Pelit ei kiinnosta enää

No minä en ainakaan vielä 33 vuotisen elämäni aikana ole kerennyt kasvamaan ohi peli-iästä. Tuntuu että tahti vaan kiihtyy :D Nyt töissä käyvänä aikuisena on paremmin rahaa käytettävissä mieluisiin peleihin ja pelilaitteisiin. Tiedän jopa eläkeläisiä, ketkä ovat eläkepäivillään vasta alkaneet pelaamaan.

Aikansa kutakin, kai kaikkeen voi kyllästyä. Minä kyllästyin leikkimään kotia tilastonormikeskivertoparisuhteessa. Mulla ei mitään säännöllistä peliaikataulua ole. Joskus tulee pelattua lomalla vuorokaudet melkein läpeensä, mitä nyt siis asioiden hoidolta ehtii. Nyt on mennyt pari kuukautta, ettei ole tullut pelattua juuri ollenkaan. Innolla kuitenkin odottelen paria uutta peliä ja niiden kanssa varmaan sitten taas aika menee mukavasti.

Ihan tasapainoista elämää elän. Käyn töissä, kavereilla, ulkona, luen kirjoja, katselen elokuvia, teen käsitöitä... Sanotaan nyt vaikka näin, että tv-ohjelmien katsomisen sijasta pelaan sitten. Minua kun ei tuo töllötarjonta voisi vähempää kiinnostaa nykypäivänä. Ei pelaaminen harrastuksena todellakaan tarkota sitä, etteikö olisi elämää kodin ulkopuolellakin. Ja mitään oikeata "peli-ikää" EI ole olemassa.

Ihan hyvä kirjoitus.

Ihan normi kuvio tuo on suht monellakin, että jossain vaiheessa pelaaminen jää taka-alalle. Syitä tähän tilanteeseen on hyvinkin erillaisia kuten:
- Ei vaan huvita enää pelata
- Elämäntilanne vaikkapa jatko-opiskelut jotka vievät aikaa ja joihin haluaa panostaa
- Työelämän vaatimat jutut ja ettei vaan enää jaksa sen jälkeen edes pelata
- Muut harrastukset kuten vaikkapa hurahtaminen kitaran soittamiseen ym.
- Tarve päästä liikkeelle kun on istunut ja pelannut vuosia eli herää sellainen tarvi liikkumiseen ja muutenkin huomaa, että kannattaa tehdä kaikenlaista muutakin.
- Niin ja voihan se olla että tapaa vastakkaisen sukupuolen, johonka haluaa panostaa pelaamista enempi

- jne. eli syitä on vaikka mitä

Ite vieläkin pelaan mutten niin paljon kuin ennen ja olen pelaillu jostain vuoden 2000 alusta ihan tähän päivään asti ja osin myös todella paljonkin pelannut mutta aina mulla on myös ollut muutakin eli pelit eivät ole olleet se "ihan kaikki" mulle, mä mm. soittelen kitaraa ja olen musiikillisesti muutenkin aktiivinen, ennen olin kova urheilija mutta kyllä tänä päivänä tykkään vaikka lähteä ulos kävelemään tai hoitamaan puutarahaa jne.

- Pelien huonoudesta ja hyvyydestä en sano mitään, osa peleistä on ihan hyviä ja osa, mutta kyllähän näinkin pitkän ajan kun minäkin olen pelaillut niin osin pelit hyvinkin toistaa itseään eikä niissä ole monessakaan mitään uutta, mutta sama vaiva on monessa muussakin asiassa ;D

Ihan hyvä aloitus ja aihe tämä on, toivotaan että porukat tähän heittää juttua kokemuksistaan

No eihän Gta V, codia, bf:ää tai assasins creediä jaksakkaan mätätä kauaa kun ne on semmoisia AAA monstereita. En itsekkään pidä codista kun se on vaan liian tylsä, 50 tunnissa kaikki koettu. Esimerkiksi moba-pelit koukuttaa aivan perkeleesti, mutta niitäkin jaksaa vaan yhden matsin päivä.

Se kyllä riippuu pelistä että jaksaako sitä pelata. No kolme peliä jos ne ei enää kiinnosta ei voi sanoa että pelit/pelaaminen ei enää kiinnosta.

3v vanha ketju mutta...

Ite pelasin ennen aina ja koko ajan melkeen siitä lähtien kun sain ekan koneen 5v... Pelasin ennen veljen kaa indie pelejä bf:iä ja myöhemmin aloin pelaamaan kavereiden kanssa css bf:iä csgo rust borderlands:it dayz... Jne. Joka päivä tuli pelattua.

Menin amikseen ja silti tuli ekana vuonna pelattua vähän viä mutta si kaverit joiden kaa ennen pelasin lopetti ja lopetin vähän niinkun mukana. Ei ollu viikolla oikeen enää aikaa/jaksamista ja viikon loppusin olin Kavereiden kanssa. Alkuun oli tosi vaikeeta lopettaa pelaaminen ja ny pari vuoden jälkeen aina välillä tulee hirvee polte päästä pelaan. (Olin ehkä vähän riippuvainenkin pelaamisesta)

Yks syy miks lopetin voi olla että alkanu pelit "kehittymään" niin pirun nopeesti ja joka vuosi vähintäänkin yks peli per sarja...ei enää kone jaksanu pyörittää ja kun ei oikeen ylimäärästä rahaa löytyny opiskelujen aikana löydy ja nekin kaverit jotka vielä pelaa pelaa tietysti näitä uusimpia juuri julkastuja pelejä. (Ja sain cs go vac).

