Kuinka mielelläni laittaisin lapseni matkaan perjantaina, viettämään isän luona mukavaa viikonloppua. Saisin itsekin hyvillämielin ottaa oman aikani, rentoutua tulevaa arkea varten ja lapisilla olisi vaihtelua äidin kanssa oleiluun.
Mutta....
Isän uusi tyttöystävä on kivenä kengässä.
Mitä naisihminen ajattelee, äiti itsekin, miettii, kun puhuu minusta lasten kuullen kurjia? Kieltää lapsia puhumasta äidistään ja tekee kummallista myyräntyötään tapaamisviikonloppujen aikana.
Itsetuntoni kestää arvostelun, ymmärrän katkeria ihmisiä, mutta miksi sekoittaa syyttömät lapset soppaan?
Olen luopunut miehestäni omasta tahdostani. Miksi naisystävä ei ole tyytyväinen, että löysi vapautuneen prinssinsä?
Lapset eivät saa kertoa viikonlopun tapahtumista kotona (hän on kieltänyt,) nimeäni ei saa mainita,suoranaista pilkkapuhetta lapsille minusta, "hölmöt" pikkuiset kielloista huolimatta kertovat kaiken minulle. Kai se on tarkoituskin, loppujen lopuksi.
Yritän luovia ja vähätellä asioita parhaan kykyni mukaan. Ja nainen jatkaa. Isä ei näe, ei kuule mitään, on hengessä mukana ja helpottunut, kun joku hoitaa lapset.
Lapset protestoivat isän luokse menoa, syynä on kiivasluonteinen naisystävä, joka jostain syystä näyttää vihansa lapsille. Ja toisena syynä on se, että isä ei kuitenkaan ole heidän kanssaan.
En tiedä, onko katkeruuden syynä elatusmaksut vai se, että naisystävä on usein lastenhoitajana yksin, näinä viikonloppuina.
Apua en saa asiassani. Odotan vain, että lapset kasvaisivat ja unohtaisivat pahat puheet äidistään. Yritän elää niin, että ajattelisivat minusta hyviä ajatuksia.
Hakeuduin perheneuvolaan. Siellä käynnit olivat turhia. Varsinaiseen asiaan ei puututtu, vaan yritettiin saada isän ja lasten välit paremmiksi. Turhia käyntejä, pölyjen huiskuttelua minusta, vaikka olisi tarvittu suursiivousta.
Kuunnelkaa, mitä sanoin, älkää heittäkö kivellä. Olen väsynyt tähän kuukaudesta toiseen jatkuvaan vastenmieliseen tapahtumaketjuun. Tekisin jotain, jos voisin.
Mutta....
Isän uusi tyttöystävä on kivenä kengässä.
Mitä naisihminen ajattelee, äiti itsekin, miettii, kun puhuu minusta lasten kuullen kurjia? Kieltää lapsia puhumasta äidistään ja tekee kummallista myyräntyötään tapaamisviikonloppujen aikana.
Itsetuntoni kestää arvostelun, ymmärrän katkeria ihmisiä, mutta miksi sekoittaa syyttömät lapset soppaan?
Olen luopunut miehestäni omasta tahdostani. Miksi naisystävä ei ole tyytyväinen, että löysi vapautuneen prinssinsä?
Lapset eivät saa kertoa viikonlopun tapahtumista kotona (hän on kieltänyt,) nimeäni ei saa mainita,suoranaista pilkkapuhetta lapsille minusta, "hölmöt" pikkuiset kielloista huolimatta kertovat kaiken minulle. Kai se on tarkoituskin, loppujen lopuksi.
Yritän luovia ja vähätellä asioita parhaan kykyni mukaan. Ja nainen jatkaa. Isä ei näe, ei kuule mitään, on hengessä mukana ja helpottunut, kun joku hoitaa lapset.
