Meillä oli pojan kanssa eilen keskustelu tanssitaidosta ja taidottomuudesta. Hän käy itse tanssikursseila ja opettelee tanssimaan jitterburgia, jivea, jne meitä edellisen sukupolven tansseja ja kysyi miksi minä en opettanut lapsiani tanssimaan, niinkuin vanhempien tulisi tehdä. Sanoin että ei minuakaan isä tai äiti opettanut, koulussa ja kavereiden kanssa se hitunen mitä osaan (linkata tangoa jne ravistella shakea, kiemurrella twistia jne.) opeteltiin itse, matkimalla parempia. Hän teorisoi että jossain vaiheessa, toisen maailmansodan jälkeen ja industrialismin myötä ehkä jo, tapahtui jonkinlainen kulttuurin muutos jossa nämä sosiaaliset taidot eivät enää siirtyneet suoraan sukupolvilta seuraavalle.
Kysymykseni on: kuka sinut opetti tanssimaan?
Kysymykseni on: kuka sinut opetti tanssimaan?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Ei kukaan. En osaa, eikä se haittaa, ainakaan minua. Osaisin kai, jos olisin ollut kiinnostunut.
Kotiapulaisemme.
Taksiin piti päästä vaikka lonkalta ontuen.
Muuten olisi lava jäänyt saavuttamatta.
Ja opettajat tavoittamatta.
Minun kotonani eivät vanhenpani hempeilleet Joulunakaan.
Muuten olivat kyllä joskus tonttuina.
Miksiköhän muuten, kuusemme olivat aina nurkassa?
Aina jäi piiri pyörimättä.
H.
Siis opetellut itse, kantapään kautta kuten minäkin? Vanhempasi ottivat yhtä vähän vastuuta sosiaalisesta kasvatuksestasi kuin minunkin? Jos muistan oiken, vanhempani olivat molemmat tanssitaitoisia, valssit, tangot. foxtrotit ja jenkat kaikki sujuivat. Kuka heidät oli opettanut?
Mulle tää on vakava asia ja aikoinaan aiheuttanut paljon traumoja koska maassa jossa asuin ihmisen sosiaaliset taidot mitattiin suoraan suhteesta hänen tanssitaitoihinsa. Onnekseni tapasin ja avioiduin luultavasti sen kaupungin huonoimman tanssijan kanssa.
Nyt asia ei enää minua vaivaa ja olen päässyt yli traumastani, mutta mielenkiintoni heräsi poikani kanssa keskustellessa ja tuli mieleen miten on ikätovereideni laita Suomessa, kuka heidät opetti tanssimaan?
"Paloma.se.co"
Ikä-toverini 60 ?
Suloinen pikku höpö-nassu.
Kommenttini sisin kertoi että minä opin tanssi-lavoilla.
Vakavasti sanottuna, tässä maassa ja näillä naisilla.
Olen minäkin, luullakseni, kaikenlaista traumaa uskonut tunteneeni heistä,
mutta eihän sitä enää kaikkea tarpeetonta muista.
Vanhuus viisastaa hyvin.
Tuntuu että ajatuksesi on haettu väkisin taka-rivistä. :)
H.
Olin kyllä ymmärtänyt kommenttisi juuri niin. Eli siis samoin kuin ehkä koko sukupolvemme miehet ja naiset, jäimme vaille tanssinopetusta koska sosiaalinen kanssakäyminen sukupolvien välillä taisi jäädä piirileikkiin joulukuusen ympärillä, kuten osuvast sanoit. Tanssilavoilla, pikku kahveessa (pojat), tukka tupeerattuna tötteröksi päälaelle (tytöt) ohjaillen poikien käsiä sallituille leveysasteille. Voi jee.
"Paloma.se.co"
Nyt sinun kyllä pitää vihjaista minun vihjaukseeni tuosta ikä- ja muusta rajasta tarkemmin.
Kyllähän minä mielelläni haluan tuntea itseni nuoremmaksi.
En vaan haluaisi enää tukkani rasvoittuvan.
Jos ei sitten ihan pakko ole :)
Vanhenpani saattoivat odotella, milloin maalaiset avasivat latonsa.
Isä ainakin.
En usko että äiti halusi hiuksiinsa heiniä tallissa.
