Miksi ihmiset niputtaa yhteen monta rotua ja laittaa ne yleisen määritelmän alle että pikkukoirat sitä ja pikkukoirat on tälläisiä?Pikkukoirat ei ole yksi rotu.
Pienissä roduissa on myös käyttökoiriakin. Paimenkoiria ja metsästyskoiria.
Ja pienet rodut ei ole automaattiisesti helppoja aloittelijan rotuja vaikkapa parson tai kääpiöpinseri.
Ja pikkukoirat voi vaatia pitkän lenkin ja toimintaa siinä missä isommatkin.
Pikkukoirissa on monenlaisia monen luonteisia rotuja.
Pienissä roduissa on myös käyttökoiriakin. Paimenkoiria ja metsästyskoiria.
Ja pienet rodut ei ole automaattiisesti helppoja aloittelijan rotuja vaikkapa parson tai kääpiöpinseri.
Ja pikkukoirat voi vaatia pitkän lenkin ja toimintaa siinä missä isommatkin.
Pikkukoirissa on monenlaisia monen luonteisia rotuja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jättirodut, kuten irlanninsusikoirat, bernhardilaiset ja noffit, ovat mielestäni lempeimpiä ja rauhallisimpia rotuja, parhaita ensimmäisiksi koiriksi.
Usein isot koirat ovat rauhallisempia kun ne koulutetaan paremmin ja käytetään enemmän ulkona kuin pieniä koiria, koska ajatellaan, että pienet koirat eivät tarvitse samanlaista koulutusta kuin isot ja ne eivät tarvi yhtä paljoa liikuntaa kuin isot. Pienet koirat tarvitsevat vähintään n. 5km liikuntaa päivässä ja aivan samanlaisen koulutuksen kuin isot koirat.
Näin on.
Paitsi että tiedän pari berhardilaista joka on purrut(itselläni tikkejä)..eli omaa myös vahtiviettiä.
Tuo oletus että kun on saanut hyvän ja lutuisen maineen unohdetaan että myös nekin voi omata dominanssia.
Oma terrierini sai syyt niskoilleen vaikka spanieli kävi kimppuun. Koirani ohitti vain spanielin. Spanielia ajatellaan herttaiseksi terrieriä ei niinkään. :(
Berhandilaisen vahtivietistä niinkään menisi sanomaan...
Mutta liian isoksi jalostettuna koirana ovat usein kuin vielunkieliä, kireenä jatkuvasti, koska niin kivuliaita. Siis ainakin itse mitä olen ns vihaisia berhandilaisia tavannut, niin taustalla on ollut poikkeuksetta kivuliaisuus, jonkilaisia nivelongelmia.
Näillä ei ollut ongelmia terveydessä..Ja joka rodussa on aina yksilöitä jotka tarvii parempaa koirakokemusta/ohjausta.
Toinen vahti ruokaansa..ja puri ollessani lapsi(10v). Ja toinen puri vierasta hänen vieraillessaan.
Tämä joka minua puri vahti myös taloa. Se joka puri minua ei lopetettu mutta tuo toinen kyllä. Koska syy(käytösongelma) ei kunnolla selvinnyt ja oli parempi ottamatta enempää riskiä kun kyse isosta koirasta joka aiheuttaa sen mukaiset vammat.
Joka tapauksessa jos rodussa ilmenee enemmänkin ongelmia kuten sanoit nivelongelmat on sekin hyvä tiedostaa.
Pikkukoirat on yläkategoria, aivan samalla tavalla kuin keskikokoiset tai isot koirat. Koko on kuitenkin aika oleellinen asia koiraa miettiessä ja kun ensi tietää mistä kokoluokasta haluaa koiran voi alkaa miettimään sitten alakategorioita.
Kaikki pikkukoirat eivät tietenkään ole mitään helppoja rotuja enkä kyllä ole kenenkään kuullut näin väittävänkään mutta pienikokoinen vaikea koira on silti helpompi hallita kuin iso ja vaikea.
Tuota noin, ei ole olemassa mitään "pikkukoira" kategoriaa, ainakaan FCI luokituksessa. Esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/FCI-roturyhmä, tuosta voit katsoa, kääpiöpinseri ja vaikka kääpiösnautseri kuuluvat FCI 2:een, eli Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat. Ja sitten tulee alaryhmiä, joista selviää tarkemmin.
