Ohjelma on taas onneksi kierroksella ja koskettaa aina vain. 43-syntyneenä omakohtaisia muistoja sota-ajasta ei tietenkään ole eikä kotonakaan lotan ja majurin muksulle muistoja hehkuteltu. Sitten murkkuna tietysti luulin keksineeni maailman uudelleen.
Mutta nyt on mielenkiintoista tajuta, että se menneisyys on kuitenkin siirtynyt ja ehkä auttaa jopa historiaksi kääntyvän nykyajan ymmärtämisessä .
Pula-ajan muistot jotenkin estävät innostumasta ja uskomasta kulutusboomiin sekä luovat tietyn selviytymisvalmiustunteen. Alan vähitellen tajuta aikojen muuttumista. Nykynuoret ovat tietty taas kerran keksineet maailman, mutta kantavat kuitenkin vanhempiensa reppua niin hyvine kuin huonoine eväineen.
Mutta nyt on mielenkiintoista tajuta, että se menneisyys on kuitenkin siirtynyt ja ehkä auttaa jopa historiaksi kääntyvän nykyajan ymmärtämisessä .
Pula-ajan muistot jotenkin estävät innostumasta ja uskomasta kulutusboomiin sekä luovat tietyn selviytymisvalmiustunteen. Alan vähitellen tajuta aikojen muuttumista. Nykynuoret ovat tietty taas kerran keksineet maailman, mutta kantavat kuitenkin vanhempiensa reppua niin hyvine kuin huonoine eväineen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sodanjälkeinen aika jäi melko ahdistavana muistoina mieleen minullakin. Ei niistä irti pääse ennen ns. finaalivaihetta. Heti kun kynnyksen yli pääsi, alettiin me penskatkin jotenkin vanhempien työtaakkaa keventämään.
Tässä hyvää oli se, että oppi työnteon ilman että se ollut aina "koulutusta vastaavaa". Toinen etu sota-ajasta, että oppi kritisoimaan asein parannettavaa maailmaa. Eri asia oman maan puolustaminen, sitä kannatan.