Kysymys yliluonnollisesta on kiehtonut ihmismieliä iät ja ajat. Onko sitä vai ei, ken tietää?
Vastaus on ei. Yliluonnollista ei ole olemassakaan, mutta sen sijaan on asioita, joita tiede ei tunne alkuunkaan. Jos ajatellaan että yliluonnollinen tarkoittaa asiaa, jota tiede ei tunne, niin kaveri joka väittää ettei yliluonnollista ole, toisin sanoen väittää että tiedämme jo kaiken. Kuulostaa aika typerältä, vai mitä?
Seuraavassa käsittelen kolmea asiaa, joka puolustaa sitä ettemme voi tietää onko olemassa henkimaailma, avaruuden ulkopuolista elämää, jumalaa jne. Mutta huomautan että sanoin ettemme voi tietää. Aivan, tällä hetkellä yhtä lailla skeptikot kuin muutkin ovat yhtä oikeassa - kunnes saamme parempaa tietoa.
I RATIONAALINEN AJATTELU PETTÄÄ
Joskus yliluonnolliseen uskovia tai uskovaisia käsketään ajattelemaan rationaalisesti näitä asioita. Järkevästi? Mitä on järkevä ajattelu? Keskiajan eurooppalaisille järkiajattelu tuotti litteän maan ja jumalan 6000 vuotta sitten luoman maan, joka ei sen jälkeen ole muuttunut. Heillä ei tosin ollut parempaa tietoa. Meilläkö on? Järkiajattelu perustuu tietoon. Sen avulla voidaan miettiä järkevästi. Nyt kun tiedämme evoluutioteoriasta ja geeneistä, Darwinistien teoria tuntuu järkevältä. Meidän mielestämme hehkulampun toiminnassa ei ole mitään yliluonnollista, kun tiedämme miten se toimii. Keskiajan ihminen olisi pitänyt sitä yliluonnollisena, kun ei tiennyt sähköstä. Alapa selittää muuten hänelle kuinka autot toimivat. Sitä paitsi huomaammehan senkin että kaikki opiskelijat eivät koulussa välttämättä tajua joitakin kouluaineita, kuten fysiikkaa ja silti se on tiedettä!
II AISTIT PETTÄÄ
Puhutaan myös että on asioita, joita ei aisteilla havaita. Sehän nyt on selvä. Onhan tiedekin todistanut uv-säteilyn, sähkö- tai magneettikenttien olemassaolon, vaikka ei niitä aistein havaitse. Sähköisku ja uv-säteilyn aiheuttama syöpä ovat katsokaas jo vähän eri asia... UV-säteily asiat ovat löydetty erityisillä tutkimuslaitteilla. Mietitäänpäs nyt sitten vaikka henkimaailmaa. Meillä nyt vain ei ole oikeita laitteita havaitsemaan niitä, kun emme aisteilla niitä havaitse.
III TIEDE PETTÄÄ
On jo tullutkin mainittua siihen suuntaan, että tieteellä on ollut vääriä käsityksiä asioista; pitihän maan olla litteä jne. muttei ollut. Samalla tavalla 300 vuotta sitten ei tiedetty sähkövoimasta, 100 vuotta sitten ydinvoimasta tai eihän atomissakaan pitänyt olla pienempiä osia. Samalla tavalla tiede voi olla vieläkin hakoteilla. On asioita, joita tiede ei vieläkään tunne, ja on asioita, joista tieteellä voi olla omat väärät käsityksensä.
lisää esimerkkejä "järkiajattelusta", tieteestä ja aisteista:
- Yksinkertaisimpienkin luonnonilmiöiden synty oli muinoin tuntematon - ajateltiin paholaisen tai jumalan töiksi
- maa on pyöreä, ei litteä.
- Meren takana olikin Amerikka!
- Taruna pidetty meritursas, gorilla, okapi ym. olikin totta!
- Elämää on löydetty mitä ihmeellisimmistä paikoista (Niin, että millä sanot että jostakin ulkoavaruudesta löydy, vaikka bakteereita tai jopa sivilisaatiota?)
- Ajatuksella todellisesta maailmankaikkeudesta tai ihmisen verenkierrosta naurettiin!
- Ajatukset noituudesta, tummaihoisista ym. erilaisista ovat myös kiinnostavia
- Luomisoppia pidettiin totuutena vielä 200 vs. (Jospa se jossakin määrin onkin, mistä tiedät? Olitko paikalla silloin?)
