Tervehdys erityisesti kaikille teille, jotka seuraatte asuntojen hintakehitystä.
Lueskelin tuossa Talouselämä-lehden verkkoliitettä ja ko artikkeli vahvisti aika pitkälle sitä pers tuntumaa jota tavallinen merkonnoomi / tradenoomi 'haistelee' jo aivan maalaisjärjellä.
Hinnat ovat nousseet vahvasti viime vuosien aikana. Enemmän kuin inflaatio on ollut. Eli käytännössä jos olet ihminen joka saa samaa palkkaa vuodesta toiseen, ovat asunnot karanneet maksukyvyn rajoista nousuprosenttien verran.
Hintojen nousussa ei ole sinänsä mitään pahaa, jos vaihdetaan asunnosta toiseen ja pysytään samalla asuinalueella. Väliraha on näet vakio saman tyyppisten asuntojen kesken. Esim. rivitalo vrt. omakotitalo voi joillain alueilla olla enemmän eroa.
Asuntomarkkinoilla on olemassa käytännön riskejä. Toisaalta elämässä ei ole montaa asiaa joihin ei riskejä sisältyisi. Itse pyrin nollaamaan nykyiset velkani (velkaa on jäljellä 70 000 EUR ja neliöitä 83). Ei näihin neliöihin paljon penskoja tehdä, mutta toisaalta vähän arveluttaa ottaa esim. omakotitaloa ja maksaa siitä 200 000 EUR eli laittaa väliin tuollaiset toiset 70 000 EUR.
En sanoisi että romahdusta tulee nyt välittömästi, mutta pitää ainakin varmistaa oma työllistyminen nyt ja tulevaisuudessa. Kohtuuttomia riskejä ei kannata ottaa. Kämpän myynti on varmasti nyt tuottoisaa jos olet ostanut sen esim. 1995. En usko, että paljoa häviit jos myyt sen nyt. Tavanomaista on että hinnat seuraavat inflaatiota, mutta jos useita vuosia hintakehitys on esim. kolminkertainen inflaatioon nähden on kehitys epäilyttävää tai kestämätöntä (tulee korjausliike tai sitten hintataso jämähtää paikalleen useiksi vuosiksi eli reaalisesti laskee).
Tässä talouselämän artikkeli kopioi / liitä tekniikalla liitettynä:
---------- ARTIKKELI TALOUSELÄMÄ-LEHDESTÄ --------
EKP ei puhkaise Suomen asuntokuplaa
[Esko Rantanen 10.9.2004]
Euroopan keskuspankki ilmoitti eilen, että se seuraa asuntomarkkinoita erityisen tarkkaan maissa, missä hinnat nousevat nopeimmin. Suomi kuuluu näihin maihin.
EKP nostaa tämän vuoden ensi neljännekseltä kolme maata, joissa hintojen nousu on ollut huomattavan nopeata. Keskuspankki on kuitenkin pääosin viime vuoden asuntohintatietojen varassa.
"Espanjassa asuntojen hinnat ovat nousseet huomattavasti. Ranskassa ja Suomessa hintojen nousuvauhti on nopeutunut edelleen", kirjoittaa pankki kuukausikatsauksessaan.
Pankki kiinnittää huomiota siihen, että asuntojen hintojen nousuvauhti on jo neljättä vuotta 6—7 prosenttia vuodessa. Tämä on paljon enemmän kuin inflaatio.
Ainakin Suomessa hinnat ovat tämän vuoden toisellakin neljänneksellä nousseet 7 prosentin tahtia. Tätä EKP pitää voimakkaana nousuna toisin kuin esimerkiksi Suomen suurin välittäjä Huoneistokeskus. Se luokitteli asuntojen hintojen nousun elokuun katsauksessaan "maltilliseksi".
Huoneistokeskus viittaa siihen, että ansiot nousevat samaa vauhtia eikä asumismenojen osuus kokonaismenoista ole juurikaan noussut.
Suomalaista kiinnostavat vain suomalaisten asuntojen hinnat, vaikka joillakin raharikkailla onkin kakkosasuntoja Nizzassa ja muissa mukavissa paikoissa Euroopassa.