Lapset protestoivat isän luokse menoa, syynä on kiivasluonteinen naisystävä, joka jostain syystä näyttää vihansa lapsille. Ja toisena syynä on se, että isä ei kuitenkaan ole heidän kanssaan.
En tiedä, onko katkeruuden syynä elatusmaksut vai se, että naisystävä on usein lastenhoitajana yksin, näinä viikonloppuina.
Apua en saa asiassani. Odotan vain, että lapset kasvaisivat ja unohtaisivat pahat puheet äidistään. Yritän elää niin, että ajattelisivat minusta hyviä ajatuksia.
Hakeuduin perheneuvolaan. Siellä käynnit olivat turhia. Varsinaiseen asiaan ei puututtu, vaan yritettiin saada isän ja lasten välit paremmiksi. Turhia käyntejä, pölyjen huiskuttelua minusta, vaikka olisi tarvittu suursiivousta.
Kuunnelkaa, mitä sanoin, älkää heittäkö kivellä. Olen väsynyt tähän kuukaudesta toiseen jatkuvaan vastenmieliseen tapahtumaketjuun. Tekisin jotain, jos voisin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mä harkitsisin tarkkaan, uskaltaisko sellaisen ämmän luokse niitä lapsia laittaa. Niin kauan ne jyrää lapsia ja haukkuu heidän äitinsä, kun lapset tekee stopin kokonaan. Ja sitten on ämmä tyytyväinen. Pääshän eroon miehen kersoista.
Tuollalaillahan ne lapset kasvaa kieroon, kun saa virheellisen aikuisen kuvan ja mallin.
Heillä on niin suuri pelko siitä, että tämä mies palaakin takasin perheensä luo. Sellaista tapahtuu, mutta itse en ottaisi, jos kerran perheensä on jättäny, niin miksi katuvaa miestä enää takasin huolisi.
Äitini oli samaa mieltä, että naisystävä pelkää exäni haluavan takaisin perhensä luokse. Tiedän naisen olevan sairaalloisen mustasukkainen. Olen kuullut muualta.
Vielä 11/03 exä ehdotti yhteenmuuttamista, kieltäydyin kunniasta, koska se tie on loppuunkuljettu. Tämä uusi ystävä astui kuvioon vuoden vaihteessa ja tammikuun lopussa alkoi kiusaaminen.
Ennen meillä oli jopa/melkein sopuisat välit ja exä piti lapsia, miten hänelle sopi ja halusi, kaikki olivat tyytyväisiä. Minäkin -vaikka sain vähemmän nk omaa aikaa, mutta isä ja lapset tulivat toimeen keskenään ja hän pärjäsi pikkuistenkin kanssa mainiosti.
Etkö voi puhua lastesi isän kanssa tästä asiasta. Olisi tärkeää, että hän hoitaisi lapsiaan ja viettäisi viikonloput aktiivisesti heidän kanssaan. Se saattaa loppujen lopuksi olla vähemmän mieluinen tehtävä exäsi uudelle naisystävälle. Eiväthän lapset ole hänen omiaan ja hänen näkökulmastaan vievät hänen vapaa-aikaansa, hänellä ei ole periaatteessa minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lapsia ja varsinkaan yksin. Hän haluaisi ehkä tehdä jotain muuta kuin hoitaa ex-miehesi lapsia, missä exäsi sitten on viikonloppuisin?. Exäsi täytyy alkaa ottamaan vastuuta omista lapsistaan toden teolla, ei tuo tilanne ole hyväksi lapsille jos se pidemmän aikaa jatkuu. Tuntuu, että uusi naisystävä purkaa turhautumistaan (isän välinpitämätön käytös ja vastuun sysääminen hänelle)ja ehkä pettymystään lapsiin.
Olen yrittänyt puhua, mutta ilman lopputulosta. Hän ei suostu uskomaan, mitä kerron lasten puhuneen. Siksi kävimme perheneuvolassa. Sielläkin virkailijat nostelivat olkiaan. Asiaan ei ole ratkaisua, ennen kuin jotain tapahtuu.
