oudolla tavalla tunsin oloni hyvin virkeäksi ja join aamukahvin.
Tulin lueskelemaan juttujanne!
Nyt alkoi nukuttamaan aidosti,,,,,,Hyvää yötä!
Tulin lueskelemaan juttujanne!
Nyt alkoi nukuttamaan aidosti,,,,,,Hyvää yötä!
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Heräsinpä minäkin, minulle ihan normaaleja aikoja neljän kieppeillä, kun nukahtaa jo kymmeneen mennessä. Hassulta tuntuu toivottaa puoli viiden aikaan aamulla hyvää yötä
Tämän aloituksen jatkoksi onkin hyvä kirjoittaa asiani, ei uutta avausta, koska mitään vastauksia en ole vailla. Viikon olinkin tyystin poissa ja nyt olen entistä varmempi siitä, että ´aika aikaansa´ on nyt tiensä päässä, tänne kirjoitteluni nimittäin. Palsta on tullut minulle ihan vieraaksi, täällä ei ole enää mukava olla, ei houkuta enää tipan tippaa omia ajatuksiaan ilmaista. Sen ymmärtävät ne, joilla on vielä oma ajattelekyky tallella. Nyt on mennyt mennyttä, ja voin aloittaa uuden jakson elämässäni.
Kylliksi riittääkin nyt puuhaa siinä ´isoisä´-stoorissa´ , olen jo saanut sisariltani kymmeniä sivuja muisteluksia, omani ovat vasta ajatteluasteella. Jos jonkinlaisen kronologian mukaan sitten alkaa juttuja muodostella tekstiksi, menee kyllä aikaa. Kaikkien meidän oma panoksemme pitää olla valmiina.
Sitä paitsi muisteleminen ei ole niin yksinkertaista, muistoja ja faktoja putkahtaa tämän tästä mieleen.
Mielenkiintoista ja antoisaa, miten liekin tämä intuitiivinen ajatus tällaisen perinnön jättämisestä jälkipolville ilmestynytkin ajatuksiini. Tämä on arvoksta työtä, on jonkinlainen perintö jätettävissä nykyisille ja tulevillekin sukupolville.
Eivät jää juurettomiksi, kuten me monetkin sota-ajan lapset. Ja sitäpaitsi itse oivallettu keino, positiivisesti koota mennyttä aikaa, joka on ollut hajallaan, antaa turvallisuuden tunnetta, terapeuttisestikin tärkeää.
Niin, päätökseni olen vakavasti tehnyt, tänne palstalle on turhaa tulla mieltään sekoittamaan ja pahoittamaan , ei ole enää niinkuin ennen, koleita ovat juttunne, saaneeko enää sitä ´rehellistä aikaa´ takaisin.
Profiilini jätän kuitenkin paikoilleen, voi hyvinkin olla mahdollista takaisinpaluu, jos koen sen aiheelliseksi joskus.
Eipä sen kummempia selityksiä....heipä hei!
Eiköhän se koleus ole katsojan silmässä.
susmorsian.
Olen aina tuntenut Sinut sielunsisareksi.
Teksteistäsi olen löytänyt omien ajatusteni peilikuvia, elämän asenteessa samoja totuuksia ja ympäröivän yhteisön hyväksyminen kuin osana omaa elämää, johon se vääjäämättä kuuluukin.
Jätin näiden palstojen vakiseuraamisen ja kirjoittamisen jo vuosia sitten, profiilinikin oli käyttämättä vuosia, salasana unohtunut ja eräänä kauniina päivänä sain kaiken taas toimimaan, mutta täällä en ole rekisteröitynä esiintynyt.
Minullekin sivuista tuli aikanaan ajaviete, ajatusten ilmaisun ja muiden mielipiteiden lukemisen kautta tuntui, että olen osa yhteisöä.
Palsta muuttui riitakentäksi.
Tuli huoneita ja kammareita, kuin kutsujuhlia, eikä minua kiinnostanut.
Nyt, silloin tällöin, kuukausienkin taukojen jälkeen pistäydyn lukemassa ja otan kantaakin, mutta taas on sellainen ilmapiiri jossa en tunnista itseäni.
Minulla on oma projektini meneillään. Talteen se, mitä on tallennettavaa. Eikä uusia tuulia elämässä saa juosta kerkuun,vaan pysähtyä nauttimaan niistä, ottaa vastaan haasteita ja pysyä tuulissa mukana.
Haluaisin joskus tavata Sinut ihan kasvokkain.
Toivotan menestystä muistojen keräämiseen. Yksi muisto tuo toisen ja siitä se lähtee.