Kun Suomen kansantalous on euroalueen taloudesta kaksi prosenttia, on selvää, ettei EKP tee koronnostopäätöksiä Suomen inflaation perusteella. Paljon varmemmin EKP:n aikomuksia voi aavistella esimerkiksi Ranskan hintakehityksen perusteella.
Suomen asuntohintojen nousun taittumisesta ei näy merkkejä.
On sitä paitsi muutenkin epätodennäköistä, että asuntojen hinnat olisivat erityisen painava koronnoston syy Euroopan keskuspankissa. Euroalueella asuntojen hinnat eivät kehity yhtenäisesti. Monissa maissa, kuten Saksassa, ne ovat laskeneet.
Suomessa asuntojen hintojen nousun pysähtymiseen ei ole näkyvissä välitöntä syytä. Kun Suomi kuuluu euroalueeseen, pysyvät korot luultavasti matalina pitkään. Mikä olisi se pakottava koron noston syy EKP:lle? Ei ainakaan euroalueen talouden ylikuumentuminen.
Välittäjille korkeat hinnat sopivat. Asunnontarvitsija ajattelee toisin.
Asuntojen hintojen nousuun Suomessa on moni viisas etsinyt selitystä. Luultavasti oikeassa on se Helsingin Sanomien yleisönosaston kirjoittaja, arkkitehti Mikko Laukkarinen, joka elokuussa totesi, että hintojen nousun pysäyttää vain kuplan puhkeaminen. Halvan tonttimaan etukin valuu useimmiten muualle kuin asumisen hintaan.
Kupla puhkeaa, jos yhtäaikaa romahtaa monta talouden tukipilaria. Mahdollista on sekin, että Suomen talous näivettyy hiljalleen ja pääoma pakenee maasta. Merkkejä tästä on.
http://www.talouselama.fi/doc.te?d_id=163632
------------ ARTIKKELI PÄÄTTYY ----------------
Uskoisin että nyt kannattaa olla tarkkana millaisia liikkeitä tekee. Investoinnit Suomeen ovat olleet useita vuosia melko matalia. Pääkonttoreita on siirtynyt muihin maihin. Jos teoria Suomen talouden näivettymisestä pitää paikkansa olemme asuntovelallisina kusessa. Lohduttavaa on se, että kusessa on moni muukin, varsinkin jos velkaa on pitkälle toistasataa tuhatta.
Maltti on valttia. Toisaalta jos neljä kakaraa kirkuu jaloissa, neliöitä on 60 niin ettei persettä mahdu kääntämään - on vähän pakko hommata kämppää , maksoi mitä maksoi.
Että tällasta mietiskelyä.
t. Asuja, Vihti-landen alueelta (Nummela)
BTW; viestiä voi laittaa sähköpostiinkin
Lueskelin tuossa Talouselämä-lehden verkkoliitettä ja ko artikkeli vahvisti aika pitkälle sitä pers tuntumaa jota tavallinen merkonnoomi / tradenoomi 'haistelee' jo aivan maalaisjärjellä.
Hinnat ovat nousseet vahvasti viime vuosien aikana. Enemmän kuin inflaatio on ollut. Eli käytännössä jos olet ihminen joka saa samaa palkkaa vuodesta toiseen, ovat asunnot karanneet maksukyvyn rajoista nousuprosenttien verran.
Hintojen nousussa ei ole sinänsä mitään pahaa, jos vaihdetaan asunnosta toiseen ja pysytään samalla asuinalueella. Väliraha on näet vakio saman tyyppisten asuntojen kesken. Esim. rivitalo vrt. omakotitalo voi joillain alueilla olla enemmän eroa.
Asuntomarkkinoilla on olemassa käytännön riskejä. Toisaalta elämässä ei ole montaa asiaa joihin ei riskejä sisältyisi. Itse pyrin nollaamaan nykyiset velkani (velkaa on jäljellä 70 000 EUR ja neliöitä 83). Ei näihin neliöihin paljon penskoja tehdä, mutta toisaalta vähän arveluttaa ottaa esim. omakotitaloa ja maksaa siitä 200 000 EUR eli laittaa väliin tuollaiset toiset 70 000 EUR.