Mitä se voi olla? En uskalla edes ajatella?
Exäni tekee pitkää päivää yrittäjänä.
laita lapsesi isän luokse kun hän on kotona,ja ei ole töissä.Ja niinä viikonloppuina kun lastesi isä on töissä niin et laita ollenkaan lapsia isälleen,että hänen vaimonsa ei tarvi äyskiä lapsille.
Sanot lastesi isälle että et laita lapsia ollenkaan hänen luokseen jos isä ei ole kotona niitä hoitamassa.
Ja keskustele ex-miehesi kanssa hänen vaimonsa käytöksestä lapsiasi kohtaan.
Ei tarvi tavan takia laittaa joka toinen viikonloppu lapsia isälleen jos hän ei ole edes kotona.Ei ex-miehesi vaimo halua lapsiasi hoitaa,siksi heille äksyilee.
Exä ja uusi ystävä pitävät sairaalloisesti kiinni tapaamisajoista, vaikka isä ei olisi kotonakaan, koko viikonloppuna. En tiedä koska hän on töissä ja koska kotona. Kuulen lapsilta vasta seuraavalla viikolla tiputtelemalla tietoja. En koskaan utele heiltä, he kertovat kun kertovat.
Kysyin asiaan ratkaisua lastensuojelusta, mutta en saanut selkokielistä apua.
Siksi olenkin epätoivoinen.
Minun on periaatteessa annettava lapset heille....
En voi tehdä mitään, ennen kuin tapahtuu...mitä?
Pikkutyttöni kertoi naisen ojentaneen häntä kovakouraisesti ruokapöydässä, isin lähdettyä takaisin työhön. Kerroin perheneuvolassa asiasta. Ei mitään vaikutusta.
Minusta tuo uuden naisystävän asioiden penkominen ja sitä kautta vaikuttaminen asiaan on turhaa työtä, siinä alennut mukaan samaan leikkiin. Eikä se johda minnekkään.
Isällä tai tämän avopuolisolla/naisystävällä ei ole mitään tapaamisoikeutta, vaan lapsilla. Se on lasten oikeus tavata isäänsä. Ellei se toteudu näissä tapaamisissa, on kai turha lapsia sinne lähettää. Pikemminkin voisit vedota siihen sossussa tms. Neuvoisin, että koita kestää, kun lapset ovat 12-vuotiaita (aika menee nopeasti), ei sinne enää kukaan voi heitä pakottaa. Ja yritä lasten kanssa käydä asioita läpi parhain päin. Ei helppoa tietysti!
Meillä tapahtui myös tuota, isä on yrittäjä (tosin uutta naista ei ole näkynyt) eikä paljon "ehtinyt" ottaa lapsia luokseen, lisäksi kymmenen vuotta katkeruuksissaan myrkytti lasten mieltä minua kohtaan. Ja sillä sahasi omaa oksaansa. Pojat ovat nyt 19 ja 15, eivätkä enää käy ollenkaan isänsä luona. "Miesten hommissa" käännytään enon tai vaarin puoleen.
Tuo on aivan totta. Lapsia ei voi pakottaa tapaamaan isin uutta vasten tahtoaan. Jos lapsista haluaa tasapainoisia ja kunnon ihmisiä, täytyy äidin puuttua tilanteeseen.
Silloin näkee, kuinka paljon se isä lapsistaan välittää. Mikä on tärkeintä elämässä.
Turha isän on monen vuoden päästä enää miettiä mitä on menettänyt. Sitä isä-lapsi suhdetta on enää vaikea korjata.
Jopa perheneuvolassa ovat nyt sitä mieltä, että lasten harvemmat tapaamiset isän kanssa ja niinä hetkinä isän 100% läsnäolo olisi lapsille parempi vaihtoehto, kuin tämä meneillään oleva systeemi.
Heidän ajatuksiaan ohjasi minun jaksaminen ja isän oikeus opetella isänä olemista pikkuhiljaa..
