On erosta pitkä tai lyhyt aika, ero vaikuttaa lapsen elämään. Miten minä omalta osaltani voisin tukea lastani niin, että eron vaikutus olisi mahdollisimman rakentava osa lapsen elämää? Ammatillisesti ohjattu ryhmä alkaa syksyllä 2013 Helsingissä.
Sateenkaariperheet ry käynnistää syksyllä toiminnan eron jälkeisen vanhemmuuden tukemiseksi. Vanhemman Neuvo -kurssilla keskitytään lapseen ja vanhemmuuteen eron jälkeen. Kurssi on tarkoitettu vanhemmille, jotka ovat eronneet puolisostaan sateenkaariperheellisinä tai uusperheellisinä. Mukaan ovat tervetulleita niin biologiset, sosiaaliset kuin bonusvanhemmatkin.
Vanhemmuuden jakaminen jatkuu eron jälkeenkin, joten ryhmä voi olla ajankohtainen vaikka erosta olisikin jo pidempi aika. Pilottikurssi järjestetään Helsingissä, tulevina vuosina selvitetään mahdollisuuksia järjestää toimintaa myös leirimuotoisena, jotta osallistuminen olisi mahdollista useammille.
Syksyn ryhmä kokoontuu 8 kertaa yhdistyksen toimitilassa Kotolassa torstai-iltaisin 24.10.-19.12.2013 kello 17.30-20.30 (14.11 ei ole kurssia). Kurssin vetää Ensi- ja turvakotien liiton Vanhemman Neuvo -koulutuksen saanut Ritva-Liisa Reinold, joka on koulutukseltaan seksuaali- ja pariterapeutti, opiskellut traumaterapiaa ja toiminut aiemmin Transtukipisteen perhetyön koordinaattorina.
Kurssille mahtuu kahdeksan osallistujaa. Osallistujat haastatellaan (puhelimitse) ennen kurssin alkamista. Jos sattuu niin, että ex-puolisot ilmoittautuvat samalle kurssille, lähtökohtaisesti ensimmäiseksi ilmoittautuneella on etuoikeus osallistumiseen. Jos lastenhoito on esteenä kurssille osallistumisesta, kysy mahdollisuutta saada yhdistyksen puolesta lastenhoitaja kurssin ajaksi.
Kurssin järjestämistä tukee Raha-automaattiyhdistys ja Kansan Sivistystyön Liitto. Osallistumismaksu on avustusten turvin pidetty kohtuullisena: jäsenet 50 euroa / koko kurssi, muut 60 euroa.
Ilmoittautuminen alkaa heti ja päättyy 20.10: [email protected]
Vanhemman Neuvo- ryhmän tapaamiskertojen aiheet:
1. Eron tuomat muutokset aikuisen ja lapsen elämässä
2. Yhteinen vanhemmuus
3. Lapsen tunteet ja tarpeet vanhempien erotessa
4. Vanhemmuus ja lapsen arki
5. Vuorovaikutustavat
6. Ongelmista kohti ratkaisuja
7. Sosiaaliset verkostot
8. Uudet suhteet ja vanhemmuus
(9. Eron byrokratiaa ja vertaistuen mahdollisuuksia)
Sateenkaariperheet ry käynnistää syksyllä toiminnan eron jälkeisen vanhemmuuden tukemiseksi. Vanhemman Neuvo -kurssilla keskitytään lapseen ja vanhemmuuteen eron jälkeen. Kurssi on tarkoitettu vanhemmille, jotka ovat eronneet puolisostaan sateenkaariperheellisinä tai uusperheellisinä. Mukaan ovat tervetulleita niin biologiset, sosiaaliset kuin bonusvanhemmatkin.
Vanhemmuuden jakaminen jatkuu eron jälkeenkin, joten ryhmä voi olla ajankohtainen vaikka erosta olisikin jo pidempi aika. Pilottikurssi järjestetään Helsingissä, tulevina vuosina selvitetään mahdollisuuksia järjestää toimintaa myös leirimuotoisena, jotta osallistuminen olisi mahdollista useammille.
Syksyn ryhmä kokoontuu 8 kertaa yhdistyksen toimitilassa Kotolassa torstai-iltaisin 24.10.-19.12.2013 kello 17.30-20.30 (14.11 ei ole kurssia). Kurssin vetää Ensi- ja turvakotien liiton Vanhemman Neuvo -koulutuksen saanut Ritva-Liisa Reinold, joka on koulutukseltaan seksuaali- ja pariterapeutti, opiskellut traumaterapiaa ja toiminut aiemmin Transtukipisteen perhetyön koordinaattorina.
