Elikkäs moi!
Mä olen 16-vuotias tyttö, joka käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Jäin siis viime keväänä luokalle... Läpi olisin varmastikin päässyt jos olisin käynnyt koulussa enemmän ja tunneilla ollessa tehnyt muutakin, kuin vittuilut opettajille, mölissy jne. Kokeisiin en edes viitsinyt lukea, saatika tehdä läksyjä tai tehtäviä. Nyt käyn erityisluokkaa.
Minulla on ammatikoulua käyvä poikaystävä, hän on siellä toista vuotta ja me olemme seurustelleet vuoden 2012 keväästä saakka. Olemme erittäin rakastuneita toisiimme. Vanhempani eivät pidä suhteestani, eikä myöskään erityisemmin poikaystäväni faijakaan. Hän asuu hänen kanssa kahdestaan.
Nyt me ollaan siinä tilanteessa, että mä haluisin erittäin paljon lasta.Se ois mun mielestä maailman ihanin asia ja omasta mielestäni olisin erittäin valmis äityiteen ja sen haasteisiin.
Oon hieman puhunu kumppanilleni siitä, kuinka mukavia lapset onja niin edespäin. Vielä enole kuitenkaan kysyny siltä asiasta,mutta tuskin hän kieltäytyisikään.
Mä ja mun vanhemmat ei tulla oikein juttuun. Ne ei kertakaikkiaan tajua mua, enkä mä niitä. Sen takia mä vihaan niitä. Ne on aina mun ideoita vastaanjane varmaan luulis mua hulluks jos kertoisin näin etukäteen niille haluuvani lapsen. Mutta, ei se oo niiden asia. Täytyis mun varmaan kertoo jossain vaiheessa niille, kun mä olisin raskaana, mutta en kyllä aivan heti. Vaikka ne varmana järkyttyis varsinkin jos kertoisin, että tarkoituksella tulin paksuks. No se ois niiden ongelma sitten. Kyllä mäpitäisin sen silti.
Mitä mieltä te ootte? Miten kysyisin asiaa kumppaniltani? Miten kertoisin asiasta vanhemmilleni, vai antaisinko vatsani kasvaa niin isoksi, että he tajuaisivat? Kuinka kauan raskaaksi tuleminen kestää suurinpiirtein?
Lisäksivoikertoa mielipiteitä ja kommentoida asiaa. Ja jos jollain on omakohtaista kokemusta voi toki sitten kertoa niiitä ja vinkkeikin saa kertoo. Kiitos etukäteen jo.
Mä olen 16-vuotias tyttö, joka käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Jäin siis viime keväänä luokalle... Läpi olisin varmastikin päässyt jos olisin käynnyt koulussa enemmän ja tunneilla ollessa tehnyt muutakin, kuin vittuilut opettajille, mölissy jne. Kokeisiin en edes viitsinyt lukea, saatika tehdä läksyjä tai tehtäviä. Nyt käyn erityisluokkaa.
Minulla on ammatikoulua käyvä poikaystävä, hän on siellä toista vuotta ja me olemme seurustelleet vuoden 2012 keväästä saakka. Olemme erittäin rakastuneita toisiimme. Vanhempani eivät pidä suhteestani, eikä myöskään erityisemmin poikaystäväni faijakaan. Hän asuu hänen kanssa kahdestaan.
Nyt me ollaan siinä tilanteessa, että mä haluisin erittäin paljon lasta.Se ois mun mielestä maailman ihanin asia ja omasta mielestäni olisin erittäin valmis äityiteen ja sen haasteisiin.
Oon hieman puhunu kumppanilleni siitä, kuinka mukavia lapset onja niin edespäin. Vielä enole kuitenkaan kysyny siltä asiasta,mutta tuskin hän kieltäytyisikään.
Mä ja mun vanhemmat ei tulla oikein juttuun. Ne ei kertakaikkiaan tajua mua, enkä mä niitä. Sen takia mä vihaan niitä. Ne on aina mun ideoita vastaanjane varmaan luulis mua hulluks jos kertoisin näin etukäteen niille haluuvani lapsen. Mutta, ei se oo niiden asia. Täytyis mun varmaan kertoo jossain vaiheessa niille, kun mä olisin raskaana, mutta en kyllä aivan heti. Vaikka ne varmana järkyttyis varsinkin jos kertoisin, että tarkoituksella tulin paksuks. No se ois niiden ongelma sitten. Kyllä mäpitäisin sen silti.
Mitä mieltä te ootte? Miten kysyisin asiaa kumppaniltani? Miten kertoisin asiasta vanhemmilleni, vai antaisinko vatsani kasvaa niin isoksi, että he tajuaisivat? Kuinka kauan raskaaksi tuleminen kestää suurinpiirtein?
Lisäksivoikertoa mielipiteitä ja kommentoida asiaa. Ja jos jollain on omakohtaista kokemusta voi toki sitten kertoa niiitä ja vinkkeikin saa kertoo. Kiitos etukäteen jo.
Vastaukset 174
Vanhimmat
Sinun kannattaisi harkita asiaa vähän miten sä pystyt elättämään sitä vauvaa. Mun mielestä sun pitää ryhdistäytyy... Yrittää koulussa odota niin kauan kunnes olet päässyt yläkoulun tai siitä eteenpäin...odota kunnes täytät 18w se vauva olis niinkuin "synttäri lahja" tai "aikuistumislahja".
Niin. Mutta toisaalta jos nytten tulisin raskaaksi se lapsisyntyissit justkesällä. Tosin tokkopa mä jaksaisin viimeisellä kuulla hirveemmin olla koulussa. Tai pahoinvointi päivinä...
Jaaa ootko päästäs vialla kun tossa vaiheessa elämää meinaat lapsen hommata
Varmasti tulee olemaan kivaa kun opiskelut jää kesken, rahat ei riitä, vittu nuoruus menee lapsen kasvatteluun...ei siinä mitään kivojahan vaavelit on muttaa jos rehellisiä ollaan niin älä
Saati sitten lapsen lapsuudesta, tuleeko mitään jos "vanhemmat" ei ole kovinkaan elatus kykysiä tai jtn, ite haluaisin penskan tai kaks joskus päälle 30 vuotiaana ku olis elämä muuten jo mallillaan ja ollu töissäkin asunto ja nuoruuden kokeilut kokeiltu ja muutenki varaa ostaa sitte polkupyöriä ja antaa viikkorahat ja ostaa mopo ja auto ja tehdä kasvavan lapsen elämästä mukavaa.
Meillä amiksessa yks muija kakkosel nii sil on vaavi ja on oikein iloinen lapsesta mutta muu elämä sillä sitten onkin ihan höpsösti.
Ei mulla muuta
Trolliako ruokin kentietää.
Jos tämä on vitsi, mitä toivon, niin on kyllä paljon vaivaa pantu viestiin.
Ajattelit siis katkaista kaikki suhteet niihin jotka voisivat lapsesta huolehtia ja sitten selvitä koko hommasta yksin. Kuulostaa erittäin huonolta suunnitelmalta.
Jos sulla ja poikaystävälläs olis ammatit ja voisitte edes periaatteessa elättää sitä lasta, niin en minä estä ihmisiä kuluttamasta nuoruuttaan jos semmosta haluavat
Vauvat osaavat myös olla hirveitä otuksia.
Enhän mä väittänyt katkaisevani suhteita mun vanhempiin, mut saattaishan niin käydä. Toisaalta tuskin mun vanhemmat siihen kuolis jos saisin lapsen. Ja kyllähän ne voisi auttaa jos haluisivat, mutta ei niiden tarvis jos ne ei tahtoisi.
Tämä on sun elämä. Sä voit tehdä sillä mitä ikinä haluat.
Toi on kyllä totta.
No elä elämäs miten haluut sinähän tiedät paremmin mitä tehdä ku me ,mut kunhan yritettiin Auttaa!!!!!!!Jos sun mielestäsi oot valmis hoitaa vauvaa nii senku hoidat ,mutta sitten kun se on syntyny et voi enää palauttaa!!!!!!!!
Kyllähän mä tiedän, että lapsia ei osteta marketin hyllyiltä. Ja en oo kertaakaan sanonut, että en kaipaa teidän apua.
Hämmästyin vaan ihmisten reaktioista. Luulin, että vastaan voisi tulla ihmisiä, jotka olisi myönteisempiä tähän mun asiaan.
Mutta, kyllä mä arvostan ei positiivisiäkin vastauksia. En kuitenkaan usko, että mä muutan kuitenkaan mun ajatusta. Mun mielestä ois aivan ihanaa olla rakastava äiti pienelle lapselle ja sit vähän myöhemmin isommallekin.
Onko siinä jotain vikaa jos haluaa lapsen muuten? ?
