Kun emättimen kuivuus, valkovuotona ei liity aikuistumiseen.
- Mahdollistaminen edes hetkellisen lämmön kokemiseksi läheisyytenä, tuntuu olevan oikeutuksen väkivalta-tekojen kohdistamisen sijaan mahdoton.
Kun ihminen voidaan jättää tällä tavoin kansantaloudellisen eri arvoistamisen osalta, myös yksin siihen työhön, jättäen hänet lapsesta saakka erottamaan täysin epäpätevää henkilökuntaa, joka on vaaraksi terveyden osalta turvallisuudelta, hyvinvoinnittomuuden palvomisellaan, myös muita ihmisiä varten, heidän tulevaisuudettomuutensa luomisena.
- Se on varmasti hyvin pelottava esimerkki itsenäistymisen toivomisesta julkisesti.
"Siellä se vain kelliii sitterissä, oman egoisminsä itsenäistymisen toivossa, frustraatio-janalta ikätoverinsa kanssa melkein vastasyntyneesti." Aikuisista ympäristössä on moni kehitellyt uskotelmia, uskomuksina, alistamisena, painostamisena, oikeutuksestansa, väkivalta-tekojensa kohdistamisena, vääryytenä. Julkisen etiikankin avulla toimien, sillä turvallisuuttansa hakien.
Kun ihminen ennen aikuistumistaan elää toisessa perheessä, häijyn eri arvoistamisen pyrkimyksen alaisuudessa, jopa tietämättään, on kysymys väärinkäytöksestä, kuolemanuhalla. On hyvin häiritsevää, pyrkiä sellaisesta luomaan tulevaisuutta, omaan ydinperheeseen vedoten, täysin mieltymyksestä syvää turvallisuushakuisuuden tilaa käyttääksensä, painostamiseen, väkivaltansa oikeuttamisena, täysin ulkoisesti, ja häijysti älyllisyydettä, jopa ajattelulaatikostoa eväämällä, avioliiton loukkaavasti, tukemalla perheen tulevaisuuden muodostavaa onnea, yleensä perheellisyytenä. Se on seksuaalisen alistamisen oikeutuksen pyytämistä, väkivaltaa. Aggressiosta tuhoisaa tulevaisuudelle.
Monet kristityt pyytävät jäsenneltyjä viittomia, seksi-välineitä sisimmättömyydestä oman mielensä sisälle, se on rukouksin avun hakemista kerjäten, omaksi yleiskunto-nostoksi, jopa viittoma käyttäen eristämisen tiloilla.
- Lapset eivät ole julkisena behaviorismittomuutena aikuistumisen tae.
Alistamisen oikeutuksen pyytämiset empatiattomuutena häiritsevät.
Kun lapsi jättää on kysymys sairaalloisuudesta, yhteiskunta-ympäristöstä, joka on hänen oman mielensä sisällä tasapainottomana. Se on ympäristöön kohdistuvaa vahingoittamisenhakuisuutta, auktoriteettiarvojen käyttämistä, niiden harhaisuuden tahallisena pyrkimyksenä sisimmättömästi, auktoriteettiharhaisuutena, sekä niihin pakkomielteenä. Uskonnollisesta seksiväkivallasta oikeutuksen etisiminen uskonnollisen kiihkomielisyyden selviytysmiskeinoa käyttäen, apua tarjoten tarvitsevasti, harhaisuutta välineenä käyttämällä on tuhoisaa, suomenkielistä uskonnollista pakkomielteisyyttä. Se ei edusta ihmisen arvoja, ihmisarvoja, oikeusjärjestelmänämme, uskonnollisena kristillisyyden arvomaailmana, kirkon vääränä arvonakaan.
"Kaverilleni ei tullut kuukautisia, häntä yritettiin hoitaa nuorisopsykiatrisella, puhtaudella.
- Jopa veljeni silpomisella, leikellen."
Uskonnollisesta verikostollisuudesta, voidaan toki keskustella itsenäistymisen yhteydestä, läheisyydenkyvyttömyydestä mielihaluna, mm. seurailua kokemalla, frustraatio-aggressiotta, tai sitä hillitsemättä. Mitään arvomaailmaa, se ei ihmisenä henkilökohtaisesti edusta.
Diakonissa: Seuraileminen, se on uskonnollista seksiväkivaltaa.
