Laila Hirvisaari lähetti parikymppisenä kirjoituksensa Nuorten voiman liiton arvostelupalveluun.
"Sinusta ei koskaan tule kirjailijaa." , luki arvostelussa.
Kirjallisuusalalla lähes kaikki ovat joskus halunneet kirjailijaksi.
Mitä tosiaan tapahtuu kun lahjakas ihminen lähettää käsikirjoituksensa toiselle luettavaksi. Onko huonon palautteen syy kateus vai huono kirjoitus?
Sitä kannattaa kaikkien miettiä.
"Sinusta ei koskaan tule kirjailijaa." , luki arvostelussa.
Kirjallisuusalalla lähes kaikki ovat joskus halunneet kirjailijaksi.
Mitä tosiaan tapahtuu kun lahjakas ihminen lähettää käsikirjoituksensa toiselle luettavaksi. Onko huonon palautteen syy kateus vai huono kirjoitus?
Sitä kannattaa kaikkien miettiä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Makuasiatkin on olemassa. Vaikea kuvitella, että kukaan tahallaan antaa huonon palautteen jos pitää tekstiä hyvänä.. Mutta jos arvostelijaa ärsyttää tekstissä joku asia kovasti niin hän ehkä pitää sitä huonompana kuin mitä se on ja taas joku toinen voi pitää tekstiä erittäin hyvänä.
Ennen varmaan oli tapana sanoa, että henkilöstä ei koskaan tule kirjailijaa, mutta kehtaako kukaan nykyään? Kun ei voi tietää yhden tekstin perusteella.
Minä olen kyllä saanut huonoa palautetta ja joskus ajatellut, että arvostelija ei yrittänytkään ymmärtää tekstiä. Pitäisi kyllä aina etsiä mikä tekstissä on hyvää ja huonot kohdat taas pitäisi jotenkin ystävällisesti kertoa. Omasta mielestä huonot kohdat, harva nyt on niin pätevä arvostelija, että on aina oikeassa.
Mistä juttu Hirvisaaresta on peräisin?
Hirvisaarihan on jo ikäihminen. Onko arvostelupalvelu niin vanha "laitos"?
Ihan hyvä kysymys sinänsä tuo aloittajan kysymys. Kokeeko lahjakas/keskiverto arvostelija itseään lahjakkaamman tai yhtä lahjakkaan uhkaksi?
Ja minusta on erityisen mielenkiintoista se, heikentääkö vaiko parantaako arvostelijan suhtautumista se, että tekstilaji on lähellä hänen omaansa. Siis saako ns. lahjakas sukulaissielu lisäpisteitä vai onkohan uhaksi koettu kilpailija, liian samanlainen, joka kannattaa nujertaa ja mitätöidä pois kirjamarkkinoilta?
Siis jos nyt ihmisen pimeää puolta vähän kärjistellään (miinustelijoille ennakkotiedoksi tämän ajatuksenjuoksun luonto, ennen kuin yritätte mitätöidä ajatukseni :-) ).
Objektiivisuudessa pitäytyminen on vaativa, täydellisyyttä löytämätön laji.
jo kalle päätalo aikanaan lähetti tekstejään nuoren voiman liitolle arvosteltavaksi, joten kyllä se vanha laitos on :)
tuo mitä pohdit, on mahdollista, mutta marginaalista, uskoisin. ja hyvä teksti ei jää "kirjamarkkinoilta" pois yhden arvostelun takia, rehellisen tai epärehellisen, ellei kirjoittaja itse päätä niin.
ifkans vastasi todella hyvin; siihen ei ole oikeastaan mitään lisättävää, ei mitään poisotettavaa.
Ketkä kirjailijat siellä Nuoren Voiman liitossa niitä kässäreitä ruotivat nykyisin ?
Tuolta löytyvät NVL:n kriitikoiden nimet:
http://www.nuorenvoimanliitto.fi/kirjoittajakoulutus/arvostelupalvelu/
Omasta (kerran olen käyttänyt) kokemuksestani voin todeta, että se oli positiivinen. Palaute oli asiallista, kritiikki pureutui ongelmakohtiin ja käsikirjoitustani pohdittiin useammastakin eri näkökulmasta. Eivät (ainakaan suoraan) sanoneet, että sinusta ei koskaan tule kirjailijaa. Koen saaneeni rahoilleni vastinetta.
"Toivomme, että liität käsikirjoituksesi oheen saatteen, jossa kerrot tekstisi taustoista sekä mahdollisista toiveistasi palautteen suhteen. Kirjoita saatteeseen myös nimesi, syntymävuotesi, osoitteesi, puhelinnumerosi sekä sähköpostiosoitteeseesi."
hmmm ...
Eli tuolloin elettiin 1950-lukua ja ajat olivat toiset.
Nykyisin tuskin kenellekään sanoittaisiin noin, koska lahjattomat kirjoittajat ovat juuri niitä, jotka työllistävät kursseja ja arvostelupalveluita.
Ehkä 50-lukulaisen tuli olla vakava asiaihminen, joka ei tehnyt viihdettä edes maksusta.
Sota-ajan jälkeen 50-luvulla viihdettä ja kioskikirjallisuutta myytiin ja tehtiin ennätystahtiin. Anni Polva, Aino Räsänen eivät ehkä ole nykynuorille tuttuja.
Hirvisaari julkaisi ensimmäisen 72.
Eli koska Hirvisaari syntyi 1938, hän oli esikoisensa juokaisuaikana 34 v. Eli 14 vuotta tuon "tuomion" jälkeen. Siinä ajassa ehti kypsyä kirjailijaksi.
"Kirjallisuusalalla lähes kaikki ovat joskus halunneet kirjailijaksi."
No juu, kirja-alalla töissä olevat tietävät tasan tarkkaan, mitä kirjalla tienaa ja miten tolkuttomasti työtä se vaatii. Pitkäjännitteistä puurtamista. Onnea, Hikeä ja kyyneleitä.
Helpommin leipänsä ansaitsee toisten tekstejä muokkaamalla.
Arvostelupalveluista vielä sen verran, että useampia olen kokeillut ja kyllä Nuoren voiman arvostelijan analyyttisyys, näkemys, rehellisyys ja jopa lukuvinkit ovat omassa luokassaan. Siellä ei naureta, vaikka teksti olisi vielä "Ovi kiinni" -vaiheessa. Palaute on yhtä tasalaatuista kuin Cato Negron punkku.
Onko kellään huonoja kokemuksia 2000-luvulta Nuoren Voiman arvostelupalvelusta?
No jos Gato Negrosta tykkää - minä en :)
Hei! Lukaiskaa hesarissa lauantaina 12.10.2013 Kultuurisivuilta
Pelkään, että taide ei muuta minua
Juhani Karila
Minulla on yksi kokemus Nuoren Voiman Liitosta kahden vuoden takaa ja se on elämäni hirvein sepustus. 10 sivua asiantuntematonta pashkaa. Arvostelija oli viisikymppinen runoilija joka vain lyttäsi, ei ammattitaidosta hajuakaan. Ja olen sentään kirjailija, en harrastelija.
Arvosteliko runoilija proosatekstisi? Miksiköhän hälytyskelloni soivat? Kerro joku mehukas esimerkki jos muistat.
Siis kaikella kunnioituksella runoilijoita kohtaan, mutta en kyllä itse ottaisi runoja arvosteltavakseni. Eikö se olisi vähän kuin joku humanisti yrittäisi arvostella insinöörityötä tai toisin päin? Huomio kiinnittyy aivan eri asioihin kuin olisi tarkoituksenmukaista.