Mutta, vakavasti sanoen, paljon on aihetta pulinaan, kun aiheista alkaa olla mennyt jo paljon aikaa.
Minä en kauheesti kaipaile mennyttä.
Mitä nyt kuolin-ilmoituksista joskus.
H.
Jos käsitin oikein (kirjoitustapasi enigmaattisuus saa minut epäilemään omaa älykkyysosamäärääni :( ) olet sitä mieltä että aihe on harvinaisen lapsellinen ja tyhjänpäiväinen eikä koske yli 60-vuotiaita. Jos luit pohjustukseni niin siinä tulee selvästi ilmi miksi asia alkoi minua mietityttää ja koska olen aivan todellisesti kiinnostunut kulttuurihistoriasta ja tapakulttuurin peritymisestä niin aloin miettimään sitä.
Sitäpaitsi, ei kai ne tanssit ole vielä tanssittu, emme ole haudassa vielä.
Ei meillä isä ja äiti opettaneet, vaikka molemmat olivat tanssitaitoisia ja jossain häissä tavanneetkin tanssin merkeissä. Enkä ole koskaan edes tanssinut isäni kanssa, kuulemma vanhinta sisartani oli jossain tilaisuudessa tanssittanut.
Sisarusten kesken kotona taidettiin jenkka opetella, taisi olla eka tanssi. Polkka oli varmana toinen, koska Nuorisoseuran kansantanssiryhmässä polkka tuli tietenkin opeteltua. Ja muita kansantansseja, joista kehruuvalssin muistan vieläkin. Aivan oikein, siinäpä viimeistään opin valssinkin.
Lavoilla sitten kantapään kautta taisin oppia tangon ja foxin tapaista, ja oli kotona joskus kotihipatkin jossa tuo tangon H H N N -perusaskel tuli isommilta opittua. Sitten tuli monenkymmenen vuoden tauko, ei kutsuneet lavat suuremmin.
Nykyisin olen "uusherännyt", viimeksi opittu mm. West Coast Swingiä ja NightClub TwoStep'iä. Tanssiseurat ja -kurssit ovat voimissaan Suomessa, ja tanssipaikat pursuilee enemmän ja vähemmän taitavia "uusoppineita". Ehkäpä se on Ruotsissa sama juttu, ainakin Bugg'ia ruotsalaiset vääntää joka ikiseen rytmiin jos ja kun heidän illanviettoaan jossain sattuu seurailemaan.
Tanssi on kiva harrastus. Hyviä tanssittajia vain on niin hurjan harvassa ;-( mutta ei sen väliä, liikuntaa ja musiikkia se on vähän huonommankin viejän kanssa.
Pojallasi on hyvä liikunnallinen harrastus, Paloma. Taitavan tanssijan huomaa kaikki tytöt, ja suosio on taattu ;-D))
Ei ole kouluja käyty tansissa, naapurin tyttö opetti siitä on kauan. Satama kaupungissa asuessa vuoden kaksi opin sitä uutta.
Ei se bugg aina Ruotsissa ole vaan fox ja duurissa vaikka sanat olisivat mollissa.
Pari kertaa olin opettelemassa(suomalaisten kanssa) kuinka pitää tehdä, siihen jäi koko juttu.
Tansseissa kuitenkin kuljin Suomessa,Ruotsissa myös lähellä Norjaa ja voin sanoa että joka maassa tuli tuttavuus, tosin on vain yksi jäljellä koska halusin vakituisen.
On suuri ero kaikilla tanssipaikoilla ja niin on ollut aina.
Hyvää jatkoa sinulle.
Pahin kokemus tanssilattialla on minulla ollut juuri Ruotsissa kun tuttavan häissä vanhempi setä haki hambolle, yritin panna vastaan mutta setä oli maistissa ja mun ruotsi oli aika huono vielä :( Luulin että kuolen ennenkuin musiikki oli loppu.
Saimaantaka, mun poika tanssii lindy hoppia, onko se jotain samansuuntaista?
Kerran vuosia sitten joku erikoiskouluttaja kävi opettamassa seurassamme pari tuntia hamboa, kun pyysimme. Sepä ei ollutkaan ollenkaan helppoa, askellus ja rytmitys ja vartalon liike ihan outoja, ei kovin hyvin opittu. Siihen jäi hambo. Ruotsissa sitä tanssitaan (tai on joskus tanssittu) paljon.