Ei ole mäkin haluaisin lapsen mut en vielä vasta sitte ku mulla on elämä paikallaan ja mulla on rahaa ja saan sen lapsen olon onneliseksi ja turvalliseksi ja se pitää mua hyvänä äitinä...ja on onnellinen että sillä on hyvät vanhemmat
Mutta mun oma elämä on kohdallaan! Ja kyllä hän se lapsi kokisi olonsa turvalliseksi, rakastetuksi ja onnelliseksi, kun pitäisin huolta siitä poikaystäväni kanssa. Ja me rakastettaisiin sitä lasta paljon.
Lapsi tuntisi ittensä olevansa turvassa kun sinulla pyörii itsetuhoisia ajatuksia päässäs ? Vitun teini ihq
No mähän sanoin ettei enää pyöri. Mä oon jo selvinnyt niistä.
hei, olen saman ikäinen ja en näe tuossa mitään järkeä. olen iloinen puolestasi että sinulla on poikaystävä jonka kanssa menee hyvin, ja surullinen että vanhempanne ei hyväksy suhdettanne kunnolla.
mutta lapsesta on sinulle kuitenkin 'riesa' ainaskin seuraavaksi 18vuodeksi, ennekun se on täysi-ikäinen, ja mieti kuinka vaikeaa sinun on sitten päästä jatko-opiskelemaan. sinuna odottaisin ainakin sen aikaa että pääsisit ammattikouluu, että elämässäsi olisi sitten jo jotain mitä voit jatkaa, ettet vain sitten jäiti kotiin ja sitä kautta työttömäksi. toki elämäsi on omasi, mutta olen vasta vierestä katsonut, kuinka kaverini tahtoi kovasti lapsen ollessaan ysillä (hänen poikaystävä oli silloin 18v) eikä hakenut sinä keväänä mihinkään kouluun lapsen takia, mutta nyt kun hän haki kanssani samaan aikaan kouluun (on siis vuoden vanhempi) oli hakeminen vaikeaa. nyt jälkeen päin hän katuu sitä kun halusi lapsen, vaikkakin rakastaa lastansa yli kaiken. mutta itse en ainaskaan ryhtyisi äidiksi sinuna, ja varsinkaan kun välisi ei ole mitkään parhaat vanhempiisi. entä jos vanhempasi ei hyväksy lasta? tai sossut päättä että olet liian nuori, ja vanhempasi eivät auta ja lapsi otetaan huostaan? entäjos elämäsi vielä muuttuu radikaalisti ja lapsi on siinä vaiiheessa peruuttamaton ja et pysty hoitamaan sitä kunnolla? entäjos eroatte poikaystäväsi kanssa raskaus aikana?
lapsen hankinta ei vaan kuuluisi mielesstäni nuorille, enkä nyt meinaa sitä että ne jotka hankkii lapsen nuorena (siis 15-17v) olisiva jotenkin tyhmiä tai vastuuttomia vaan sitä että kun ei oikeasti tiedä vielä mitä elämä edessään tuo niin onko siinä mitään järkeä?
Kiitos viestistäsi. Onhan kaikki elämässä mahdollista, mutta jos miettii, että mitä tahansa voi tapahtua, niin voiko silloin ikinä hankkia lapsia?En usko, että poikaystäväni haluaisi erota minusta, tiedän ihmisiä jotka on ollut nuorista asti yhdessä, kuten omat vanhempani. Ja jos saisin lapsen ens vuonna kesällä mä olisin jo melkein 17v. Ja mun poikaystävä olisi 18v. Tuskin sossut katsoisi mua liian nuoreksi ja en usko, että mun vanhemmat ei auttais mua lapsen kanssa, vaikka ne ei hyväksyisi mun lasta. Ja opiskella mulla on aikaa koko loppu elämäni. Vaikka se on hankalaa niin sit ei voi mitään. Ja aina voi jäädä kotiäidiksi jos koulutuspaikkaa ei heti saa.
en nyt ihan tarkoittanut tuota, mutta se että jos sinulla olisi edes yksi ammatti alla on sinun helpompi työlistyä saada työttömystukee ja helpompi hoitaa lastasi, mitä suoraan peruskoulupohjalta.
onhan noinkin tietty hyvä ajatella että jäämpä kotiäidiksi jos en koulupaikkaa saa, mutta ei sossuntuet paljoo kotiäitiä lohduta tässämaailmassa enää, ja jos poikakaverisi ei saa työtä hetikoulutuksen loputtua, entäs sitten?
kehottaisin sinua juttelemaan jonkun sellaisen kanssa, joka on hankkiutunut raskaaksi teininä, niin saat tietää millaista se elämä ihan oikeasti sen lapsen kanssa on teininä.
En mä voi jutella kenenkään kanssa, joka on saanut lapsen teininä, kun en tunne sellaista. Ja enhän mä tiedä tosiaankaan pääseekö mun poikaystäväni heti töihin koulutuksen päätyttyä. Sen kuitenkin tiedän, ettei hän joudu armeijaan sen jälkeen, koska hänen polvensa on niin huonossa kunnossa. Niin hänelle on kerrottu. Ja on poikaystäväni sanonut, että jos hänet yritetään polvesta huolimatta laittaa sinne, niin hän sanoo lääkärintarkastuksessa jotain, minkä avulla saa vapautuksen. Että ei hän amiksen jälkeen ainakaan joudu olemaan puolta vuotta kouluttautumassa armeijassa.
Ite oon nyt 16, ja mulla on ihana 4v tyttö, 5v tyttö ja ootan nyt viimesillä kuukausilla kolmatta. Huhuu, lookpook sano olevansa valmis, olin mäkin 11v ku eka synty! Onnea lookpook
Okei, tota. En edes tiedä mistä aloittaa.
Kun olin sun ikäinen, monella ystävälläni oli vauvakuumetta. Kukaan ei kuitenkaan tosissaan ollut vauvaa hankkimassa, mutta huomasi sen kuumeen.
Sullakin on varmaan vauvakuume, mutta et ymmärrä että älä nyt jumalauta pilaa elämääsi. Toivottavasti poikaystäväsi ei ole niin tyhmä että suostuisi ja toivottavasti et ole niin tyhmä että jätät ehkäisyn tarkoituksella pois jotta tulisit "vahingossa" raskaaksi.
Mieti järjellä. Millä maksat, missä asut, kuka hoitaa pentua kun olette molemmat koulussa? Älä luule, että selviäisit millään tavalla lapsesta nyt, pilaat sen elämän. Lisäksi ette ole seurustellut poikaystäväsi kanssa niin kauaa, että tietäisit varmasti että hän on se oikea, anteeksi nyt vain mutta liian aikaista.
Luulen, että haluat pennun vain sen takia, jotta sulla olisi joku josta välittää ja joka välittäisi susta ja tarvitsisi sua. Se ei ole normaalia. Jos haluat olla äiti, tee se vasta kun olet käynyt koulut ja sulla on elämä edes jonkunlaisessa kondiksessa.
Provoa toivon.
Tulin surulliseksi, kun luin viestisi. En mä pilaa elämääni jos saan lapsen, enkä sen. Mähän hoivaisin ja rakastaisin sitä. Ja ei mun mielestä oo mitenkään tyhmää, jos poikaystäväni suostuisi tuohon mun ehdotukseen. Ja kyllä mun täytyy myöntää, että oon miettinyt "vahingossa" raskaaksi tulemista... Mä voisin maksaa sellaisilla avustuksilla, mun säästämillä rahoilla, poikaystäväni rahoilla ja jos meidän vanhemmat antaisi jotain rahaa. Ja voitaisiin elää jommankumman kotona, jos saataisiin lupa, tai jos poikaystävä hankkisi opiskeluasunnon, kun se nyt on siellä koulussa. Ja jos mä nyt tulisin raskaaksi mä olisin suurinpiirtein peruskoulun läpi, en mä olisi silloin koulussa. Totta kai mä myös olisin sen kanssa kotona ainakin ensimmäisen vuoden ja sen jälkeen poikaystäväni olisi jo suorittanut oman koulunsa. Sitten jos pääsisin voisin (ehkä) mennä opiskeleen ja vuoroin hoitaa lasta sen isän kanssa. Ja kun molemmat ei olis kotona, niin voitaisiin viedä lapsi esim päivähoitoon. Ja välittäisin tosiaan mun lapsesta, mutta en mä sitä pelkästään hankkisi. Miten niin ei normaalia? Ja omasta mielestäni mun elämä on kondiksessa.
Sulla ei taida nyt olla realistinen kuva siitä, mitä se on lapsen kanssa. Sä et vaan hoivaa ja rakasta sitä niinku jotain nukkee tai jotain, vaan sä joudut kantamaan siitä lapsesta vastuun 24/7! Sä et saa missään vaiheessa lomaa siitä, vaikka kuinka väsyttäis. Usko mua, sä tulet pilaamaan niin omas, poikaystäväs ja sen lapsen elämän. Jos sä hankit nyt lapsen, en usko, että saist kunnon koulutusta ja sitä kautta et sitten kunnon työtäkään. Kuten itse sanoit, voisit sitten vuoden päästä mennä EHKÄ opiskelemaan. Minusta tuo jo kertoo todellakin sen ettet ole tarpeeksi kypsä kantamaan vastuuta itsestäsi saatikka lapsesta.
