Muistelkaa lukemianne kirjoja ja kirjatkaa omasta mielestänne parhaat teokset.
Jokin lyhyt kuvaus, miksi kirjan kannattaisi lukea.
aloitan vaikka tällä:
Perijätär Virpi Hämeen-Anttila ---> kirja, joka on pakko lukea loppuun,
tapahtumat henkilöineen ja heidän tekemiset pysyvät muistissa sivujen
vaihtuessa, hienosti etenevä kerronta ja kuvakieli.
Huom! Sisältää iloa, surua, rakkautta ja kyyneliä
Jokin lyhyt kuvaus, miksi kirjan kannattaisi lukea.
aloitan vaikka tällä:
Perijätär Virpi Hämeen-Anttila ---> kirja, joka on pakko lukea loppuun,
tapahtumat henkilöineen ja heidän tekemiset pysyvät muistissa sivujen
vaihtuessa, hienosti etenevä kerronta ja kuvakieli.
Huom! Sisältää iloa, surua, rakkautta ja kyyneliä
Vastaukset 18
Vanhimmat
Veera Nieminen: Avioliittostimulaattori.
Johan oli nuoren naisen kirjoittamaksi hulvattoman hauska kuvaus erilaisten ihmisten kanssakäymisestä. Totta ja tarua mutta lukemisen arvoista -Tykkäsin niin kovasti!
Kirjoitan muistilappuun :)
Olen minä lukenut kirjoja aika paljon.
Suurinosa ns, kakkosluokan kirjoja.
On siellä hyviäkin.
Mieleen jäänyt Leon Uriksen Hadzi.
Siitä sai kalpean kuvan arabien ajattelusta.
Yks on okalinnut, sen on varmaan useampi lukenut..
Viime-aikoina olen lukenut sotakirjoja.
On niitä muitakin kun Tuntematon sotilas.
Niilo Lauttamus kirjoittaa hyvin, taitaa olla jo edesmennyt.
Lauttamus on edesmennyt.
Luin aikanaan kirjansa, ei erityisempää muistikuvaa. Jotenkin liittyi suomen natsiyhteyksiin. Mutta historiallista, tottakai.
Ite tykkäsin aikanaan kaukopartiokirjoista. Niitä kirjoitti monetkin, mieleen muistui joku Antttala ? Lisäksi Joppe Karhunen kirjoittanut hyviä ilmasota-aiheisia kirjoja.
On ne mielenkiintoisia. Pitäis vaan aina muistaa, ne voi perustua faktaan, mutta seassa varmasti fiktiotakin ja ihan varmasti kotiinpäin vetämistä. Liekö suomeksi julkaistu montakaan itänaapurin kirjoittamaa sotakirjaa...
=DW=
Isä oli sotaveteraani.
Täälläpäin ne miehet kokoontui kai joka ilta jonnekin, ja ei ne muusta puhununeet kun sotahommista.
Johonkin kasvuaikaan sotajutut kuului kyllästymiseen asti.
Ei isäkään ikämiehenä niistä halunnut enää puhua.
Tuo Lauttamuksen kirja vastasi niitä kertomuksia, mitä aikanaan kuuli.
On minulla tuossa niin paksu sotakirja kun raamattu.
Siinä on osasto Marttinan partiokertomukset.
Se kai perustuu tositapahtumiin.
Se on naisen kirjoittama.
Sille kävi kun aikanaan raamatulle, viis sivua luin, ja siihen se jäi.
Sivuja on yli 800.
Taitas naisille olla parempi, kun ne olis hellan vieressä kauhan kanssa.
Jos jotain kirjoittavat, niin romanttisia rakkauskirjoja, ja jättäisivät sotakirjojen kirjoittamisen miesten tehtäväksi.
Kommentti.
Kirjoitan tätä Lottalautanen tuolin yläpuolella seinällä. Naisten duunia ei missään nimessä saa aliarvioida näissä kuvioissa (eikä muissakaan kuvioissa).
Seon totta, veteraanit oli aikanaan pitkäpiimäisen kuuloisia. Mutta monilla karmeat sotatraumat, ei niitä sotaa käymätön ihminen edes voi ymmärtää-
On tossa muutama muukin juttu esillä.Niistä ei sen enenpää. Suunnilleen jokaisen suomalaisen vanhemmat/ joku sukulainen on ollut sotahommissa. Kuka rintamalla, kuka kotirintamalla.
Ei sen puoleen. paksut kirjat ei kiinnosta itteäkään. Tärkeää on, ne on kirjoitettu. Mun käsityksen mukaan ne on sinällään jo tärkeitä historian tutkimuksen kannalta.
Sitä miettinyt, voittajahan se yleensä historiikit kirjoittaa. Suomalaiset nyt ei varsinaisesti ole koskaan voittaneet sotia. Että siinä suhteessa.
=DW=
Yksi sotakirja on tullut selailtua, Lehväslaihon kirjoittama. Sano mitä sanot, mutta nainen hyväksytään armeijaan kuin mies, miksipä ei voisi kirjoittaa sodasta.
Lukijoita riittää erilaisiin kerrontoihin.