Tarkempia tietoja ja täsmennyksiä muistikuville löytyy kansallisista arkistoista ja kirkonkirjoista, mutta parhaat muistot omassa sydämessä.
Melkoinen ja varmaan mieluinen urakka on Sinulla edessä nyt.
Mutta vaikka se viekin aikaasi, käy nyt sentään meitä moikkaamassa ja kerro kuulumisesi.
Surulliselta tuntuu, jos et löydä enää mielenkiintoa palstalta, olemmehan vuosia saaneet lukea juttujasi hymyillen.
Kahvi tuolla pulputtaa iloisesti, taidan avata lanttukukkoni ja maistaa siitä palan. Käy meitä sentään tervehtimässä, kun siltä tuntuu, toivoo:
sini-sirkku
Harvoin aamuyöstä herään ja tunnen itseni kovin pirteäksi, pirteys ei kestä kauan vaan on mentävä vielä lämpimiin peittoihin, aikani haen hyvää asentoa kunnes uni vie poluilleen.
Palstan tila ei ole kehuttava sen olen todennut ja on tullut mielenkiinto erääseen harrastukseen, näin joulun alla on siinä osa lahjaideaa. ainakin lapsille.
Sus, luin aloituksesi ja hyvältä tuntui huomata ettet paiskannut ovea kiinni voimalla. En minäkään tunne tarvetta kirjoittaa enää, mutta käyn kuitenkin välillä lukemassa ja huomaamassa ettei minulle juurikaan ole mitään.
Ehkä kiinnostus palaa tässä syksynmittaan ja minä ainakin kommentoin sillointällöin jotakin.
Kuten P.V. sanoi, se oli hänellä politiikkaan vaikuttamista se presidentiksi pyrkiminen, ei pyrkyryyttä. Yritetään vielä vaikuttaa vaikkei pyritä.
Joutavoinen.
Mihin meillä täällä on tarve vaikuttaa, elleivät lukijat löydä mitään meidän viesteistämme, eivät ne vaikuta mielentilaan, tai anna uusia ajatuksia.
En pyri vaikuttamaan kenenkään mielipiteisiin, tuon vain omia esiin, vertailun ja keskustelun pohjaksi useimmiten, mutta täällä harvoin keskustellaan, lauotaan vain mielipiteitä politiikasta, tai muutamalla sanalla latistetaan edellinen mielipiteen kirjoittaja.
Tämä ei ole edes sisään lämpiävä palsta, tämä on sisään savuttava.
Köh köh - oli kyllä liikaa sanoa, vaikuttaa. Siteerasin sen Väyrysen selityksiä. Turha on yrittää vaikuttaa vaan tökkää vain aloituksen ja seuraa niitä vastauksia jos niitä tulee ja jos niissä on jotakin järkevää vaikutusta mielestäni, mielestäni yleensä on, sanon aivan vilipittömästi.
Tuttu tunne minullekin , ei tunnu olevan sanottavaa ainakaan aloituksiksi asti. Luonnollistahan tämä on, olkoon vaikka intervalliharjoitusta. Koleus on varmaan omiaan kuvaamaan monia aiheita, eikä aina syty herkempiinkään asioihin. Tulee myös tunne että alkaa toistaa itseään, eikä vain tunne, kyllä sen itsekin huomaa.
Minäkin olen pitänyt näiden pian seitsemän palstavuoden aikaan taukoja, puolesta vuodesta muutamaan kuukauteen ja viikkoon , eikä niihin ole sen kummempaa syytä ollut kuin ettei ole huvittanut, on ollut muuta. Sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa, mutta kyllä palsta ilman teitä väripilkkuja olisi paljon yksipuolisempi.
Täytyy vain toiveikkaana teille taukoa tai peräti lopettamista suunnitteleville laulaa : Tuutha sie takasii, tuutha sie vastakii !
Avustan erästä julkaisua säännöllisesti jutuilla ja valokuvilla, ja kokoan jatkuvasti pieniä valokuvakirjoja teksteineen lähisuvulle, sellaisia on nyt joululahjoiksi tekeillä.
Onpa ihanaa, kun voi toivottaa lokakuun aurinkoa ja lämpöä !
Paljon on ollut sisäänlämpiävä savuttava ja kitkerä aika ajoin, vai muutama hyväksytään.
Huomautuksia tippuu kuten tuolla alussa tässäkin ketjussa, "ei sovi toivottaa hyvää yötä", viisaS EI VIRKA NOIN normaaliin hairahdukseen mitään.
Yliviisaita ja ketjuuntumisia kOKO AJAN.
