tuhmia. Et osaa ottaa vastaan rakkautta etkä kiltteyttä. Ehkä jopa pelkäät rakkautta niin paljon, että torjut kaiken kiltteyden, koska itse et osaa rakastaa etkä uskalla rakastaa. Eli olet heikko. Muutos lähtee susta itsestäsi, ei muista. Peiliin katsomisen paikka.
Miksi tahdot, että sinusta taistellaan? Miksi ei riitä, että hänellä on jo sinut? Mitä tarvetta sinusta taistelu täyttää? Miksi lempeys ei voi olla sitä "sinusta taistelua"?