Olen siis todella herkkänahkainen, heikko oikeastaan. Jos joku sanoo minulle jotain vähän ilkeämmin minulla on kyyneleet jo silmänurkissa. Jos en onnistu jossakin tekemässäni asiassa/tehtävässä otan asian itseeni todella vahvasti ja petyn ja suutun itselleni. Esimerkiksi autokoulussa ollessani kotiopetuksessa, en kestänyt isäni kritiikkiä kun en osannut peruuttaa. Tällöinkin herkistyin ja itku ei ollut kaukana. Myös palautteen saaminen ottaa koville, vaikka ymmärrän että en ole välttämättä hyvä jossakin- miksi silti se kouraisee jostakin syvältä? En pysty hillitä tunteita millään.
Pelkään että tulevaisuudessa tästä on vain haittaa, esimerkiksi sitten kun aika työeläään siirtyä...
Löytyykö vertaustukea? Miten tälläistä ''ongelmaa'' poistaa?
Pelkään että tulevaisuudessa tästä on vain haittaa, esimerkiksi sitten kun aika työeläään siirtyä...
Löytyykö vertaustukea? Miten tälläistä ''ongelmaa'' poistaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ootko varma ettei sulla oo masennusta? ku mulla oli masennus nii mulla oli just toi sama, mut ku sain masennuslääkkeet nii sit ei enää ollu niin paha.
En usko että masennusta olisi, tai ainakaan vakavaa sellaista... Mulla on muuten asiat ihan hyvin, mutta tuo herkkyys ottaa vaan päähän enkä osaa hallita sitä oikein...ääh
siitä on vaikeepäästä jospääsee ollen kaan mina en ainakaan oo päässyt mutta oonkin lähinnä ylitunteellinen, ja siitäsaakärsiä koko elämänajan, tulee tippasilmään ku kuulee kauniin laulun tai kun joku sanoo jotain kaunista kuulee lapsen laulavan kattoo hyvän elokuvan ja niin edelleen ja niinedelleen..
haaveet murtuu mutta tunteellinen luonne on ja pysyy .valitettavasti =8/
vaikutat mun luokan oskarilta :p
Sie kuule itket vaan kun on murheita. Itket niin kauan kun on tarve ja jossain vaiheessa sie et enään itke. Sie ymmärrät ettei asia ole niin iso juttu ja ettei kaikkea tartte ottaa niin itteensä
Voisko aloittaja laittaa sukupuolen ja iän?
Itellä sama juttu. Otan kaiken TOSI vakavasti.
Jos esim mun omaisuutta rikotaan vaikkapa (koulukaappilokeroo sabotoidaan). Vietän seuraavan viikon miettimässä kuka helvetti se oli. Ja mietin että miltä tuntuis olla näkemässä se ja kostaa sille. Sit harmittaa että se raukka ei tehny sitä yksin ja se teki sen piilossa. Säälittävää. Raivostuttaa..
Ihan pikkuasiat pitäis ottaa huumoril mut en osaa ;( ( en itke, olen vaan raivoissani ja harmistunut enemmän)
Olen samanlainen! Ihan kuin olisin kirjoittanut ton!