tarkoittaako se kun on kolmen vuoden uhmaikä että ke kestää kolme vuotta jotenkin tuntuu ton japuran kanssa että sitä piisaa ja piisaa kun pääsee toisesta niin toinen alkaa omalla tytöllä kun tuli uhmaikä vasta kakskymppisenä niin sitä oli helpompi käsitellä.
mummut huomio
tiinaex...
26111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
No mutta etkös sä nyt omista kakruistas muista kauanko ne uhmaiät kesti?
tossa lopussahan kirjotin että omalla tuli vasta kakskymppisenä ensimmäinen.
"Nittaminax"
"omalla tytöllä kun tuli uhmaikä vasta kakskymppisenä niin sitä oli helpompi käsitellä. "
H.
Joko vihdoin tulit kaapista ulos?
No niin olikin, missäköhän mun ajatukset taas seilas. :) varmaan tossa kaapelijupakassa.
No vastaan, et ainakin mun likoilla oli jatkuvasti joku uhmaikä menossa jotka kyl loppu kun ne olis pitänyt alkaa, eli se murrosiän uhma, niitä ei näkynyt eikä kuulunut.
Ei kai se kolmea vuotta kestä, luulisin että tulee siinä kolmen vuoden tienoilla. Joku kokeneempi mummu varmaan tietää.
Meidän pikku-A on vajaa kaksivuotias, omaa tahtoa näyttää jo olevan, ehkä hiukan uhmaakin.
Tyttärellä kyllä oli tiukkaa uhmaa juuri tuossa kolmen vuoden tienoilla, onkohan se ohi vieläkään.
tää on nyt aika rankkaa kun kaikkiin sanotaan ei ja näristään itkua väännetään mutta oon päättäny että periks en anna sit sen kans ei pärjää ollenkaan jos vielä kaikkien käskyjen mukaan hyppää.
Helppoa ei ole, mutta säännöt on syytä pitää, eikä antaa periksi joka asiassa. Kyllä se on aikuinen joka määrää, eikä alle kolmevuotias tenava.
sitä taistoa tässä käydään viime viikolla pari päivää ja nyt tällä viikolla taas ne pari voitolla olen mutta nytkin olis ollu kiva mennä ulos vähäks aikaa mutta kun ei käy niin ei käy ja on se jo sellanen kuustoista kiloinen junttura etten jaksa sitä enää väkisin vaatteisiin vääntää ollaan sisällä sitten.
Voi olla et kuinka kukakin muistaa...mut mun muistais et likallani ' huokaus ' kesti tonne 15v nonstoppina. Sit hänestä vaan kehkeytyi nuori neito, pois jäivät punkkari releet yms.
Eksyttämällä kiukusta toimi pienempänä, vaan empä osaa toiselle neuvoja antaa.
on se aika tiukka toikin kaveri niin että saataa olla ettei niitä uhmien väliaikoja huomaakkaan tällä on nyt se että se hyppii tasajalkaa ja parkuu vaikka puoli tuntia jos sille päälle sattuu joskus tuntuu että voiko mummu olla niin tyly ettei anna periks mutta mielellään se aina tänne tulee ja on niin kauan kun pidetään.
Mun mielestä tää nykynuoriso on kaikessa etuajassa ja "kolmen vuoden uhmaikä" tuleekin usein jo kaksi-ja puolivuotiaana. Onneksi se ei ole kuin kolmikymmenvuotinen sota joka kesti...viisikymmentä(?) vuotta, vaan on useimmiten muutamassa kuukaudessa ohi. Poikkeuksia on, esim monet poikalapset jotka ei koskaan kasva ulos uhmaiästä.
pari kuukautta vielä kolmeen vuoteen ja tätä on kestäny nyt jo jonkun aikaa mutta jospa se sit kolmevuotiaana oliskin jo ohi ennen kun alkaa seuraava toivottavasti tää poikalapsi ei kuulu siihen joukkoon joka ei kasva ulos uhmaiästä koskaan.
Sori mut multa pääsi purskahtava nauru, koetin ´nähdä´kertomasi tilanteen... no luonnetta on ..joo-o mietin pitkään muistoissani ja ei todella silloin naurattanut.
Kuten tuolla jo toiset kertoivatkin sellainen yhteinen linja vanhemmista mummuun ja ukkiin joka pidetään olisi ihanne... meillä se kaatui mummulassa.
Ei nyt helpota kun tilanne on päällä, mut se menee ohitte ;))
me pidetään se linja mutta tiedän että toisessa mummulassa kontataan pöytien alla mukana ja annetaan kaikki periks mutta kun se on täällä osan viikosta hoidossakin niin en voi lähtee sille linjalle tai kohta oon samanlainen jolle kiukutellaan yhtä paljon kun äiskälle ja äipälle.
Niin ja sitte kun saa ´vihdoinkin´ nukkuun itte alkaa kyynelehtiin tiukkuuttaan.. tuo on epäreilua et ei sama tapa oo kaikilla, vaan huonoahan siihenkin on mennä puuttumaan... heillä on tapansa ja pitävät isovanhempien oikeutena sitä, luulen näin.