Kysyin,jos hän ei ole lähes 15 vuodessa oppinut isyyttä, miten nyt? Kysyin, osaatteko te muuttaa ihmistä, tehdä jotain sellaista, johon omat lapsetkaan eivät ole kyenneet? Pakkokeinoin ei miestä isäksi saada.
Asioilla on taipus selvitä :)
...en osaa ihmistä muuttaa ;) Sepä taito olisikin. Pitää vaan jotenkin jaksaa täysipäisenä ja koittaa lapsille selvittää asiat parhain päin. Joskus joutuu ylittämään itsensä lasten takia.
Monet kerrat olen itse lohduttanut itkeviä lapsia kun isä ei tullutkaan hakemaan viikonlopuksi tai lupauksista huolimatta ei ottanut mukaan lätkämatsiin. Kerran hän taas toi lapsen kotiin kesken viikonlopun ("työkiireitä") kun en ollut edes kotona. 7-v. lapsi oli aika hädissään lauantai-iltana yksin kotona. Onneksi hän oli keksinyt mennä kaverille yöksi (minulla ei silloin vielä ollut kännyä). Minkäs teet, piti vaan selittää lapsille, että isälle tuli varmaan joku KIIREELLINEN, TÄRKEÄ, asia.
Miten sen isän sitten saa pakotettua olemaan lasten kanssa? Ei mitenkään. Sääli isääkin, sitä suhdetta lapsiin ei luoda enää murkkuiässä eikä aikuisena. Omat poikani ovat isänsä kanssa kuin kohteliaita vieraita. Kylään mennään pitkin hampain jos isä kutsuu eikä äkkiä keksitä mitään veruketta.
Koitetaan jaksaa kaikki päivä kerrallaan, lapset on pieniä niin hetken aikaa.
Kyllä sä voit. Jos se eukko ei osaa käsittellä pieniä lapsia, niin ajattele mitä he joutuvat kokeen? Itse olen järkyttynyt siitä että ylipäätään annat heidä mennä sinne?!
Jos haluat lapsistasi tasapainoisia ja normaali älyisiä lapsia, on todella vaarallista laittaa heitä huonoon seuraan. Ne uudet naikkoset antaa niin huonoa esimerkkiä lapsille.
Sano ihmeessä lapsille,että kaikki mitä siellä tapahtuu on kerrrottava äidille.
Jos isä haluaa lapset itselleen tapaamisiin, en voi estää. Miten voin vaikuttaa asioidenkulkuun, jos isä ei halua huomata mitään, hän väittää minun keksivän kaiken ? Yrittää jopa viranomaisille esittää huolehtivaa isää.
Lapset kertovat kaiken, olemme sopineet niin, että "äidille saa kertoa ihan kaiken, koska äiti on kapteeni ja kapteenit ohjaa isoja laivoja ja lentsikoita ja perheitä ja niiden täytyy tietää kaikenmaailman asiat."
On vaikeaa ymmärtää tuollaista ihmistä.
Itse tykkään yh-miesystäväni lapsista paljon (liikakin ovat kovasti rakkaita) eikä mieleeni tulisi koskaan moittia heidän äitiään.
Mutta tiedän olen nähnyt naisystäviä jotka inhoavat aikaisemman suhteen lapsia ja sitten tehdään myyräntyötä.
Miksi muuten isä ei itse ole lastensa kanssa?
Oletko hyväksynyt tuon käytännön että naisystävä hoitaa heitä yksistään?
Suosittelen että keskustelet lasten isän kanssa tapaamisasiat uudelleen, eihän tosiaankaan ole järkeä että lapsesi viettävät aikaa oudon vihamielisen tädin kanssa.
Koetahan nyt jaksella, niin kurjaa kuin se onkin meidän on pidettävä lastemme puolia ja valvottava että heitä kohdellaan kunnolla.
Valoa ja lämpöä syksyysi!
