Olen 35-vuotias nainen ja olen nyt toista kertaa elämässäni TE-keskuksen asiakas, työtön. Ensimmäinen kokemus työkkärin asiakkaana oli parin vuoden takaa jolloin kutsuttaessa töihin-sopimuksessani (nollasoppari) ei käytännössä ollut työtunteja ollenkaan koko kevään aikana. Sain lopulta helvetillisen paperisodan päätteeksi komeat 300 e ja risat työttömyyskorvausta ja välittömästi tämän jälkeen minun olisi pitänyt osallistua kurssille jossa opetellaan CV:n tekoa. Minun, joka olin siihen asti hankkinut jokaikisen työpaikkani itse 15-vuotiaasta lähtien ja siinä sivussa hankkinut kolme ammattia. No, en mennyt kurssille koska tiesin että työpaikassani olisi taas kuukauden päästä täydet työtunnit. Työttömyyspäivärahani evättiin koska tuosta minulle tuiki tarpeellisesta kurssista kieltäydyin mutta kituuttelin omilla ja lainatuilla rahoilla niin kauan että lopulta taas palkan sain. Nyt, pari vuotta myöhemmiin tulin viimein tulokseen että saa riittää:nollasopimus jossa ajoittain on töitä 7 päivää viikossa mutta suurimman osan vuodesta ei juuri ollenkaan.Irtisanoin sopimuksen mutta yllätyksekseni en saanut karenssia, työnantajani kirjoittama todistus että töitä ei todellakaan ole ollut tarjolla kuukausiin kumosi karenssin. Toisaalta, olin ollut ilman ainoatakaan työtuntia jo alkuvuodesta lähtien mutta työkkärin asiakkaaksi ilmottauduin vasta kesällä. Elin siihen asti säästöilläni, se ei minulle mikään ongelma ollut koska tulen vähällä toimeen enkä silti koe että mistään joutuisin luopumaan. Aluksi ei käynyt edes mielessäni että voisin saada jotain työttömyyskorvausta jostain,en ole tukien hakemiseen tottunut ja edellisen lyhyen kokemuksen perusteella ajattelin sen olevan liian vaikea prosessi. Lopulta kuitenkin korvauksen sain ja olenkin nyt ollut työttömänä noin kolmisen kuukautta. Juuri tänään lähetin TE-keskuksen pakottamana työhakemuksen paikkaan joka "TE-toimiston arvion mukaan ammattitaitosi vastaa tämän työn vaatimuksia". Kysymys on autotarvikeliikkeen myyjän paikasta. Minulla ei ole edes ajokorttia.Autoista tai niiden osista en tiedä mitään.Aikaisempi vuosien myynti- ja markkinointikokemukseni on optometrian ja liikunnan alalta.Mutta nähtävästi se on sama asia kuin autotarvikkeiden myynti. En tiedä olenko elämässäni koskaan tehnyt mitään yhtä älytöntä; lähetin tahallaan hieman säälittävän ja huonon työhakemuksen paikkaan johon en ikimaailmassa halua töihin. Tuhlaan tässä omaa ja etenkin työnantajan aikaa.Toivon että minua ei kutsuta haastatteluun. Olen tähän mennessä saanut elämässäni likimain jokaisen työpaikan jonka olen halunnut. Kymmenien hakijoiden joukosta täällä Lapissa ja satojen joukosta Helsingissä. Nyt toivon elämäni ensimmäistä kertaa että EI tärppää.Aivan älytöntä.
Minulla ei ole aikomustakaan vetkuilla työttömänä tahallaan kuukausitolkulla. Toisaalta, en todellakaan ota vastaan työtä joka ei kiinnosta minua millään tavalla pelkän rahan ja karenssin pelon takia.Ennemmin tai myöhemmin hoidan työllistymiseni itse niinkuin aina tähänkin asti. Yrittäjäkurssille haluaisin mutta valitettavasti sitä ei ole ollut tarjolla eikä näy olevan koko loppuvuoden aikanakaan. Mutta ehkä minut sitten ohjataan taas johonkin "näin haen työtä ja teen CV:n" kurssille. Voisin sellaiselle mennäkin, opettajaksi tosin. Tuttavapiirissäni on muutama saman ikäinen pitkäaikaistyötön. Koska en heiltä kunnon rehellistä vastausta saa, voisiko joku kertoa minulle:MITEN se edes onnistuu?Vuosien työttömyys? Vai onko TE-keskus koko ajan pukkaamassa johonki pilipalikursseille ja snägärin myyjiksi??Miten te jaksatte tuon paperisodan ja täysin älyttömältä tuntuvat velvollisuudet ja päätökset? Sossun ovia en ole koskaan kolkutellut, kerran sain muutaman kuukauden opintotukea mutta katkaisin senkin kun menin töihin ja rahoitin opiskeluni itse. Saisinko minä nyt edes hetken olla TYÖTÖN, yhteiskunnan elätti?
