Tulkaa mukaan

No niih! Mukana ollaan jo.
Syksy on luonnossa ja elämme elämän syksyä vaikka väritykseltään emme ole mitenkään värikylläisiä, ehkä luonne joka on seurannut meitä lapsuudesta lähtien voisi olla 'värikäs', räiskähtelevä, eloisa jne...
Vaahtera on tallentanut jo lehtivihreänsä juuriin ja runkoon, lehdet keltaisenruskeat, voisi hyvin luonnehtia 'rusahtavat', sitten kun tuo lehti määrä putoaa maahan on sitä joka paikka täynnä, onneksi huoltomiehet käyvät ne imuroimassa.
Taivas ei näytä siniseltä vaan harmaalta, sadetta tuskin on tulossakaan.

Tintit ovat alati valppaana, heti kun avaan terassille oven ovat ne hääräämässä kuin kesyt linnut ainakin, olen syöttänyt niitä jo kauan, hyvä muistisena ovat 'leipäjonossa'.

Vielä pitäisi viimeiset kukkaset leikata ja peittää ruusupenkki havuilla, sitten voisi vaikka sataa lumen.

Älähän hätäile, kun ensi myrsky hiipii Auran rannoille lehdet lentävät puista pois kauas meren ääriin, silloin näkyy meren laineiden vaahtopäät sinun ikkunastasi. Kaunista on nytkin katsella tammen monenkirjavia lehtiä kauniissa syysäässä.

Värikylläisyys hivelee silmää, punaisesta vihreään. Voittoisana on kyllä punainen, lempivärini.
Vielä ei näy Ahtialanjärvelle, koivujen tiheän lehdistön vuoksi.
Mutta luultavasti näkyy vielä, ennenkuin jää peittää vesistön.
Oli kaunis ilma lenkkeillä, lämmintäkin vielä 11 tällä hetkellä.

Hienot on syysvärit täälläkin ikkunasta katsoen. Punainen vaahtera takanaan koivun keltainen loiste auringossa, on vallitseva, neljän pihatammen maltillinen keltainenkin luo oman sävynsä maisemaan. Paljon suuria koivuja kohoaa korkeuksiin ympäristössä, ja kuusten syvänvihreä pilkahtaa niiden välistä.

Korkealta en näe, mutta heti tielle astuessa näkyy järvenselkä, varsinkin kun lehdet putoavat. Kaunista on, eilen kävelin ihan ihastellen metsässä omaan tahtiini.

Nyt odottelen vanhinta tyttöäni kylään iltapäivällä, joutui siirtämään tuloaan jonkin työkeikan vuoksi. Saankin pitää hänet muutaman päivän seuranani.

Noin korkealta on varmaan hienot näköalat siellä kotonasi!

Tänään on ollut harvinaisen kaunis syyspäivä. Pidän syksystä, vielä enemmän pidän keväästä.Talvi, lumituiskut ja lumityöt, ne eivät innosta. Hyvää liikuntaa saa tietenkin.
Tuulenpuuskat saavat viimeiset lehdet irtoamaan, välillä ihan keltaista sadetta ikkunan takana.

On vielä tänäänkin niin kaunista, lehdet leijaa maahan pienestä tuulenpuuskasta, ojan penkereillä matala vesakko on kuin istutettu koristeaita.

Lahden poukamalla ruokaili joutsen lauma osa näytti olevan poikasia koska höyhenpeite oli harmaa, eihän ne kauas muuta, vielä joulukuussa näkee Viron rannoilla joutsenia isoissa laumóissa, vai onko ne parvia?

Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan kauniita.

Hei, kaikki! - Tästä syksystä olen nauttinut tosi paljon, pihassamme pensaat seisovat liekkiriveinä ja vaahteroiden kauneutta ei voi sanoiksi pukea!
Hevoskastanjoiden kukkimisaikaa olen tottunut odottamaan, ne ovat silloin pysäyttävän kauniita, siihen aikaan nämäkin pensaat ovat taas kukkien peitossa.
Vuodenajat vaihtuvat, vuodet vaihtuvat, elämä tuntuu hyvältä.