Kyllä poikaystäväsi olisi täysi idiootti, jos hän suostuisi tuohon. Kuka hullu haluaisi kahlita itsensä noin nuorena johonkin? Olette vieläpä olleet yhdessä niin vähään aikaan.
Äläkä kuule tule 'vahingossa' raskaaksi! Mun kaveri teki niin ja sitten, kun oltiinki paksuna meni paskat housuun ja tehtiin abortti. Poikaystävä ei ollu kovin ilonen, kun oli kuullu tyttösensä suunnitelmista.
"Mä voisin maksaa sellaisilla avustuksilla, mun säästämillä rahoilla, poikaystäväni rahoilla ja jos meidän vanhemmat antaisi jotain rahaa." Kannattaa ottaa selville enemmän noista 'tommosista avustiksista' ennen kun suunnittelet niillä eläväs koko elämäs (ei koulutusta ei työtä). Ja minkälaisistakohan säästöistä tässä nyt on kyse? Millään viidellä kympillä ei selvitä, ei edes viidellä tonnilla kovin pitkään! Ja mistäs perseestä se poikakaveris sitä rahaa repii, jos se on vasta opiskelija? Entäs jos teidän vanhemmat ei anna teillä rahaa tai jos heillä ei yksinkertaisesti ole varaa elättää myös teitä?
Ton ikäsenä lapsen 'haluaminen' on ihan normaalia, mutta ei oo normaalia oikeesti ruveta toteuttamaan tätä 'hanketta'.
P.S. Jos tuut jo näistä viesteistä surulliseks, mietippä, miten surulliseks tuut nukkumattomista öistä, rahaongelmista, lihomisesta ja siitä ettei sen lapsen kanssa ollukkaan niin ihanaa, kun kuvittelit.
"Kannattaa ottaa
selville enemmän noista
'tommosista avustiksista' ennen
kun suunnittelet niillä eläväs koko
elämäs (ei koulutusta ei työtä). "
Lapsen hankintako tarkoittaa, ettei voisi enää koskaan kouluttautua, vaan pitää koko_elämä elää tuilla? On täysin mahdollista opiskella lapsen kasvatuksen ohella, sitten kun kriittisin vaihe on ohi. Esimerkiksi illoin. Asenteesta kiinni. Ja avustuksilla tulee varmasti toimeen, vaikka tiukkaa tulee olemaan. Ap, käyppäs kelan sivulta ottamassa selvää asioista.
Kyllä mä tiedän, ettei lapsen kasvattaminen oo helppoo, mutta uskon pärjääväni ja oishan mulla apuna sen lapsen isä.
Miten mä voisin pilata sen lapsen elämän? Ja miten niin olen epäkypsä jos sanon menevani ehkä opiskelemaan?
Mun mielestä mun poikaystäväni olisi aivan ihana, jos se suostuisi mun ideaan. Mä pidän sitä paitsi mun kummitädin tytöstä tosi paljon. Ja jos hankkiutuisin "vahingossa" raskaaksi, en mä sitä poikaystävälle kertoisi. Mä en myöskään iki maailmassa tekis aborttia, vaikka en niitä vastustakkaan. Tosi tilanteessa ei mulla muutenkaan menis paskat housuun. Kasvattaisin normaalin lapsen suurella rakkaudella.
Ja no ei mulla oo säästöjä, kun pari tuhatta ja nekin vanhemmat on laittanu jonnekin mun opiskeluja varten. Mut voisin omasta mielestäni käyttää ne ihan hyvin omaan lapseeni. Enhän mä niitä ees heti tarttis ja en mä tuskin niin korkeesti kouluttautuis, ettei mul ois ittellä varaa kustantaa niitä. Enkä itseasiassa tiedä mistä poikaystäväni saisi sitä rahaa. .. Mut voitaisiin me elää vähän vaatimattomammin.
Totta, että mä tuun näistä viesteistä surulliseks. Mut nukkumattomat yöt ei oo mitään oman lapsen rinnalla. Raskauteen kuuluu lihominen, mutta on mulla sen jälkeen aikaa laihtua. Ja mä uskon että lapsen kanssa on ihanaa, kunhan suhtautuu asioihin oikein.
Muutenkin on siitä etuja, että on juori äiti.
Mitä mä katoin saisin ainakin lapsilisää ja äityisavustusta. Myös mun poikaystäväni voisi hakee opintotukea, vaikka ei sitä tarvitse ja käyttää sitä meidän yhteiseen lapseen.
Ja ehkä kotihoidon tukea
Jep, ei Suomessa jätetä ketään, varsinkaan nuorta äitiä, aivan oman onnensa nojaan.
Vaikuttaa, että sinulla on ainakin kovasti tahtoa, mikä on hyvä! Harkintaa vielä vain lisää, ja onnea kumppanin/vainhempien suhteen. Kyllä nekin varmasti asian ymmärtää ajan kanssa :)
Kiitos positiivisestä kommentista.
Miksi kukaan ei oo kertonut mulle, miksi lapsen saaminen ois sit teidän mielestä niin huono juttu? Mun mielestä se olisi hienoa.
Ja mitenkä mun elämä ei teidän useimpien mielestä oo kohdillaan?
Siis mä väittäisin mun lapsesta. Mutta en mä pelkästään hankkisi sitä sen takia, että mulla olis joku josta välittää ja joku joka välittäisi musta ja tarvitsisi mua. Se on kuitenkin musta yksi tärkeä juttu tän asian kohdalla, mutta ei tosiaankaan ainut.
Siinä yks kunnnon idioottin. Samoin sun poikaystäväs, kun se viittii olla tommosen ihme hörhön kanssa. Vanhempiesi kyllä pitäisi tietää millainen sisimmiltäsi olet. Viikonloppuisinkin varmaan vaan kännäämässä puistossa...
En oo idiootti, eikä mun poikaystäväni myöskään. Mä en oo juonnu heinäkuun jälkeen yhtään, enkä aiokkaan. Mä oon ollu monta kertaa kännissä, mutta melkein aina oon ollu sillon poikaystäväni kavereiden kanssa, joista osa on täysi-ikäisiä. Ja oon jäänyt vanhemmille kiinni, enkä oo ylpeä juomisesta. Mä en aio pilata lapseni elämää myöskään juomalla alkoholia raskauden aikana.
Tekeekö lapsen haluaminen ihmisen hörhöksi?!?!
Ei en tarkoita sitä ettei voisi kouluttautua mutta jos olisit lukenut viestini loppuun olisit tajunnut, että aloittaja itse sanoi, että EHKÄ kouluttautuisi. Minusta tuo kertoo jo aika paljon siitä, että kauheesti ei ole älliä päässä eikä motivaatiota sitten jatkokouluttautua.
Lueppas seuraavalla kerralla koko paska, äläkä tartu vaan yhteen lauseeseen (varsinkaan kunnaiihen löytyy selitys muualta tekstistä).
Se on totta, että itse mainitsi ehkä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö mä ois pettynyt tohon sun vastaukseen.
Ookei, en ala haukkuun sua tyhmäksi, koska se ei oo järkevän ihmisen tapa (siis mollata vaan toisia). MUTTA sanon suoraan, että tää asia ei TODELLAKAAN OLE NIIN YKSINKERTAINEN! SITÄ EI VOI VAAN SANOO ET JOO HANKITAAN LAPSI JA KAIKEN MAAILMAN MAKSUT AUTTAA SEN ELÄTTÄMISESSÄ. Sori toi, mutta asiaa kannattaa harkita vakavasti ennenkuin tekee mitään. En kiistä että pienet lapset ois sulosia, mutta sinä ET voi tietää millaista sen hoitaminen tulisi olemaan. Sinä ET voi tietää selviätkö opinnoistakin kun on lapsi hoidettavana. Lapsi EI ole mikään kiva lelu joka hankitaan, vaan sen hoitamiseen menee aikaa ja siihen kuluu voimia (en väitä että olisit lasta "leluna" tarkoittanutkaan, mutta...). (Niin ja et ole hörhö vaikka lasta haluatkin). Yksinkertaisesti en usko että tuossa elämänvaiheessa voi lapsesta huolehtia. On opinnot ja muut jutut. Keskity kaikkeen muuhun kivaan mitä sulla nyt on ja odota suurempaa ikää, jolloin voisit olla valmiimpi huolehtimaan lapsesta. Hyvää kannattaa odottaa... Anteeksi, jos sait kommentistani vihamielisen käsityksen, se ei ole tämän tarkoitus, mutta en usko että jos olisin tuon ikäinen tyttö niin pystyisin huolehtimaan lapsesta. Tsemppiä asian pohdiskeluun ja tässä asiassa järjen käyttö ois hyvin suotavaa (en ny sua järjettömäksi sano, mut...) Harkitse halusta luopumista hetkeksi :D
Totta, että mä en tiedä miten pientä lasta hoidetaan, mutta kyllähän sen oppisi lapsen myötä. En myöskään tiedä selviäisinkö opinnoista pienen lapsen kanssa, mutta senkin asian näkisin lapsen synnyttyä. Voin kertoa, että en hirveesti oo kiinnostunut jatkokoulutuksesta, mutta kai sinne (ehkä) joskus pitäisi mennä... Ja kyllä mä tiedän, että lapsen hoito ja kasvatus vie aikaa ja voimia. Sehän seuraa mukana koko elämän (tavallaan).
