Kun nyt tuota KUurnan koulun aikoja muistellaan, miten olisi löytyykö entisen tyttölyskän porukkaa täältä?
Itse kävin siellä ensin oppikoulun ja sitten tyttölyskän. Kaikki maksoi siihen aikaan, ruoka ja kirjat sekä muut tilpehöörit. Korppu oli äikässä ja hänen tunnillaan näyteltiin ns. improvisaatio esityksiä. Saksaa opetti Jukka Mäkelä ja ruotsia Terttu Nieminen; tehokkaita opettajia molemmat.
Lyylin ruokalan ruoka oli hyvää. Moni tuttu ja puolituttu on tehnyt aika mittavan työuran tuon opinahjon jälkeen.
Itse kävin siellä ensin oppikoulun ja sitten tyttölyskän. Kaikki maksoi siihen aikaan, ruoka ja kirjat sekä muut tilpehöörit. Korppu oli äikässä ja hänen tunnillaan näyteltiin ns. improvisaatio esityksiä. Saksaa opetti Jukka Mäkelä ja ruotsia Terttu Nieminen; tehokkaita opettajia molemmat.
Lyylin ruokalan ruoka oli hyvää. Moni tuttu ja puolituttu on tehnyt aika mittavan työuran tuon opinahjon jälkeen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olinhan siellä minäkin poikasena. 1970 alkaen otettiin myös poikia opiskelemaan. Ensimmäisenä vuonna oli 51 poikaa, minä yksi heistä. Opettajsta tulee heti mieleen Anja von Zanzen, Anja Hytönen, Toini Mäkelä, Juhani Huurinainen, Matti (Aunen poika) Karvonen. Hyvin on sen ajan opeilla pärjätty.
Kysy nimimerkiltä Justin Case, hän on kertonut täällä käyneensä tyttölyseota.
Koin aikoinani vakavaa sukupuolista syrjintää, enkä päässyt tyttölyskaan, vaan oli tyytyminen pelkkään lyseoon. Tosin hyvät opit sieltäkin sai.
Terttu Nieminen pisti oppilaat istumaan pulpetteihin aakkosjärjestyksessä. Huvittavaa. Ei ilmeisesti muuten olisi oppinut oppilaitten nimiä. Muutenkin aika kireän oloinen ope oli.
Itselle jäi aika kirvelevä muisto tyttölyskasta
Kirvelee varmasti kun olet kertonut käyneesi linnan lukiota jo 1963.
"Kirjoitin Linnan lukiosta jo v. 1963"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10336731#comment-52797446
Ei ollut Linnan lukiota tolloin olemassakaan, se tuli vasta 1973. Eikä kukaan muukaan miespuolinen ole voinut käydä tyttölyseota, eikä varsinkaan 70-luvulla, koska sellaista ei ollut enää olemasskaan enää.
Missä linnan lukio oli?
Heppiin tuli kova turvotus ja visvasyylä juuri makiampaan kohtaan heti kun Ellin alla olin pyllinyt Linnankallijolla
Kyseinen J.C. ei ole entisajan kansakouluaakaan saanut loppuun suoritettua. Puolangalla ei kai ikinä ole minkäänlaista oppikouluakaan ollut olemassa saatikka tyttölyseota.
Lökäpöksy on räpeltänyt ikänsä pajukossa viinan kanssa ja levy siitä jäänyt päälle.
moi.minäkin olin n.s. likkalyskällä koulussa v.71-75.pojatkin juuri silloin pääsivät k.o. kouluun.mukavaa oli,ainakin hyppytunnit.liikunnan opesta en tykänny;A.Sinisalosta. opettajat jotka muistan,saksan ope Hytönen,karvoset,ojalan ossi dara kempsu hemulinsa kans ym.
"Eikä kukaan muukaan miespuolinen ole voinut käydä tyttölyseota, eikä varsinkaan 70-luvulla, koska sellaista ei ollut enää olemasskaan enää."
Eivät tainneet siellä tyttölyskassa opettaa välilyönnin napauttamista välimerkin jälkeen?
Minäkin olen käynyt tyttölyseota, vaikka olenkin vastakkaista sukupuolta. Kyllä ne oli aikoja, meitä oli vain muutama poika ja meillähän riitti vientiä. Varsinkin ne voimistelu tunnit oli mieleenpainuvia. Tästähän minäkin innostuin ja kouluttauduin myöhemmin gynekologiksi.
kävin samassa rakeånnuksessa lönnrotin yläastetta ja linnan lukiota, sain pimppua
kotitalousluokan perimmäsessä huoneessa
Oliko tunnin aiheena silloin sauvasekoittimen käyttö?