Täytyy sitten aina olla niin näsäviisas.
vie halun keskustella mistään,kun aina mahtuu joku pätemisen haluinen,joka topakasti esittää, että näin asia on ja piste.Ei aina niin pilkun tarkasti tarvitse kaikkeen tarttua:)
Totta. Monet koiraihmiset voisivat alkaa olemaan suvaitsevaisempia ja oppia kunnioittamaan muidenkin kuin vain itsensä ajattelutapoja. Mutta moni ajattelee rotutyyppejä vain FCI:n kautta pilluntarkasti kuin autisti. Ärsyttävää, sillä he kumminkin tietävät mitä tarkoitetaan.
Minäkin sanon akitaa usein nimellä akita inu, mutta koiraihmiset väittävät, ettei sellaista rotua ole, vaikka akita inu on maailmanlaajuisesti akitan kutsutuin nimi ja ennenvanhaa sen virallinen rotunimi Suomessakin. Kohta koiraihmiset eivät anna edes apinapinseriä kutsua affenpinseriksi tai brienpaimenkoiraa briardiksi, koska uppoutuvat ajattelemaan vain FCI:n/Suomen kielen kautta. Kumminkin tärkeintä on se, että ihmiset ymmärtävät mitä tarkoitetaan. Kukaan koiraihminen ei ole jäänyt kuulematta nimeä akita inu.
Maassa maan tavalla. Akita inu ei ole mikään suomalainen rotu (nimeltään), vaikka joskus olisi ollutkin.
Joo,näissä niputuksissa on vähän se vaara,että ei sitten huomioidakkaan niin tarkkaan rotumääritelmiä koiraa harkittaessa,vaan tuijotetaan kokoon.
Ja sitten taas ongelmaa pukkaa.
Kaikki pikkukoirat ei tosiaan ole mitään ihan helppoja,ihan kuin isotkaan ja myös toisinpäin pätee kumpaankin.Eli pitäisi nimenomaan tutkia taasen ne rotuominaisuudet ja erityispiirteet.
Turhan usein sitten arvostellaan itse koiria negatiivisesti,kuten pieniä,vaikka syy useinmiten on se,että on otettu sieltäkin liian vaativa omaan hanskaan tai ei ole haluttu/raskittu tai mitä lie paneutua kunnolla sen pienen kasvattamiseen kunnolla.Ja kun pienen hallinta fyysisesti kuitenkin onnistuu helposti,verrattuna isoon.
Eli se arvostelu voisi osoittaa enemmänkin sinne narun yläpäähän...
Minusta on myös myytti että ihmiset jotka ei halua tai osaa kouluttaa koiraa ottaa automaattisesti pienen rodun. Ja ne jotka osaa päätyy isompaan.
Tai että saksanpaimenkoiran ottaa vain ne jotka kouluttaa koiria ja että ne olisi kaikki hyvin koulutettuja..usein pk roduissa epäillään koiraa vaativuudesta eikä omistajaa kyvyttömyydestä kouluttaa tai laiskuudesta . Tähänkin törmännyt.
Mutta kun kyse on pienestä rodusta ei ajatella että se voisi olla vaativa vaan ajatellaan omistajaa laiskaksi kouluttajaksi.
Ja myytti että pieniä ei koulutettaisi ihan siinä missä isojakin.
Sullakin taisi kivistää päätä kun luit toisessa ketjussa miten helppoja pienet koirat on, bichon frise tulossa sille tyypille jos oikein muistan :)
Ärsyttävin naapuruston koira on meillä nimenomaan bichon frise. Haukkuu kaikelle, pihassa ja lenkillä... Omistajat vaan "no, no.." Ei vaikutusta :/
Tosiaan rodun vaativuusaste ei riipu sen koosta, helpompia ja vaikeampia löytyy joka kokoryhmästä. MUTTA helpoin rotu voi olla painajainen väärissä käsissä ja vaikein ihanuus oikeissa. Joten sanon edelleen samaa, koitetaan valistaa ja muistuttaa että ihmiset ottaisivat selvää kunnolla rodusta kun se kiinnostaa, eikä ottaa vaan ensimmäistä söpönnäköistä pentua/koiraa tai muuten ulkonäön takia. Don't judge a book by its cover :)