Burning Heart

kapinallisen
vaaleanpunaiset
nilkkasukat naulitsivat
katseen

tulitikunohuet sääret,
joskus jopa
rakkauden välikappaleen

askeleen epäröinti
ja seisahdus,
kaipuun pidätellessä

suorastaan vetäen
kuin näkymätön
koukku haluaa
oman saaliinsa

valtiaan ja
luonnonvoiman
raukeuden jäsenissään

kesäisen illan
mehiläisen surinan
työntäessä kätensä
naisen rintaan
poimien toiveen

lampun hengen
himon täytteen
ujeltaessa
ikuiseen tuuleen

köynnöksien kivutessa
rintojen kupeita
kohti nukkuvaa prinsessaa

magneettia,
pyörteen silmää, joka
on vastustamaton
maailmankaikkeuden piste

paikka, jossa
rakkaus toivoo
saavuttavansa
voiton sovinnaisuudesta

jossa kirkkaus
on hävinnyt ruumiista
ottaen sadun omaisen
muodon

pelkkä kuoleva
kuori elämänsä
viimeisenä
pitkänä yönä

kaiken ollessa
valmiina
aataminomenasta
haaroihin

pelkkä hiljaisuus
varjosti
kissan viemän kielen
rohkeutta sanoa
edes viimeisiä
kuuluisia sanoja

maailmassa,
jonka me
käymme todistamassa
totuutena
kuolemalla
sen hoiviin

punaisten lyhtyjen
kortteleiden sammuttaessa
valonsa

enää näkyi
hehkeä kajo,
lapsuuden ikkunan
kuunvalon kurkottaessa
viimeisillä voimillaan

tuoden näkökenttään
ihmeellisiä maita,
lumekuvan
inhimillisyydestä

onnen selittämättömistä
teistä,
pelkistä tunteikkaista
kaiuista

tietämättä
tuntematta enää
oliko se hornan
umpiastioista vai
rakkauden raunioista
tuijottaessaan häilyväistä
tiimalasia

kohtalon sirppiä, joka
koputtaa ja
viimeistään silloin
silmät tapailevat
luomistyön kauneutta

eläväisiä huulia tai
herkkää kämmenpintaa
yrittäen vielä kerran
poimia taivaan
aamuruskon satoa

ja niin totta
kuin elämä, rakkaus
ja syvät haavat
huutavat

olemalla toive,
halu ja hulluus,
joka sitoo viimeisen
tunteeni rippeen

hiljaisuutta seuraavan
surun, joka
upottaa rakkauden
kuuman tulen

sen jota
on elämää varten
koottu

ennen ylevänä
soturina ja
rakastuneena ruumiina

nyt

ehkä
tähtien linnoituksen
takana

palaa
peittelee ja
hajoaa

odottaen uuden
auringon nousevan

sanojen paljastavan alastomuuden

ja jos silloin
herään,
huomaan ettei
rakkaudella ole
tietä

kohtaamiset tulevat
ja kohtaamiset
menevät,
sammuttaen ja
avaten

kaiken ollessa
merkityksellistä
tässä ja nyt

jokaisen on
voitettava
vain itsensä



https://www.youtube.com/watch?v=Kc71KZG87X4
181
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kommentoi aloitusta


Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

kapinallisen
vaaleanpunaiset
nilkkasukat naulitsivat
katseen

tulitikunohuet sääret,
joskus jopa
rakkauden välikappaleen

askeleen epäröinti
ja seisahdus,
kaipuun pidätellessä

suorastaan vetäen
kuin näkymätön
koukku haluaa
oman saaliinsa

valtiaan ja
luonnonvoiman
raukeuden jäsenissään

kesäisen illan
mehiläisen surinan
työntäessä kätensä
naisen rintaan
poimien toiveen

lampun hengen
himon täytteen
ujeltaessa
ikuiseen tuuleen

köynnöksien kivutessa
rintojen kupeita
kohti nukkuvaa prinsessaa

magneettia,
pyörteen silmää, joka
on vastustamaton
maailmankaikkeuden piste

paikka, jossa
rakkaus toivoo
saavuttavansa
voiton sovinnaisuudesta

jossa kirkkaus
on hävinnyt ruumiista
ottaen sadun omaisen
muodon

pelkkä kuoleva
kuori elämänsä
viimeisenä
pitkänä yönä

kaiken ollessa
valmiina
aataminomenasta
haaroihin

pelkkä hiljaisuus
varjosti
kissan viemän kielen
rohkeutta sanoa
edes viimeisiä
kuuluisia sanoja

maailmassa,
jonka me
käymme todistamassa
totuutena
kuolemalla
sen hoiviin

punaisten lyhtyjen
kortteleiden sammuttaessa
valonsa

enää näkyi
hehkeä kajo,
lapsuuden ikkunan
kuunvalon kurkottaessa
viimeisillä voimillaan

tuoden näkökenttään
ihmeellisiä maita,
lumekuvan
inhimillisyydestä

onnen selittämättömistä
teistä,
pelkistä tunteikkaista
kaiuista

tietämättä
tuntematta enää
oliko se hornan
umpiastioista vai
rakkauden raunioista
tuijottaessaan häilyväistä
tiimalasia

kohtalon sirppiä, joka
koputtaa ja
viimeistään silloin
silmät tapailevat
luomistyön kauneutta

eläväisiä huulia tai
herkkää kämmenpintaa
yrittäen vielä kerran
poimia taivaan
aamuruskon satoa

ja niin totta
kuin elämä, rakkaus
ja syvät haavat
huutavat

olemalla toive,
halu ja hulluus,
joka sitoo viimeisen
tunteeni rippeen

hiljaisuutta seuraavan
surun, joka
upottaa rakkauden
kuuman tulen

sen jota
on elämää varten
koottu

ennen ylevänä
soturina ja
rakastuneena ruumiina

nyt

ehkä
tähtien linnoituksen
takana

palaa
peittelee ja
hajoaa

odottaen uuden
auringon nousevan

sanojen paljastavan alastomuuden

ja jos silloin
herään,
huomaan ettei
rakkaudella ole
tietä

kohtaamiset tulevat
ja kohtaamiset
menevät,
sammuttaen ja
avaten

kaiken ollessa
merkityksellistä
tässä ja nyt

jokaisen on
voitettava
vain itsensä



https://www.youtube.com/watch?v=Kc71KZG87X4

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu