niinaberg.com/2013/10/09/nothing-but-the-truth/
"Suomen rikoshistorian erikoisimmaksi mutkistuneessa murhajutussa on uhrattu ihmisiä, pieniä lapsia, rikottu heidän perheensä ja tuhottu heidän elämänsä – ja minkä takia? Prosesseissa on aiheutettu kärsimystä syyttömille aikuisille ja lapsille ja kaikille heidän läheisilleen – ja mitä tällä on tavoiteltu ja mitä saavutettu?
Mikäli Satakunnan käräjäoikeus vapauttaa Anneli Auerin syytteistä, rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frände Helsingin yliopistosta uskoo, että prosessi päättyy. “Nyt pitää myös ottaa jo huomioon inhimilliset kärsimykset. Miten pitkään ihmistä voidaan syyttää samasta rikoksesta”, Frände sanoo. 1)
Toivon täsmälleen samaa, mihin Frände uskoo, mutta en uskalla siihen uskoa. Syyttäjä ei ole osoittanut minkäänlaista inhimillisyyttä näiden prosessien aikana. Inhimilliset kärsimykset olisi pitänyt ottaa huomioon jo ajat sitten. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pieniä lapsia alettiin sotkea mukaan likaiseen peliin.
Fränden kollega rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta on toista mieltä. “Osa kansalaisista uskoo vahvasti Auerin syyllisyyteen, osa syyttömyyteen. Yleisen edun nimissä on tärkeää, että ratkaisu olisi mahdollisimman arvovaltainen, eli se tulisi vähintään hovioikeudelta”, Viljanen sanoo. 1)
En voi mitenkään ymmärtää professori Viljasen näkemystä. Ei mikään ”yleinen etu” tai ”yleinen mielenkiinto” asiaa kohtaan voi mennä yksittäisten ihmisten, lasten ja perheiden elämän edelle. Miten kansalaisten eriävät vahvat mielipiteet Annun syyllisyydestä olisivat mikään oikeutus jatkaa syytteen ajamista loputtomiin. Samaa asiaa on ajettu jo neljä vuotta sivujuonteineen ja metsään on mennyt (niin kuin syyttäjä Valkamakin sanoo). Syyttäjät saivat KKO:n palauttamaan asian uudelleen käräjäoikeuteen esittämällä uutta näyttöä, joka siis tuolloin oli lasten kertomat kauhutarinat.
Nyt annetaan ymmärtää, että juoruilusta tykkäävän vanhan kurssikaverin tai tohtoreille katkeran dosentin todistus olisivat näyttönä Annun syyllisyydestä murhaan. Tai että dna näyttönä ulkopuolisesta olisi kumoutunut ja osoittaisi jotenkin Annun syyllisyyttä. Nämä eivät olleet syyttäjän valitusluvan saamisen perusteina vaan nämä ”todisteet” on hankkimalla hankittu paljon myöhemmin. Näillä uusilla yllätystodistajilla syyttäjä näytti ja alleviivasi, miten heikkoa ja olematonta syyllisyyttä tukeva näyttö asiassa on.
Dna:n puuttuminen ei ole osoitus ulkopuolinen murhaajan mahdottomuudesta. Vaikka rikospaikalta ei olisikaan saatu dna:ta tekijästä, osoittavat kaikki muut todisteet sen, että murhaaja oli perheen ulkopuolinen. Vaikka dna:lla ei Annun syyllisyyden arvioinnin kannalta olekaan merkitystä, olen tätä dna:ta koskevan uuden tiedon osalta yhtä vakuuttunut kuin toimittaja Mikko Niskasaari. Dna:n varmistuminen KRP:n tutkijalle kuuluvaksi, on lähinnä väitteen tasoinen. Dna:n virallista omistajaa, mikäli sellainen on todella löytynyt, olisi ollut mukava kuulla.
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/171
Ainut yleinen etu, jota tällä prosessilla voidaan olettaa olleen, on se, että viranomaistoiminnan epäkohdat monessa yhteydessä ovat nousseet esiin. Ainoastaan viranomaistoiminnan lainmukaisuus, virheettömyys ja luotettavuus ovat asioita, jotka koskettavat meitä kaikkia kansalaisia. Viranomaistoiminnan puutteet, virheet ja laiminlyönnit aiheuttavat kansalaisissa luonnollisesti turvattomuutta ja epäilyä. Näiden prosessien yhteydessä on tullut ilmi monia asioita, jotka vaativat toimenpiteitä. Raskaimpana esimerkkinä kysymys siitä, sallimmeko rikoksen selvittämiseksi poliisille peitetoiminnan, jossa lapsia ja heidän luottamustaan käytetään häpeämättä hyväksi. Lapset joutuvat normaalissakin elämässä useasti pettymään aikuisiin, mutta sallimmeko valtiolle tarkoituksenmukaisen epärehellisen luottamuksen rakentamisen vain rikkoakseen sen, kun tehtävä on suoritettu.