- Ihmisen ei uskottu selviävän junan nopeudesta hengissä 1800-luvulla, kun ne keksittiin (eivätkä ne kulkeneet kovin lujaakaan)
- Energiaa saadaankin höyryvoimasta, sähköstä, ydinvoimasta! Eikä näistä lähteistä tiedetty tai edes uneksittu aiemmin. Mistä tiedät ettei jostakin löydetä vielä tehokkaampaa lähdettä?
- Ihminen voi lentää avaruuteen (Tästä sanoi joku tutkija vielä 1950-luvulla, että se on mahdotonta)
- Ihminen voi ylipäätään lentää (lentokoneet ym.)
- Atomikaan ei ole aineen pienin yksikkö (ja sitä voimakasta ydinenergiaa saakin atomiytimen halkaisulla)
ps. Tässä viestissä oli paljon otteita aiemmista viesteistäni, mutta se ei varmaankaan haittaa? Tämä oli ikään kuin kooste niistä kaikista, johon oli tehty paranteluja.
Vastaus on ei. Yliluonnollista ei ole olemassakaan, mutta sen sijaan on asioita, joita tiede ei tunne alkuunkaan. Jos ajatellaan että yliluonnollinen tarkoittaa asiaa, jota tiede ei tunne, niin kaveri joka väittää ettei yliluonnollista ole, toisin sanoen väittää että tiedämme jo kaiken. Kuulostaa aika typerältä, vai mitä?
Seuraavassa käsittelen kolmea asiaa, joka puolustaa sitä ettemme voi tietää onko olemassa henkimaailma, avaruuden ulkopuolista elämää, jumalaa jne. Mutta huomautan että sanoin ettemme voi tietää. Aivan, tällä hetkellä yhtä lailla skeptikot kuin muutkin ovat yhtä oikeassa - kunnes saamme parempaa tietoa.
I RATIONAALINEN AJATTELU PETTÄÄ
Joskus yliluonnolliseen uskovia tai uskovaisia käsketään ajattelemaan rationaalisesti näitä asioita. Järkevästi? Mitä on järkevä ajattelu? Keskiajan eurooppalaisille järkiajattelu tuotti litteän maan ja jumalan 6000 vuotta sitten luoman maan, joka ei sen jälkeen ole muuttunut. Heillä ei tosin ollut parempaa tietoa. Meilläkö on? Järkiajattelu perustuu tietoon. Sen avulla voidaan miettiä järkevästi. Nyt kun tiedämme evoluutioteoriasta ja geeneistä, Darwinistien teoria tuntuu järkevältä. Meidän mielestämme hehkulampun toiminnassa ei ole mitään yliluonnollista, kun tiedämme miten se toimii. Keskiajan ihminen olisi pitänyt sitä yliluonnollisena, kun ei tiennyt sähköstä. Alapa selittää muuten hänelle kuinka autot toimivat. Sitä paitsi huomaammehan senkin että kaikki opiskelijat eivät koulussa välttämättä tajua joitakin kouluaineita, kuten fysiikkaa ja silti se on tiedettä!
II AISTIT PETTÄÄ
Puhutaan myös että on asioita, joita ei aisteilla havaita. Sehän nyt on selvä. Onhan tiedekin todistanut uv-säteilyn, sähkö- tai magneettikenttien olemassaolon, vaikka ei niitä aistein havaitse. Sähköisku ja uv-säteilyn aiheuttama syöpä ovat katsokaas jo vähän eri asia... UV-säteily asiat ovat löydetty erityisillä tutkimuslaitteilla. Mietitäänpäs nyt sitten vaikka henkimaailmaa. Meillä nyt vain ei ole oikeita laitteita havaitsemaan niitä, kun emme aisteilla niitä havaitse.
III TIEDE PETTÄÄ
On jo tullutkin mainittua siihen suuntaan, että tieteellä on ollut vääriä käsityksiä asioista; pitihän maan olla litteä jne. muttei ollut. Samalla tavalla 300 vuotta sitten ei tiedetty sähkövoimasta, 100 vuotta sitten ydinvoimasta tai eihän atomissakaan pitänyt olla pienempiä osia. Samalla tavalla tiede voi olla vieläkin hakoteilla. On asioita, joita tiede ei vieläkään tunne, ja on asioita, joista tieteellä voi olla omat väärät käsityksensä.
lisää esimerkkejä "järkiajattelusta", tieteestä ja aisteista:
- Yksinkertaisimpienkin luonnonilmiöiden synty oli muinoin tuntematon - ajateltiin paholaisen tai jumalan töiksi
- maa on pyöreä, ei litteä.