En sanoisi että romahdusta tulee nyt välittömästi, mutta pitää ainakin varmistaa oma työllistyminen nyt ja tulevaisuudessa. Kohtuuttomia riskejä ei kannata ottaa. Kämpän myynti on varmasti nyt tuottoisaa jos olet ostanut sen esim. 1995. En usko, että paljoa häviit jos myyt sen nyt. Tavanomaista on että hinnat seuraavat inflaatiota, mutta jos useita vuosia hintakehitys on esim. kolminkertainen inflaatioon nähden on kehitys epäilyttävää tai kestämätöntä (tulee korjausliike tai sitten hintataso jämähtää paikalleen useiksi vuosiksi eli reaalisesti laskee).
Tässä talouselämän artikkeli kopioi / liitä tekniikalla liitettynä:
---------- ARTIKKELI TALOUSELÄMÄ-LEHDESTÄ --------
EKP ei puhkaise Suomen asuntokuplaa
[Esko Rantanen 10.9.2004]
Euroopan keskuspankki ilmoitti eilen, että se seuraa asuntomarkkinoita erityisen tarkkaan maissa, missä hinnat nousevat nopeimmin. Suomi kuuluu näihin maihin.
EKP nostaa tämän vuoden ensi neljännekseltä kolme maata, joissa hintojen nousu on ollut huomattavan nopeata. Keskuspankki on kuitenkin pääosin viime vuoden asuntohintatietojen varassa.
"Espanjassa asuntojen hinnat ovat nousseet huomattavasti. Ranskassa ja Suomessa hintojen nousuvauhti on nopeutunut edelleen", kirjoittaa pankki kuukausikatsauksessaan.
Pankki kiinnittää huomiota siihen, että asuntojen hintojen nousuvauhti on jo neljättä vuotta 6—7 prosenttia vuodessa. Tämä on paljon enemmän kuin inflaatio.
Ainakin Suomessa hinnat ovat tämän vuoden toisellakin neljänneksellä nousseet 7 prosentin tahtia. Tätä EKP pitää voimakkaana nousuna toisin kuin esimerkiksi Suomen suurin välittäjä Huoneistokeskus. Se luokitteli asuntojen hintojen nousun elokuun katsauksessaan "maltilliseksi".
Huoneistokeskus viittaa siihen, että ansiot nousevat samaa vauhtia eikä asumismenojen osuus kokonaismenoista ole juurikaan noussut.
Suomalaista kiinnostavat vain suomalaisten asuntojen hinnat, vaikka joillakin raharikkailla onkin kakkosasuntoja Nizzassa ja muissa mukavissa paikoissa Euroopassa.
Kun Suomen kansantalous on euroalueen taloudesta kaksi prosenttia, on selvää, ettei EKP tee koronnostopäätöksiä Suomen inflaation perusteella. Paljon varmemmin EKP:n aikomuksia voi aavistella esimerkiksi Ranskan hintakehityksen perusteella.
Suomen asuntohintojen nousun taittumisesta ei näy merkkejä.
On sitä paitsi muutenkin epätodennäköistä, että asuntojen hinnat olisivat erityisen painava koronnoston syy Euroopan keskuspankissa. Euroalueella asuntojen hinnat eivät kehity yhtenäisesti. Monissa maissa, kuten Saksassa, ne ovat laskeneet.
Suomessa asuntojen hintojen nousun pysähtymiseen ei ole näkyvissä välitöntä syytä. Kun Suomi kuuluu euroalueeseen, pysyvät korot luultavasti matalina pitkään. Mikä olisi se pakottava koron noston syy EKP:lle? Ei ainakaan euroalueen talouden ylikuumentuminen.
Välittäjille korkeat hinnat sopivat. Asunnontarvitsija ajattelee toisin.
Asuntojen hintojen nousuun Suomessa on moni viisas etsinyt selitystä. Luultavasti oikeassa on se Helsingin Sanomien yleisönosaston kirjoittaja, arkkitehti Mikko Laukkarinen, joka elokuussa totesi, että hintojen nousun pysäyttää vain kuplan puhkeaminen. Halvan tonttimaan etukin valuu useimmiten muualle kuin asumisen hintaan.