Jos nyt kuitenkin ihan oikeasti panostaisit siihen kouluun ja seurusteluun. Teillä ei ole mikään kiire hankkia sitä pikkusta! Missä asuisitte ensinnäkään? Eihän vauvan hankinnassa mitään pahaa ole, eikä teiniäiti sen huonommin varmastikkaan lapsesta huolehdi kun esim. 25vuotias. Mistä sulle on tämmönen ajatus tullu ja miks?
No jos saataisiin lupa jommankumman vanhemmilta asuu kotona. Esim vaikka poikaystäväni muuttaisi ainakin joksikin aikaa mun huoneeseen ja elettäis siellä vauvan kanssa. Ja on toi ajatus pyöriny jo ehkä viitisen kuukautta päässä ja oon mä kyllä aina haaveillut lapsista. Miksi haluisin lapsen? Oon aina halunnut niitä, nyt ois ihan jees paikka peruskoulun jälkeen, nyt kun on nuorempi jaksais enemmän touhuta sen kaa, ku se ois vanhempi pysyisi vähän enemmän sen jutuista kärryillä. Sit mä haluisin välittää, hoitaa ja rakastaa semmoista pikku ihmistä, sekä uskon kumppanin olevan oikea jne.
Oletko tajunnut kuinka itsekäs idea tuo on?
"Vanhemmat varmaan auttais" Kyllä varmasti auttaisivatkin, koska heidän olisi pakko, koska he eivät voi jättää omaa alaikäistä lastaan ja lastenlastaan heitteille, kukaan moraalinen ihminen ei voi tehdä niin. Mutta haluavatko he ruveta "auttamaan"? Tuskin kuuluu suunnitelmiin.
Poikaystävästä taas.
Jos tyttöystäväni ilmoittaisi tulleensa "vahingossa" raskaaksi ja että abortti on poissa laskuista, niin jättäisin hänet, vaikka kuinka häntä rakastaisin. Se rakkaus olisi oma ongelmani. Ensinnäkin se olisi viimeinen painostuskeino (katson että tuossa vaiheessa saisi painostaa ja lujaa), toiseksi en vain voisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka tekisi minulle tuollaista. Mutta se että jättäisin lapseni olisi suuri hirvitys, mutta tekisin senkin. Kerta kaikkiaan ihmisellä pitää olla vähän itsesuojeluvaistoa.
"Voitaisiin vuokrata asunto" Tajuatko mitä se maksaa. Halpakin kämppä on ainakin 500 kuussa. 2 tonnin säästöt siis on syöty neljässä kuussa, puhumattakaan siitä mitä syötte.
"Elettäisiin vähän vaatimattomammin" Se on elämää pahvilaatikossa.
Afganistanissa voi hyvin tulla 16v:nä raskaaksi, koska yhteiskonta toimii niin. Naisislla ei oletetakaan olevan muuta elämää kuin lapset. Ihmisten ei oletetakaan koskaan itsenäistyvän suvustaan.
Suomessa ihmiesten oletetaan rakentavan OMA elämä ja hankkivan siihen lapset. Sinulla ei sitä ole. Muuta pois kotoa, hanki vakinainen toimeentulo... Sitten voit harkita asiaa, jos vielä kiinnostaa. Kyse ei ole iästä tai "kypsyydestä". Kuten sanoit kyllä oppii jos on pakko oppia, mutta elämää ei rakenneta vain koska on pakko. Ainakaan järkevä ihminen ei aja itseään sellaiseen pakkoon.
Joo en ole tajunnut miten itsekäs mun idea on, en kyllä tajua vieläkään. Mitenkä mä ajautuisin heitteille lapseni kanssa?
En ole kertaakaan puhunut asunnon vuokraamisesta! Joo ja näyttää olevan kallista, kaipa me sitten muutettaisiin kolmistaan sinne pahvilaatikkoon.. Jos ei saatais jäädä kotiin asumaan.
Mun tietojen mukaan mulla on oma elämä. En mä oo toteuttanut kenenkään toisen elämää enkä toiveita. Eikö tää siis ole mun oma elämä?
Hitto,
asut kotona, et tienaa mitään - vanhempasi elättävät sinua.
Olet taloudellisesti täysin riippuvainen heistä.
Sinua autetaan jo nyt, miten voit kuvitella että otat vielä lapsen huollettavaksesi ja sitten selviät yksin kaikesta.
Kyllä sitä keinot aina keksii.
Joo...
Käyn ittekki amiksen toista vuotta, en oo elättäny kenenkään lasta mutta ihan oikeasti, kyseessä ei ole vain SINUN OMA elämäsi. Tärvelet siinä et vain oman elämäs, vaan kolme elämää. Sinun, poikaystäväsi, ja lapsesi.
Ootko miettiny, miten elätät lapsen? Et varmaan ikinä ole hakenu töitäkään, mutta voin sanoa et peruskoulu pohjalla ei todellakaan töitä tule.
Tää on sama homma kuin koiranpentujen kanssa, ois kiva ja sillee, mut lasta ei sysätäkkää porukoille noi vaa. Ensimmäiset 2 vuotta joka öistä heräämistä tunnin välein, siitä ei tule yhtään mitään.
Omasta mielestäni paras ikä lapsen hankkimiseen n. 30v kun on jo elämää nähnyt ja kokenut. Itse meinasin ainakin vielä kiertää maailmaa ja kokea eri kulttuurit, ennen kuin asetun aloilleni.
Mä en vieläkään tajuu, miten muka tärvelisin oman elämäni, poikaystäväni ja lapsen elämän.
No voitas eka vuosi elättää tuilla ja sen ekan vuoden jälkeen poikaystävä pääsis jo töihin, niin sitten sillä paikalla. Ja voisin itse hakea töitä kaupasta jos en menisi opiskelemaan. Ja silloin molemmat tienaisi.
En mä muuten sitä lasta sysäisi mun vanhemmille. Tiedän kyllä, että sen lapsen hoito on minun vastuulla. Kaksi vuotta heräämisiä. Enköhän mä sen kestäisi. Oishan mulla tukena lapsen isä.
Hommaa nyt joku oikea ihminen jolle voit puhua tästä. Kaveri tai ammattilainen. Mielellään aikuinen, jolla on edes vähän kokemusta elämästä.
Itse en voi väittää tietäväni mitään lastenhoidosta, ja saatan jopa kuvitella sen työläämmäksi kuin onkaan.
En mä haluu puhuu tästä AIKUISELLE ihmiselle. Ei ne mitään tajua, varsinkaan nuoria ihmisiä.
Mutta kun nimen omaan yrität lakata olemasta "nuori ihminen".
Jos sinulla on lapsi sinun on pakko olla aikuinen hänelle.
No, niimpä kai.
lookpook,
oot kysyny monesti että miten sie sen lapsen elämän tärvelisit.
Sie oot ysillä, jääny luokalle, ja vielä oot erityisluokalla. Sehän sanoo että sie että oo ainakaan niin fiksu kun ihmisen normaalisti, ku ihmiset yleensä pääsee peruskoulusta ihan ok keskiarvolla, ja menee lukioon, ja opiskelee ammatin, ja siinä 25v tienoilla hankkii lapsia. Ja normaalisti lasten kanssa KAIKILLA on tosi haastavaa.
Sie et oo siis edes kunnolla käyny peruskoulua, eikä sulla ole ollu vastuutehtäviä elämässäs. Vastuu on tosi iso juttu. Sanot että kyllä sitä keinot keksis. Lapsi on kuitenkin kaikista maailman vastuutehtävistä TOSI ISO JUTTU, eikä asiat aina vain onnistu sillä että sanoo että ne onnistuu. Kokeileppa ensin keksiä keinot peruskoulun päättämiselle tosi hyvillä arvosanoilla, vaik 8 keskiarvolla. Se on PALJON helpompaa kuin lapsen hoitaminen. Sit jos pääset koulusta läpi kunnolla niin tiedät että ainakin jotain osaa, mutta et siltikään ois yhtä kokenut äitinä ku normaalisti.