Onhan näitä 'epäjumalia' keitä huomioidaan ja kumarretaan, vaan näyttääpä heilläkin oleva omat heikot kohtansa.
Alussa kun löysin tämän palstan oli kyllä muutama kenen ajatuksia ja kirjoituksia luin mielelläni, siinä ne ovat samaistuneet ajan myötä, ja kultaukset karisseet.
Kunhan joskus harvaksaeltaan jotain kirjoittelen ajankuluksi.
Oman kaupunkini kirjoittajia seuraan ja aina sieltä jotain uuttakin löytyy.
Mutta pitää sanoa että tuo susmorsian on hyvin räiskyvä persoona ja antaa sen näkyä täälläkin. Moni on turhankin diplomaattinen ja varovainen sanomisissaan.
Tauko tekee ihan hyvää, eipä tässä ovia kukaan paiskonut.
Heikkoja kohtia meissä on, mutta annammeko niiden vaikuttaa kaikkeen mitä koemme tässäkin yhteisössä, koska omien heikkouksien tunnustaminen on useimmiten vahvuutta joka näkyy hyvänä itsetuntona.
Hyvin heikolla itsetunnolla varustettu ihmninen kokee loukkauksena sellaisenkin mitä ei ole edes hänelle osoitettu, ottaa vain lauseesta kiinni ja purkaa kiukkua.
Jokaisen kannattaisi opetella lukemaan oikein, oikeat asiat alleviivaten ja ohittaa ne sanat jotka itsestä tuntuvat asiattomilta, mutta ovat kirjoittajan mielestä koko kirjoittamisen syy ja asia. Täällä loukkaannutaan ja loukataan.
Jos et anna sen näkyä, näytät muiden silmissä oman vahvuutesi.
Räiskyviä persoonia tarvitaan jokaisessa yhteisössä. Täälläkin, vaikka se näyttää paremminkin syy iskeä tikarilla kun liian eloisaa elämää kuvailee.
Ystäväpiirini olisi aika tylsä, ellei siihen kuulusi yksi joka uskaltaa olla aina oma itsensä, ja jopa yliampua oman persoonallisuutensa.
Täällä sellainen henkilö ajettaisiin nurkkaan ja iskettäisiin joka puolelta, kunnes osaiai ovesta ulos.
Tiedän kirjoittajan joka sai täällä niin paljon negatiisia kokemuksia, ettei olesen koommin rohjennut avautua, vaikka tiedän, että hänelläkin olisi täällä paljon annettavaa
omasta elämänkokemuksesta ja asiantuntemusta monelta alalta.
Onko parempi pommitta, kuin olla pommitettavana.
Uskaltaakohan tässä enää palata foorumille?
Tottakai uskaltaa, eihän täällä muuten ole kuin kuningatar jolla räiskyy ;-)), räiskytään takasin kun se niin monia miellyttää.
Vaikka kaikkien räiskyntä ei miellytäkään ei miellytä piikittely senkään vertaa, nurkkaan ei ole tarvetta suojautua.
Kumma kyllä aina on puolustus muutamille, toisille vain rakkikoirat perässä, siksi on tärkeää ettei arvoton aiheen nosto nouse päähän.
Miksi pitää sanoa että joku on kuningatar jolla räiskyy, kaikkien räiskyntä ei sitten miellytä muka ja aina muutamia puolustellaan, rakkikoiria arvoton, nosto nousee päähän?????
Miksi ja miksi tällaista pitää suoltaa toisten luettavaksi.
Itseään siinä pomelo säälii, tuon kyllä tunnistaa vaikka ei ole vakinikillään.
Ihan sekavaa tuokin "tärkeää ettei arvoton aiheen nosto nouse päähän".
Onkos täällä muka kuningatar valittu vain onko se kruunu ihan peritty ?
aina itseään korostaa-- hyrrä pyörii oman napansa ympärillä.---riitely omien viharyöppyjensä kaataminen aina uuvelleen muitten niskaan on kuulemma niin hyvä asia!!
Univelkaisen ei pitäis avata konetta olleskaan. Nii alko ramasemaa heti jot pää meinas tökätä näytin entiseks. Enhän mie mut kun ne muut pörräsiit kolmeen asti aamulla.
Nyt jo käy pötkölleen niin herää jo ennen auringon nousuu ja väsykierre jatkuu. Ainaskii uutisille pitää sitkailla. Huono jyssäys noita kemuja, Xanon likööriä ja lonkeroo. Tyyppejä alko tippuu jo pöydän alle.
Turhaa tärkeilyy on tuo sm,n selonteko, miksi ja miksi?