Kaikki muu prosessien aiheuttama kärsimys kohdistuu vain asianosaisiin ja heidän lähipiiriinsä, ei kansalaisiin yleensä. Siksi kansalaisilla ei voi olla yleisen edun nimissä mitään vaatimuksia prosessin jatkamiseksi syyttäjän toimesta. Satakunnan käräjäoikeus voi toimia asiassa oikein ja poikkeuksellisesti todeta tuomiossaan Anneli Auerin osoittaneen syyttömyytensä murhaan, se on puolustuksen osalta toteen näytetty.
Syyttäjän on jo korkea aika luovuttaa. Enää ei kannata taistella arvovallan ja maineen säilyttämisestä, ne on jo menetetty. Syyttäjänkin tulisi muistaa, että tärkeintä on, että tuomio perustuu todellisuuteen eikä kehiteltyihin tarinoihin."
Samaa mieltä.
"Suomen rikoshistorian erikoisimmaksi mutkistuneessa murhajutussa on uhrattu ihmisiä, pieniä lapsia, rikottu heidän perheensä ja tuhottu heidän elämänsä – ja minkä takia? Prosesseissa on aiheutettu kärsimystä syyttömille aikuisille ja lapsille ja kaikille heidän läheisilleen – ja mitä tällä on tavoiteltu ja mitä saavutettu?
Mikäli Satakunnan käräjäoikeus vapauttaa Anneli Auerin syytteistä, rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frände Helsingin yliopistosta uskoo, että prosessi päättyy. “Nyt pitää myös ottaa jo huomioon inhimilliset kärsimykset. Miten pitkään ihmistä voidaan syyttää samasta rikoksesta”, Frände sanoo. 1)
Toivon täsmälleen samaa, mihin Frände uskoo, mutta en uskalla siihen uskoa. Syyttäjä ei ole osoittanut minkäänlaista inhimillisyyttä näiden prosessien aikana. Inhimilliset kärsimykset olisi pitänyt ottaa huomioon jo ajat sitten. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pieniä lapsia alettiin sotkea mukaan likaiseen peliin.
Fränden kollega rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta on toista mieltä. “Osa kansalaisista uskoo vahvasti Auerin syyllisyyteen, osa syyttömyyteen. Yleisen edun nimissä on tärkeää, että ratkaisu olisi mahdollisimman arvovaltainen, eli se tulisi vähintään hovioikeudelta”, Viljanen sanoo. 1)
En voi mitenkään ymmärtää professori Viljasen näkemystä. Ei mikään ”yleinen etu” tai ”yleinen mielenkiinto” asiaa kohtaan voi mennä yksittäisten ihmisten, lasten ja perheiden elämän edelle. Miten kansalaisten eriävät vahvat mielipiteet Annun syyllisyydestä olisivat mikään oikeutus jatkaa syytteen ajamista loputtomiin. Samaa asiaa on ajettu jo neljä vuotta sivujuonteineen ja metsään on mennyt (niin kuin syyttäjä Valkamakin sanoo). Syyttäjät saivat KKO:n palauttamaan asian uudelleen käräjäoikeuteen esittämällä uutta näyttöä, joka siis tuolloin oli lasten kertomat kauhutarinat.
Nyt annetaan ymmärtää, että juoruilusta tykkäävän vanhan kurssikaverin tai tohtoreille katkeran dosentin todistus olisivat näyttönä Annun syyllisyydestä murhaan. Tai että dna näyttönä ulkopuolisesta olisi kumoutunut ja osoittaisi jotenkin Annun syyllisyyttä. Nämä eivät olleet syyttäjän valitusluvan saamisen perusteina vaan nämä ”todisteet” on hankkimalla hankittu paljon myöhemmin. Näillä uusilla yllätystodistajilla syyttäjä näytti ja alleviivasi, miten heikkoa ja olematonta syyllisyyttä tukeva näyttö asiassa on.
Dna:n puuttuminen ei ole osoitus ulkopuolinen murhaajan mahdottomuudesta. Vaikka rikospaikalta ei olisikaan saatu dna:ta tekijästä, osoittavat kaikki muut todisteet sen, että murhaaja oli perheen ulkopuolinen. Vaikka dna:lla ei Annun syyllisyyden arvioinnin kannalta olekaan merkitystä, olen tätä dna:ta koskevan uuden tiedon osalta yhtä vakuuttunut kuin toimittaja Mikko Niskasaari. Dna:n varmistuminen KRP:n tutkijalle kuuluvaksi, on lähinnä väitteen tasoinen. Dna:n virallista omistajaa, mikäli sellainen on todella löytynyt, olisi ollut mukava kuulla.