Ymmärrän oikein hyvin kauhusi vähän maistaneen herran hamboparina. Mutta varmaan nyt jo naurattaa, eikös?
On se, olen sitäkin jonkin verran harjoitellut. Lindy hop siis on näitä kivoja swing-tansseja, samaa sarjaa kuin esim. boogie woogie ja myös vähän rauhallisempi west coast swing, josta taisin tuolla edellä mainitakin. Todella svengaavaa, hauskaa tanssia ja mukavaa katsellakin. Eipä lindyä tainneet meidän vanhemmat osata, rantautui Suomeen vasta heidän nuoruusaikojensa jälkeen, muistelen.
Jivestakin taisit mainita. Ainakin 50-luvulla sitä Suomessakin tanssittiin, mutta tuskin täällä maaseudun lavoilla - paitsi jos joku hesalainen kävi vähän näyttämässä tyyliä... Näin arvelen, itse olin ihan liian pieni/nuori lavoille vielä 50-luvulla. Nyt 2000-luvun puolella olen minäkin opetellut 'jiveamaan'. Samaa swingtanssisarjaa sekin, ja samaan sarjaan voi käsittääkseni lukea myös fuskun, jonka tanssijosta kotomaan lavat nykyisin pullistelee; kotilavalla fox-kappaleilla saattaa 90% mennä fuskua ja loput 10% perinteistä foxia suljetussa tanssiotteessa.
Tanssi on siitä mukava harrastus että oppimisesta ei 'valmistu' koskaan vaan aina löytyy uutta opittavaa. Ja kukaan ei ole niin hyvä etteikö petrattavaa olisi - en minä ainakaan ;-D)))
Minua ei opettanut kukaan. Tanssiminen oli kielletty, se oli syntiä. Samoin meikkaaminen ja moni muu asia.
Muistan kun karkasin salaa tanssilavalle 15-16 vuotiaana, joku haki tanssimaan, kyllä hävetti tunnustaa että ei osaa.
Sittemmin läksin vain harjoittelematta jos joku haki, vähitellen taitoa karttui.
Nyt kun aloin kelaamaan asiaa tuli mieleen että koulun jumppatunneilla yritettiin kai meille opettaa jotain tanssinalkeita, vaihtelevalla menestyksellä. Kehrääjävalssin muistan juuri koluajoilta, jenkkaa hypittiin jne, mutta nää tanssit mitä meille koulussa opetettiin jäivät pois muodista juuri siinä vaiheessa kun aloin käydä tansseissa. Jenkkaa, polkkaa, valssia jne tanssivat vain vanhat sedät, me twistattiin ja sheikattiin ja jos pakosti piti tanssia jotain tangoa (kieltäytyminen ei ollut sopivaa jos hakija ei ollut ympäripäissään) niin yritettiin vain urheasti seurata mukana.
Kukahan meitä edeltäneen sukupolven opetti tanssimaan? Koulu? Kaverit? Sukulaiset tai vanhemmat?
No tuota minäkin olen muistavinani, että koulussa minua yritettiin sitkeästi saada oppimaan ainakin valssia ja jenkkaa. Mutta kun ihmiseltä puuttuu rytmitaju tyystin, niin kummallista koikkelehtimista se minulla oli. Myöhemmin sitten useampikin poikakaverini on yrittänyt opettaa minulle humppaa ja foxia ja mitä lie muuta... turhaan.
Ei onnistu minulta tanssiminen (ainakaan tahdin mukaan) eikä uiminen myöskään.
Rytmitajun puuttuminen on ollut minullakin se ylittämätön kynnys. Pysyn rytmissä vain auttavasti ja se ei nostata pätkääkään itsetuntoa tanssilattialla. Toisaalta jos tarvii koko ajan ajatella askeleita ja rytmiä niin ei tanssiminen ole edes kivaa. Ja ideana on että se olisi juri hauskanpitoa.
Jos kokoajan yrittää muistaa perustanssikuvioita on rytmikin hukassa. Musiikkia kuuntelemalla ja sen mukaan menemällä tanssiminenkin sujuu.