- Meren takana olikin Amerikka!
- Taruna pidetty meritursas, gorilla, okapi ym. olikin totta!
- Elämää on löydetty mitä ihmeellisimmistä paikoista (Niin, että millä sanot että jostakin ulkoavaruudesta löydy, vaikka bakteereita tai jopa sivilisaatiota?)
- Ajatuksella todellisesta maailmankaikkeudesta tai ihmisen verenkierrosta naurettiin!
- Ajatukset noituudesta, tummaihoisista ym. erilaisista ovat myös kiinnostavia
- Luomisoppia pidettiin totuutena vielä 200 vs. (Jospa se jossakin määrin onkin, mistä tiedät? Olitko paikalla silloin?)
- Ihmisen ei uskottu selviävän junan nopeudesta hengissä 1800-luvulla, kun ne keksittiin (eivätkä ne kulkeneet kovin lujaakaan)
- Energiaa saadaankin höyryvoimasta, sähköstä, ydinvoimasta! Eikä näistä lähteistä tiedetty tai edes uneksittu aiemmin. Mistä tiedät ettei jostakin löydetä vielä tehokkaampaa lähdettä?
- Ihminen voi lentää avaruuteen (Tästä sanoi joku tutkija vielä 1950-luvulla, että se on mahdotonta)
- Ihminen voi ylipäätään lentää (lentokoneet ym.)
- Atomikaan ei ole aineen pienin yksikkö (ja sitä voimakasta ydinenergiaa saakin atomiytimen halkaisulla)
ps. Tässä viestissä oli paljon otteita aiemmista viesteistäni, mutta se ei varmaankaan haittaa? Tämä oli ikään kuin kooste niistä kaikista, johon oli tehty paranteluja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Onko sitä vai ei"
Ei.
Mielenkiintoinen jaottelu noille perusteluillesi. Ehdotan kuitenkin joitain asioita, joita kannattaa pohtia jaottelussa.
Yliluonnollisen käsite on todellakin vaikea ja monimuotoinen. Tarjotut määritelmät ovat joko käsitteellisesti mahdottomia esim. 'yliluonnollista on kaikki sellainen, mitä ihminen ei itse käsitä toimivaksi tai tapahtuvaksi') tai ne jakavat oletusarvoisesti asiat luonnolliseen ja muuhun kuin luonnolliseen.
Tässä taas on ristiriita, sillä voidaan ajatella, että maailmassa voi tapahtua vain ja ainoastaan luonnollisia asioita. Tällöin ns. yliluonnolliset ilmiötkin olisivat luonnollisia asioita (joskin ehkä vielä toistaiseksi selittämättömiä). Lisäksi tässä jaottelussa on vaarana sortua siihen, että yliluonnollinen olisi 'luonnonvastaista'. Näin yliluonnollinen voitaisiin kieltää joko mahdottomuuden perusteella tai sitten se olisi jotain negatiivista ja hylättävää.
Uskontotieteellinen lähtökohta määrittelee yliluonnollisen eli supranormaalin niin, että ns. uskova ihminen tietää, kokee tai tuntee jotain yliluonnolliseksi sen paremmin pohtimatta vaikuttamista ja luonnonlakeja. Tässä yliluonnollinen saa vahvasti subjektiivisen aseman; yliluonnollista on henkilön itsensä päättämä asia. Toisaalta tässä on mielestäni vahvuutena se, että oletetaan ajattelun lähtökohdaksi jotain, joka on suorastaan mahdoton todistaa empiirisin keinoin (esim. jumalan olemassaolo). Samalla se on ajattelun heikkous.
Yliluonnollisista asioista kannattaa ehkä käyttää käsitettä 'paranormaali'. Ilmiö on paranormaali, jos se täyttää seuraavat ehdot: 1) se on selittämätön vallitsevan tieteen valossa, 2) sitä ei voida selittää tekemättä tieteeseen suuria muutoksia, ja 3) se kumoaa arkiajattelun oletukset siitä, mitä siihen liittyville olioille voi tapahtua. Jos siihen liittyy vielä jonkinlaisia tietoisuuden tai persoonallisuuden piirteitä, kutsutaan ilmiötä parapsykologiseksi (esim. PSI-ilmiö).
