Onko täällä vielä muita ammatin vaihtajia. Kyllästyin paperitöihin ja lähdin opiskelemaan uuteen ammattiin. Tämä taitaa olla nyt viimeinen ammatinvaihto, nautin opiskelusta nyt eri tavalla kun aiemmin. Eläkeikään on kuitenkin vielä pitkä aika siksi tähän ratkaisuun päädyin. Tiedän että menetän esim. eläke-etuja mutta onko se eläkkeen määrä loppujen lopuksi niin tärkeä. Ihmettelen sitä että jotkut tekee hirveesti tiöitä niska limassa ennen eläkkeelle siirtymistä. Onko se raha sitten niin tärkeää että pitää itsensä ihan viime metreille ajaa ennen eläkkeelle siirtymistä. Sitten on niitä jotka eläkkeelle jäätyään huomaavat että vapaa-aikaa on kuitenkin liikaa ja palaaat tekemään keikkoja entiseen työhönsä. Nyt kyse ei sitten varmaan ole enää rahasta vaan ei osatakaan nauttia siitä vapaudesta.
Opiskelusta
Meermeri
1097
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Monilla pakko.
Eivätkä onnistu sittenkään löytämään töitä. Jollekin matalapalkka-alalle voi työllistyä, siivoojaksi tai hoitopuolenhommiin. Ne ovat raskaita töitä, eikä niitä enää vanhemmiten välttämättä jaksa tehdä.
Oli niin tai näin, elämme epävarmoja aikoja. Jos et onnistu työllistymään, edessä voi olla eläkepäivät melko piankin, sitten alkaakin rahapula vaivaamaan joutuisasti, työttömyyskorvaukset ei erityisemmin lartuta eläkekertymää.
=DW=
Palkka ei koskaan ole päätä huimannut, eli matalapalkkainen olen ollut koko ikäni. Opistoasteen koulutuksella ei mitää suuria palkkoja ole kerennyt tienaamaan.
Uskon että tulevassa uudessa ammatissa tienaan saman kun nyt tienaisin vanhassa työssäni. Ei se palkan suuruus enää tässä iässä niin paljon vaikuta, ennemmin sitä on työssä jossa viihtyy, tuntee tekevänsä ihan oikeita töitä.
Missä töissä, joko on soppari allekirjoitettuna ja työt aloitettu ja palkkapusiakin saatu ? Kuinka pitkäksi aikaa oletat saavasi töitä ?
Ei koulutustaso sinällään ratkaise yhtään mitään. Se ratkaisee, saatko kerjättyä duunipaikan, missä olettaa olevansa duunissa kymmenen vuotta etiäpäin. Ja kun ei kuitenkaan onnistu, päädyt "yrittäjäksi", elikkäs pois tilastoista. Mene siinä hankkimaan jokaikinen duuni itelles. Joka päivä.
Mulla eri konsepti. Mutta nähnyt niin paljon tyyppejä, joita petetään ruusuisilla unelmilla orjatyöläisisikiksi työkkärin oravanpyörään.
Kaikki riippuu tietenkin alasta, mutta nyt paljon IT- insinöörejä ja media-alan huippuosaajia kortistokierteessä. Kaikki kestää vain aikansa. Muutamien vuosien päästä ainoat ammatit, mistä melko todennäköisesti voi saada duunia purkkarahoilla, on siivooja ja lähihoitaja. Raskaita hommia.
=DW=
=DW=
=DW= on niiiiin oikeassa, komppaan.
Opiskelin yli viisikymppisenä itselleni ylemmän korkeakoulututkinnon, hyvinkin tietoisena siitä että tämän ikäinen tuskin enää tulee saamaan ko. koulutusta vastaavaa työtä. Koin kuitenkin opiskelun itsensä niin mielekkääksi ja (ikäni pienipalkkaisena duunarina ahertaneena) jo tutkinnon suorittamisen sellaisena itseisarvona, että se kannatti tehdä. Vaikka leipätyöni tullee jatkumaan samana raskaahkona puurtamisena eläkeikään asti (reilut viisi vuotta vielä ainakin), koen kuitenkin saaneeni opiskelusta tärkeitä aineksia omaan ajatteluuni.
"Kyllästyin tekemään paperitöitä ja lähdin opiskelemaan uuteen ammattiin."
Rohkea askel yli viisikymppiseltä, mutta opiskelussa on myös hyvät puolensa.
Pidä kuitenkin huoli, että saat työtä opiskelun jälkeen sillä eläkekertymä ei näytä lupaavalta jos kortistoon itsesi koulutat. Olen eläkkeellä ja muutaman viiskymppisenä tehdyn virhearvioinnin vuoksi saan nyt pientä eläkettä. Vapaana eläkeläisenä olisi mihin tuhlata mutta kun ei ole.