On useita tanssikurssin käyneitä jotka melkein kokoajan yrittävät mennä peruskuvion mukaan ja sitten marisevat kun ei orkesteri osaa soittaa samaan tahtiin kuin he tanssivat tai kaveri ei osaa tanssia juuri sen peruskuvion mukaan.
Minua ei ole kukaan nuoruudessani opettanut tanssimaan, mutta opin joukon mukana tanssimaan. Pidemmän tauon jälkeen olen kerrannut lavatansseja. Joskus vaan on siinäkin vastapuolessa vikaa jos ei tanssi kertekaikkiaan suju.
Lavatanssit eivät tunnu miltää jos siellä soitetaan yksipuolisesti tangoa, humppaa, valssia, foxia, jenkkaa. Lattarit kuuluvat myös mukaan. Vaihteleva musiikki on parasta.
Ruotsalaisilla on hieman erilainen tanssityyli.
Not.
Tanssitaito ollut aikanaan tärkeäkin tekijä. Se on osoittanut jonkinlaista sosiaalista asemaa ja ollut suosittu pariutumisen esiriitti.
Nykyisin asia kokolailla vähäarvoinen. Onhan näitä telkkarissa tanssikilpailuja. Niissä tosin tuomareina toimivat tanssijat ja mitä lie valmentajat, yrittävät hypettä pisneksiään. Tanssiaisia erittäin vähän, ehkä joku itsenäi9syyspäivän vastaanotto, missä ei tanssita tänä vuonna laisinkaan. Jotain lavatansseja on, niissä lähinnä loispummieläkeläisiä kuntoilemassa.
Kyllä meitsi pakosta kahlaa jotain askelia, epätahdissa ja kanki-tyyliin. Mutta senkään vertaa ei ole tarvinut munata itseään vuosikymmeniin. Pari pimatsua koitti opettaa mua joskus tanssimaan, totesivat, toivoton tapaus, se siitä.
Tavallaan tanssiminen on kyllä kiva juttu. Katson telkkarista useasti jotain jäätanssia. se on taidetta. Mutta tollanen parinmuodostusjoraus, se jotenkin säälittävää ja etenkin, erittäin ajastaan jälkeenjäänyttä. Paremmin kai sitä pimpslooraa saa melkein millä muulla tavalla tahansa. Ja se on se tanssin yks tärkeä elementti. Unohdettu alkuperääiset merkitykset muuten. Transsiin pääseminen, kuolleitten kanssa tekemisisä oleminen, näkyjen näkeminen, kaikenlainen primitiivinen juttu, mihin homma perustuu. Nyt vaan katellaan pukuja ja katellaan ulkoasua. Kertoo paljon nykymaailmasta. Sivistystaso noussut.
=DW=
Olet oikeassa niinkuin aina.
Tanssi on yksinkertaisin tapa tutustua mies-nainen ehkä alku sänkyyn näin vain on.
Totuus kaikessa hyvin yksinkertaista.
Maailma muuttuu, totta, tavat sen mukana. Tanssiminen on vieläkin tärkeä seurustelumuoto esimerkiksi lattarikulttuureissa jossa myös vanhempien tanssitaidot siirtyvät lapsille yhteisissä bileissä joissa isovanhemmat tanssivat lastenlastensa kanssa, siskot ja veljet keskenään, pikkutytöt ja aikuiset serkut, sukujuhlissa. merkkipäiväbileissä, kotona ja ilman mitään seksuaalisia innuendoja. Pelkää hauskanpitoa, liikunnan iloa ja positiivista energiaa.
Vielä meidän nuoruudessa tansseissa käynti, koulujen bileet jne. olivat melkein se ainoa luonnollinen tapa tutustua paremmin vastakkaiseen sukupuoleen, sosiaalisesti hyväksytyissä puitteissa. Kaikki tapahtui miesten ehdoilla: tytöt riviin ja pojat valitsi. Visuaalinen ensivaikutelma ratkaisi ensitapaamisen tai yhteydenoton; siitä eteenpäin puntit olivatkin sitten enemmän tasoin. Tanssi oli neutraali tapa ottaa mittaa toisesta.
