Aamukireä huominen.
Ja minä tässä maanpiirissä joka pyörii iltaanpäin.
Karkasin kellovankilasta, nyt sekunnit ajavat minua takaa.
Pakomatkani on toivoton koska aika saavuttaa aina.
Kulkemallani tiellä on paljon ihmisiä, massoittain.
Ihmismassaan hukuttautuminen on pitkän päälle ahdistavaa, poikkeanpa tästä sivupolulle.
Metsä. Tuulikavaljeerit tanssittavat puita, puut huokailevat onnesta.
Käki kukkuu elämänvuosia, en uskalla laskea kuinka monta.
Saavun aukiolle, sen keskellä könöttää ruumiskasa.
Päitä, käsiä ja jalkoja sikinsokin, raajat jäykistyneet erilaisiin asentoihin.
Näyttää kuin niistä muodostuisi kirjaimia: kuoleman aapinen.
Joidenkin ruumiiden silmät ovat jääneet auki, niiden eloton nukenkatse tuntuu pelottavalta.
Sulkekaa silmänne tai kääntäkää edes kasvonne poispäin minusta, en ole tehnyt teille mitään, minä olen kiltti, pelastan koppakuoriaisia lätäköistä!
Ruumiskasan päällä tepastelee ylväänä kukko, se kiekaisee korkealta ja kovaa maailman ääriin asti.
Tietääköhän se olevansa kukkulan kuningas?
Tämä todellisuuteni on kuin bussimatka ilman pysäkkejä, tästä kyydistä ei hypätä pois.
Katselen bussin ikkunasta ohikiitäviä kokemuksia.
Taivaalla ruosteenvärinen pilvenpylly peittää auringon, huorapilvi jolle aurinko maksoi kesän.
Ja minä tässä maanpiirissä joka pyörii iltaanpäin.
Karkasin kellovankilasta, nyt sekunnit ajavat minua takaa.
Pakomatkani on toivoton koska aika saavuttaa aina.
Kulkemallani tiellä on paljon ihmisiä, massoittain.
Ihmismassaan hukuttautuminen on pitkän päälle ahdistavaa, poikkeanpa tästä sivupolulle.
Metsä. Tuulikavaljeerit tanssittavat puita, puut huokailevat onnesta.
Käki kukkuu elämänvuosia, en uskalla laskea kuinka monta.
Saavun aukiolle, sen keskellä könöttää ruumiskasa.
Päitä, käsiä ja jalkoja sikinsokin, raajat jäykistyneet erilaisiin asentoihin.
Näyttää kuin niistä muodostuisi kirjaimia: kuoleman aapinen.
Joidenkin ruumiiden silmät ovat jääneet auki, niiden eloton nukenkatse tuntuu pelottavalta.
Sulkekaa silmänne tai kääntäkää edes kasvonne poispäin minusta, en ole tehnyt teille mitään, minä olen kiltti, pelastan koppakuoriaisia lätäköistä!
Ruumiskasan päällä tepastelee ylväänä kukko, se kiekaisee korkealta ja kovaa maailman ääriin asti.
Tietääköhän se olevansa kukkulan kuningas?
Tämä todellisuuteni on kuin bussimatka ilman pysäkkejä, tästä kyydistä ei hypätä pois.
Katselen bussin ikkunasta ohikiitäviä kokemuksia.
Taivaalla ruosteenvärinen pilvenpylly peittää auringon, huorapilvi jolle aurinko maksoi kesän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.