Kurssille mahtuu kahdeksan osallistujaa. Osallistujat haastatellaan (puhelimitse) ennen kurssin alkamista. Jos sattuu niin, että ex-puolisot ilmoittautuvat samalle kurssille, lähtökohtaisesti ensimmäiseksi ilmoittautuneella on etuoikeus osallistumiseen. Jos lastenhoito on esteenä kurssille osallistumisesta, kysy mahdollisuutta saada yhdistyksen puolesta lastenhoitaja kurssin ajaksi.
Kurssin järjestämistä tukee Raha-automaattiyhdistys ja Kansan Sivistystyön Liitto. Osallistumismaksu on avustusten turvin pidetty kohtuullisena: jäsenet 50 euroa / koko kurssi, muut 60 euroa.
Ilmoittautuminen alkaa heti ja päättyy 20.10: [email protected]
Vanhemman Neuvo- ryhmän tapaamiskertojen aiheet:
1. Eron tuomat muutokset aikuisen ja lapsen elämässä
2. Yhteinen vanhemmuus
3. Lapsen tunteet ja tarpeet vanhempien erotessa
4. Vanhemmuus ja lapsen arki
5. Vuorovaikutustavat
6. Ongelmista kohti ratkaisuja
7. Sosiaaliset verkostot
8. Uudet suhteet ja vanhemmuus
(9. Eron byrokratiaa ja vertaistuen mahdollisuuksia)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jokainen eronnut tietää, ettei "eron vaikutus olisi mahdollisimman rakentava osa lapsen elämää". Ero on lapselle yhtä kova juttu, kuin vanhemman kuolema. Se stressi ja tunne on lapselle sillä hetkellä yhtä kova, mutta aika parantaa haavat.
No jaa.... Erosin tyttäreni isästä 2 vuotta sitten. Lapsi oli reilu 1v. Yhtäkään kertaa hän ei ole isäänsä kaivannut, kysellyt tms. Tapaa kyllä isäänsä parin viikon välein. Joskus muutaman tunnin ja joskus yön yli. Sekin on huomattavasti enemmän, kuin mitä isä hoiti lasta meidän liittomme aikana! Liittomme aikana lapsi joutui kuuntelemaan isän raivoa, huutoa ja kohtuutonta komentamista. Esimerkiksi alle 1v:tä ei saanut isän läsnäollessa juurikaan lohduttaa, koska kiukuttelevan lapsen pitää antaa huutaa yksin... Lapsi oppi elämään pelossa, huonossa ilmapiirissä, paineessa, turvattomuudessa.
Eron jälkeen ystävät ja sukulaiset sanoivat, että lapsi jotenkin "heräsi eloon" hetkessä. Lapsesta tuli iloisempi, reippaampi yms. Parin kuukauden aikana tapahtui kehityksessäkin isoja muutoksia, kun lapsi alkoi yhtäkkiä puhumaan, jo nuorena, jätti vaipat pois yms. Suurin muutos oli se, kun uudessa kodissa jo ensimmäisenä yönä lapsi nukkui elämänsä ensimmäistä kertaa yöunet putkeen, itkemättä välillä. Upeaa!!! Tilanne on sama nykyäänkin.
Tietysti puhun vain hyvää isästä lapselle, ja nykyään lapsi tapaa isää mielellään. Mutta ei kaipaa edelleenkään isää. Isä on lapselle kuin joku tuttu. Ja sen aiheutti isukki ihan itse.
Meidän tapauksessa ero on ollut ehdottomasti lapselle hyvä asia.:) En ole katunut sekuntiakaan.
Tietenkin, jos noin aikaisessa vaiheessa hokaa, että lapsi tuli tehtyä aivan vääränlaisen ja jopa raivohullun miehen kanssa, ero on lapselle "rakentavampaa". Kaltaisiasi tapauksia on kuitenkin kaikista eroperheistä minimaalisen vähän.
Kenties vähemmistö, mutta ei minimaalisen vähän. Eroon on usein painavat syyt, joista lapsetkin kärsii.
Olisipa lapsentekoon yhtä painavat syyt, kuin eroon, niin lasten ei tarvitsisi kärsiä.
Varmasti onkin, mutta kun kukaan ei näe tulevaisuuteen.