Sivistystaso noussutko? Onko kotona istuminen ja tabletin sutiminen tai älypuhelimen hipelöiminen sitten jotenkin sivistyneempää kuin tavata, seurustella, jutella livenä, tanssia, halailla?
Kyllä lavatanssit kesällä ovat erittäin suosittuja. Kävin, kun oli kavaljeeri. Nyt riittää tanssiminen yksin olohuoneen lattialla, kun olen sillä tuulella. Yksi kylpylöiden myyntivaltti on tanssimahdollisus joka ilta. En katso tanssikilpailuja, haluan itse tanssia.
Oppimatta on tanssaaminen ja oppimatta jääkin jo näillä kymmenillä. Ei ollut nuorena asiaa tanssipaikoille kun sinne olisi pitänyt ostaa pääsylippu ja millä sitä tyhjätasku lippuja ostelee. Ilman lippua sai jäädä suosiolla pois. Eikä tuosta tiedä olisiko sitä oppinut sittenkään.
Monesta asiasta sitä on saanut jäädä pois.
Nyt en kuitenkaan usko sinua 60 ?
Meillä maksoi 1mk. levytanssit 1959-1965 ehkä näin tai 1966.... ja sitä kaverit -taxi hyvin kulki köyhällä.
Totuus on vain totuus ei muuta.
Vaan kun ei ollut sitä yhtäkään markkaa. Eikä puhettakaan edes kimppataksirahoista.
Revi siitä ja usko mitä haluat.
Isosisko opetti rocken rollia tuvan lattialla. Siinä pienen tytön kellohame ja sen alla oleva rautalangoilla pönkitetty alushame pyöri väkkyrää. Äiti opetti tangoa ja valssia. Kavereitten kanssa opeteltiin humppaa ja jenkkaa.
Lapseni tein eri aikakauteen. Festarikansalla oli erilaiset bailaustylit, jotan minä se olin joka opin uusia tanssityylejä mm. esikoiselta Moshausta.
Kiva kuulla sinusta Paloma.
Sinä opit tanssimisen taidon jo pienenä tyttönä ja kotonasi: ilman siihen aikuisiällä ripustettuja rasitteita. Ilman pakotteita olla seksuaalisesti puoleensavetävä, eturivissä tyrkyllä tai seinään liimattuna kukkasena. Tanssiminen sosiaalisena kanssakäymisenä, seurustelumuotona, energiaa ja elämäniloa vapauttavana liikuntamuotona.
Jaa, en ole ajatellut asiaa noin. En kokenut aikaa jolloin aloin käymään tanssipaikoilla en kokenut olevani seinäruusu tai seksuaalinen objekti. Olin kai lapsellinen siinä mielessä, että en osannut ajatella syvällisesti naisen roolia tanssilattialla.
Olin hyvä tanssija ja vaikka olin pitkä sekään ei haitannut sillä minulla oli laaja kaveripiiri poikia ja tyttöjä, jotka olivat yhtä pitkiä kuin itsekin olin. Lisäksi paikkakunnalle tullut Kainuun prikaati toi tanssipaikoille pitkiä komeita poikia ympäri Suomen ja vientiä riitti parketilla.
Tanssistahan tässä oli kysymys, ei seksuaalisuudesta vai ymmärsinkö oikein.
Nojaa, minähän nimenomaan puollan tanssia sosiaalisena kanssakäymisenä, swurustelumuotona, hauskanpitona, mutta kyllä kuusikymmentäluvun lavakulttuuri oli vahvasti naisen seksuaalibojektiksi asettamista. Koska miehet ovat visuaalisesti täysin ohjattavissa niin ensi tapaamisessa ulkonäkö oli a ja o: sitten jatkossa jo me tytöt oltiin vahvemmilla.
Kuuskytluku oli monessa mielessä mullistusten aikaa. Tottakait seksuaalisuus jylläsi sisällä vahvasti ja sai aikaan itsensä esilletuontia. Ei kai se ollut vain miesten miellyttämista koin ja olen aina kokenut kilpailevani myös naisten kanssa.
60-luvulla olin vielä teini, joten rintsikoita en polttanut. :))
Tanssi oli ennen vanhaan miltei pakollinen riitti parinmuodostuksessa, ja toisaalta miltei ainoita ilonaiheita nuorille ja miks'ei vanhemmallekin väelle. Nurkkatansseja järjestettiin (ainakin maaseudulla) salaa, ja sinnehän menivät tietysti kaikki kynnelle kykenevät, koska tanssiminen ja ilonpito oli jossain vaiheessa maassamme jopa kiellettyä...!