Ikkunoista olen katsellut
Monesta ikkunasta olen katsellut ulos, nähnyt myös palan maailmaa, jos ihan pienet ikkunat nenäni molemmin puolin sellaisiksi lasketaan. Näiden ikkunoiden välityksellä tuli tutuksi ensimmäinen majani, äitini syli. Ehkä sitten tutustuin perheemme muihin jäseniin. Isään, kaiken kaikkiaan hänen sairautensa vuoksi lähes vieraaksi jääneeseen. Omiin sisaruksiini, sitten lähiympäristöön, kahteen ikkunaan, toinen keittiössä, toinen tuvassa. Ainoat hämärät muistikuvat talvella kosteuden keräämät jääreunukset pienissä ruuduissa ja ne ruskeat juovat pahvissa ikkunoiden alla. Tietysti ruuduissa kukkivat myös kuurankukat. Niitä en sentään muista sieltä. Muistikuvat ikkunoiden ulkopuolella olen hankkinut suurimmaksi osaksi vuosia myöhemmin. Kun ensi kerran palasin sinne, huomasin ikkunoiden pienentyneen yllättävän paljon. Pikkupojansuuri oli kärsinyt vuosien inflaation.
Vuosien saatossa omat ikkunani ovat näyttäneet minulle ihmeellisiä asioita, opastaneet tuntemaan mielihyvää ja surua, rekisteröimään kanssaihmisiä heidän ulkomuotonsa sekä eleittensä perusteella. Auttaneet minua luomaan kolmiulotteisen käsityksen ympäristöstäni ja kehittäneet taitojani selviytyä sen edellyttämissä tilanteissa.
Ulkoisia ikkunoitakaan ei silti voi unohtaa. Ne luovat huoneisiin avaruutta, antavat valoa ja pitävät lämmön sille tarkoitetuissa tiloissa, yksinkertaisesti aimo annos viihtyisyyttä sisältyy sanoihin ikkuna tai lasi. Toisaalta tuo ikkunalasi antaa myös suojaa sitä haluavalle, etenkin, jos ikkunan lisänä ovat viihtyisät verhot.
Ikkunoiden edessä.
Itselleni omien vuosirenkaiden kahleisden vuoksi ikkunat ovat muodostuneet tärkeäksi elementiksi elämässäni. Huoneistossa vietetty aika vuosi vuodelta enentynyt, ehkä joskus ihan perusteettomanakin. Toisaalta, näköalojen ansiosta olen etuoikeutettu. Talo korkealla harjanteella ja ylin, viides kerros. Heti herättyäni ikkunakaihdinta nostaessani pystyn selkeinä aamuina määrittelemään tuulen suunnan ja arvioimaan sen voimakkuuden. Kilometrien päässä, hieman Vuosaaren satamasta vasemmalla olevan lämpökeskuksen piipuista nousevan savun muoto. Tyynellä orrella seisova kukko, tuullessa kilometrien pituinen kastemato. Nousukulma ja suunta kertovat voimakkuudesta ja suunnasta. Kesäisin täytyy katsoa olohuoneen ikkunasta. Hevossalmelta Kustaanmiekkaa kohti avautuvan lahden aalloista voi päätellä samoja seikkoja.
Kaikista ikkunoista voin helposti seurata säärintamien kehittymistä.

Kaikkein tärkeintä lienee kuitenkin näistä ikkunoista avautuvien näkymien virikkeellisyys. Ei tarvitse lähteä kauas pystyäkseen nauttimaan elämyksistä. Pakkasaamujen hetket juuri ennen auringonnousua, taivaanrannan punerrus, horisonttiviiva rajautuu selvänä meren ja taivaan yhtymäkohdassa. Ruotsin- ja vironlaivat, kaukaa tulevat risteilijät, lahdella liikkuvat purje- ja moottoriveneet, niin tavallisia, ettei niihin aina edes kiinnitä huomiota. Vuodenaikojen maalaamat taulut, talven lumikruunuiset männyt, huurteiset kuuset juhla-asuissaan, koristeina taitajan luomat käpyriipukset. Talvenpaljaat lehtipuut pakkasen morsiushuntuina, kevään kertojat, punertavat silmut hiipivät raikkaanvihreiksi lehdiksi tummuakseen kesän helteissä. Syksyisin koivut, pihlajat sekä vaahterat pukeutuvat ensin karnevaaliasuihin, laskostavat sitten lehtensä sateenmärälle nurmelle lumen uneen. Talvenautio leikkikenttä kesällä täynnä liikettä ja riemua. Avattu ikkuna ja äänet muokkaavat nuo taulut neliulotteisiksi. Valon ja meren heijastukset antavat omat värivivahteensa, joskus lähitalon ikkunat hehkuvat sateenkaaren väreissä. Iltaisin lentokoneiden laskeutumisvalot kuin hitaasti lähestyvät tähdet, vuoden vaihtuessa tuhansien rakettien väriradat ikkunoiden ulkopuolella. Oman mielikuvansa muodostaa lähellä oleva talvinen katu iltavalaistuksessa jouluvalojen koristamien talojen lisätessä tunnelmaa. Näkijän jouluseimi.