- Mahdollistaminen edes hetkellisen lämmön kokemiseksi läheisyytenä, tuntuu olevan oikeutuksen väkivalta-tekojen kohdistamisen sijaan mahdoton.
Kun ihminen voidaan jättää tällä tavoin kansantaloudellisen eri arvoistamisen osalta, myös yksin siihen työhön, jättäen hänet lapsesta saakka erottamaan täysin epäpätevää henkilökuntaa, joka on vaaraksi terveyden osalta turvallisuudelta, hyvinvoinnittomuuden palvomisellaan, myös muita ihmisiä varten, heidän tulevaisuudettomuutensa luomisena.
- Se on varmasti hyvin pelottava esimerkki itsenäistymisen toivomisesta julkisesti.
"Siellä se vain kelliii sitterissä, oman egoisminsä itsenäistymisen toivossa, frustraatio-janalta ikätoverinsa kanssa melkein vastasyntyneesti." Aikuisista ympäristössä on moni kehitellyt uskotelmia, uskomuksina, alistamisena, painostamisena, oikeutuksestansa, väkivalta-tekojensa kohdistamisena, vääryytenä. Julkisen etiikankin avulla toimien, sillä turvallisuuttansa hakien.
Kun ihminen ennen aikuistumistaan elää toisessa perheessä, häijyn eri arvoistamisen pyrkimyksen alaisuudessa, jopa tietämättään, on kysymys väärinkäytöksestä, kuolemanuhalla. On hyvin häiritsevää, pyrkiä sellaisesta luomaan tulevaisuutta, omaan ydinperheeseen vedoten, täysin mieltymyksestä syvää turvallisuushakuisuuden tilaa käyttääksensä, painostamiseen, väkivaltansa oikeuttamisena, täysin ulkoisesti, ja häijysti älyllisyydettä, jopa ajattelulaatikostoa eväämällä, avioliiton loukkaavasti, tukemalla perheen tulevaisuuden muodostavaa onnea, yleensä perheellisyytenä. Se on seksuaalisen alistamisen oikeutuksen pyytämistä, väkivaltaa. Aggressiosta tuhoisaa tulevaisuudelle.
Monet kristityt pyytävät jäsenneltyjä viittomia, seksi-välineitä sisimmättömyydestä oman mielensä sisälle, se on rukouksin avun hakemista kerjäten, omaksi yleiskunto-nostoksi, jopa viittoma käyttäen eristämisen tiloilla.
- Lapset eivät ole julkisena behaviorismittomuutena aikuistumisen tae.
Alistamisen oikeutuksen pyytämiset empatiattomuutena häiritsevät.
Kun lapsi jättää on kysymys sairaalloisuudesta, yhteiskunta-ympäristöstä, joka on hänen oman mielensä sisällä tasapainottomana. Se on ympäristöön kohdistuvaa vahingoittamisenhakuisuutta, auktoriteettiarvojen käyttämistä, niiden harhaisuuden tahallisena pyrkimyksenä sisimmättömästi, auktoriteettiharhaisuutena, sekä niihin pakkomielteenä. Uskonnollisesta seksiväkivallasta oikeutuksen etisiminen uskonnollisen kiihkomielisyyden selviytysmiskeinoa käyttäen, apua tarjoten tarvitsevasti, harhaisuutta välineenä käyttämällä on tuhoisaa, suomenkielistä uskonnollista pakkomielteisyyttä. Se ei edusta ihmisen arvoja, ihmisarvoja, oikeusjärjestelmänämme, uskonnollisena kristillisyyden arvomaailmana, kirkon vääränä arvonakaan.
"Kaverilleni ei tullut kuukautisia, häntä yritettiin hoitaa nuorisopsykiatrisella, puhtaudella.
- Jopa veljeni silpomisella, leikellen."
Uskonnollisesta verikostollisuudesta, voidaan toki keskustella itsenäistymisen yhteydestä, läheisyydenkyvyttömyydestä mielihaluna, mm. seurailua kokemalla, frustraatio-aggressiotta, tai sitä hillitsemättä. Mitään arvomaailmaa, se ei ihmisenä henkilökohtaisesti edusta.
Diakonissa: Seuraileminen, se on uskonnollista seksiväkivaltaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otapas lääkkeesi!