Ja lapsen kasvattamisessa on paljon juttuja joita ei oo tullu ajatelleeks. Mee jonku sun sukulaisen luo lomalla ja kysy voisitko pitää huolta siitä lapsesta pari viikkoo, mee asuun niitte luo, niin näät. Sit sitä lasta pitää osata vielä kasvattaa että siitä kasvaa fiksu, ettei sen elämä mee teininä päin metsää. Mie oon 25v, asunu lapsiperheen kämppiksenä ja nähny miten homma hoituu, suorittanu lukion 9.2 keskiarvolla ja käyny intissä reserviupseerikoulun. Nyt opiskelen opettajaksi, ja musta tuntuu että jos ois pakko kasvattaa lasta, just selviäsin, mut tiedän että se tulis oleen aivan sikavaikeeta. Ainaki 5v menee ennen ku haluan perustaa perheen, ja mulla on paljon enemmän elämänkokemusta ku sulla.
Oikeesti, mee puhuun jollekki kouluterkkarille, sie tiedä kuinka vakavilla asioilla leikit.
Tsemppiä. Toivottavasti asiat sujuu hyvin. Oon tosi iloinen siitä että poikaystäväs on ollu sulle niin iso tuki, mut lapsi on ihan eri juttu.
Mun koulumenestys ei oo ollu päätä huimaavaa viime vuosina. Tänä vuonna oon kuitenkin yrittäny tsempata parempiin tuloksiin. En mä kuitenkaan ole pärjännyt. Oon lukenu joihinkin kokeisiin alueen pari kertaa, silti on tullut joku vitonen tai kutonen. Se ei paljon luo onnistumisen tunteita, joten se mun harjoittelu on vähän luistanu. Oon mä kye. On meiän koulussa ollu hankalampiakin tilanteia. Muutama tyyppi on joutunu lähteen sieltä koulusta sellaiseen toiseen rrityiskouluun, mehän ollaan van luokka. . Yksi tosi hyvä tyyppi lähetettiin sieltä meidän koulusta hoitoon Kellokokskelle.
Täl mä ny vaan yritän sanoo, et oon muutunu. Mä yritän parempia numeroita, se on toinen juttu tuottaako ponnistelut tulosta. ll joissain kokeissa pärjännyt, mutta niitä ei ole kovin montaa. Sain enkun kokeesta 10 , vaikka oon englannissa huono. En voi edelleenkään uskoa, että se on mun kokeeni...
En oo enää häirinnyt erityisesti opettajia ja läksyjäkin oon tehny vaihtelevalla menestyksellä. Tosin erityisluokalla on vähän erilaiset opettajat. Mulla siellä on yksi opettaja, joka on isokokoinen roteva mies, joka kuitenkin on hirveen vahva. Se kun suuttuu, niin se ei oo hauskaa nähtävää.
Ihmetyttää, että en pääse normaaliin luokkaan takaisin. Oon käyttäytynyt asiallisestikin. On muutenkin aika outoo olla ainoana tyttönä siinä mun luokassa. Mun lisäksi siinä on vain poikia. Tyttöjä ja poikia on toki karsinu pois JOPO luokka, mikä meidän koulussa on. Mua ei hyväksytty sinne, silloinkun hain, kun olin kuullut, että joutuisin sylle.
Olen 13 ja mielessäni pyörii vain yksi kysymys: mitä vittua? Tyyppi joka ei edes peruskoulua jaksa käydä kunnolla nii miettii jo lasta :d ei sillä että tietäsin asiasta mitään mutta kuulostaa aivan helvetin vajaalle puuhalle. Ja mitä muistan et äiti oli lukenu lehestä et 18 vuotiiaihin lapsiin on keskimäärin menny joku yli 100k rahaa. Et joo mistäs meinasit taikoa tuommoset? ;)
Mä en oo ikinä kuullut mistään 100k rahaa. Mä en niinku tajuu mitä se meinaa.
Jos ei tajua mitä tarkoittaa 100k rahaa ei myöskään ole valmis saamaan lasta... Tuo sun idea on aivan vitun helevetin tyhmä.
No oisko se sitten tyyliin 100 000 € ?
se mitään tyyliin oo!
No, 100k tarkoittaa 100 000 euroa .
Ei pahalla, mutta olet tyhmä. Äläkä nyt ala sanomaan: "en ole." Jo se, että et ole vaivautunut hoitamaan koulunkäyntiäsi kunnolla kertoo, että olet. Ja sinulla ei ole rahaa saatikka aikaa hoitaa lasta. Ja kumman luona lapsi asuisi? Sinun vai poikaystäväsi. Et ole valmis äidiksi. Koita saada elämäsi raiteilleen, ja kun sinulla on työpaikka ja oma asunto, ja tiedät, että poikaystäväsi on luotettava, niin sitten voit alkaa miettimään asiaa.
Miten niin mulla ei ois aikaa hoitaa lasta? Enhän mä jättäisi sellaista pikkuvauvaa hoitoon vaan olisin itse sen kanssa vähintään vuoden ajan. Lapsi asuisi tietysti mun luona. Vaikka luotan poikaystävääni, en mä silti raaskisi sitä sinne iltaisin aina jättää.
Mietippä jos olisit itse oma huoltajasi lapsesi tulisi kertomaan että haluaa oman lapsen. Miten reakoisit. Tai jos lapsesi kävisi ysin uusiksi koska sen mielestä äiti on paras tyyppi ja se haluis olla samanlainen. Todennäköisesti lapsesi seuraa jälkiäsi joten mietippä sit kun teillä ois noin huonot välit miten kestäisit?
Mun mielestä ei oo mitenkään hienoa, kun on jäänyt luokalle. En mä silti omalle lapselleni rupeis kitsoon hullun lailla, toki saattaisin suuttua vähän. Eihän sille voi mitään enää siinä vaiheessa, mutta kertaus pitää ottaa sitten vakavasti. Mä en muutenkaan usko huudon tai ankaran kasvatuksen voimaan, vaan hieman vapaampaan. Mun mielestä on väärin huutaa ja riehuu lapselle, saa sen muutenkin tajuamaan, että se on tehnyt väärin. Ja kyl nää kasvatus keinot varmaan pätee eri ihmisiin eri tavalla. Mun mielestä on niinku tärkeempää saada lapsi tajuun mitä se on tehnyt väärin, kuin rankaista sitä.
Joo, vois olla outoo, kun oma lapsi tulisi kertomaan haluavansa lapsen. Toki siihen voi suhtautua monin tavoin. Toisaa
Toisaalta oisko mulla oikeutta kieltää, jos itsekin oon hankkinu lapsen nuorena. Osaisin myös auttaa sitä sitten. Ja mä ainakin loisin lapseni kanssa hyvät välit.
Viisaana kerron, rakkaus rahan voittaa. Talon, ruokaa, vaatteita voi ostaa rahalla, mutta kotia, perhettä, ns.rakkaudella tehtyä ruokaa saa vain rakkaudella. Niin se on. Piste. Itse kuulen kotona huudot 8puolestakin, arvaa jaksaako 10-9 vuotta opiskella silleen. Ei. Kaveri sai 5- matikasta, hänen äiti on vain että hyvin meni, ens kerral paremmin. Mun numerot laskee, kaverin nousee.
Tämä on viimeinen viesti jonka tähän ketjuun kirjoitan.
Et usko että vauvan hoitaminen on hirveän työlästä. Se on paljon vaikeampaa kuin koulunkäynti. Aikuisilla ihmisillä ei mienaa voimat riittää siihen ja on kaikenlaista raskaudenjälkeistä masennusta yms. Mitä sitten jos on lapsi itsekin?
Et ole kokeillut edes kantaa vastuuta itsestäsi, kun olet muuttanut pois kotoa, alkanut ostaa itse omat vessapaperisi, maksaa itse omat ruokasi jne. voit ehkä harkita ottavasi vastuullesi jonkin niin avuttoman kuin vauva.
Kokeile ensin itsenäistyä, ja jos se onnistuu hanki vauva. Vauva ei ole mikään apukeino sinun itsenäistymiseesi.
Puhut asiastasi vain täällä Suomi 24ssä. Tämä on anonyymi keskustelupalsta. Jos meinaat tehdä jotain niin ratkaisevaa, sinun on uskallettava edes puhua siitä jonkun oikean ihmisen kanssa. Ja koska olet aika lapsellinen (kuultaa läpi joka paikasta kun et tiedä elämästä juuri mitään) suosittelen puhumaan jonkun kanssa jolla on enemmän kokemusta. Jos aiot ottaa sellaisen vastuun, moisen pikku asian hoitamisen ei luulisi olevan vaikeaa. Uskalla ajatella mitä olet tekemässä.
Lapsi ei ole keino parantaa omaa elämää, vaan vastuu jonka voi ottaa kun oma elämä on reilassa. (En sano ettei sinun elämäsi voisi olla kunnossa nuoren koulutytön elämä, mutta äidin elämä se ei ole.)
No niin mä aionkin puhua ainaski yhdelle ihmiselle, mutta se on ulkomailla ja tulee Suomeen lauantai iltana.