Kupla puhkeaa, jos yhtäaikaa romahtaa monta talouden tukipilaria. Mahdollista on sekin, että Suomen talous näivettyy hiljalleen ja pääoma pakenee maasta. Merkkejä tästä on.
http://www.talouselama.fi/doc.te?d_id=163632
------------ ARTIKKELI PÄÄTTYY ----------------
Uskoisin että nyt kannattaa olla tarkkana millaisia liikkeitä tekee. Investoinnit Suomeen ovat olleet useita vuosia melko matalia. Pääkonttoreita on siirtynyt muihin maihin. Jos teoria Suomen talouden näivettymisestä pitää paikkansa olemme asuntovelallisina kusessa. Lohduttavaa on se, että kusessa on moni muukin, varsinkin jos velkaa on pitkälle toistasataa tuhatta.
Maltti on valttia. Toisaalta jos neljä kakaraa kirkuu jaloissa, neliöitä on 60 niin ettei persettä mahdu kääntämään - on vähän pakko hommata kämppää , maksoi mitä maksoi.
Että tällasta mietiskelyä.
t. Asuja, Vihti-landen alueelta (Nummela)
BTW; viestiä voi laittaa sähköpostiinkin
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan asiallista tekstiä vaihteeksi. Kiitokset
siitä.
Oleellista on mielestäni tavallisen perheen
kannalta varmistaa velanmaksukyvyn jatkuvuus
erilaisten ikävyyksien yli. Näistähän
työttömyys ja sairaudet (työkyvyttömyys) on
todennäköisimmät uhkat lainan hoitamiselle.
Minusta kannattaa tehdä oletus että vain yksi
perheestä on töissä ja hänen nettopalkasta
max. 30% velan hoitoon. Lisäksi oletetaan
että korko nousee esim. 7%:iin, ja katsotaan
pärjääkö. Nythän jotkut olettavat epärealistisesti
että perheen molemmat puoliskot ovat töissä
seuraavat 25 vuotta JA korkotaso pysyy
nykyisellään maailman tappiin asti. Näillä
vaarallisilla oletuksilla 150 - 200t lainakaan
ei tunnu mahdottomalta.
Yli 20 vuoden laina-aikaa en itse ottaisi
(korot nousee liian suuriksi).
Lisäksi on mielestäni tärkeää varmistaa
vakuutuksilla että velanmaksu ei katkea
(erityisesti sinkuilla ja yksinhuoltajilla),
vakuutuksista tärkein on mielestäni työttömyyskassan jäsenyys ja lisäksi pankin tarjoamat sairaus/ tapaturma/kuolemantapaus/työttömyys -vakuutukset
tarjoavat lisäsuojaa. Tosin nämä vakuutukset
ovat varsin kalliita, helposti 100 e / kk, mikä
voi tarkoittaa koko laina-ajalla jopa 10 - 20 000 e
lisäkuluja lainan päälle. Eli siinäpä pähkäiltävää
tavalliselle velalliselle..
Kyllähän lapsiperhekin saa halvalla tilaa, esim.
100 km päässä Helsingistä, mutta silloin taitaa
säästö mennä kahden auton pitoon ja bensaan/
dieseliin ja elämästä menee joka paivä tuntikausia
maantiellä ajoon...
Yksi vaihtoehto voisi olla ostaa käteisellä
joku tyhjillään oleva maatila/omakotitalo esim.
Pohjois-Karjalasta tai Kainuusta, ja elellä
siellä sitten niukasti mutta tilavasti sossun
avustuksilla (töitähän ko. alueilla ei yleensä
mitenkään ruhtinaallisesti ole tarjolla)... :-)
Täällä ei tosiaankaan ole töitä kaikenlaisille luusereille. Muille sen sijaan _on_ töitä. Palkan ja kustannustason suhde on loistava.
Terve taas kaikille, välillä vähän yleispätevää juttua eikä ainaista: mörkö tulee ja pudotus tulee höpinää!
Tottahan se on. Kaikki on loppujenlopuksi menojen ja tulojen erotus. Nyt vaan on ilmoilla sellaista 'vitonen silmään' ja otetaan lainaa ja neliöitä niin paljon kuin itsestä tuntuu, eikä niin kuin reaalisien ansioiden / riskien suhde on.
Omat vanhempani rakensivat 1979 omakotitalon ja maksoivat sen velan 15 vuodessa pois, tavallisilla duunarin tuloilla. Olivat vapaita veloista vuonna 1994. Näin korkean inflaation aikoina, jolloin oli pakko maksaa velat nopeasti, kun korot olivat luokka 8 - 15%. Lama osui väliin, mutta heille ei käynyt mitenkään, koska pysyivät vaatimattomina ja samassa talossa. Eivät myöskään tuon 15-vuoden aikana tehneet paljoa remontteja tai harrastaneet ylihintaisia autoja tms.
Kaurapuurolla ja järkevällä taloudenpidolla pärjää pitkälle. Faktahan on, että keskituloinen 2800 - 3500 EUR / kk nettotuloilla oleva talous ei ole edes kunnon KESKILUOKKAINEN saati hyvätuloinen talous. Pitää olla realisti. Kun lähtökohdat ovat realistiset, ovat myös tehdyt päätökset maltillisempia. Monesti vielä tähän kognitiiviseen vinoumaan (vääristynyt näkemys omasta asemasta yms. sosiaaliluokasta) liittyy monenlaista ylielämistä (ylihintaiset autot, ulkomaan matkat).
Faktahan on, että eletään vain kerran, mutta pitää valita mihin rahansa sijoittaa. Olen myös sitä mieltä että tavallinen duunari ei saa kunnon isoa autoja ja kunnon isoa asuntoa samaan aikaan. Jostain pitää tinkiä. Myöskään yletön kämppien vaihtaminen ja vekslaaminen ei ole järkevää. Aina kun asuntoa vaihtaa tulee kaikenlaisia leimaveroja yms. kuluja.
Itse ajelen vaatimattomalla (18000 EUR) autolla ja asun n. 150 000 EUR asunnosta, josta olen maksanut alle 100 000 EUR (2001 vuonna). Tuolloin kämppä oli ns. peruskuntoinen johon tehtiin 30 000 EUR remontti, jotta itse viihtyisi ko asunnossa.
Asunto on n. 85 neliön kämppä saunalla (rivari) ja sinänsä asiallinen. Asun todella Vihdin alueella joten matkaa on Helsinkiin 45km ja Espooseen 25 - 30 kilometriä (riippuu mihin Espoon alueelle suuntaa).
Matka-aika: 35 - 45 min suunta yht: n70min - 90min /päivä
Auton kulutus: 30 000 - 35 000km / vuosi (sisältää kaikki kauppa-ajot yms)
Auton vaihto: 2,5 vuoden välien jos haluaa ajaa takuu autolla.
Verohyvitys sijainnista: Nettotuloista muutama tonni / vuosi / 2 hlöä.
Jos vertaan asuntoani hyvän Helsingin omakoti / rivarialueen vastaavaan, säästin hinnassa n. 50 000 - 100 000 EUR. Tällä summalla vaihtaa tuota autoa n. 10 kertaa (väliraha 6000 - 10000).
Auton kulujen perusteella olen päätellyt että lainat on maksettu jo ennen kuin auton kulut ylittää tuon erotuksen pääkaupunkiseudun asuntohinnoille. Tuolla matka-ajalle voi laskea periaatteessa myös hinnan. Asuin Mäkkylän / Pitäjänmäen alueella 2,5 vuotta. Tuolloin matka-aika oli junalla Helsingin ytimeen (senaatintorin ympäristö) yhteensä kävelyineen: n. 30 - 40min / suunta. Aika olematon erotus maalla asumisen eduksi.
Suurin riski on joutua moottoritiellä pahaan onnettomuuteen, jota tuskin junamatkalla Pitskusta Hesaan kohtaa. Toisaalta voihan sitä narkki tai kirvesmies myös iskeä :) :).
Suurin riski näissä Vihti / Nurmijärvi sijainneissa on se, että niihin on 'keksinyt' muutta myös moni muu. Kumpaankaan sijaintiin ei mene junaa eikä taida edes olla lähivuosina tulossa. Motarit menee tukkoon ja koko liikenneinfrastruktuuri kusee. Tällöin se voi vaikuttaa myös asuntojen arvoon / kiinnostavuuteen. Maalla on mukava asua, mutta pitäisi olla myös vaihtoehtoja tai vaihtoehtoisia kulkuvälineitä vrt. henkilöauto.
Että tällasta juttua asumisen hinnoista ja asumisesta yleensä ruuhkasuomessa.
t. AsujaMIES 28v