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/171
Ainut yleinen etu, jota tällä prosessilla voidaan olettaa olleen, on se, että viranomaistoiminnan epäkohdat monessa yhteydessä ovat nousseet esiin. Ainoastaan viranomaistoiminnan lainmukaisuus, virheettömyys ja luotettavuus ovat asioita, jotka koskettavat meitä kaikkia kansalaisia. Viranomaistoiminnan puutteet, virheet ja laiminlyönnit aiheuttavat kansalaisissa luonnollisesti turvattomuutta ja epäilyä. Näiden prosessien yhteydessä on tullut ilmi monia asioita, jotka vaativat toimenpiteitä. Raskaimpana esimerkkinä kysymys siitä, sallimmeko rikoksen selvittämiseksi poliisille peitetoiminnan, jossa lapsia ja heidän luottamustaan käytetään häpeämättä hyväksi. Lapset joutuvat normaalissakin elämässä useasti pettymään aikuisiin, mutta sallimmeko valtiolle tarkoituksenmukaisen epärehellisen luottamuksen rakentamisen vain rikkoakseen sen, kun tehtävä on suoritettu.
Kaikki muu prosessien aiheuttama kärsimys kohdistuu vain asianosaisiin ja heidän lähipiiriinsä, ei kansalaisiin yleensä. Siksi kansalaisilla ei voi olla yleisen edun nimissä mitään vaatimuksia prosessin jatkamiseksi syyttäjän toimesta. Satakunnan käräjäoikeus voi toimia asiassa oikein ja poikkeuksellisesti todeta tuomiossaan Anneli Auerin osoittaneen syyttömyytensä murhaan, se on puolustuksen osalta toteen näytetty.
Syyttäjän on jo korkea aika luovuttaa. Enää ei kannata taistella arvovallan ja maineen säilyttämisestä, ne on jo menetetty. Syyttäjänkin tulisi muistaa, että tärkeintä on, että tuomio perustuu todellisuuteen eikä kehiteltyihin tarinoihin."
Samaa mieltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä syytäjän on aika luopua asenteesta että spekuloimalla totuus saadaan selville. Se on sairaan yhteiskunnan merkki.
Taas Oulussa on tapahtunut kauheita, meidän nuoria on vakavasti vammautunut jossakin opistossa tapahtuneessa puukotuksessa. Puukottaja 16-vuotias lapsi, voisi iältään olla minun pojanpoikani. Uhrit luultavasti samaa ikäluokkaa ja voisivat myös iältään olla lapsenlapsiani.
Asenteesta todella on kyse, kuka nettiväittelijä pitää omaa asennettaan sellaisena että kokee olevansa asemassa jossa muiden asenteen vinoutumisesta on olla jotakin mieltä?
Murha ei vanhene koskaan. Kyl se tuo Ulvilakin tulee piakkoin päätepisteeseen eikä sitten tarvii spekuloida. Jos olis surmattu vaikka ampumalla tai kertaiskulla, niinkun todellinen yöstä tullut tappaja olisi tehnyt, niin ei olisi herättänyt samaa juupas eipäs asetelmaa. Pisteenä i:n päällä vielä lasten kärsimykset niin ei voi puhaltaa poikki ennen kuin on puitu täysin. Eikä ko nainen saa armoa. Teoista tulee rankaista ja kärsiä tuomiot.
pittä kuitenkin saada ensin selville edes surmaajan sukupuoli. ei tosin sinun koska sinä jo "tiedät"
Hmm..en voi sille mitään, että minua on alkanut perverssisti joka kerta huvittamaan kun olen nähnyt tv-kuvaa Porin oikeustalosta. Olen siellä itsekin muissa asioissa yhden istunnon viettänyt, täytyy sanoa että puitteet ei ole kummoiset. Odotustila näyttää lähinnä putkalta. Mutta jos lopullisen totuuden asiasta kuin asiasta haluaa, niin aulassa kokoontuvat vartijat ja muut kylän miehet osaavat kertoa.
Ja siis pointtini oli, että tässä jutussa mikään ei ole suhteessa mihinkään; tulokset käytettyyn aikaan taikka jutun laajuus materiaalisiin puitteisiin. Jopa varsinainen tarkoitus, eli syyttömyyden - syyllisyyden ratkeaminen on sikäli irrelevanttia, että rangaistus on joka tapauksessa jo saatu ja spekulaatiot ovat vieneet huomion tosiasioilta.