Olen tehnyt pitkälti yli toistakymmentä vuotta työtä valtiolle. Sain lähteä, kun supistivat menoja ja olin sopivasti yli 55-vuotias.
Nyt valtion virkamiesjoukko räksyttää meille työttömille. Vaativat armopalojemme takia ilmaiseen orjien vastikkeelliseen työhön, jotta saisimme pienen työmarkkinatuen elämiseemme.
Kaavailevat minua kaiketi omaan työhöni -palkattomana - takaisin. Sen tiedän, että oman alani työtä on, mutta ei edes niin iso instanssi kuin valtio, halua siitä maksaa tekijälle ansaittua palkkaa. Törkeyden huippu!
Nyt valtion virkamiesjoukko räksyttää meille työttömille. Vaativat armopalojemme takia ilmaiseen orjien vastikkeelliseen työhön, jotta saisimme pienen työmarkkinatuen elämiseemme.
Kaavailevat minua kaiketi omaan työhöni -palkattomana - takaisin. Sen tiedän, että oman alani työtä on, mutta ei edes niin iso instanssi kuin valtio, halua siitä maksaa tekijälle ansaittua palkkaa. Törkeyden huippu!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinulle sentään annettiin töitä pariksikymmeneksi vuodeksi normaalilla palkalla. Valmistuin insinööriksi 25 vuotta vanhana ja olen ollut sen jälkeen töissä vain kolme vuotta koko elämäni aikana. Nykyään olen jo 35 eikä ole mitään toivoa normaalista elämästä ikinä tällä menolla. Sen lisäksi olen suorittanut lukion, ammattikoulun ja varusmiespalveluksen. Mitä muuta täällä olisi pitänyt suorittaa, että saisi oikeuden normaaliin länsimaiseen elämään?
Ne kolme vuotta, mitä olin töissä suhteellisen normaalilla palkalla, olivat elämäni parhaat vuodet ja silloin sentään jotain haaveita vielä oli. Kolmenvuoden palkalla ei kuitenkaan hanki asuntoa tai normaalia länsimaista elämää. Kaikki säästötkin mitä kolmessa vuodessa sain säästöön, ovat menneet työttömyysvuosina normaaleihin ruoka ja asumismenoihin.
Missään ulkomailla en ole ikinä käynytkään tai ostanut autoja tai asuntoja. Eivätpä ne kyllä antaisi minulle asuntolainaakaan kun ei sitä Suomen kurjistuvien työmarkkinoiden varassa pystyisi ikinä maksamaan takaisin. Enkä kyllä uskaltaisi mitään lainoja ikinä elämässäni ottaakaan kun sen verran lyhytjännitteiseksi on mennyt työelämä.
Kyllä se alkaa näyttää siltä, että Suomi epäonnistuu ja pahasti. Kaikki varat mitä meidän kouluttamiseen on laitettu, ovat menneet hukkaan kun kielitaidolle ja osaamiselle ei löydy mitään käyttöä.
Ainoa haave mitä minulla enää näin kolmivitosena miehenä on. On se, että keksin jonkun keinon koijata itselleni sen verran rahaa, että pärjään sillä Thaimaassa tai muussa halvemman kustannustason maassa. Suomen hinnat, verot ja kurjistuvat työmarkkinat eivät ainakaan takaa minulle ihmisarvoista elämää.
Itse en ainakaan laita kielitaitoani ja osaamistani Suomen käyttöön ilmaiseksi. Ennemmin koijaan minkä pystyn ja karkaan Thaimaaseen jos ja kun Suomen touhut alkaa mennä liian mahottomaksi.
Heh, terveisin 34v joka ei ole ollut vielä päiväkään palkkatöissä yliopistosta valmistumisen jälkeen! Olisin iki-iloinen jos saisin töitä edes kolmeksi vuodeksi!
Voi teitä! Kyllä todella on paljon mätää tässä maassa, kun voivat jättää lukeneet ja ammattinsa osaavat ihmiset tuuliajolle.
Suuri myötätunto teille!
Eniten minua harmittaa se miten kaikki hehkuttivat kun pääsin opiskelemaan insinööriksi, silloin nuorena sitä uskoi itsekin tekevänsä oikeita valintoja kun kaikki ympärillä hehkuttaa asiaa. Opinto-ohjaajat olivat sitä mieltä, että hieno juttu. Sukulaiset olivat sitä mieltä, että hieno juttu. Opintojen alussa luennoitsijat hehkuttivat sitä miten omalla alallani on töitä ja kaikki valmistumisen loppuvaiheessa olevat suorastaan revitään töihin.
Ei sitä nuorena sen kummallisemmin miettinyt kun teki vaan sen mitä kaikki ympärillä vaativat ja kehuivat hyväksi asiaksi. Minä taas asun kolme vitosena vuokralla kaupungin asunnossa ja ihmettelen minne elämäni parhaat vuodet katosivat. Suurin osa niistä meni siihen kun opiskelin ilman palkkaa ja suoritin varusmiespalveluksen ilman palkkaa. Ainoa mitä omistan, on irtaimisto ja vaatteet. Miten olisin mitään muuta voinut saadakaan kun ilman palkkaa pitää uurastaa suurin osa elämästä opinnoissa ja varusmiespalveluksessa. Samalla kaikki maksaa kokoajan enemmän ja jos jossakin on töitä, menee vuosi, niin koko ala on kokonaan kadonnut Suomesta.
Ilmaiseksi en rupea tekemään jos muu ei auta koijaan rahaa jotenkin ja muutan Thaimaahan lämpimään, siellä ei katto päänpäällä ja riisikuppi, oluen kanssa maksa samaa kuin Suomessa. Olen jo sen verran vanha ja köyhä, että ei vain ole varaa enää hetkeäkään rakentaa elämää tyhjien lupausten varaan. Voitin nuorena monta mitalia amatööriurheilusta, kunnes opiskelujen takia jouduin lopettamaan kilpailu-uran. En tarvitse mitään palkatonta kuntoutustakaan tai muita työvoimatoimenpiteitä, enkä osallistuvaa työtoimintaa. Kai saan lähes koko elämäni ilmaiseksi opinnoissa ja varusmiespalveluksessa raataneena tehdä edes jotain vain itseäni varten.