Pian pikkumies osaa erotella mummulat joten älä ala syytteleen ittees, aika kuluu nopsaan...ainakin jälkikäteen:))
musta tuntuu että se on osannu erotella ne jo koska meillä se leikkii paljon ittekseen kesällä oli tosi helppo kun se ajeli pyörällä tossa pihassa ja touhus kaikkia omiaan ja saa tästä eteenkinpäin touhuta kun on kumminkin muutaman päivän viikossa päivähoidossa jossa on leikkikavereita.
En ole mummu. Uhmaiästä on kokemusta vain miehen osalta. Silloin tällöin hänelle nousee vaatimuskausi, jolloin on pakko saada jotain merkittävämpää.
Helpoiten siitä selviää, kun antaa pluvan.
Miksipä ei.
miesten uhma on varmaan helpommin hallittavissa kun tommosten pienten poikasten.
"kyllä, kyllä"
Näinpä tietysti taas.
Tuleeko hän saamaan hyvän eläkkeen?
Vai tuleeko hän olemaan todella vaivaksi?
H.
Tietenkin saa, sitten joskus aikanaan. Kun koittaa sen alkuaika.
Hän on sittenkin toivottavasti yhtä vaivaton.
Meidän nuorimmalla mummutettavalla on ollut jo jonkin aikaa, enkäönkä -ikä, mutta kun en ota vastaväitteitä aina kuuleviin korviinkaan, niin asia pian unehtuu ja jutut (naaman pesu, käsien putsaus syönnin jälkeen, ynms.) järjestyy sulassa sovussa.
Kai se uhmaikä on tärkeä lapsen kehitykseen kuuluva vaihe, kai sillä on jotain tekemistä sen kanssa että lapsi alkaa hahmottaa itsensä, eli olen olemassa jeee!! :) Iloitaan kaikesta huolimatta terveistä lapsenlapsistamme, hyvä että heillä on omakin tahto, eikä vain mummun tahto :)
Meidän pienimmäinen on ollut nyt kuukauden päivät päiväkodissa, neljänä päivänä viikossa ja mummilla on häntä vähän ikävä välillä :/
no niin mennään nukkuun ei mennä nukkuun tätä se oli mutta hyvinpä tuo tonne sänkyyn sammui ja melko nopeesti uhmaa uhmaa uhmaa mutta ei varmaan enää armeija ikäisenä ja tosi ihanaa on että on pysyny niin terveenä ei oo ollu kun yks korvatulehdus joskus vuoden ikäisenä eikä mitään allergioita ainakaan vielä.
Mummukaisen pikkunapero samaa ikäluokkaa kuin sinunkin, ei aivan kolmea ja uhmaa on onneksi jo jonkin verran. Ja parasta mielestäni se että uskaltaa uhmata.
Raja menee tietenkin jos alkaa potkimaan, lyömään, puremaan , silloin on vietävä jäähylle omaan paikkaansa kunnes sana anteeksi tulee esille.
Kun huomaa että känkkäränkkä alkaa ilmestymään pintaan niin pikkupojan kohdalla auttaa välipala ja päiväunet. ( Han nukkuu mieluiten ulkona rattaissa sen tunnin verran)
Itse olen aivan naatti sen jälkeen kun olen häntä hoitanut koko päivän tai koko vuorokauden. Vaan ei sitä tapahdu kuin pari kertaa kuukaudessa korkeintaan viikonloppuisin.
toi on kans tuttua toi potkiminen lyöminen mutta ei pureminen vaan raapiminen ja jos vie jäähylle niin hyppii tasajalkaa ja huutaa ja kyyneleet valuu valtoimenaan sillä on sit mahdoton taito ollu niitten kyyneleitten aikaansaamisessa kun itku lähtee niin välittömästi myös kyyneleet päiväkodissa hän ottaa unet mutta ei kotona eikä täällä meillä muuten hän kyllä touhuilee niitä omia hommiaan täällä ollessa että mummu saa touhuta näitä omiaan.
Meijjänki pikkuinen sanoo, "ei nukkumaan", vaan miepä sanon että" kyllä kukkumaan" ja pötkäytän hänet vaunuun ja ei mene kuin hetki kun on jo täydessä unessa, ja on aivan mahdoton ellei nuku niitä päikkäreitä, mikkää ei ole hyvin silloin.
Tuosta raapimisesta sen verran että sitä on ollut ja nipistelyä, ja ihan kuin katsoo että minkä vaikutuksen tekee, he :), nipistely ja raapiminen on kyllä ehdottomasti kiellettyä, mutta ei hän vielä muista lopuilleen kieltoa, niinkuin ei tuon ikäinen vielä muistakkaan, mutta toruminen uusitaan tarpeen mukaan, - on se tää immeisen alkukin jo aika moinen epeli :)), mutta ihana.