Jos ei huvita ei ole mitään selostettavaa, ehkä tuokin oli vain häneltä raapasu jos vaikka joku kaipaa kovasti.
Tänne tullaan ilman pyytämättä ja poistutaan kans, toisten toivotuksetkin näyttää olevan armottoman tiukassa arvostelussa.
Voi mun päiviäni, toivotaan ettei täällä tule leviämään tuo tärkeilyn viirus.
Ihan sama onko mukana vai ei itsestä se on kiinni, turhaa selostelua voisi luulla pian että joku kaipaa kovasti
tullaa ja mennää!
Minusta tuolla viestilläsi yrität saada muut uskomaan omia ajatuksiasi.
tuon olisit ihan huoletta voinut jättää sanomattakin, mutta huomataanhan täällä kuinka tärkeää Sinulle on päivittäin joku kirjoittaja manata maan rakoon.
Ole nyt täynnä omaa tärkeyttäsi ja onnellinen kun uskalsit tuonkin taas sanoa.
Ehkä se sm. nyt uskoo....... vai uskooko sittenkään.
Ethän sinä määrää tahtia, kun täällä on mahottomasti näitä instrumentteja mukana.
Sora äänesi erottui, kiitos.
Sinua ja minua ei kaipaa kukaan, toisin onkin sitten sm, nikin kanssa, monikin kaipaa, enkä nyt puhu että sinä kaipaisit.
Miksi ei saisi sanoa että tykkää jonkun kirjoituksista . Eihän se ole keltään pois, pane vaan paremmaksi jos haluat kaivatuksi. Kaikki ei sitä edes halua, kirjoittelee mieluummin taustalla , mutta antaa muitten loistaa jos ovat loistaakseen. Harmaa massa oliskin tosi ikävää.
Onko jollain niin heikko itsetuntó , ettei voisi myöntää täällä olevan hyviä kirjoittajia ja mielenkiintoisia ihmisiä.
Tuo ????taitaa ollakin nuoleskelija ;-)) ((-;
Hei hulinaa.... juu.
Oikeassa olet.Tulin tuolta piuutarhatöistä kaffeelle ja toden totta, nuolesken huuliani.
Nuolesken nautinnolla jäätelönikin.
En tykkää haukata suun täydeltä mitään, vaan nautiskelen ja nuoleskelen, joskus jälkiruokalusikkaakin moneen kertaan, vaikka kuppi ja lusikka ovat jo tyhjiä.
Nuoleskelen joskus voita leivältä, kun meinaa mennä yli paksulti levittäissä.
Harvoinpa satut niin oikeaan. ???? on todella elämän nautiskelija ja nuolee kaikki , jopa miehen korvannipukat ;)
Nyt nuolesken muutenkin huuliani, nautintoa on tulossa, leipäjuuri käy tuossa pöydällä ja pian on mahtavaa lämmintä leipää, sen päälle voita, nuoltavaksi asti.
Minnoon meiltä ja muut meijän krannista.
Tuolla sanonnalla on vahva sanoma, kun ihminen alkaa tuntemaan itsensä pomoksi joka voi määrätä ainakin oman tonttinsa, pyrkiipä vielä naapurinkin puolelle, ainakin huutaa aidan raosta.
Naapuririidat olivat yhteen aikaan yleisiä varsinkin noilla asuntoalueilla, joissa oli pieni tontti ja se rakennettiin täyteen, luvalla ja luvatta, seurauksista sitten riideltiin oikeudessa asti
Olen vältellyt määräämästä, hyvällä puheella saa enemmän aikaan kuin huutamalla ja rähisemällä. Yhteiselämä, olkoon livessä tai tätä virtuuaalimaailmaa, sujuu paremmin, kun kaikki ovat joustavia, mielipiteet toisten tunteet huomioivaa ja kielen käyttö kohteliasta.
Eiköhän niillä eväillä selvitä täälläkin. Eikä naapuriin kannata huutaa ainakaan syyttäen, mukavat moikkailut ovat kuin piste iin päälle.
Ihanaa on minusta kun mies korvanlehtiäni nuolee ja suutelee, ja niskaa ja kaulakuoppaa ja kyynärtaipeita ja povitaipeita ja....Samat temput minä tietysti. Nuuhkin miestä samalla, hiki saa vähän puskea läpi. Jos mies on matkoilla yötä, nukun hänen tyynyllään ja pukeudun hänen pyjamantakkiinsa.
Lämmintä leipää minulla ei ole nyt tarjottavaksi, mutta onpahan makoisaa piirakkaa.