Kysymykseesi vastaan:
Isä on paljon työssä viikonloppuisin. Hän on ollut kovin vähän lastensa kanssa. Viime syksynä sentään 4kk ajan n.joka toinen tapaamisviikonloppu l. kerran kuukaudessa.
Minä en hyväksy naisen käytöstä, mutta en tiedä miten asiaan voisi puuttua, koska exä ei suostu puhumaan asiasta. Olen jälleen kerran menossa perheneuvolaan ja yritän sitä kautta saada muutosta aikaan, jonkun on autettava.
En ole vielä allekirjoittanut tapaamissopimusta, koska heidän vaateensa ovat minusta kohtuuttomia.
Jos lapset eivät halua mennä isälleen enää viikonloppuisinkaan, miten voisin laittaa heidät sinne pitkiksi kirkkopyhiksikään? Esim Joulu?
Lastensuojelun mielestä kirjallinen tapaamissopimus on, tai sen allekirjoittamattomuus on ongelma, muita ongelmia he eivät näe. Lasten viihtymiseen isän luona ei puututa, vaikka lapset ovat itse kantansa kertoneet.
Nyt kerään jonkinlaista "todistusaineistoa" tästä naisesta ja hänen menneisyydestään. Tunnen itseni pimahtaneeksi tonkiessani vieraan ihmisen historiaa, mutta jotain faktaa hänen luonteestaan on saatava, että viranomaiset ottavat minut vakavasti.
En olisi ikinä kuvitellut joutuvani kaiken arkikiireen ja -melskeen keskellä tällaiseen vauhtipyörään.
Kiitos teille kaikille vastanneille, helpotti, kun sain purkaa oloani täällä. Ystäviäni en enää halua vaivata, heillä on omat murheensa.
tilanne täällä meillä on aivan sama....apua haettu sossusta ja perheneuvolasta...isä ja äitipuoli esittivät asiat omaksi parhaakseen....elikkä tulos on se että minä vain haluan tehdä kiusaa ja häiritä heidän elämäänsä
lapsen kantaa ei otettu huomioon, kun ei ole yli 12-vuotias
on vaan sopuduttava tilanteeseen....tai muuten lapsi otetaan minulta pois, olenhan lähivanhempi jonka pitää tukea lasta tapaamisiin, jos en käyttäydy kunnolla voidaan huoltajuus siirtää isälle.
monesti kuulee sanottavan että yksinhuoltajien lapsista tulee sitä ja tätä, negatiivisessä mielessä...varmasti tällätavalla tuleekin...lapsi itkee ettei halua mennä ja ihmettelee miksi äiti pakottaa hänet isällensä...olen yrittänyt kertoa että suomen laki on tämä, eikä äiti voi sitä kumota...isällähän on tapaamisoikeus!
Perheneuvolassa ja lastensuojelussa minulle tuli sellainen olo, etteivät he halua kuulla todellisia ongelmia.
Tavoitteena on saada tapaamiset sujumaan isän ehdoilla. Jos isä ei halua olla lastensa kanssa ja sysää hoitovastuun tyttöystävälleen, voin vain ihmetellä viranomaisten tapaa auttaa lapsia. Johtotähtenä tuntuu olevan katseenkestävä lopputulos, vaikka se lapsille olisikin pahasta.
Tunnen itseni typeräksi jankatessani heille samaa asiaa koko ajan:
Miksi minä en voi olla lasteni kanssa niinä viikonloppuina, kun isällä on muuta menoa?
Miksi he eivät vastaa suoraan selviin kysymyksiin? Miksi lapsia ei kuunnella? Mitkään faktat eivät ole riittäviä. Onko ainoa tie oikeus ja sielläkin kuullaan perheneuvolan virkailijoita. Miten paljon meidän on kestettävä tätä pyöritystä?
Missä nyt on vika?
kasvavat..... itselläni oli samanlaisia ongelmia
lasten isän kanssa kun lapset olivat pienempiä.