Olen opiskellut melko paljon viimeisten 13 vuoden aikana, lähinnä täydennyskoulutuksia sen ensimmäisen jälkeen. Minulla on myös esimieskoulutuksia ja olen niissä tuuraillutkin, vakipaikkaa esimiehenä ei saa ihan noin vaan vaikka olis näyttöä jo 5v, olen 50 liian vanha ja alle 30v meni ohi että humahti vaikkei ollut työelämässäkään ollut kuin 4v. Hänen pohjakoulutuksensakin oli aivan eri kuin meidän alalla tarvitaan. Tuntui todella pahalta :(
Yhdestäkään koulutuksesta ei oikeasti ole ollut vielä hyötyä sillä tunnun roikkuvan kynsinhampain kiinni työpaikassani, jossa vähän väliä tehdään muutoksia, aika rajujakin. Terveys erinomainen, olemus urheilullinen (ahkera liikunta/ urheilu on harrastukseni) tietotaitoa omaan alaan runsaasti, olen myös muuttanut 250km työpaikkani perässä mutta jotenkin tuntuu, että seuraavan kerran kun tekevät muutoksia, en ehkä jaksa enää...
Tunnen itseni loukatuksi ja nöyryytetyksi.
Oman alani yrittäjäksi en lähde, en enää tässä iässä. Olin eri alan yrittäjänä 15v ennen kuin opiskelukierteen aloitin ja vaihdoin tälle alalle, jossa nyt toimin.
Luulenn että kohdallani tulee tapahtumaan se, että asunto ja muu omaisuus mennee myyntiin jos putoan kelkasta, ostamme varmaan jonkin asuntoauton ja lähdemme kiertämään ympäri Eurooppaa, sitten ehkä kauemmaksi. Jos pysähtyy tekemään ruokapalkkaa vastaan päivän pari työtä, voi sillä tavallakin elää. Olemme mieheni kanssa paljon puhuneet tästä, muutoksen tuulia näyttäis olevan myös hänellä vuoden parin sisään.
Jotenkin ei vaan jaksa enää oravanpyörää.
(Tällä kertaa en kehtaa käyttää vakinikkiäni)
Näinhän se menee. Se unelma työpaikka pitäisi löytyä ennen kolmeakymmentä, muuten voi jäädä jälkeen vaikka kuinka opiskelisi. Lapsetkin pitäisi tehdä ennen kolmeakymppiä jne. Mutta kun ei niin ei.
Jos nyt alkaisin uudestaan, tekisin joitakin asioita toisin. Yrittäjyyden alku aika oli hulppeata menoa, mutta jos nyt eläisin sitä aikaa uusiksi jarruttaisin hieman tahtia ja maksaisin itselleni isompaa eläkettä. Ruuhkavuosina eläkeikä tuntui niin kaukaiselta.
Minäkin olen yli viiskymppinen ja haluaisin päästä opiskelemaan aivan uuteen ammattiin. Paperitöihin olen aivan kyllästynyt tai oikeasti en itse työhön vaan työpaikan vallanneeseen tehokkuusajatteluun. Työntekijät eivät ole enää ihmisiä vaan tehtyjen töiden pointseja, joita tilastoidaan ja kauhistellaan.
Tiedän, että muissakin ammateissa on nykyään sellaista. Toivoisinkin pääseväni opiskelemaan ammatin, että voisin työskennellä enemmän yrittäjämäisesti. Minulla on lapset jo aikuisia ja itselläni on tarvittava omaisuus joten pärjään hyvin, vaikka saisin vähemmän palkkaa kuin nykyisessä työssäni.
Olen ajatellut hakeutua aikuiskoulutukseen, jossa työn ohella voi kouluttautua. Töistä voi ottaa koulutusrahaston tukemaa opintovapaata 19 kk.
Nyt vaan toivon, että pääsen opiskelemaan :)
Voisin vaikka vannoa että pääset.
Avainsana onnistumiseesi on tuo yrittäjyyshalukkuus.
Itse en ryhdy yrittäjäksi enää ikinä. Minä kolmea pyöritin yht´aikaisesti 90-luvun laman aikaan ja se aika vei mehut ja lapset kasvoi lähes äidittä. En muista niistä vuosikymmenen alun vuosista oikein mitään yksityiselämään liittyvää, yritysasioita vain. Eipä sitä turhaan sanota että joku on firman kanssa naimisissa, niin se vaan menee.
No, sulla eri lähtökohdat, onnea jatkoon.