Jaottelusi I-osassa pohditaan rationaalisen ajattelun pettämistä. Mainitsit, että "Järkiajattelu perustuu tietoon. Sen avulla voidaan miettiä järkevästi." Tämä on luonnollisesti totta. Tiedon lisäksi rationaaliseen ajatteluun kuuluu kuitenkin osana myös looginen ajattelu, minkä ei välttämättä tarvitse perustua tietoon. Metafyysiseen liittyvä ajattelu on toki logiikan kannalta haastavaa jos ei ole tietoa, mutta se on kuitenkin mahdollista. Logiikan avulla voimme tunnistaa tuntemattomia, uusia alueita ja aukkoja ("loogisesti ottaen on järkevää, että tässä kohtaa olisi jokin"), sekä rakentaa ajatusmalleja ("loogisesti ottaen olisi järkevää, että se jokin toimisi näin tai olisi luonteeltaan tälläinen"). Näin ei tule myöhemmin ihmeenä se, kun asiasta saadaan suoraa tai epäsuoraa tietoa ja kyetään tunnistamaan tai selittämään vihdoin tuo "jokin". Onhan sen olemassaolo pystytty perustelemaan järkiajattelulla (loogisesti), vaikka siitä ei tuolloin ollutkaan tietoa.
Jaottelun III-osassa mainitsit tieteestä, esim. "tieteellä on ollut vääriä käsityksiä asioista; pitihän maan olla litteä". Täytyy muistaa, että itse käsite "tiede" on muuttunut. Nykyistä tieteellistä lähestymistapaa voimme kutsua nimellä moderni tiede. Tuossa esimerkissäsi täytyy muistaa se, että tuohon aikaan virallinen totuus oli vahvasti sitoutunut uskontoon, eli tiedemiehet olivat monesti myös uskonmiehiä. Nämä herrat sitten edustivat vallitsevaa näkemystä.
Niinpä maan näkeminen maailman keskipisteenä ja muodoltaan pannukakkuna ei perustunut havaintoihin tai tieteellisiin konstruktioihin, vaan raamatun luomiskertomukseen, jossa jumala loi maan suojaksi taivaankannen. Ja Raamattuhan ei todellakaan ole mikään tieteellinen teos. Kuvaavaa on se, että maan esittäminen pallona (perustuen korkealta paikalta tehtyihin havaintoihin maan kaarevuudesta sekä tähtitieteellisten havaintojen aiheuttamaan ristiriitaan) esittäminen "tiedeyhteisölle" aiheutti vastalauseita, sillä ajatus oli ristiriidassa uskonnon kanssa.
Tulee muistaa se, ettei tiede ole väärässä, mutta ihmiset voivat olla, riippumatta siitä käyttävätkö tieteellisiä vai ei-tieteellisiä keinoja pönkittämään omaa näkökantaa. Viimekädessähän tiede on vain lähestymistapa, joukko keinoja lähestyä totuutta. Se mitä kutsutaan "viralliseksi tieteeksi" on itse asiassa "vallitseva näkemys". Tämä näkemys tosin perustuu usein tieteellisiin tuloksiin.
Vallitsevan näkemyksen edustajat sortuvat usein ajatteluun "näkemykset voivat muuttua, mutta ei se, että minä olen oikeassa". Vallitsevaa näkemystä myös kuvaa se, että jos tulosten mukaan 99% on A ja 1% on B, niin A on oikea kuvaamaan todellisuutta. Näin B poljetaan maanrakoon ja unohdetaan "poissa silmistä, poissa mielestä" -tyyppisesti. Kuitenkin juuri tuo pieni anomalia eli B kuvaa yhtälailla todellisuutta ja on osa sitä. B:n unohtaminen muuttaa näkemystämme todellisuudesta, mutta ei itse todellisuutta. B:n huomioiminen ja tarkempi tutkiminen saattaisi muuttaa vallitsevan näkemyksenkin kurssia ratkaisevasti.
Todellinen tieteellinen lähestymistapa onkin se, että A ja B muodostavat yhdessä todellisuuden, että emme milloinkaan tiedä kaikkea (todellisuuteen voi kuulua myös C,D...) ja tiede on itseään korjaavaa (uusi tieto täydentää vanhaa ja tarvittaessa korjaa aiemman tiedon virheet). Vallitseva näkemys voi taas pohjautua siihen, että tutkittaessa tieteellisiä tuloksia enemmistö tiedemiehistä näkee "oikean todellisuuden" tulosten näyttämän enemmistöosan eli A:n perusteella. Keskeistä on kuitenkin tehdä ero "tieteen" ja "vallitsevan näkemyksen" välillä (usein vallitsevasta näkemyksestä näkee käytettävän myös 'virallinen tiede', mutta se on hieman toinen asia).