Nyt poika 15v. ja tyttö 13v. Poika ei ole käynyt
isänsä luona 2v. ja tyttökin käy tosi harvoin.
Eli sitä saa mitä tilaa. Eiväthän lapset mitään
tyhmiä ole, säälittää vaan kun isäsuhde on mennyt
pilalle isän "lapsellisuuden" vuoksi.
Kärsivällisyyttä ja rakkautta siinä tarvitaan,
ja niitä toivotan sinulle.
Teini-ikäinen lapseni ei mene lainkaan isälleen enää. Vuosi sitten syksyllä he vielä viettivät aikaa yhdessä. Uuden tyttöystävän myötä loppuivat yhteiset hetket. Asia on käännetty lapsen mustasukkaisuudeksi, koska hän on moneen kertaan pyytänyt, että isä olisi heidän kanssaan edes joskus ilman ystäväänsä, koska nainen on ilkeä heitä kohtaan. Isä ei suostu lapsen pyyntöön. Tapaamiset sujuvat isän ehdoilla.
Toisaalta, meillä on mukavaa murkun kanssa, hassuttelemme ja kierrämme kirppiksiä, vuokraamme elokuvia ym. mukavaa yhdessä.
Aivan. Vaikka ne uudet tyttöystävät kuinka yrittää vähätellä syyttömyyttään, niin todella paljon he saavat pahaa aikaan.
Sääli vain että isä ei näe lastensa kasvua, ja voi olla lasten maailmassa mukana. Ei siihen kerran kuussa tunnin yhdessäolon aikana paljon voi tehdä.
Jos isi valitsi uuden lasten tilalle, ei voi mitään. Mutta onneks lapset muistaa ja voivat kodella isää vanhempana samalla lailla. Sitten on isän enää myöhäistä muuttua. Virhe on tehty ja juurtunut syvälle lasten mieliin.
Tuossa se on miehen mitta.
Ihmisellä on aikaa aina siihen minkä hän katsoo tärkeäksi. Ja monen isin tärkeisiin eivät lapset kuulu. Ne uudet ovat asettaneet valinnan eteen, joko hän tai lapset.
niin yhteiset hetket lasten kanssa ovat kyllä
antaneet paljon... tosin olen poikani puolesta
pahoillani koska hänellä ei sitä hyvää miehen
mallia ole ollut....
lapseni ovat kuitenkin "kilttejä" ainakin
tällä hetkellä.. eivät luuhaa iltaisin
jossain..... eivät polta tai juo...
sen taidon voi opetella myöhemminkin...
"Ihmisellä on aikaa aina siihen minkä hän katsoo tärkeäksi."
On se vaan outoo että just se isin tyttöystävä on syypää kaikkeen...annas olla kun joku mies astuu elämään(jolla ei ole edes kokemusta lapsista)sitten on hyvä olla!?!
Ainakin läheltä nähneenä voin sanoa,mikä on se pointti,jonka vuoksi tyttöystävät käyttäytyy noin:syy on v...maiset exät.Jos exä olisi normaalin rajoissa niin en usko että lapsillakaan olisi hankala olla-missään.Totta kai jokainen,ainakin kuvittelee,olevansa normaali mutta kyllä minusta nainen joka uhkailee ja asettaa sairaalloisia vaatimuksia,on kaikkea muuta kuin normaali.Ja tämän ovat sanoneet monet muut,jotka hänet ovat nähneet..voin kyllä kertoa enemmänkin tästä juonikosta,mutta on parempaakin tekemistä.
"...kyllä minusta nainen joka uhkailee ja asettaa sairaalloisia vaatimuksia,on kaikkea muuta kuin normaali.Ja tämän ovat sanoneet monet muut,jotka hänet ovat nähneet..voin kyllä kertoa enemmänkin tästä juonikosta,mutta on parempaakin tekemistä."
Tunnetko exäni nykyisen naisystävän, kun tuntuu, että tunnet hänet ?
Saitpa alavireeni nousuun heh