Nykyisin tanssi on pelkkä harrastus. Ja harrastuksiahan riittää pilvin pimein nykyaikana. Ei ennen vanhaan edes ollut sanaa harrastus. Minä siis harrastan tanssia 1) liikunnan 2) mukavan tanssiseurayhteisön 3) itsensä rytmisen ja liikunnallisen kehittämisen ja 3) vähän musiikinkin vuoksi. Muitakin harrastuksia toki mulla on.
Kahta samanlaista tanssijaa ei ole, eikä kaikista tule oikein minkäänlaisia vaikka kuinka haluaisivat ja yrittäisivät. Kaikki eivät tietysti haluakaan, ja mukavia harrastuksia kyllä löytyy ihmisille ilman tanssiakin.
Kadehdin tosi paljon ihmisiä jotka osaavat tanssia ja joilla on hyvä rytmitaju. Luulen että heillä on yksinkertaisesti kivempaa.
Yllätyin risteilyllä tyttäreni kanssa:oli latinoteema ja kuubalaisia muusikkoja ja me jouduttiin tanssilattialle kuubalaisten tanssijoiden kaa: mun tytär selviytyi hienosti salsasta ja merenguesta. Sen minkä lapsena oppii...viimeiksi oli kait tanssinut latinorytmejä viisitoistavuotisjuhlissaan...ja siitä on jo yli viisitoista vuotta aikaa.
Minulla on hyvä rytmi taju....
Jotenkin ottaa sydämmestä--- kuusen ympärillä tanssi--sen tein Ruotsissa.
Negatiivinen puhuminen Ruotsista sattuu sydämmeen.
Sun sydäriä en ota tililleni. Ruotsi on hyvä heja Sverige :)
Siellähän työ ootta kumpikin.
Ei kinosta vielä mutta kohta. Täällä myös.
Ei kaikki ole hyvää, se näkyy ensi vaaleissa mikä on hyvää tai ei.
6-17, olisihan se mukavaa jos ensi vaalien jälkeen tanssittaisiin eri tahtiin. Toi mun "hyvä Ruotsi" kommentti oli tarkoitettu tolle edelliselle joka oli saamassa sydäriä kun puhuttiin "negatiivista" Ruotsista.
Henkisyystaitoinen?
Osaat, vai pitikö sekin opettaa?
Tanssitaitohan on kuten polkupyörällä ajo, kerran kun sen oppii niin taito säilyy.
Tyttöjen kanssa oli ekat harjoittelut, sitten vaan tansseihin pyörähtelemään.
Nyt on edellisestä kerrasta jo hiukan aikaa, mutta kyllä sitä taitoa voi ylläpitää yksikseenkin. Liikkua musiikin tahtiin...
Tanssiminen tai siis ainakin musiikin tahtiin liikkuminen on ihmislapselle täysin luonnollista. Melkein kaikki lapset tykkäävät tanssia ja pitävät musiikista: vasta kouluiässä vaatimusten kasvettua (osaa vs. ei osaa, hyvä vs. huono) tanssimisen ilo kitketään joiltakin pois. Sama kuin maalaaminen: kaikki esikoululaiset osaavat maalata, mutta kolmasluokkalaisista vain osa, seitsemännellä luokalla vain harvat ja valitut.
Kyllä, kannustusta pitäisi olla, sekä rohkeutta.
Kaikilla on omanlaisensa tanssityyli, yhtä ainoaa oikeeta ei ole...
Meille naisille tanssitaidoksi riittää vain hyvä rytmitaju.
On turhaa opetella muuta, kun jokainen ukko tanssii erilailla.
ps. minä tykkään ruotsalaisten tanssityylistä, joskaan en suomalaisiakaan väheksy.
Ihan kiireessä, ohimennen täytyy vastata, kun näin, että tuttu nikki antoi kuulua itsestään...))
Vanhimmat sisarukseni ovat hyviä tanssijoita, me "nuoremmat" emme tanssi.