Opelta vai koululaiselta ? Ajattelin kirjoittaa muistelmat tuosta ajasta ja sukupuolisesta kanssakäymisestä, tosin siitä kirjasta taitaa tulla aika ohut.
kyllä se ihan luokkakaveri oli.
Kyllä siellä tipulassa laitettiin reijenjuuri toisiappäin soikialsi. Sekä oppilaiden, opettajien ja rehtorinkin huoneessa. Näin se meni 1960-luvulla.
Kallen ja Jallun jutut tuoltakin vuosikymmeneltä ovat edelleenkin pelkkää fiktiota ja kirjoittajan vilkkaan mielikuvituksen tulosta.
Oli siellä ainakin 70-80 lukujen taiteessa yksikin kemianoettaja, joka seurusteli oppilaansa kanssa. Varmaan kävi sutina koulussa.
Kaikkeahan tietysti sattui. Muistanpa, kun lyskan fysiikan opettaja oli illalla kapakassa oppilaidensa kanssa. Oppilaat olivat aamulla koulussa, opettaja taas oli yllättäen "sairastunut".
Van olihan se mahoton pauke illalla kun kalavot paukahteli, se oli sitä aikaa. Nykyvään ei löyvy yhtään neitsyttä ylä-astelaisista. Maalima muuttuu, niinpä niin.
Kelvottomaksi on mennyt tämänkin aloittajan aloittama juttu. Turhaa on kyllä vinkua että pari hassua tyyppiä sabotoi tätä Kajaani palstaa.
Olen käynyt aikanaan keskikoulun Kajaanin Tyttölyseossa. Sieltä on jäänyt erikoisesti mieleen matematiikkaa opettanut Ilta Huovinen. Häntä saan kiittää siitä, että pääsin sisälle matematiikkaan.
Ilta Huovinen oli varsin persoonallinen opettaja, pieni ja pippurinen. Jos luokassa oli meteliä, niin hän saattoi läjäyttää katederia karttakepillä ja hypätä itse ilmaan sekä kysyä, että mitä hiton meteliä täällä on.
Itse olin aikanaan aritmetiikassa ihan hyvä. Vanhemmat sisareni kuitenkin olivat aina valittaneet sitä, kun eivät ymmärrä matikasta muuta kuin plus ja miinusmerkin. Minä tietysti nerokkaasti ajattelin, että en minäkään voi ymmärtää. Ja tietysti en noilla asenteila ymmärtänyt. Niinpä todistuksen numerot kierähtivät yhdeksiköstä toisin päin ja armosta sain nekin.
Sitten tuli opettajaksi Ilta Huovinen. En tänä päivänä ymmärrä hänen suhtautumistaan minuun, ehkä tavoitteena oli saada ongelmaoppilas kuriin. Kun joillekin muille hän saattoi sanoa, että mistähän hyvästä oli senkin numeron saanut, kun kuutonen oli tullut. Eikä hän katsellut ketään miettivää taululla, vaan komensi, että mee paikallesi.
Sen sijaan minun kohdallani, kun en ollut osannut jotain laskua kokeessa, hän tuiskahti minulle, että miksi et ole laskenut kaikkia laskuja, vaikka kyse oli siitä, että osannut. Kun kotilaskuja oli laskematta, niin sama juttu.
Aloin ihmetellä, että mistä kummasta on opettajan suhtautumisessa kyse. Sitten kerran tapahtui läpimurto. Olin pyrkinyt taululle telemään tehtävän, jonka luulin osaavani. Vaan sitten kävi niin, että se ei sujunutkaan. Muistan vieläkin, kun laitoin otsani kylmää taulua vasten ja mietin, että mitä ihmeestä on kyse, pitihän tämä minun osata. Normaalisti Ilta Huovinen olisi tuiskahtanut, että mene paikallesi siitä, vaan nyt ei niin tapahtunut. Luokka ja opettaja olivat täysin hiljaa.
Sitten minulla leikkasi. Tein kolmioon pienen apupiirroksen ja siitä tehtvä ratkesi. Huovinen ei sanonut muuta kuin että joskus voi noinkin joutua tekemään. Luulen, että hän tajusi minun tajunneen jotain oleellista. Ja tuon jälkeen sekä algebran että geometrian numerot vaihtuivat kiitettäviksi ja aikanaan luin lukiossa pitkän matematiikan.