Levillä menneen viikonlopun aikana "samanhenkisten" kanssa tuli puhetta "Ismeistä" kuvataiteessa. Minua henkilökohtaisesti jäi vaivaamaan se käsitys mikä useimmalla tuon ryhmäni jäsenillä oli käsitteestä "Retrospektiivinen".
Heidän mielestään...noin karkeasti sanottuna "kukkahattutädit" mielellään käyttävät tuota luonnehdintaa omasta taiteestaan?
Kysyttyäni syytä tuohon ilmaisuun, sain aika ilkeältä kalskahtavan vastauksen, että Retrospektiivistä ismiä mielellään käyttävät taiteilijat jotka ovat hieman epäonnistuneet realistisissa pyrkimyksissään esittää taidetta. Silloin se ikäänkuin muuttuu itsessään retrospektiiviseksi!? Onko totta?
Itse olen käynyt monissakin retrospektiivisissa näyttelyissä ja sen kyllä voin sanoa että ne aina ovat minussa herättäneet ristiriitaisia tuntemuksia. Mutta olen aina ollut siinä uskossa että juuri se onkin tuon ismin tarkoitus!
Esimerkiksi niiden värimaailmat ovat kaikkea muuta kuin säännönmukaisia. Ne ovat jopa poikkeuksellisia ja ihmeellisen "väärin valittuja". Olen aina uskonut että se niiden värimaailma on tarkoituksella tehty ärsyttämään visuaalista silmää niin että tuon "ismin" määreet täyttyvät. Onko näin?
Mietin nyt tässä lähinnä taiteilijaystävääni joka on pitänyt niin ikään jo useita Retrospektiivisiä näyttelyitä. Olen aina pitänyt häntä suurena taiteilijana. Hän jopa lahjoitti minulle syntymäpäivänä yhden miniatyyrin jonka hän oli ihan varta vasten minulle tehnyt. Teetin siihen jopa hieman ylileveät kehykset ja se on ollut kunnia paikalla kodissamme. Se esittää lehmää ja sen lypsäjää pihattonavetassa. Se on äärimmäisen pikkutarkka työ niinkuin miniatyyri yleensä on, mutta värimaailma yhdistettynä siihen realistisuuteen on minun käsitykseni mukaan "retrospektiivinen" eli hieman ristiriitainen.
Siis, mikä mielestänne on totuus "Retrospektiivisyydestä"? Onko se epäonnistunutta näköistaidetta?
Heidän mielestään...noin karkeasti sanottuna "kukkahattutädit" mielellään käyttävät tuota luonnehdintaa omasta taiteestaan?
Kysyttyäni syytä tuohon ilmaisuun, sain aika ilkeältä kalskahtavan vastauksen, että Retrospektiivistä ismiä mielellään käyttävät taiteilijat jotka ovat hieman epäonnistuneet realistisissa pyrkimyksissään esittää taidetta. Silloin se ikäänkuin muuttuu itsessään retrospektiiviseksi!? Onko totta?
Itse olen käynyt monissakin retrospektiivisissa näyttelyissä ja sen kyllä voin sanoa että ne aina ovat minussa herättäneet ristiriitaisia tuntemuksia. Mutta olen aina ollut siinä uskossa että juuri se onkin tuon ismin tarkoitus!
Esimerkiksi niiden värimaailmat ovat kaikkea muuta kuin säännönmukaisia. Ne ovat jopa poikkeuksellisia ja ihmeellisen "väärin valittuja". Olen aina uskonut että se niiden värimaailma on tarkoituksella tehty ärsyttämään visuaalista silmää niin että tuon "ismin" määreet täyttyvät. Onko näin?
Mietin nyt tässä lähinnä taiteilijaystävääni joka on pitänyt niin ikään jo useita Retrospektiivisiä näyttelyitä. Olen aina pitänyt häntä suurena taiteilijana. Hän jopa lahjoitti minulle syntymäpäivänä yhden miniatyyrin jonka hän oli ihan varta vasten minulle tehnyt. Teetin siihen jopa hieman ylileveät kehykset ja se on ollut kunnia paikalla kodissamme. Se esittää lehmää ja sen lypsäjää pihattonavetassa. Se on äärimmäisen pikkutarkka työ niinkuin miniatyyri yleensä on, mutta värimaailma yhdistettynä siihen realistisuuteen on minun käsitykseni mukaan "retrospektiivinen" eli hieman ristiriitainen.
Siis, mikä mielestänne on totuus "Retrospektiivisyydestä"? Onko se epäonnistunutta näköistaidetta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
....olet käsittänyt väärin tuon ismin. Kyllä Retrospektiivinen taidekin voi olla valokuvamaisen oikeasti tehty ja värillisesti oikeaoppisesti täydellinen.
Kysymys on kuitenkin "aikakäsityksestä" taiteessa.
Retrospektiivinen taide yleensä esittelee eri aikoja ja jopa suuntauksia ajan sisällä.
Se ei tarkoita välttämättä sitä että sitä taidetta tehtäisiin tyyliin "vasemmalla kädellä". Kyllä siinäkin ismissä arvostetaa niin värimaailmaa kuin kädentaitojakin.
Valitettavasti!
Retrospektiivinen ei ole "ismi" eikä tyyli. Sana tarkoittaa taaksejäänyttä tai mennyttä. Sen yleisin käyttö lienee muodossa "Retrospektiinen näyttely", jolloin jonkun taiteilijan näyttely muodostuu hänen taiteestaan kerättynä pitkältä ajalta siitä riippumatta, mitä mahdollista tyylisuuntaa eri aikakaudet edustavat. Siten näyttely antaa yhden yrityksen kokonaiskuvan muodostamiseksi taiteilijan urasta, yleisluontoinen katsaus siihen.