Sen sun lapsen tulevista kavereista voi tuntua vähän oudolta, jos hänen äiti on jtn. 25v neiti, ja heidän äidit 41 vuotiaita naisia.... Niin naurettavaa kuin onkin, niin häntä voidaan alkaa kiusaamaan siitä. Ajattele tulevaisuutta, äläkä ole noin kamalan itsekäs!! >:(
Okei
En oikee usko että olet valmis hankkimaa lapsen.. Mul on semmome entine tuttu jonka äiti oli tommone ns nuori. Ny se mun kamu polttaa ja on nyt siis 13 w.. Hyvä vanhempi vois sen kyllä estää!?
Sääli, että se sun kaveri tupakoi. Voihan vanhempi omalla esimerkillään tuua esiin asioita. Ja aina ne ei siirry lapsille. Esim. Mun faija tupakoi, mutta mä en. En oo ees viittiny, vaikka mun poikaystävältä löytyy tää pahe.. Kaikki huonot jutut ei ainakaan seuraa. Ja voihan vanhemmat kertoo niitten mielipiteitä esim. Polttamisesta ja kertoa että he ei hyväksy sitä, mutta loppujen lopuksi se pallo on sillä lapsella. Se päättää kokeileeks vai ei. Ja sit jos jää kiinni ei ne vanhemmat saa sitä lopettaan, vaan se lähtee ittestä.
Oon 12 vuotias tyttö ja mä en vittu ymärrä!!! Haloo sä oot vasta 16! Mun äiti sanoo että aikasintaa 25-v voit hankkii lapsen ja tällästä ja sä tärvelet sen lapsen elämän ku sulla ei vaa oo rahaa, aikaa, ja järkeä hoitaa sitä lastas!!!! Entä jos sä hankkiudut raskaaks ja sä et kerro sitä kellekkää vasta ku sillon ku sen jo tyhmempiki huomaa ja sitte te ette pääse asumaa kummankaa luokse, poikaystäväs ei saa töitä tai sä et ees oo päässy peruskoulua!!!!! Normaalisti mä en ees jaksais laittaa tämmösii mitää mutta ku sä oot nii hiton tyhmä jos sä aiot hankkii sen lapsen nyt tai kertomatta kellekkää! Mie siis 12 vuotiaski voin sanoo että noilla sun rahoillas sä et pärjää mihinkään!!!
No, sun kantas tuli selväksi.
Ei tartte silti haukkua...
Niimpä
Mun piti tänään puhuu mun poikaystävälle, mut mä en vaan voinnut.. Se palas eilen takas Suomeen ja oli tosi innoissaan, kun pääsi kotiin. Me ei oltu nähty kahteen ja puoleen viikkoon. No, ku se tänään tuli mun siis piti puhuu,mut se ei ihan onnistunut... Mä ihmettelin, miks mun poikaystävä kysy, multa et tykkääks siitä. Vastasin tietysti kyllä ja sit se rupes hymyileen mulle ja sano, että sekin tykkää musta tosi paljon. Seuraavassa hetkessä se kaivo omaa taskuaan ja otti sormuksern esiin ja kysyi uuestaan tykkäänkö siitä ja vastasin joo. Sen jälkeen se laittoi sen sormuksen ketjuun ja ketjun mun kaulaan.. Totesi viel, et pidetään tää salassa meidän vanhemmilta,kun ne tulis hulluks jos sais tietää, että me mentiin kihloihin.. Se on kyl totta. Mä oon nyt niin onnelinen... Mut toi mun asia siirty, koska mun poikaystävä lähti sen jälkeen tapaan kavereitaan. Mun kysyminen vaikeutu tavalaan, mutta tavallaan se helpottuikin osittain. Eiks tää nyt hei tarkota, että mun poikaystävä oikeesti välittää musta?? Mut mä tuun ainakin muistaan aina päivän 20.10.2013
Kukaan tuskin on epäillyt että sun poikaystävä välitää susta.
Tällä nimimerkki lookpookilla lukee profiilissa, että hän on mies.
Miten se voi olla mahollista? Mun sähköposti osoitteesssakin kirjautuessa on tytön nimi ja sukunimi. Ja mun muistaakseni kijautuessa ei ees kysytty sukupuolta.
Okei.
Tai jos on kysytty en oo huomannut. Mä en valehtele ihmisille, mun vanhemmilekin oon rehellinen. Jos ne kysyy oonko tehny jotin "tyhmää" mä myönnänasian. Mun mielestä valehteluu on muutenkin typerää. Valheistakin jää varmaan melkein aina kiinni. Itse en vastausta siihen varmuudelle tiedä, koska mä en siis harrasta valehtelemista.
Mä oon vähän ruvennut miettimään, että kerron asiani poikaystävälleni ens viikolla joku päivä. Nyt tänään en rupea. Ja kun mä en vielä sittenkään ole varma siitä alkureaktiosta. Mä en oo pitkään aikaan ollut näin onnellinen ja iloinen. Mä oikeesti uskon, että me oltais yhdessä vuosienkin päästä. Tuskinpa me oltais menty kihloihin, jos molemmilla ei ois ollu tuommoisia tunteita. Se on oikeesti niin uskomattoman upeeta. Mun tekis mieli huutaa koko maailmalle, että me mentiin kihloihin, mutta on parempi olla huutamatta. Kaikki ihmiset ei kuitenkaan ymmärtäisi. ?. Ninku mun vanhemmat. Ne ei haluis, että me ollaan mun poikaystäväni kanssa yhdessä, mikä on mun mielestä käsittämätöntä. Se on oikeesti maailman paras ja ihanin ihminen. Voi tuntuu hullulta, mut mä tekisin sen ihmisen hyväksi mitä vaan.
Onnea kihlautumisesta
Kiitos :)
Ei taida olla poikaystävälläsi myöskään järkeä päässä. Oliko sillä ylipäätään mitään järkeä kihlta sua? Varsinkaan seitsemäntoista vuotiaana...
Molemmat ihan kajahtaneita..
Kerroppa näihin kysymyksii vastaukset ilman mitään "sen näkee sitte/kyl jotaa keksin" tyylin vastauksii... Ni näkee et ootko yhtää peril siitä, mitä oot tekemäs. (en tuomitse ajatusta jos sul on noihin jotain oikeesti jäkevää slitystä ).
1. Et oikeesti meinannu elää poikaystäväs rahoilla ja olla ite vaan kotona varttumassa fyrkkaa ?
2. Pystyisitkö elättämään edes itseäsi, jos vanhempasi/poikaystävä lakkaa maksamasta?
3. Millä maksat/tuet kun lapsi haluaa aloittaa harrastukset esim. jokin soitin tms..? Vai vetoatko rahan puutteeseen ja näin estät lapsesi harrastukset ?
4. luuletko että lapsella on hyvä olla sitten, kun kaikilla pitää olla hienot fillarit jne. mutta joutuu ajamaan kirpputorin polkupyörällä (itse ainakin muistan, kun skidinä kaikki kellä ei ollut fillaria tai vanhempana mopoa jne. jäi aina ulkopuolelle kaikesta)
5. Ja meinaatko, että poikaystäväsi tosiaan haluaa maksaa kaikki yhteiset kulunne, jos itse hädin tuskin viitsit mennä kelaan ? (tosin poikaystävälläsi tuskin olisi varaa elättää kolmea ihmistä maksaa kaikkia kuluja yhden ihmisen palkalla)
Ei siis pahalla, mutta kannattaa hoitaa ensin oma talous kuntoon, jotta saistit edes itsesi elätettyä. Koska, mitä enemmän niille tulee ikää, sitä kalliimmaksi ne käy... Tulee harrastukset, viikkorahat, vaatteet, fillarit, mopot, kortit jne. ne elämiset. Ja sit jos ei oo hienoi kenkii ja merkki hupparii ni sitä kiusataa, eikä kaverit ota minnekkää mukaan...
Eikö se oo itsekin tyhmä, joka haukkuu toisia?
1. Pitikö sun kirjoittaa tarttumassa fyrkkaan? Kyllä mä aion sen jälkeen vähintään mennä töihin tai sitten lähden opiskelemaan. Tosin peruskoulu pohjalta ei taida huikeita töitä saada ja palkkakin on varmasti sen mukainen. Ammattikouluun tai sit ihan vaan lukioon, mutta ammatikoulu voisi olla mulle parempi.
2. Voisin jonkun aikaa ainakin. En nyt kyl loppu elämääni tosiaankaan ja minkä pituisesta ajasta ois kyse? Saisko asuu esim kotona?
3. En estäisi lapsen harrastusta. Ja siinä vaiheessa mä olisin jo itse kouluttautunut ja töissä, olis enemmän rahaa. Ja kyllä mä ne jostain
repisin, vaikka omista menoista.
4. Kyllä mä oon varma, että uuden pyörän saisi. Ja ei mulla ainakaan oo mitään mopoa ja ihan on paljon ystäviä . Ja oon huomannut, että mopojen suosio on laskenut. Esim. Silloin seitsemän vuotta sitten, kun mun broidi oli saman ikäinen, niin silloin noit oli paljon enemmän. Ja mä hankkisin ennemmin kevarin, sit vuoden päästä.