Minulla ei ole aikomustakaan vetkuilla työttömänä tahallaan kuukausitolkulla. Toisaalta, en todellakaan ota vastaan työtä joka ei kiinnosta minua millään tavalla pelkän rahan ja karenssin pelon takia.Ennemmin tai myöhemmin hoidan työllistymiseni itse niinkuin aina tähänkin asti. Yrittäjäkurssille haluaisin mutta valitettavasti sitä ei ole ollut tarjolla eikä näy olevan koko loppuvuoden aikanakaan. Mutta ehkä minut sitten ohjataan taas johonkin "näin haen työtä ja teen CV:n" kurssille. Voisin sellaiselle mennäkin, opettajaksi tosin. Tuttavapiirissäni on muutama saman ikäinen pitkäaikaistyötön. Koska en heiltä kunnon rehellistä vastausta saa, voisiko joku kertoa minulle:MITEN se edes onnistuu?Vuosien työttömyys? Vai onko TE-keskus koko ajan pukkaamassa johonki pilipalikursseille ja snägärin myyjiksi??Miten te jaksatte tuon paperisodan ja täysin älyttömältä tuntuvat velvollisuudet ja päätökset? Sossun ovia en ole koskaan kolkutellut, kerran sain muutaman kuukauden opintotukea mutta katkaisin senkin kun menin töihin ja rahoitin opiskeluni itse. Saisinko minä nyt edes hetken olla TYÖTÖN, yhteiskunnan elätti?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllä saat olla. Työttömyystuki on nimen omaan sosiaaliturvaa. eri asia on olla tahallan työtön.
Sinun kannattaisi ainakin hakeutua kurssille, jossa opetellaan kappalejaon teko.
Kaikki työhakemukset tosiaan laitat AP samanlailla kun kirjoitit tänne, niin varmasti ei tarvi pelätä että tärppää. Kukaan työnantaja ei jaksa lukea pitkää jaarittelevaa yhteen pötköön kirjoitettua tekstiä
Voi olla, ett sitt parin vuosikymmenen kuluttua et enää saa haluamiasi työpaikkoja ja joudut sietämään työkkärin juttuja. Tyäkkäri ei voi sietää kaltaisesi ryhdikkyyttä.
Olen sentään saanut suht koht hyvää kohtelua työkkärissä. Lähettelevät työtarjouksia sellaisiin paikkoihin, joissa olen ollut haastattelussa joskus ja tiedän, ettei meikää valita. Olen pikkuhiljaa vaipunut ajatukseen, ettei meikällä enää ole työelämää. Byrokratian osaan kyllä pyörittää tai olen ainakin tähän asti osannut.
Noi työtarjoukset voisi poistaa työkkärin "palveluista". Työnantajat voisivat sopia, ettei heidän paikoistaan lähetettäisi ainuttakaan työtarjousta kenellekään; silloin paikkaa hakevat vain niistä kiinnostuneet.
Totta toinen puoli. Viileästi ajatellen kuitenkin työnhakijaksi ilmoittautuneet ovat ilmoittaneet hakevansa työtä ja siinä sitten on varmasti sellainen ajatus taustalla, että kaikista työpaikoista ollaan kiinnostuneita.
En epäile, etteikö saisi myös sellaisia tarjouksia, joihin ei itse yksinkertaisesti sovellu, omaa kokemusta on. Mutta olen ottanut kiltisti yhteyttä työnantajaan, joka kyseli koulutukseni ja työkokemukseni ja sanoi heti, että sori, et nyt ole etsimämme henkilö. En ollut asiasta mitenkään pahoillani, tajusinhan sen itsekin.
