Stormbringer

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

Puku oli
suora kuin säkki,
mutta se verhosi
hyväntuulista likkaa

naista, jonka
rintakehää varjostivat
päivetyksen raja ja
tasaisena kiiltelevä
selkä

ja se maisema
makasi helteessä, jossa
tasaiset ajatukset
yrittivät tapailla
kukkivampaa
elosalamien sytykettä

sateen läpi
paistavaa aurinkoa ja
täyttä tajua
vailla olevaa ihmistä

pitkissä hiuksissa
kukkeimmassa
kauneudessaan, joka
kätkiessään kasvonsa
saa ruosteisen portin
narisemaan

kääntymään,
kääntääkseen
impulssittomuuden
voimakseen

avatakseen silmänsä,
ymmärtääkseen naisen
jumaluutta korostavan
tavaran mahdin

kuinka valloittaja
iskee, kun
täysikuu laskee ja
koittaa pimeä
tovi ennen sarastusta

hypätessään pystyyn,
puristaessaan
sydämestään jään ja
heittäessään
ujoudenpuuskassaan
pitkän puun pesään

näyttäessään viattomat
kasvot, jotka näyttivät
siltä kuin eivät olisi
koskaan kohdanneet
pettymystä

tai pehmeää pahaa,
sileää kuin
prinsessan kämmen
joka on aina
eduksi vehdatessa

ylitettäessä raja,
jota kauemmaksi
maailman ranta
ei voi ulottua

siellä, jossa
palaa seitsemän
aurinkoa ja
ne sokaisevat,
uhmaavat
yhdeksää henkeä

kutsumalla
rakkautensa nimeä
pystymättä päättämään
mikä on totta ja mistä
se rakkauden eläin
on tehty

kuinka se
sade tuntui
rakastetun lempeydeltä

hyväilyltä, joka saa
kiusauksen hätkähtämään
falloksessaan

haudatessaan
rakkaudenkaipuussaan
jokaisen rakkaudettoman
sanan ja
päätyessään hiljaisuuteen

sukeltaessaan
ystävällismielisen
kasvon mereen

korvaamalla hypyllään
sen mitä
elämän tylsyys
ihmiselle tekee

unohtamalla kuinka
kaunis paljas
pilvenhaituva voi
olla rinnan päällä

kuinka kaunis
pehmeä sisäinen
hehku,
perhosen keveydellä
palannut halu voi tuntua
mahdottomalta

tummien huulien
levitessä uhmakkaasti,
antaen karkean
nimen himolle,
odottaen rakastettuaan
taivaasta

kuinka arkkienkeli saa
naisensa
tai
elämä saa
vastakohtansa

istuttaessaan
rakkaudenkipeyden
nälkäisiin ihmisiin

rakastaessaan intohimoa,
joka oli enemmän
kuin entinen ehdottomuus

kyky kehittää ajatus,
kielen rohkeus,
lausumalla se ja
nielaisemalla elämän
eri ainesten
ristiriitaisuus

tunne, jolla
aistien olemattomuus
kääriytyy ympärillesi

kertoessaan, että halullasi
ei ole määrää
eikä mittaa

on vain luettava ajatus

oikeat sanat,
ne jotka
jättävät viiltävän
tuskan poistuessaan,
tullessaan sanotuksi

ottaessaan
sydämen,
pitäessään sitä kämmenellään

pelottaviin
emotionaalisiin ja
fyysisiin huippuihin

mielenkuohuihin, jotka
tihkuvat unen maailmasta
valveeseen

murtaen sinetit
sytyttämällä kipinän
halujen lakanaan
kietoutuneena

myrskyn, jolla
ei vielä ole
sinun nimeäsi



https://www.youtube.com/watch?v=4C2K889u_90

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä