Pelottaa! Ahdistaa! En voi enää elää näin! Miten perhe suhtautuu? Muita kulissisuhteissa kamppailevia naisia? Vertaistukea?
ulos kaapista?
bimpelibom
12369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuskin sua enempää ahdistaa olla ulkona kaapista kuin toi että oot siellä sisällä. Elämässä on valintoja, ei niitä kannata alkaa miettimään tuhat vuotta. Ulos vain ja alat elämään elämääsi. Asioita voi mutkistaa jos alkaa miettimään mitä maailma on siitä mieltä, totuus kuitenkin on että maailma jatkaa ihan normisti vaikka tuletkin ulos.
Lyhykäisyydessään sun elämä, sun päätökset!
Huhhuh, vaikka kaapissa pitkään elinkin niin kulissisuhteisiin miesten kanssa en sentään ole alistunut :o
Ulos vaan, se helpottaa.
Minä olen täys lesbo mutta kun kerroin ekan kerran että tykkään tytöistä, tuli siitä itelle vähä oksettava olo. Ja jotenki "äh, ei ois pitäny sanoo". Tai siis tottakai haluan, että kaikki tietävät, mutta miksi sen pitää olla niin "iso" asia. Miksi se tulee yllätyksenä?? Miksi kaikkien oletetaan olevan heteroita
No en sitten halunnut puhua siitä ja aluksi kun porukat alkoi puhua mun tyttöystävästä, se ällötti. Ja tämä kaikki vain sen takia, että se koko elämän kestänyt heterolässytys ja homojen leimaaminen oudoiksi on jättänyt minuunkin leimansa. Alitajuisesti kai pidin itseänikin outona
Miksei vaan voi olla kaikille ihan itsestäänselvää, ettei sillä seksuaalisuudella ole hevon vitun väliä, miksi oletetaan että kun olet tyttö niin tuot poikaystävän näytille.. Joo joo suurin osa maailman ihmisistä on heteroita mutta äh. Biseksuaalisuuttakin on paljon ja niin moni on kaapissa vain tänän hetero-oletuksen takia. Mun exäkin sanoi olevansa hetero kunnes ei enää ollutkaan
Mutta joo ala tulla jo kaapista. Kaapit on vaatteille, rakkaus kaikille
voi kun se olisikin noin helppoa, perhekkin on tullut miehen kanssa perustettua, vaikea päätös, mutta tuntuu, että tukehdun, en vain jaksaisi enää esittää...
Mene lepakkolaakso.net keskustelu naiset. Siel on keskustelu myöhäinen herääminen ja myöhäinen herääminen2. Monia samankaltaisessa tilanteessa olevia. Tsemppiä!
kiitos vinkistä:)
Ite tulin kaapista vähä vajaa vuos sitten. Mulla oli myös perinteinen "ihanne" perhe, huolehtiva ja rakastava mies sekä pienet lapset ja omakotitalo...mulla kesti vuoden verran et sain omat "palikat" kasaan ja ymmärsin miks kaikki nää vuodet on ollu vähä semmonen olo et joku ei nyt toimi tässä yhtälössä...vaikeeta on ollu sitä en kiellä, mut hetkeekään en kadu lähtöpäätöstä tai kaapista ulos tuloa :)lapsia on tietty ikävä aina kun ei nää, mut sen kaa on vaan elettävä...ite oon onnellisempi ja tyytyväisempi itteeni ku koskaan ennen ja mulla on nyt hyvä olla sisältäkin päin :)
mä en olis voinu pitää yllä mitään kulisseja, lähdin heti ku ajatukset oli kasassa, en vaan pysty teeskentelemään mitään...mutta ymmärrän kyllä et se vaatii paljon rohkeutta, ite oon myös ylpeä itsestäni. Voin seistä sanojeni takana ja opettaa lapsilleni, et saa ja pitää olla oma itsensä :)
Tsemppiä muille jotka kamppailee näitten asioden kanssa :) mä en nähny muuta vaihtoehtoo ku olla rehellinen itselleni et kuka oon ja mitä mä halua.
Kuulostaa siltä, että olet ollut samassa tilanteessa, kuin minä nyt, haluaisitko kirjoitella e-mailin välityksellä? [email protected]
lähetin sulle spostia :
Sä ansaitset sen onnen, minkä voit kokea kaapista uloa tulemisen jälkeen. Ei kenenkään pitäis elää kulisseissa vaan miellyttääkseen muita ympärillä. Sä kadut, jos päästät sun tilaisuutes menemään. Ehkä oot ihastunutkin jo johonkin ihanaan naiseen? ;) Ja eihän sun tarvitse siitä heti koko maailmalle numeroa tehdä. Kunhan itse olet onnellinen. Tsemppiä!
Erosin kans noin vuosi sitten miehestäni ja muutin lasten kanssa uuteen kotiin. Olihan siinä käänteitä kaikenlaisia, poliisitkin piti jonkun kerran hälyttää hätiin, mutta nyt on tilanne rauhoittunut, yhteishuoltajuus ja tyytyväiset lapset. Oon myös löytänyt ihanan naisen :-) Vähän on välimatkaa, eikä yhteenmuutto ole ainakaan vielä ajankohtaista, mutta eihän tässä mihinkään kiire olekaan...
Kyllä sä tiedät sitten, kun aika on oikea, sitten kun sä olet valmis tekemään muutoksia. Kaiken ei tarvitse olla heti valmista, anna itsellesi aikaa, mutta luota myös siihen, että kaikki järjestyy ja kääntyy hyväksi. Sillä niin tapahtuu, usko vaan :-)