Eilen julkistettiin OECD:n maailmanlaajuinen tutkimus, jossa mitattiin kolmea asiaa. Lukutaitoa, numerotaitoa ja tietotekniikkaa soveltavassa ongelmaratkaisuissa.
Kaikissa kolmessa osa-alueessa Suomi sijoittui toiseksi. Hyvä Suomi!
Opetusministeri ehti jo hehkuttaa sijoitustamme ylivertaiseksi, mutta tarkempi tutkimuksen lukeminen paljastikin Suomessa paljon heikkouksia.
Aamun Hesari on listannut mm. seuraavia ongelmia.
Vanhemmilla ikäluokilla on suuria vaikeuksia tietokoneiden käytössä.
Suomen työikäisestä väestöstä liki kolmannes eli noin miljoona ihmistä osaa varsin heikosti ratkaista ongelmia tietotekniikkaa hyödyntäen.
Suomen hyvät tulokset perustuvat pitkälti 20–40-vuotiaiden nappisuorituksiin. Tätä nuoremmat ja etenkin vanhemmat menestyivät kehnommin.
Ei siis kannata ruveta hillumaan suomalaisten ylivertaisella osaamisella. Tämän tapaiset tutkimukset mittaavat vain keskiarvoja ja keskiarvo on huono mittari.
Jos esim. sotilasosaston keskipituus on 170 cm ja kahlaamalla ylitettävän joen keskisyvyys on 180 cm, niin takuuvarmasti osa osaston miehistä hukkuu.
Osa miehistä kun on on vain alle 165 cm pitkiä ja joen syvin kohta on 195 cm syvä.
Opetusministeri Krista Kiuru onkin nyt huolissaan "valtavista eroista" suomalaisten osaamisessa iän ja taustan mukaan.
Ei siis riitä, että osaamme lukea, pitää myös ymmärtää mitä lukee.
Kaikissa kolmessa osa-alueessa Suomi sijoittui toiseksi. Hyvä Suomi!
Opetusministeri ehti jo hehkuttaa sijoitustamme ylivertaiseksi, mutta tarkempi tutkimuksen lukeminen paljastikin Suomessa paljon heikkouksia.
Aamun Hesari on listannut mm. seuraavia ongelmia.
Vanhemmilla ikäluokilla on suuria vaikeuksia tietokoneiden käytössä.
Suomen työikäisestä väestöstä liki kolmannes eli noin miljoona ihmistä osaa varsin heikosti ratkaista ongelmia tietotekniikkaa hyödyntäen.
Suomen hyvät tulokset perustuvat pitkälti 20–40-vuotiaiden nappisuorituksiin. Tätä nuoremmat ja etenkin vanhemmat menestyivät kehnommin.
Ei siis kannata ruveta hillumaan suomalaisten ylivertaisella osaamisella. Tämän tapaiset tutkimukset mittaavat vain keskiarvoja ja keskiarvo on huono mittari.
Jos esim. sotilasosaston keskipituus on 170 cm ja kahlaamalla ylitettävän joen keskisyvyys on 180 cm, niin takuuvarmasti osa osaston miehistä hukkuu.
Osa miehistä kun on on vain alle 165 cm pitkiä ja joen syvin kohta on 195 cm syvä.
Opetusministeri Krista Kiuru onkin nyt huolissaan "valtavista eroista" suomalaisten osaamisessa iän ja taustan mukaan.
Ei siis riitä, että osaamme lukea, pitää myös ymmärtää mitä lukee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan tuohon selvät perustelut, eivät kaikki ole samantasoisia kaikessa, tuossa on mitattu vain osa elämän osaamisista.
Koulutus Suomessa on määrättyyn tasoon pakollinen, siitä sitten jokainen valiten haluamansa jatkaa mieltymysten, kiinnostuksen tai halujen mukaan.
Suomessa ja muuallakin on paljon sellaista osaamista jota mitataan muun kuin tietokoneen käytön osaamisella.
Jos kaikki olisi akateemisen tutkinnon suorittaneita olisiko kaikki silloin hyvin, epäilen jakaumat ovat suhteellisia ja kaikille aloille löytyy tekijöitä, enkä tässä tarkoita etteikö moni kaupassa tai rakennuksilla työskentelevä osaisi käyttää omiksi tarpeikseen tietokonetta.
Tutkimuksia tehdään ne ovat kalliita ja tutkimusten rahoittaja haluaa monestikin tulosten olevan myönteinen maksajalle.
Lopetankin jaarittelun tutun omaisesti, olihan elämää ennen tietokoneita.
Onneksi mummilla on näitä tietotekniikan osaajia , diginatiiveja, jotka osaavat käyttää tietsikkaa ja kännykkää melkeinpä ennen kuin osaavat puhua. Apua olen aina läheltä saanut ja kehdannut kysyä kaikkea mikä askarruttaa. Olen aika oppivainenkin ollut, vähitellen on jonkilaisen näppituntuma tullut ja tilttitilanteita osaan jo itsekin korjailla. Jos ei muu auta, niin akku ja piuhat irti läppäristä, sehän levätessään korjaa itse itsensä. Käytän paljon kahta valokuvaohjelmaa, Picasa on tosi helppo. Open Office on käytössä usein myös. Ilman sähköpostia ja verkkopankkia en enää osaisi olla . Olen alkanut ostoksiakin tehdä netin kautta , tosin oikeassa shoppailussa on tunnelmansa, sen kun vielä kruunaa kahvilakäynnillä.
Krista Kiuru saisi olla huolissaan myös koululaisten kirjallisten töiden sisällön tuottamisesta. Ei myöskään kynää ja paperia eikä luotettavia hakuteoksia saisi unohtaa. Vaikka kone tuottaa tasaista siistiä jälkeä ja netistä löytää ihan kaiken, persoonallinen käsiala ja varsinkin omaan kriittiseen ajatteluun ja mielikuvitukseen perustuvat tuotokset ovat vieläkin arvossaan.