Se on harmi, jos kirja jää vain nojailemaan kirjahyllylle joskus luettavaksi.
Kokkihommat sopivat miehelle myös :)
Kokkihommista puheenollen.
Kirja, joka on jossain vaiheessa elämäntilannetta helpottanut ehkä eniten aapisen jälkeen, on kahden naisen kirjoittama.
Ja se on keittokirja, nimeltään.Kotiruoka. kirjassa on hyvät ohjeet, miten saadaan konstailematonta perusruokaa.
Miehistä sanotaan, että ne on parhaita kokkeja. Niin varmaan ovatkin, mutta miesten ruuanlaitto-ohjeissa on niin paljon mausteita, ettei niitä löydy normaalimarketistakaan.
Elämässä joutuu tekemään valintoja, kun lampsin kirjakauppaan kyselemään keittokirjaa, naama oli peruslukemilla.
Onneksi huonot valinnat voi vaihtaa, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Lainakirjat ovat hyviä etukäteisversioita, voi päättää myöhemmin ostaako omakseen.
Tanskalaisen dekkaristin Michael Katz Krefelds Pter Pans hemlighet. En tiedä onko suomeksi julkaistu mutta tarina oli kauhea :0
Äh sorry, siis kirjan nimi on Peter Pans hemlighet, kirjoitin ensin ihan väärin :(
Jaa muistui.
Tullut luetuksi niin paljon. Äkikseltään muistui mieleen yks kiintoisa kirja P.C. Jersild: Sielun silmin. Se kertoo kaverista, jolta oli poistettu kaikki muu kuin aivot, yksi silmä ja muistaakseni yksi korva. Asusteli ravintoliuoksessa.
Piti googlata, löysin kirjasta blogikirjoituksen, siitä varmaan ilmenee paremmin asia:
http://siivola.org/markku/krit/elamisen_surullinen_farssi.html
Mä pidän scifistä. Sitä ei paljoa nykyisin kirjoiteta. Mutta ne on usein erittäin ajatuksia herättävää materiaalia. Orwelkaan erehtynyt tulevaisuuden skenaarioissaan kuin muutaman kymmenen vuotta.
=DW=
Mulla odottaa Ulla-Lena Lundbergin teos Jää tuossa yöpöydällä sitä hetkeä, en saan keskittyä lukemaan sitä rauhassa. Sanovat hyväksi.
Nyt ollut niin hektinen vuosi että olen lueskellut pelkkiä hömppäkirjoja lemmestä ja muutaman suomalaisen rikosromaanin ja valinnut kaikki sen mukaan että teksti on riittävän isolla präntätty että näen ilman rillejä, riittävän ohuita että ehdin lukea loppuun parissa illassa ja mikä tärkeintä: käytetty materiaali riittävän kevyttä että jos kesken lukemisen nukahdan niin ei tulis reikää otsaan kun kirja putoo.
Sujuva teksti ja mielenkiintoisesti kerrottu niin kirja tulee luettua.
Ymmärretävää.. lukeminen voi olla vaarallinen harrastus, silloin
ei pidä tupakoida eikä nukahtaa :-/
on taas niitä aikoja vuodesta kun kirjallisuuden Nobel-voittaja arvotaan. Saas nähdä napsahtaisiko jo vihdoin taas Suomeen; meillähän on ainakin kolme todella vaikeasti sivuutettavaa kandidaattia: Ilkka Sysimetsä teoksellaan Totuus Heinojen murhasta, Susanna Ruusunen järkäleellään Pääministerin morsian sekä tietysti koko tuotannollaan Korppikirjailija.
Väyrynenhän aikoinaan kertoi lukeneensa koko Dostojevskin tuotannon kolmessa päivässä. Vähemmälle huomiolle julkisuudessa jäi sitten hänen oikaisunsa ja selityksensä; oli tarkoittanut Eric Hillin tuotantoa ja sekoittanut saman tyyppiset kirjailijat. Itse Itse olen myös ahmimass Erc Hillin kirjoja.
Voittajaa ei arvota, se valitaan.
=DW=
Mitä luet ja miksi? on eri kysymys kuin se jota ajat takaa eli mitkä kirjat ovat jääneet vahvasti mieleen. Vastaan tähän jälkimmäiseen.
Aapelin pakinat on kivoja. Maria Jotunin novellit samoin. Ernest Hemingwayn novellikokoelma Kilimandzaron lumet on monelta osin jäänyt mieleeni. Kuten myös Franz Kafkan novelleista koottu kokoelma Nälkätaiteilija. Uuno Kailas ja Aaro Hellaakoski olivat hienoja runoilijoita, ulkomaan runoilijoista kannattaa kokeilla puolalaista Szymborskaa. Toinen puolalainen Slawomir Mrozek on kirjoittanut hienoja satiirisia novelleja.
Öhms, niinkait jos menee tulkinnaksi. Itsekin luen parhaillaan mikrobiologiaa.
Obs! Voi myös valinnaisesti mainita kirjan, joka EI sävähdyttänyt.
Se saattaa jollekin olla aarre.