Olen jo pidemmän aikaa miettinyt onko mahdollista edes olla pelkästään kaveri toisen homon kanssa? Tai kuinka yleistä se on?
Tuntuu, että jokainen (anteeksi yleistäminen) joka alunperin väittää haluavansa kaveruutta osoittautuu kuitenkin seksin vonkaajaksi :D
Toinen ääripää on sitten ne homokaverit jotka viettävät aikaa yhdessä, mutta yhteisiä iloisia hetkiä näissäkin piireissä sitten on... vaikka kaksin tai kimpassa...
Välillä tuntuu, että on täysin mahdotonta löytää itsensä kaltaisia ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa ja olla oikeasti kavereita.
En itse kaipaa mitään edellämainituista asioista kuten pelkästä seksistä, kimppakivasta tms, koska ne eivät ole minun juttuni.. Niitä kuitenkaan tuomitsematta jotka tykkää. :)
Seksi on toki mahtava asia tai enemmänkin rakastelu, mitä mieltä kukakin asiasta on, on se hänen oma mielipiteensä. Tarkoitan siis, että seksuaalinen elämä on hyvästä, mutta miksi seksi pitää sotkea joka asiaan?
Vai olenko vain kuullut asioita vääriltä ihmisiltä ja liikkunut väärässä porukassa?
Olen itse homo ja ylpeä siitä enkä sitä peittele mutten sitä tietoa myöskään tyrkytä kenellekään.
Jos ja kun tällaisia samankaltaisia ihmisiä on olemassa mistä heidät sitten löytää? Helsinki on toki "täynnä" homoja, mutta missä kaikki samankaltaiset ihmiset on?
Olen siis uusi kaupungissa ja tietoa ei koskaan ole liikaa, joten kertokaa toki mitä, missä, milloin jne!
DTM tai muut homobaarit on toki hyviä olla olemassa, mutta jotenkin nämäkin paikat kallistuvat pitkälti seksiin eikä niissä ainakaan saa olla "rauhassa". Kahviloita ei pelkästään taida olla?
Tuntuu, että jokainen (anteeksi yleistäminen) joka alunperin väittää haluavansa kaveruutta osoittautuu kuitenkin seksin vonkaajaksi :D
Toinen ääripää on sitten ne homokaverit jotka viettävät aikaa yhdessä, mutta yhteisiä iloisia hetkiä näissäkin piireissä sitten on... vaikka kaksin tai kimpassa...
Välillä tuntuu, että on täysin mahdotonta löytää itsensä kaltaisia ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa ja olla oikeasti kavereita.
En itse kaipaa mitään edellämainituista asioista kuten pelkästä seksistä, kimppakivasta tms, koska ne eivät ole minun juttuni.. Niitä kuitenkaan tuomitsematta jotka tykkää. :)
Seksi on toki mahtava asia tai enemmänkin rakastelu, mitä mieltä kukakin asiasta on, on se hänen oma mielipiteensä. Tarkoitan siis, että seksuaalinen elämä on hyvästä, mutta miksi seksi pitää sotkea joka asiaan?
Vai olenko vain kuullut asioita vääriltä ihmisiltä ja liikkunut väärässä porukassa?
Olen itse homo ja ylpeä siitä enkä sitä peittele mutten sitä tietoa myöskään tyrkytä kenellekään.
Jos ja kun tällaisia samankaltaisia ihmisiä on olemassa mistä heidät sitten löytää? Helsinki on toki "täynnä" homoja, mutta missä kaikki samankaltaiset ihmiset on?
Olen siis uusi kaupungissa ja tietoa ei koskaan ole liikaa, joten kertokaa toki mitä, missä, milloin jne!
DTM tai muut homobaarit on toki hyviä olla olemassa, mutta jotenkin nämäkin paikat kallistuvat pitkälti seksiin eikä niissä ainakaan saa olla "rauhassa". Kahviloita ei pelkästään taida olla?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Urheilulajien parista löytyy hyviä tyyppejä. Kavereita kyllä löydät, muttet välttämättä homoja. Urheiluseuroissa ei mainosteta suuntausta. Kaveri joka ei mainosta seksuaalisuuttaan eikä naissuhteitaan voi olla sellainen hyvä tyyppi ja kuitenkin homo.
Kaverit jotka brassailevat naissuhteillaan ovat joko fobisia kaappihomoja tai junttiheteroja. Ei soveliasta seuraa homoille.
Maltilliset tyypit (homot tai heterot) parhaita ja persoonallisuudeltaan vakaimpia, baareissa ei niin maltillisia kavereita.
Näitä urheilulajeja olen viimeaikoina mielessä pyöritellyt ja miettinyt myös joitain muita harrasteita. Lähinnä urheilu rajoittuu tällä hetkellä lenkkeilyyn yksin.
En siis etsi vain homo ystäviä, mutta hetero ystäviä on kyllä jo ja sen olen myös valitettavasti huomannut, että hyvin harva hetero mies haluaa olla homon ystävä. Mistä se sitten johtuukaan...
Siksi siis oli mukava löytää homo ystävä/ystäviä, että saisi jutella myös niistä äijä jutuista :D toki osa tytöistäkin tykkää niistä puhua olematta lesboja tms. Ei pidä yleistää koskaan! :)
Muutama vuosi sitten tulin kaapista niin itselleni, kuin muillekkin. Sain huomata miespuolisten kavereideni kaikkoavan.
Olen yrittänyt parin vuoden ajan saada mm. qruiserin välityksellä miespuolisia kavereita / ystäviä. Ongelma on ollut, ettei kenellekkään ole riittänyt '' pelkkä '' kaveruus / ystävyys. Ymmärrän, että monille on ollut vaikeaa yrittää olla vain kaveri ja kun vieläpä sinkkukin olen. Kysymys on tietysti vähän samanlainen kuin, että pystyykö heteromies yleensä olemaan vain kaveri kauniille ja seksikkäälle naiselle.
No joo :D
Toisaalta voi miettiä että pystyisikö sitä olemaan seksikkäälle ja komealle miehelle? Omalta kohdaltani luulen, että pystyisin helposti.
Vaikka en ole mikään äijä enkä äijäilijä, niin kaipaan todella paljon miespuolisia kavereita, joiden kanssa pystyisi puhumaan miesten juttuja ja heittämään '' miehisempää '' huumoria. Naispuolisia kavereita ja ystäviä on, joiden kanssa viihdyn ja jotka ovat mulle tärkeitä, mutta haluaisin myös kavereita, joita kiinnostaisi keskustella tunne ja ihmissuhdeasioiden lisäksi myös enemmän sellaisistakin aiheista kuin... tekniikka , tiede , häröilyt , uutiset , varusmiesaika , natsit , atomipommit , talvisota , kummeli , talousaiheet... =D .. jne.
Tottakai on paljon naisia, joita kiinnostaa keskustella ihan kaikenlaisista aiheista, mutta pointtini on että yleisesti ottaen ja omalta kohdaltani olen kokenut asioiden keskimäärin , hyvin karkeasti yleistäen, näin olevan. Ja tottakai on paljon homomiehiä ja heteromiehiä, joita eivät voisi esimerkki rimpsussa luettelemani asiat vähempää kiinnostaa, evvvk.
Naisten ja miesten kanssa voi sitten taas tehdä aikalailla samoja juttuja.
Olen mies ja olen homo, joten olisin parhaiten samalla aaltopituudella juuri toisten itseni kanssa samanlaisten miespuolisten homojen kanssa.
Mä itse olen päättänyt kokonaan pysyä jatkossa erossa qruiserista ja vastaavista paikoista. Tuntuu, että siellä jutut on ihan jostain toisesta ulottuvuudesta ja vaikka kuinka sanotaan kaveruuden olevan ok, vaikuttaa se silti unohtuvan hyvin nopeasti :D
Onhan toki mahdollista, että kaverisuhteesta syntyy jotain, mutta sen ei kuitenkaan pitäisi olla ajatuksena ensimmäisenä. Kaverit on kavereita ja suhteet asia erikseen.
Tästä pääsemme aiheeseen, että onko vakavaa homosuhdetta mahdollista edes löytää muuten kuin notkumalla baareissa, keskustelupalstoilla tms.
Hauska ajatushan se olisi, että pokaisi elämänsä miehen vaikka kaupan kassajonossa! :D
Onhan niitä... mutta aika vähän. Itte kun oon parisuhteessa niin sinkkujen kanssa on vähän vaikea kaveriutua, ne tahtoo ymmärtää asiat vähän väärin... ja ne vanhat homokaverit jotka on edelleen sinkkuja tuntuu hissukseen vähentävän kontaktia sitä mukaa kun oma parisuhde jatkuu. Mä en oikeastaan ees tiiä miten voisin jotakuta homoa kaverimielellä lähestyä edes, siis ilman että se luulee jostain muusta olevan kyse.
Onneksi on kaks pariskuntaa on jonka kanssa tulee hengailtua, toinen on 'nuorpari' jotka olleet yhdessä vasta 10kk ja toinen taas kauemmin yhdessä ollut pari joilla on viides vuosi menossa. Semmosta perustouhua eli jonkun vanhempien mökille mennään porukalla ja sitten siellä juodaan, saunotaan, uidaan, pelaillaan ja muuten vain hengaillaan ja jauhetaan.
Sinkkujahomoja vois kaverimielessä lähestyä siten, et kertois ja painottais mielenkiinnon olevan puhtaasti kaverillista. Eli rautalangasta vääntäen.
Pari kertaa qruiserissa on pariskunta tullu pyytää kaveriks, ja ainoohan mikä siitä äkkiseltään tulee mieleen on että haluavat kimppaan
No sehän ei ole mitenkään uutta, että kimppoja ja kolmansia pyöriä harrastetaan :D
Olen myös kaipaillut homokavereita, miespuolisten heteroiden kanssa on jotenkin vaikeaa, "äijäjutut" ei kiinnosta, vaikka en neitimäinen homo olekaan. Homojen kesken seksuaalisuus luo helposti jännitteitä ja itselläni on tosi karvaita kokemuksia selkäänpuukottamisesta ym. Monille tytöille tunnun kelpaavan kaveriksi, mutta kuka jaksaa aina niitä tyttöjen juttuja.
Mä taas oon pitkään pohtinut, kenestä saisi kavereita/ystäviä ylipäätään. Vastaus taitaa olla se, että mä en saa niitä kenestäkään. Murheelliseksi mut saa se, että vaikka kuinka tätä asiaa yritän miettiä ja ratkaista, niin vastaukseksi tulee aina itsemurha. Mä en halua kärsiä koko elämääni yksin, eikä kukaan tunnu tahtovan olla mun kaa tekemisissä, joten en enää nää muita vaihtoehtoja. Olisin niin toivonut, etten joutuis tällasia ratkaisuja suunnittelemaan. Tuntuu tosi pahalta.
Aika ilmeistä on että asiaan ei löydy ratkaisua pelkästään pohdiskelemalla. Jos todella mietit itsemurhaa, niin suosittelen avun hakemista esim. Setasta, terveydenhoitajalta tai opiskelijaterveydenhuollossa. Kavereiden saamista voi vaikeuttaa omiin ajatuksiin ja ongelmiin käpertyminen, siksikin on tärkeää hakea apua mahdollisimman pian. Yksinäisyydestä on helpompi pyristellä irti kun on ensin saanut tukea jostain.
Olen mä apua hakenutkin, mutta yksinäisyyteen sitä ei ole tarjolla. Mä tiedän, että nimenomaan yksinäisyys on kaiken pahan syy mun kohdallani. Elämästä katoaa värit ja muiden seura esimerkiks koulussa alkaa vain satuttaa, koska itse on ulkopuolinen. Sit joutuu jatkuvasti kuulemaan ja näkemään, kuinka muilla on elämässään ystäviä, jotka välittää ja joiden kaa viettää aikaa. Mullahan ei ole yhtään mitään ja tääkin fakta pitää kätkee mahdollisimman taitavasti, ettei karkottais niitä viimeisiäkin hyvänpäiväntuttuja paljastumalla totaaliseks luuseriks.
Musta todella tuntuu, et tästä suosta mua ei nosta kukaan, eikä kukaan osaa auttaa. Saman asian takia koko elämästä menee ilo, ja pian järki koko elämisestä. En mä todellakaan tahtois kuolla, mut jos mun ''elämä'' jatkuu näin, niin se on ainoo mahdollisuus. Kyseessä ei oo minkäänlainen tahdon asia vaan äärimmäisen pakon eessä tehty viimeinen ratkaisu, kun ulospääsyä ei kerta kaikkiaan ole.
No ensinnäkään itsemurhapuheet ei viittaa "vain" yksinäisyyteen, jos puhut samalla lailla vaikka koulun terkkarille, psykologille tai lääkärille, niin heidän velvollisuutensa on järjestää jotain apua, ammattiapua, jos eivät itse osaa auttaa. Ymmärrän kyllä tilanteesi ja et tosiaan ole ainoa yksinäinen nuori. Aloite on kuitenkin tultava sinulta, harva osaa tarjota apuaan pyytämättä. Osaat kyllä kirjoittaa johdonmukaisesti omasta tilanteestasi ja pohdinnoistasi. Osaat siis kuvailla tuntemuksiasi ja ajatuksiasi, mikä on hyvä alku. Jos asioista puhuminen tuntuu liian vaikealle, niin voisit esim. Laittaa viestiesi ajatuksia paperille ja näyttää niitä terkkarille/lääkärille/psykologille. Tsemppiä!
i feel you bro, tuli sellainen fiilis kuin itse olisin kirjoitellut pari vuotta tuota tekstiä. Olin aikoinaan tosi surullinen ja yksinänen, mulla meni niin huonosti, kun taas muilla niin hyvin. Lisäks oli myös raskasta kätkee se tutuilta yms että kuinka paskasti itsellään todellakin meni ja kuinka yksinäinen on. tuntui tosi huonolta kokoajan enkä jaksanut enää elää, itsemurhaakin yritin kerran
Nyt mulla menee kuitenkin hyvin , ajan kanssa on mielialat alkanut paranemaan, alan vihdoinkin olemaan se iloinen ja sosiaalinen ihminen joka olin tätä ennen kurjuuttani
oon päässyt nykyään koulussani , ja työpaikoissani porukoihin, enkä ole joutunut olemaan ulkopuolisena lähes missään. kavereitakin oon alkanut saamaan, myös jopa tuntemattomat ihmiset ovat hakeutuneet seuraani ja treffikutsuja sadellut.
oon alkanut elämään sisäisesti sekä ulkoisesti hyvin, odotan innolla tulevaisuutta. matkaa on vielä vähän edessä, sillä olen edelleen joskus vähän varautunut muiden ihmisten seurassa.
toivon sulle kaikkea hyvää ,toivottavasti sun elämäs tuosta paranee, muistan itse tarkasti edelleen nuo ajat ja oon niin iloinen että ne takanapäin. tsemppiä!
Tottakai saisin apua itsemurha-ajatuksiin, jos niistä puhuisin. Tahdon kuitenkin apuu juurikin siihen, mikä näitä ajatuksia jatkuvasti aiheuttaa eli jatkuvaan yksinäisyyteen. Yleensä ihminen tarvii vierelleen toista, enkä mä tee siinä poikkeusta. Jos kukaan ei pysty auttamaan mua sen oikeen ongelman kanssa, niin sit peli on pelattu.
Hauska ajatushan se olisi tosiaan noin vain törmätä vaikka just kassajonossa tai dösässä elämänsä mieheen.
Useasti julkisilla matkustaessa
sitä bongaa kiinnostavia tyyppejä. Toinen juttu onkin sitten, että miten sitä uskaltaa tommosissa ympäristöissä toista lähestyä..
Onkohan homot yleisesti ottaen miten uskkaliaita flirttailijoita julkisissa liikennevälineissä? Itse näin sinkkuna kyllä yritän aina kiinnostavan tyypin bongattuani tälle ittestäni viestittää =D
Harvemmin sitä kyllä kuulee, että joku olisi toisen tavannut esim. julkisia käyttäessä tai kaupassa. Mahdollista se toki varmasti on, mutta itse en ainakaan lähtisi ketään lähestymään noin vain vaikka mieli tekisi :D
Milläs tavalla sitä kiinnostustaan sitten toiselle alkaa viestittämään? :D
Vapaille homoille toki voisi keksiä vaikka mitä keinoja tunnistaa toisensa, mutta kuinka moni homoista edes haluaa normaalin parisuhteen?
Ja kavereitahan on helppo saada, mutta se et ne olisi vielä homoja ja haluaa vaan ystävyyttä on sit ihan oma juttunsa.
Se on totta. Itse en ole kuullut edes heteroista, jotka olisivat tuollaisissa tilanteissa tavanneet. :D Mutta aina voi yrittää.
Heh..oma kokemukseni on että, esimerkiksi julkisella paikalla, miehestä kiinnostuneen miehen huomaa katseesta. Heteromiehiä ei kiinnosta katsoa toista miestä montaakaan sekuntia pidempään. Samaan tapaan niinkuin ei homoja kiinnosta jäädä katsomaan tuntemattomia naisia tai epäkiinnostavia miehiä. Eli flirtti on aika hyvä viestityskeino.
Itsellä ainakin julkisissa nököttäessä välillä katse hakeutuu komeisiiin miehiin/poikiin. Kyllä ne harmaat tienvarsien maisemat nyt kuitenkin pesee :D
Joo näin se on et pitää vaan yrittää :D en kyllä tiedä kuinka paljon promilleja vaatisi et esimerkiksi ratikassa alkais jollekkin ehottelee treffejä! :D
Tosin noi asiat tulee kyl ehkä ennemmin hoitaa selvinpäin :D
No mä en katseen perusteella itse lähtisi tekemään aloitetta, ei ehkä pokka riittäisi tai ei ainakaan tähän mennessä oo riittänyt :D
Minulla on kaveri joka on homo, mutta hän on "kaapissa". Ollaan uskonnollisessa yhteisössä mukana. Ei puhuta ollenkaan seksistä, mutta lähes kaikesta muusta. Itse elän vähän kaksoiselämää. Käyn myös "viihteellä".
Helsingissä on ainakin yksi homokahvila (http://www.kulmakahvio.fi), joten sinne vaan. Ja löytyypä täältä myös homoteatteri (http://www.gayteatteri.info) ja homokuoro (http://www.outnloud.fi), molemmat siis harrastajille.
Ja baareista täytyy sanoa, että mainitsemasi DTM on aika pinnallinen paikka. Kokeile esimerkiksi Terassibaaria tai Nalle Pubia Kalliossa, siellä on rennompaa homojengiä.
have no friends would like to go to gay places with me :(