5. En oo sanonu et en viitsis mennä KeLaan.
Ja ei kaikkii kiusata siitä, ettei oo merkki vaatteita. On mullakin halvempia vaatteita, eikä kukaan sano niistä mitään. Voin mä myöntää, että oon käyny kirppareilla aina joskus ja ostanu sieltä vaatteita. Sitä paitsi sieltä pystyy löytää siistejä vaatteita tosi edullisesti. Löysin kerran super ihanat maastohousut reisitaskuilla jne.
Mut pääosin ostan kyllä ihan merkkivaatteita, vaikka en nyt pukeudukaan ihan samalla tavalla kuin valtaosa nuorista.
Voin kyllä kertoa, että hänellä on järkeä päässä.
Eli et osannut vastata mihinkään kysymyksistä niinkuin olet tähänkin asti tehnyt..
Osaan vastata, mutta noi piti tulla ylempään. Vastaan §un juttuun vähän myöhemmin.
Suomen toivo.... -_-,
Kyllä.
Mä oon päättänyt kysyä mun asiaa viikonlopun aikana mun poikaystävältä. Saa nähdä mitä se vastaa...
Hei. Mä tiedän mitä sä käyt läpi. Itsellä ollu myös masennusta ja nykyään paremmassa jamassa. Oon halunnu lasta jo pisn 3 vuotta. Olen siis pian 16. Onko sulla kikkiä tai jotain? Oisin mielelläni valmis juttelemaan aiheesta enemmänkin sun kanssa.
Hei ja kiitos viestistä. Mä en omista kikkiä, en kyllä myöskään sellaista sähköpostia jota viitsisin käyttää, sillä minun osoitteessa on oma nimeni, enkä halua sen paljastuvan. On kuitenkin tosi kiva kuulla, että sunki fiilikset on ruvennut paranee. Se on niin inhottavaa, kun tietää et ei voi hyvin, mutta kärsii siitä... Välillä myöntää olevansa sairas välillä taas, että on terve. Kauheeta oli myös se, kun samaan aikaan puhuttiin itsemurhista, mutta itse on liian heikko paljastamaan sen muille. Välillä tuli myös sellaisia tunteita, että miksi ihmeessä kukaan ei nää mun pahaa oloa! En mä muista edes milloin ne ajatukset mulle tuli, mutta kauan ne on ollu. Mulle on ollut tosi tärkeää saada kertoa tästä poikaystävälle, mutta musta tuntuisi ihan hirveeltä, jos joku sais tietää. Toisaalta se helpoittais. Mä en usko, että mä selviin ikinä itsetuhoisista ajatuksista täysin kokonaan, en mä siitä hirveen usein puhu. Välillä oon ollu ihan sokissa ja itkeny, tärissy lattialla... Joskus silloin oon soittanu poikaystävälle j ja se on saanut mut silloin rauhoittumaan. Kiitos hänelle.
Et voi olla tosissasi?. Käy ensin koulut ja hanki työ. Tee muutama vuosi töitä jolloin on kertyny jo säästöjäkin. Sen jälkeen voi alkaa niitä muksuja sunnittelemaan.
Oon tosissani itseasiassa.
?..tän ketjun nimi on "TäRkEäÄ!!!"? En oo vielä tainnu turhempaa ketjua nähdä. Ja tää oli ihan vaan kysymys
On jokaisen oma mielipide mikä on tärkeää ja mikä ei. Ja onhan tää tärkeää, toihan vaikuttaa mun loppuelämään asti jos mun poikaystävä suostuu tähän.
Siis ei lasten kuulu saada lapsia!! Vasta aikuinen ihminen on tarpeeksi kypsä ja kykenevä huolehtimaan toisesta elämästä. Ei se oo pelkkää söpöö ja ihanaa aikaa. Se on raskasta ja henkisesti kuormittavaa.
Ihan itse olet myöntänyt olevasi lapsi kun "ei aikuiset ymmärrä mistään mitään".
Ja se jos mikä kertoo sinun olevan epäkypsä kakara on ajatuksesi siitä että tulisit tahallaan "vahingossa" raskaaksi!! Vain epäkypsä ja itsekäs ihminen (oli sit lapsi tai aikuinen) voi edes kuvitella tekevänsä toiselle jotain noin kamalaa. Mitä helvetin oikeutta sinulla on päättää poikaystäväsi loppuelämästä??? Sillä lapsi tosiaan muuttaisi hänen koko elämäsä lopullisesti.
Ja olen aika varma ettei kukaan vanhempi halua omaa LASTAAN asumaan luokseen poikaystävä ja vauvan kanssa. Oletko kysynyt vanhemmiltasi suostuisivatko he milloinkaan tähän järjestelyyn vai oletko päättänyt heidänkin kohdallaan että pyydät sitä vasta kun olet jo raskaana, kun on liian myöhäistä eivätkä he voi omaa lastaan heitteillekkään jättää? Ja kuvittelitko tosiaan että te vaan asutte sitten siellä yhdessä huoneessa häiritsemättä ketään, että vanhempasi saavat olla ihan rauhassa? PYH, ei se vaan niin toimi!! Lapsi pitää meteliä ja tarvitsee tilaa.
Jos ihan tosiaan olet mielestäsi kypsä äidiksi niin tulee sinun ottaa se asenne että kasvatat lapsen yksin täysin omilla rahoillasi ja omin voimin. Muuten olet vain itsekäs!
Oon hylännyt "vahingossa" raskaaksi tulemisen. En voi tehä niin poikaystävälleni.. Ja en oo kysynyt vanhemmilta muuttoasiasta. Eihän ne tiedä mun ideastakaan. Ja tiiän, että lapsi häiritsee jonkun verran muitakin ympärillä olevia ihmisiä.
"Vaan olisin itse sen kanssa vähintään vuoden ajan" Tuo yksi lause kertoo enemmän kuin tuhatsanaa sinun valmiudesta äitiyteen. Ja muuten, vaikka jotenkin pystyisitkin sinnittelemään rahatilanteen kanssa, etkö kuitenkin haluaisi mielummin elää niin että sinun ei tarvitsisi murehtia sitä niin paljon? ( Joka vaatii tietysti sen esim että sinä opiskelet jonkun ammatin ja käyt muutenkin koulut)
Toi vähintään vuoden ajan tarkoitti sitä, että mä olisin ainakin yhden vuoden sen kanssa kotona, ennenkuin laittaisin lapsen päiväkotiin.
Onnea :)
Kiitos
Aivan, olisit vuoden lapsen kanssa kotona. Tiedätkö miten pieni vuoden ikäinen lapsi on? Ja entä jos vauva on esim. Kokoajan itkevä koliikki-vauva? Vauvat ovat toki söpöjä, mutta kaikki eivät todellakaan helpoimmasta päästä.
Vuoden ikäinen on tosi pieni, joten ei tota yhtä vuotta voi lyödä lukkoon. Eihän kaikki opi siihen mennessä edes kävelemään tai puhumaan. Ja ois se varmaan hirveetä jättää niin pieni lapsi hoitoon... Mitä jos se oppisi siellä kävelemään ensi kertaa. ?.
On siinä yksilö ,pösilö joka vihaa vanhempiaan mutta on valmis hyväksikäyttämään heitä että elättäis hänet ja tulevan tulokkaankin.menisi opiskelemaan vaihka ei ole peruskoulun päästötodistusta eikä koulunkäyntihaluja.Tyypillinen moniongelmainen hörhö joka tekee kaikenlaisia hölmönhommia ja kun menee mönkään niin voi en tykkääkän tästä.Se jo kertoo sivullisellekin paljon jos kummankan vanhemmmat ei pidä seurustelusta kun pelkäävät pahinta eikä turhaan pelkääkän.Tämä tyttö kyllä osaa sekoittaa elämänsä ja siinä sivussa vielä monen toisenkin elämän.
Kyllä mä vihaan vanhempiani, mutta välitän mä myös niistä. Ja en mä hyväksikäytä niitä. Ja saanhan mä keväällä päättärin, sit voi harkita eteenpäin. Totta on sekin, että mä teen paljon hölmöyksiä, sellaisia joista vanhemmat hermostuu ja suuttuu. En mä kuitenkaan ole mikään moni ongelmainen. Ja mitä pahinta he pelkäävät? Ja en oo myöskään sekoittanut omaa elämääni, tosin hieman ehkä vanhempien. Mun mielestä mun poikaystäväni faijalla ei mitään syytä miksi se olisi mua vastaan. Jostain syystä se vaan on. Viikonloppuna se kielsi jollain ihme syyllä mua tulemasta sinne jne....
Se ei kyllä pidä paikkaansa, että heitän pyyhkeen kehään, jos jonkin ei onnistu. Paitsi joskus.
"paitsi joskus..." Voi luoja että olet lapsellinen! Eikä siinä mitään, lapsethan ovat lapsellisia, mutta kun lapsien ei pidä tehdä niitä lapsia!