Ja tuossa mitä kerroit olisit varmaan moneen noista työpaikoista sopinut, mutta sitten tullaan tähän kovaan kilpailuun työpaikoista. Se on se nurja puoli, mutta ei auta. Olen itse ajatellut, että jo haastatteluun pääseminen on saavutus ja jokaisessa työnhaussa/haastattelussa oppii kuitenkin jotain.
Syrjäytyähän saa, sehän voi olla omakin valinta. Käyttäisin mieluummin sanaa ulkopuolelle jättäytyminen, jos sen valitsee vapaaehtoisesti.
Itse jättäydyin ulkopuolelle yhteiskunnasta omasta halusta kun en enää kokenut kilpailuyhteiskuntaa itselleni sopivaksi tavaksi elää. En minä jaksa kilpailla muita vastaan ja kyynerpäätaktiikalla pelailla, kiusata ja asioita vääristelemällä ja muita moralisoimalla ja tuomitsemalla hommata juuri itselleni muita parempaa asemaa.
En jaksa kilpailla, että jossain vuokratyössä saisin sen seuraavankin pätkän tai esittää jotain muuta kuin olen koko elämääni, että en vain vahingossa sano mitään väärää, jolloin seuraava pätkä menee. En jaksa koko elämääni kilpailla siitä, että joudun heti ulosottoon jos en saa seuraavaa työpätkää kun vuokrat ja laskut on palkkaan nähden niin isot, että heti joutuu ongelmiin jos työt loppuvat.
En jaksa sitä sellaista, että kaikki pyörii rahan ympärillä ja mikään päätös ei perust mihinkään muuhun. En jaksa sitä sellaista, että vuokranantajilla on oikeus nostaa vuokria miten paljon tahansa eikä se haittaa ketään, mutta palkat eivät täällä nouse samaan tahtiin eikä täällä kukaan auta saamana omaa osuuttaan.
Ulkopuolelle jättäytyminen on ainoa keino päästä eroon kilpailuyhteiskunnasta, koska nykyinen malli ei salli toisinajattelua ilman rankaisemista. On helpomaa olla vain huomaamattomasti ulkopuolella kun yrittää muuttaa asioita, josta helposti saa vaikeuksia.
Ulkopuolelle jättäytyminen on oma hiljainen protestini, jota olen jo monta vuotta toteuttanut. Toki ulkopuolelle jättäytymisessä on omat suden kuoppansa esim. itse en täältä yhteiskunnan ulkopuolelta enää pois pääse, koska pienistä tuloista johtuen olen joutunut ulosottoon. EIkä niitä kuluja millään minimipalkka meillä ei ole varaa maksaa työstä palkkaa työllä pystyisi maksamaan kuitenkeen.
Ei minulla edes ole varoja millä saisin itseni sen verran siistiin kuntoon että voisin edes hakea töitä kun ei ole varaa parturiin tai vaatteiden ostoon tai työnhaun matkakuluihin. Ennemmin pistän viimeiset rahani ruokaan ja nettiin kun ulkonäköön ja kun rahat loppu kuusta loppuvat paastoan sitten vaikka pelkällä puurolla ja makaroonilla.
Toisaalta nuhjuinen olemus on myös suoja kilpailuyhteiskuntaa kohtaan kun näytän nuhjuiselta ja surkealta kukaan ei saa ideaksi alkaa repiä minua sinne kilpailuyhteiskunnan alaportaille takaisin.
Nuhjuisuus on panssarini ja haarniskani, joka suojaa minua kilpailuyhteiskunnalta ja kaikelta pahalta. Ainoastaan mainoksista ja kulutus hysteriasta ja rahasta elämänmallinsa ottava enemmistö halveksii minua, mutta ainakaan he eivät saa ideaksi alkaa repimään juuri minua mukaan maapallon viimeisen elinkelpoisuuden hävittäviin kilpailu kulutus karkeloihinsa.
Niin kauan kun täällä ei sallita erilaisuutta ei minulla ole sijaa yhteiskunnassa muuta kun sen ulkopuolella.
