mitä tapahtuu kuolemanjälkeen satanismin mukaan?
kuoleman jälkeen
tietämätön
141337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
LaVeyläisen satanismin mukaan mätänet mullan alla, jos ei ruumistasi ole muuten hävitetty.
ei mitään sen jälkeen...? kuolemanjälkeistä elämää...se sitte oli niinku siinä vai?
Vaikka toisaalta LaVey raamatussaan vihjaa, että poikkeuksellisen vahvan tahdon omaavat voisivat selviytyä kuolemasta.
Lavey tiivisti asian niin, että jos kuoleman jälkeen on elämää, on siitä huolehtimisen aika sitten, kun se koittaa.
Nyt on tarkoitus keskittyä tähän elämään.
Siinä se!
En ylipäätänsä ymmärrä koko pointtia siinä, että kuoleman jälkeen pitäisi olla mitään.. Onko siitä mitäään hyötyä, että jonkin asteinen tietoisuus jää kuoleman jälkeen?
Mieti itse, jos ei enää tiedosta yhtään mitään, niin silloin ei voi enää kärsiä, tuntea mielipahaa, pettymystä jne. Ei vain yksin kertaisesti ole enää MITÄÄN.
Eikö se ole suurin taivas mitä voi toivoa?
Vaikken mie olekkaan saatanisti niin siltikin jaan erittäin agnostisen näkemykseni kuoleman kohtaamisesta sekä sen jälkeisestä:
Nada.
Tarkoitat siis että uskot kuolemanjälkeiseen agnosiaan?
Ihan vaan sen takia huomautan, että VOI olla ateisti tai agnostikko ja uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Tuskin kuitenkaan siihen kristilliseen. ;)
Ei sentään, minä "uskon" elämän aikaiseen agnosmiin, mutta en kuoleman jälkeiseen. Kun tämä biologinen kokonaisuus jonka vankina olen lopulta sammuu niin samalla sammun minäkin, koska jos "kasvualustani" (aivot) eivät kykene toimimaan enää korrektilla tavalla niin olevaisuuteni loppuu.
Taitavat olla termien määritelmät vähän hukassa.
Edustat minusta ainakin sanoiltasi vahvaa ateismia, joka on varma että jumalaa/jumalia ei ole olemassa. Sen lisäksi uskot, että kaiken olevan ja tietoisuuden perusta on ainetta, eli olet materialisti. Materialismi on se looginen syy miksi et usko kuolemanjälkeiseen elämään.
Ateisti = ei usko jumalaan.
Agnostikko = henkilö joka ei ole päättänyt uskooko jumaliin vai ei.
Kumpikaan näistä ei sisällä oletuksia kuolemanjälkeisestä sinänsä, riippumatta siitä että suurin osa ateisteistä tuskin uskoo kuolemanjälkeiseenkään.
Agnosia = tiedottomuus.
Olen agnostikko sillä "uskon", että emme voi saada tietoa siitä, että onko vai eikö jumaluuksia ole olemassa. Materialisti kyllä olen, ainakin ihmisen olemuksen ollessa käsiteltävänä. Yritin tällä "aivomatrix" sekamelskalla kuvastaa sitä, että pidän ihmistä kokonaisuudessaan biologisena olentona joka tuhoutuu, kun elimistö ei enää funktionaa properlynä. Eli otetaan tällainen meikäläisen oma hienon huikea ja psykedeelinen esimerkki:
Mie pamahan taivaan tuuliin - kirjaimellisesti. Ts. kehoni ottaa ja hajoaa mitättömiksi orgaanisiksi pimpelipompeleiksi ja näin ollen minua ei enää ole. Saman asian ajaisi se, jos aivoni poksahtaisivat ja jäljelle jäisi samanlaista mössöä, kuin imppaajilla. Minua ei enää olisi.
Ymmärtääkseni sielulla tarkoitetaan joko sitä, että kehon *lisäksi* tietoisuutemme on jokin ylimääräinen osa, henki, sielu.. nimiä kyllä löytyy ja että tämä "sielu" olisi tuhoutumaton joista (ainakin kristilliset) ovat sitä mieltä, että se päätyy joko ylä- tai alakertaan.