Asuntoni ikkunoista en näe aivan lähelle. Lähitalojen pihoille kuitenkin. Kerrostalojen luontee-seen kuuluen en tunne kuin muutaman niiden asukkaista, oman portaanikin kohdalla hissistä johtuen sama juttu. Ohi mennessä muutama sana, yleensä säästä, ei paljon muuta. Ulkonäöltä kaikkein tutuimmiksi muodostuvat autojensa ikkunoita puhdistavat samoin kuin koiriaan ulkoiluttavat ihmiset. Kaupunkilaistuneet, oppineet ilmaisemaan aikansa minuuteissa, jakamaan nekin sadasosiin. Joidenkin kohdalla tekisi mieli sanoa: mene huoneeseesi, katso ikkunastasi ja laske kymmeneen! ...ehkä sitten tulee sana — yksitoista.

Syksystä, kaunista on ilmat ovat olleet täällä länsi-ruotsissa sateisia tosin siinäkin hyvä puoli yöt ovat lämpimiä nytkin 11 .

Pariviikkoa sitten tuli paljon erilaisia lintuja minulla on virtaava vesi, laskimme yli 30 erilaista ja muutamia joita en koskaan ole nähnyt, nyt ovat taas lähes kaikki pois vain mustarastas kylpee ja siinä vesi lentää.

Harmittaa vain naapureiden suuret puut on lehtiä ja männynleuloja maa täynnä.

mvh

Luonto todella kylpee väriloistossa. Tänään vain tuo tihkusade on tehnyt koko luonnon harmaaksi ja väritkään eivät ole niin loistavia kuin auringossa. Ehkä huomenna taas aurinko näyttäytyy. Toivottavasti ei pakkasia ihan heti tule. Se saa aikaan lehtisateen, kun ensimmäinen kova tuuli puhaltaa. Onhan jo lehtiä lennellyt. Pihamme tienoo on vain noitten rakennusmiesten toimesta niin kaaosmaisessa tilassa, että lehdetkin saavat nyt toistaiseksi koristaa pihatietämme.

Yksi ilonaihe on minullakin kuten Ruuneperillä. Linnut ovat pihapiiriin palanneet. Mustarastaspari on kuin konsanaan kotonaan samoin talitiaiset ja sinitiaiset. Ovat vain hieman hämmentyneen oloisia, kun piha-aidat pesäpönttöineen ovat poissa. Näyttävät etsivät yömajaa tuolta lautapinojen välistä. En ole syöttänyt vielä, löytävät maasta ruokansa toistaiseksi.

Oravaa seurasin mielenkiinnolla. Rakennusmiesten jäljiltä on pihassamme eristevilloja. Ihmettelin, että mitähän tuo orava puuhailee. Se keräsi yhteen kasaan ison määrän noita villoja. Sitten se pyöritteli ja kieritteli kasaa aikansa ja pian siinä oli kiinteä, pyöreä pallo, jota se lähti kiidättämään jonnekin. Ilmeisesti sekin oli jo pesänvuoraus puuhissa. Talvea se tietää.

Pitänee tässä itsekin jo talvivaatteita alkaa katsastella, kyllä ne nuo eläimet tietää.

Männynneuloja on pudonnut meidänkin männystä melkoisesti. Sulkasato silläkin näyttää olevan.

Saksan huorat ovat terve tulleita.... Oliko matka lämmin???


Kun merestä kuivilla nyt tai haudassa???

Tämän taivaan alla katson vaahteran punaisten lehtien hehkua.
Maassa lepäävät lehdet, keltaisia ja punaisia auringon kirkastamia, kuin kaunein värisinfonia.
En henno kasata niitä, vaan nojaan haravaani ja annan tuon kauniin tilkkutäkin vielä viipyä hetken nurmikolla.

Niinpä siirryin sisälle pukeutumaan ja lähden Ikeaan ostamaan
linnuille uuden lintukodon. Lounaallakin voin käydä siellä.

kaunista