Minä olen kyllä aika nuhjainen, mutta ei se minua työltä ole suojannut. Kaikissa työpaikoissa ei ulkonäköön katsota, vaan siihen, että jotain osaa ja ennen kaikkea jotain on valmis opettelemaan. Varmasti on aloja, joissa ulkoisella olemuksella on suurempi merkitys ja työnantajia, jotka takertuvat siihen.
Halvallakin saa vaatteita, kun pitää silmät auki. Esimerkiksi äsken ostin 3 euron siistit housut näiltä (osto)hulluilta päiviltä. Minullekaan ulkoinen olemus ei kuitenkaan ole tärkeä vaan se, että vaatteet on mukavat pitää päällä. Tiedän yhden "ringin", jossa yksi parturoi muut sellaisella kotiparturikoneella. Ihan järkevää.
En halua jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle ja elää toimeentulotuella, vaan tehdä töitä sen verran, että pystyn elämään. Olen vähän hämmentynyt tuosta, mitä kirjoitat, että kaikki työelämä olisi toisten kiusaamista, asioiden vääristämistä, moralisoimista ja toisten tuomitsemista. En usko siihen. Pikemminkin uskon ,että sinulla on käynyt huono onni työpaikkojesi kanssa. Itse olen tähän mennessä ollut kaiken kaikkiaan ehkä 15-20 työpaikassa, en ole tarkkaan laskenut. Kaikenlaista on tullut nähtyä, kyllähän niitä joka lähtöön riittää.
Sain juuri vastauksen kahteen hakemukseeni. Toisessa viitattiin esiintymistaitoon ja kyse oli palkanlaskijan hommasta. Mitähän se palkanlaskija sillä esiintymistaidolla tekee? Laskee konttorin nurkassa palkkoja ja esiintyy palkkatodistusta kaipaaville?
"Pikemminkin uskon ,että sinulla on käynyt huono onni työpaikkojesi kanssa."
Ensimmäinen työpaikkani katosi vuoden jälkeen Kiinaan, Toiselle työpaikalleni kävi samoin noin vuodessa. Sen jälkeen olin puolisen vuotta vuokrafirman listoilla kunnes erehdyksessä suostuin menemään töihin paikkaan jossa oli paljon ongelmia ja edellinen sinne lähetetty vuokratyöntekijä oli lähtenyt sairaslomalle. Olisi pitänyt varoituskellot kyllä soida ja lähteä itsekin saikulle, mutta en jaksanut juonitella. Asiakas firma jätti maksamatta työstäni vuokrafirmalle mitään ja pomot väärensivät omat virheensä minun syykseni selkäni takana koskaan minua edes tapaamatta.
Sen jälkeen olin pari vuotta viransijaisena valtiolla. Koko työpaikka oli yhtä pelkkää kiusaamista ja juonittelua. Vakivirkalaiset kohtelivat määräaikaisia kuin koiria. Alusta saakka meininki oli se, että jos sinulla oli virka sait käyttäytyä ihan miten tahansa ja jos ei ollut sait tehdä usein muidenkin työt. Jos et tehnyt selän takana juonittiin pomolle juttua huonosta työskentelystäsi. Viimeinen niitti oli kun vakituisessa virassa olevat väärensivät omat laiminlyöntinsä minun syykseni ja sain siitä syytteen virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Asiasta jolle en olisi voinut yhtään mitään kun vakituiset päättivät kaikki asiat eikä määräaikaiset saaneet edes avata suutaan. Oikeudessa vastuu olikin sitten tasaisesti kaikilla varsinkin määräaikaisella vaikka ei ne siellä oikeudessa olleet katsomassa mitä siellä kukakin teki.
Tässä vaiheessa päätin nyt tämä riittää siis noin viisi vuotta sitten. En ole syyllinen siihen, että työpaikkani lähtivät kiinaan. En ole syyllinen siihen, että vuokrafirma kusetti kaikessa missä voi. En ole syyllinen siihen, että määräaikainen on ihan koiran asemassa viransijaisena.
Ei vaan enää huvita todistella kenellekään, että olen syyllinen muiden minulle tehtailemiin syytteisiin, eikä todistella sitä miksi jouduin ulosottoon. Ennemmin otan lunkisti ja elän sillä mitä kelasta ja toimeentulosta saa.