Joskus olen kuitenkin joutunut sellaiseen tilanteeseen jossa olen joutunut utelemaan pidemmän aikaa keskustelukumppanilta, että miten hän mieltää sanan sielu. Itse en käytä kyseistä sanaa, koska minulle (kristillinenkin) sielu on yhtä todellinen, kuin Vaaleanpunainen Yksisarvinen Elefantti joka asuu kellossani. Mutta jotta olen voinut kertoa toiselle osapuolelle sen, että mitä tarkoitan "minä" käsitteellä niin olemme päätyneet siihen yhteisymmärrykseen ja symbioosiin, että käytimme molemmat sanaa "sielu" vaikka kuitenkin tarkoitimme hieman eriävää asiaa. Minulla se oli "minä" (minä = aivojen(i) rakenteen mahdollistama sähköinen toimintamalli; minä/ruumiini = kehoni joka ei olisi mitään muuta, kuin "vihannes" ilman aivotoimintaa eli "minua").
Lähtökohtaisesti kuitenkin olen sitä mieltä, että pidän "totena" tai "mahdollisena" jotain asiaa sen todennäköisyyden pohjalta. Eli pidän "todennäköisenä" sitä, että maailmankaikkeudessa on älyllistä elämää (jos nyt voidaan sanoa, että Maassa olisi älyllistä elämää), mutta pidän epätodennäköisenä sitä, että Vaaleanpunainen Yksisarvinen Elefantti joka asuu kellossani *todellakin* olisi olemassa. Todennäköisyys sille, että muuallakin kuin Maassa on elämää on paljon suurempi kuin sen, että VYE joka asuu kellossani olisi olemassa.
Luonnollisestikaan tätä ajatustyyliä ei voi käyttää kaikissa asioissa, mutta kuitenkin tämä kuvastaa "lähtökohtaista ajatusmalliani".
Minä taas uskon, että tietoa on sen verran olemassa, että suurten monoteististen uskontojen Jumalat(ainakin niiden viralliset versiot) voitaisiin todistaa vain persoonallistetuksi fysikaaliseksi maailmankaikkeudeksi. Se on vähän samaa kuin Aku Ankka on suhteessa eläimiin. Olen siinä suhteessa puhdas ateisti. Muuten olen avoimin mutta tarkkaavaisin mielin liikkeellä.
Ymmärrän kyllä mitä materialisti uskoo tapahtuvan kuoleman jälkeen. Se on melko varteenotettava vaihtoehto. Pidättäydyn itse kuitenkaan tekemästä johtopäätöksiä siitä mitä sitten tapahtuu. Typhonin siteeraus Antti Lavilta ;) kiteyttää myös oman näkemykseni; sen näkee sitten(jos näkee mitään), parempi elää nyt.
Se oli se laulu jossa meinattiin, että "näe elämän hyvät puolet" ja sitten vihelleltiin "didu.. di-du-di-du-didu..." hauska kappale tuolta takavuosilta.
Juu, kyllä elämästä kannattaa ajatella tämän hetken asioita, koska ei sitä tiedä, että milloin se maksakirroosi iskee ja oleminen päättyy tai että milloin sen HIV:n saa siltä naapurin kanalan kukolta. Tietty se, että elää kuin viimeistä päivää menee hieman liiallisuuksiin, mutta esimerkiksi se, että vanhukset säästävät ja säästävät ja säästävät ja säästä... koko elämänsä ja vuoraavat seinät vanhoilla tuhatlappusilla eivätkä koskaan ole käyttäneet rahojaan mihinkään. Tiedä sitten, että onko niillä lapsiakaan joille antaa rahoja, joten varat menevät silloin valtiolle ellei testiksessä (hmm..) ole toisin määrätty. Minä ainakin aion elää elämää tässä päivässä ja panna risaiseksi viimeistään sitten, kun henki on lähdössä.
Se lauluhan on Monty Pythonin Life of Brianista!
Minä elän sillä tavalla elämääni kuin haluaisinkin. Olen jo aiemmin vakavasti luullut kuolevani, joten senkin tulevan kokemuksen hohto on osittain minulta hävinnyt. Silloin pistin asiat tärkeysjärjestykseen ja vaikka se järjestys aina välillä häviääkin niin kyllä se aina palaa kun miettii kuolemaa. Näin minulla ainakin, joillekin koko ajatus tuottaa masennusta joten suosittelen varovaista annostusta asian miettimisessä jos pää ei sitä silloin kestä.
LaVey ei maininnut juurikaan mitään kuoleman jälkeisestä elämästä muutakuin sen, että se on sen ajan ongelma. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että tulee seuraava elämä, kuoltuani ja mädännyttyäni. Tietoisuudestani en tiedä mitään sillä ihmisilläkin alkaa itsetietoisuus n. 3 vuoden iässä. Olisi aika tylyä ja karua ajatella että kun kuolee niin jää vain makaa köllöttämään paikoilleen... Eli pientä pilkettä silmäkulmassa tämän asian suhteen, eh? Toki, sanokoot muut omat mielipiteensä, mutta tämä oli minun näkemykseni...