Itselläkin on kiinnostus pelaamiseen lopahtanut miltei nollaan, esim. koko neljän viikon kesälomalla en käynnistänyt pelikonsolia kertaakaan.
Olen pelaillut jo n. vuodesta 1980 kun sain ensimmäisen tv-konsolin, sitten 8-bittisiä kotitietokoneita, 16-bit Amigan mutta PC ei ole koskaan kiinnostanut pelikoneena, hankin Amigan seuraajaksi Playstation 1 konsolin vuonna 1999, pelailin sillä enemmän ja toisinaan vähemmän taas kymmenisen vuotta kunnes 2009 hankin PS3:n.

Olen pelaillut enimmäkseen autopelejä, en edes pidä nopeita refleksejä vaativista sotapeleistä, kuolen niissä kuitenkin aina niin nopeasti etten pääse mihinkään etenemään ja sellainen alkaisi vain turhauttamaan ja raivostuttamaan mikä varmaan olisi tappanut kiinnostuksen pelaamiseen jo paljon nopeammin.

Kiinnostus autopelejäkin kohtaan on hiipunut kun ne alkaa toistamaan itseään ja lisäksi PS3:n Gran Turismo 6:n jättivät melko nopeasti sikseen ja siinä on niitä mielikuvitusautoja eikä juurikaan lisänneet oikeita autoja siihen.
Pahoin pelkään että en taida ostaa seuraavan sukupolven pelikonsolia enää, muut harrastukset vaikuttaa tällä hetkellä mielenkiintoisemmalta.

Voihan olla että tämänhetkinen vähäinen kiinnostus pelaamiseen on taas tällainen ohimenevä kausi, onhan niitä laimeita kausia ollut ennenkin kunnes taas innostus on palannut...

Olin yhdeksäntoistavuotiaaksi asti lähes peliriippuvainen. Lopetin noin kymmenen vuotta
sitten kaiken pelaamisen, kun jotenkin se tuntui hunolta.
Aina, kun nousi tietokoneen tai pleikkarin äärestä oli semmoinen olo, kuin olisi varkaissa ollut?

Pelien pelaaminen on mielestäni ajanhukkaa. Varsinkin, kun sitä tekevät
nykyään ihan aikuiset, raavaat miehet.
Nykyään hössötetään ettei koskaan pitäisi kadottaa lapsenmielisyyttään.
Itse pidän tarkan roolin aikuisuudestani ja miehisyydestä.
Aikuisella ja mukulalla pitäisi olla selvä ero.

Jotenkin "miehisyys" on jäänyt jonnekkin vanhaan aikaan. Nykyään sitä ei vain enää ole...

masennus

Samassa veneessä. Pc pelaaminen on tuntunut uusia julkaisuja lukuunottamatta pakkopullalta, vanhoja suosikkeja ei tule ajateltua saatikka käynnistettyä kuin muutamaksi minuutiksi. En tahtoisi luopua pelaamisesta, mutta ei vain enää toimi. Enää se yksiulotteinen maailma ja sen paremmaksi tekeminen anna samoja dopamiini-kiksejä kuin ennen.

Ongelma tässä on, että mitää uutta ei ole tullut tilalle. Pelimaailmassa saatoin korjata vääryydet, pelastaa prinsessoja, lentää avaruudessa jne, tiedättehän. Tempautua tarinaan täysillä, leffat vielä toimii onneksi. Mutta normimaailmassa olen vain tavallinen jamppa ja seikkailuni mitä maailma minulta vaatii on banaanien ostaminen K-marketin tiloista.

Tämä on ihan sama ongelma kuin huumeiden käyttäjillä, mikään ei oikein tunnu enää miltään. Tätä hiljaista luopumista olen joutunut tekemään kohta viidettä vuotta ja kohtalontoverit saavat sympatiat. Joku keskustelufoorumi tai muu auttava elin olisi kyllä hyvä olla. Jo tänne avautuminen helpottaa vähän.

Looserit

Ei minuakaan huvita pelaaminen. Jos pelaan se tuntuu pakko oireelta. Mieluummin lepään ja kuuntelen tv ohjelmia. Kyläilen sukulaisen luona.

Mikähän lienee maailmanlaajuisesti pelialan suunta, onko pelaaminen kääntynyt laskuun vaiko sittenkin koronan vuoksi kasvuun? Koronan vuoksi jos ala on kasvussa, luulen, että se ei tule kestämään, ihmiset kyllästyvät siihen kotona pelailuun, ja koko virtuaalielämään, nettiin ja someen ja seuraavaksi trendiksi tuleekin tosielämä, fyysiset jutut, konkreettiset jutut eikä mikään kuvajainen ruudulla, jota ei oikeasti ole olemassa.