Nainen ihastunut naiseen

Millainen ystävyys suhteenne on, oletteko olleet kauankin ystäviä? Tiedätkö hänen seksuaalisen suuntautumisensa? Onko muut ystävyys suhteesi millaisia, onko sinulla ollut koskaan aiemmin näin läheistä ystävää. Toki voi myös olla että seksuaaliset tunteet tulevat myöhemmässävaiheessa kuvioihin, hankalaa mennä sanomaan kun ei teitä kumpaakaan tiedä. Toiset huomaavat sen vain hitaammin kuin toiset, joillakin se vaatii jopa vuosien kypsymisen asiaan.

Mun mielestä on huomiota herättävää, että kirjotat asiasta tänne. Eli oot oikeesti miettiny oisko mukana muutaki ku ystävyyttä. Jos ajattelisit kaverias pelkästään ystävänä niin en usko, että sulla ois tullu mieleen kysyä asiasta täällä. Ootko tsiikannu koskaan "salaa" ystäväs kroppaa tms huulia, kun se puhuu? Sitä ei välttämättä ite tilanteessa tajuu mihin silmät kiinnittyy, tulee vaan myöhemmin mieleen...

Voihan sitä parisuhde olla aina enemmän tai vähemmän seksuaalinen. Ei ihastuminen välttämättä ole pelkastään seksuaalista halua, vaan se voi etenkin alkuvaiheessa olla vain sitä että haluaa olla toisen lähellä.

Mutta jos ei minkäänlaisia seksuaalisia tunteita ilmaannu, niin silloin kyse lienee vain erittäin syvästä ystävyydestä.

Mutta tarvitseeko kaikkia ihmissuhteita aina määritellä? Pitääkö ihmissuhteen mahtua joihinkin määritelmiin? Ei pidä ottaa muiden ihmisten suhteista mallia kun aloittaa omaansa, pitää tehdä kuten itse ja kumppani haluaa. Tärkeintähän on se että suhteessa kummallakin on hyvä olla.

Minulle kävi juuri niin, että tutustuin, ystävystyin ja ihastuin. Ajattelin silloin jo heti tähän naiseen ensimmäisen kerran törmätessäni, että hänessä on jotain ainutlaatuista. Olemme tutustuneet lisää ja nyt pidän häntä jo ihan ystävänä. Oli kuitenkin hassua vain tajuta jossain vaiheessa että hän on mielessäni aika usein verrattuna muihin ja hänen seurassaan on aivan sanoin kuvaamattoman ihanaa olla. Myös ikävöiminen silloin kun ei olla hetkeen nähty herätti minut ajattelemaan että tämähän onkin ihastuminen eikä pelkkä ystävyys. Hänkin taitaa viihtyä minun seurassani hyvin ja yhteinen aika on selvästi molemmille yhtä tärkeää. Asetan hänet usein etusijalle kun sovin kavereiden kanssa mitä tehdään ja missä milloinkin nähdään. Elän päivä kerrallaan ja nauttien joka sekunnista jonka saan hänen kanssaan viettää sen kummempia miettimättä että "mitä tämä oikein on". En voi tietää mitä tuleman pitää, mutta en ollenkaan pahastuisi jos hän vaikka jonain syksyisenä pimeänä iltana tupsahtaisikin syliini ;)

Neuvoni ap:lle: kuulostele tuntemuksiasi hänen seurassaan, älä keskity liikaa hakemaan suhteellenne sanallista ilmaisua tai miettimään mikä on mahdollista ja mikä ei. Tunteet on se tärkein.

Minäkin olen ihastunut uuteen ystävääni, joka on myös työkaverini. Ja olen 99-prosenttisesti varma että hänkin minuun. Koitan olla liikoja miettimättä sitä,millä nimellä tätä suhdetta pitäisi nimittää. Se on sellainen kun se on ja koska kyseessä on suht tuore tapaus niin se hakee muotoaan. Välillä vaan on hankalaa, kun jossain hetkessä kohtaaminen on jotain sellaista että muu maailma häviää ja sitten jompi kumpi "pelästyy" ja ottaa työkaveruus- tai ystävyyslinjan ja toinen ajattelee jonkinaikaa että rakkauttahan tämä on. Seuraava kohtaaminen ja "roolit" vaihtuu. Olemme yrittäneet sopia jonkinlaiset kuviot suhteellemme (ystäviä),mutta sitten taas jompi kumpi "rikkoo kaavan",kertoo isosta ikävästään, sanoo toiselle "kultaseni", laittaa monimerkityksellisen tekstarin tai sähköpostin,halaa pikkuisen liian kauan tai lujaa yms. Voisiko johtua siitä, että olemme myös työkavereita tai emme oikein ole vielä selvillä mitä haluamme tai mihin olemme valmiita. Sitten häilymme edestakaisin tässä työkaveruus/ystävyys/ ihastuminen/rakkaus -janalla. Ihana,mutta myös kuluttava tilanne.

Minullakin on ystävä, jonka kanssa kyseessä voi olla molemminpuolinen ihastuminen. Tapaamme toisiamme ihan ystävinä, mutta joskus ne sanat, katseet, läheisyys, toisen seurasta nauttiminen ja etenkin toisen ikävöinti kertovat että kyseessä on jotain muuta kuin pelkkä ystävyys. No aika näyttää miten tämä ihmissuhde kehittyy. Mielestäni ei kannata tuhlata energioitaan ihmissuhteen analysointiin vaan tunnistella millaisia tuntemuksia se herättää.

Olen itse lesbo ja ihastun yleensä satavarmasti heteronaisiin. Joudun silloin tällöin pohtimaan, että jos lähden tutustumaan Häneen, teenkö sen ystävyytenä vai jonakin muuna. Halusin tai en, annan signaalia, jota heteronaiset eivät välttämättä osaa koodata oikein. Silloin tiedän missä mennään ja pystyn katsomaan Häntä toisella tavalla, muunakin kuin mahdollisena tyttöystävänä. Se on tuskaisaa, luopuminen ajatuksesta samoin, mutta joskus se voi pelastaa aika monta asiaa. Niin ja voi synnyttää ihan oikeaakin ystävyyttä - tai sitten jotain muuta. ;)

Voi meitä naisia ja tyttöjä, kun näin ihastumme ja rakastumme toisiimme. Minullekin kävi niin että olen ainakin ihastunut yhteen "uuteen" ystävääni. Huomasin sen olevan muuta kuin ystävyyttä, kun tajusin ikävöiväni ystävääni ihan mielettömästi jos emme nähneet viikkoon. Tämä ystäväni on sanonut, että myös hänellä on minua ikävä

Täällä myös yksi ystäväänsä ihastunut. Tilanne on vielä astetta mutkikkaampi koska olemme molemmat varattuja, siis seurustelemme miesten kanssa. Jotenkin minusta vaan tuntuu että tunne saattaa olla molemminpuolinen... Mitään lähestymisyrityksiä ei kummankaan puolelta ole ollut johtuen varmaan tästä pattitilanteesta.