Itselläni on esteenä askellus ja kärsimättömyys: kaikki pitäisi oppia heti, ellei opi, ei pidä yrittää. Koen kyllä, että rytmitajuni on kohdallaan ja periaatteessa pidän tanssista, mutta se kurinalaisuus ja ne säännöt... Omaehtoinen liikkuminen musiikin tahdissa taitaa olla enemmän minun juttuni...
Tuossa joku ottikin esille kulttuurin muutoksen. Tämä aika tarjoaa monia muiitakin mahdollisuuksia tutustua toiseen sukupuoleen ja diskotanssi sujunee melkein kaikilta, minultakin, jos metelin sietää...
On aina kiva kuulla sinusta, Paloma. "Förglömma oss inte" - vai miten se kuului ?
Demeter tänne on mukava tulla aina välillä vaihtamaan ajatuksia ikätovereiden kanssa suomeksi. Vielä kivemmalta se tuntuu kun jotkut vielä muistavatkin minut. On aina vähän sellainen "kotikadulla kun astelin ja hiukan paikalla vilkuilin"-fiilis :) (vapaasti siteerattuna).
Emme saaneet käydä tansseissa, se oli syntiä..ja ei ole tullut opteltua myöhemminkään, kyl mie tanssin jos joku hakee mutta varoitan aina että omalla vastuullaan, no semmoisia rytmisiä hetkutteluja nyt osaa ihan synnyin lahjoillaan vaik kuka.:)
En saanut mennä edes kansantanssi kerhoon, jonne todella olisin silloin keskenkasvuisena halunnut; semmoinen kerho alkoi silloisella koulullamme.
Meillä oli moderni koulu ja siellä pidettiin tanssikursseja. Oli ainakin latinalaisamerikkalaisten kurssi ja sitten tietysti vanhojen tanssit. Opiskeluaikanakin oli tanssikursseja, lisäksi harrastin kansantansseja monta vuotta. Kotona ei äitini hyväksynyt tanssimista, joten ei olisi ollut opettajaksi. En ole omianikaan opettanut. Latotansseissa kävimme, kun toinen oli isän niskan päällä ja toinen käsivarsillamme. Sitten tanssivat kavereiden kanssa.
Tanhusin nuorisoseurassa ja isä tanssitti suvun juhlissa, sen kummempaa opettelua ei ollut. Paitsi että olihan kaikki se vuosia jatkunut rallaaminen lähitanssipaikoissa, silloin, kun kuuluin niitten paikkojen vakiokalusteisiin, myös opettelua, niin tanssimisen kuin ehkä vähän elämänkin.
Molemmissa, tanssissa ja elämässä, rytmitaju ja kyky myötäillä on hyvä ellei jopa ehdoton apu ja hyväksi hyödyksi.
Siirtyminen agraariyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi osittain ainakin aiheutti paradigmiliukuman jossa suurperheen merkitys pieneni ja traditiot eivät itsestäänselvyyksinä enää siirtyneet sukupolvelta toiselle. Tanssiminen väheni myös tietoyhteiskunnan esiinmarssin yhteydessä samoin kuin lasten leikkiminen kaduilla ja yhteisillä pihoilla myös nuoriso alkoi etsiä seuraa irkeista ja chateista: koko seurustelukulttuuri näyttää aivan erillaiselta vuonna 2013 kuin 1964. Onko se sitten kehitystä vai taantumista, asiasta voidaan olla eri mieltä.
Suurkiitos kaikille vastanneille: nyt minulla on aika selvä kuva siitä miksi me emme ole opettaneet lapsiamme tanssimaan. Osaamme kohtalaisen huonosti tuon taidon itse. :) Saimaantaka ja jotkut muut jotka olette hyviä tanssijoita ja pidätte tanssimisesta: upeaa.
Miksi poimit joukosta jonkun?
En opettanut tytärtäni tanssimaan, mutta vein hänet mukanani tanssiravintoloihin ja nykyisin hän loistava tanssija, kuten äitinsäkin.
Siksi koska tunnistin hänet rekattuna nimimerkkinä ja olimme vaihataneet ajatuksia hieman laajemmin tuolla ylempänä ketjussa.
Huomiostasi kilpaillaan, Paloma..)) Taitaa olla tuttua sinulle, sieltä työelämästä...