Ja edellinen kirjoittaja on aivan oikeassa. Jos edes harkitset sitä, että asut vanhempiesi nurkissa vauvan kanssa ja tukeudut heidän apuunsa, niin olet kyllä tajuttoman itsekäs tyyppi. Ja milläs ajattelit oman asunnon hommata raskaana ja työttömänä.
Lisäksi sinulla on takana mielenterveysongelmiakin. Nekään ei noin vaan häviä että hei mulla oli ongelmia nyt ei oo... Suuren elämänmuutokset saattaa tuoda vanhat ongelmat pintaan.
Hanki nyt lapsi hyvä edes joku seuraavista ennen vauvantekoa: opiskelupaikka, työpaikka tai asunto
Viikonloppuna selvisi yks mukava juttu. Poikaystäväni faijalla kun on yksi kämppä mitä se on vuokrannu, ni se tyhjentyy keväällä. Ja sen faija on luvannut, että se voi muuttaa sinne, kun täyttää 18v. Ja vuokraa tarvii ruveta maksamaan vasta, kun on töitä. Sen faija kai maksaa sille ruuat, mutta itse sen pitää ne käydä ostamassa ja valmistaa. Ton ratkaisun se tekee sen takia, että se ei jaksa kattoa enää sen perään, valittaa sen tekemisistä ym. Eli tossahan olis mitä parhain ratkaisu. Ja voisin mä omasta puolestani maksaa sen faijalle jotakin. Yksi ongelma on tietysti se, että mun vanhemmat ei päästäisi mua ikinä muutamaan, ennenkuin täytän 18 v. Ja mulla siihen ens keväästä alkaen olis vielä vuosi ja puolet vuodesta.
Tiedätkö, että on hyvä vaan, että vanhempikin on hieman lapsellinen. Olisiko mukavaa jos vanhemmat on semmoisia hirveitä tosikkoja?
Ja jos hankitaan se lapsi aion itse ainakin hoitaa sit lasta. Eihän se mun vanhempien olisi.
Mua jännittää hirveesti mitä mun poikaystävä vastaan mulle ja milloinnse vastaa. Nähtiin tänäänkin, mutta me ei vaan puhuttu tosta asiasta nyt, kun se pohtii vielä.
Eli se ei sitä halua...
Mutta sinä olet näköjään päätöksesi tehnyt... Sääliksi käy mut toivon että teillä asiat sitten kuitenkin järjestyy. Pahoin pelkään, että joskus sua vielä harmittaa ku katsot kuinka kaverisi nauttivat nuoruudestaan, istuvat iltaa yhdessä, aloittavat innoissaan opintoja, lähtevät vaihtoon katselemaan maailmaa jne.
Sinä taas istut kotona vaihtamassa vaippoja ilman koulutusta. Siksi todella toivon, että punnitsette asiaa kaikilta kanteilta ja tosissani toivon ettei poikaystäväsi suostu moiseen.
Niin minäkin kuvittelin että se 15-vuotiaana löydetty poikaystävä olisi se elämäni rakkaus jonka kanssa ollaan ikuisesti yhdessä. Kauan oltiinkin, mutta kun aikusiksi tultiin niin oltiinkin ihan erilaisia, erilaisilla arvomaailmoilla. Tuon ikäisenä kun se oma identiteetti ja maailmankuva ei ole oikein ehtinyt vielä muodostumaan. Ehkä sen takia just teinirakkaudet niin harvoin kestää.
Eihän sitä tiedä, kun vasta sitten kun se vastaa.
Ja meidän arvomaailma on melkein samanlainen, hieman on toki niitä erojakin. Ja mä oikeesti haluisin olla mun poikaystävän kanssa loppu elämän. Ja toivon, että sekin mun kanssa.
Elät vain kerran.
Joo, kyllä mä sen tiedän.
se et poika ei mainitse asiasta viittais siihen et se välttelee koko aihetta eli ei oo kovin innoissaan. Kertoo aika paljon kypsyydestä ja parisuhteesta jos ette edes uskalla puhua asiasta
Mä oon valmis puhuun, mutta mun poikaystävä sanoi, että puhutaan sit kun on päättäny. Mä oisin voinu puhuu sille sunnuntaina, vaikka koko illan. Ja ollaanhan me puhuttu ennen ekaaki kertaa vakavasti.
Ja puhun mä vakavasti muutoinkin aina välillä eri asioisiin liittyen.
Hei kuule, ei se vauvan hankkiminen ihan noin vain käy :D joo se saattaa tuntua nyt hyvältä ajatukselta, mutta siinä vaiheessa kun alkuhuuma on ohi ja siivoat vauvan oksennuksia ja pskasia vaippoja, olet 16-17v, sulla ei oo koulutusta, ei rahaa eikä ketään tukemassa kun nukut 2 h yössä max nii sillon ei paljoa naurata.
Sä tuot esiin vain huonoja puolia!
Onks sun poikaystävä kuin vanha
?
Jotenkin ihailen sua ja sun rohkeutta...
Seitsemäntoista, täyttää keväällä 18 vuotta
Kiitti :)
Onko sun poikaystävä komee/kaunis?
Joo, molempia mun mielestä. Kui? Mut eikö se luonne oo kuiteski tärkein, mutta omasta mielestäni hyvä ulkonäkö on hyvää ja erinomaista plussaa.
Onko sulla pikkusisaruksia??? Mulla on monta ja mää voin sanoo pari juttua jotka sun on PAKKO miettiä. Sanot ettet tekis aborttia. Entä jos lapsi on sairas? Enkä nyt tarkota nuhaa tai oksennustautia vaikka niitäki on lapsilla. Tarkotan vaikka downin syndroomaa, muita vammaisuuksia, adhdta,ylivilkkautta... Tai jos lapsi oliski koliikki? Se itkee sillon OIKEESTI 24/7 ja kovaa. Lapsen kans sää et nuku ekaan kahteen vuoteen kokonaista yötä kertaakaan. Sää et voi koko aikana lähtee minnekkään, kavereille, juomaan , bileisiin ilman et hoidat lapselles hoitopaikan tai otat sen mukaan. Muista et lapsi ei pysty oleen paikallaan sen jälkeen ku se oppii kävelemään tai ryömimään. Sen perässö saa koko ajan juosta. Se ei välttämättä syö tuttia tai juo maitopullosta. Sillon sää et voi jättää sitä muiden hoitoon vaan hoidat sitä aina ite. MIETI VIELÄ!
Lisäks vielä pari juttua. Se mitä joku jo yritti sulle sanoo, vauvat ei osaa sanoo mikä on hätänä, ne ei osaa sanoo jos ne on kipeitä ja sillon sä joudut ottaan sen selville. Se ei oo ihana tunne ku sillä on parhaimmillaan oksennustauti ja se ei osaa käydä vessassa. Sä oeset sängystä yöllä kolmen aikaan rättiväsyneenä niin oksennukset ku kusetki. Eli vaihdat kaikki petivaatteet. Monet pienet ( alle 5v.) ei uskalla nukkua omassa sängys, joten ne on sun ja miehes välissä yöt. Aattele mitä se tekee parisuhteelle. Onko sulla muuten hajuakaan paljonko ois SUN tulot jos jäisit kotiäidiks??? Tiedoks, yhestä lapsesta saa n 100€ lapsilisää ja sanon vaan et yks ihminen syö ton verran kuussa. Ootko ikinä asunu omassa kämpässä? Ilman vanhempia? Mieti mitä kaikkee vauva tarvii ja paljonko se maksaa! Vaunut, vaatteet, koppa, vaipat, tutit, tuttipullot ym. ei oo ilmasia. Valitat et kaikki hokee vaan huonoja puolia, se johtuu siitä et teiniäideillä suurin osa on niitä huonompia. Joo löytyy hyviäkin mut mieti ite, kummat painaa vaakakupissa enemmän!
Ei mulla ole pikkusisaruksia. Vaan vanhempia. Ja kyllä mä tekisin abortin ehkä jos se lapsi olisi erittäin vakavasti sairas tai jos mä itse joutusin synnytyksen takia hengenvaaraan.
Mikä tekee teiniäideistä huonompia? Ja mun täytyy lopettaa juominen kokonaan ja polta mä en ollenkaan. Ja se viime juonti kerta ylettyy sinne kesään. Ihan hyvin olen pärjännyt ilmankin. Bileitä on ollut paljon, enkä oo mennyt. Kävin kylläkin yhissä bileissä, mutta en juonut alkoholia lainkaan. Oho. Kyllä mä oon kesän jälkeen juonnut kerran. N. Kuukausi sitten kun oli mun synttärit, biletin kyllä seuraavana viikonloppuna, keskellä viikkoa en viitsinyt. Ja ihan jees ne oli. Poikaystäväni käy juomassa melkein joka viikko, mutta voihan se tehdä mitä huvittaa.
Mitä väliä on adhd:lla tai ylivilkkaudella? Uskon, että niiden kanssa oppisi elämään, niinkuin jonkun pitkäaikais sairaudenkin kuten astman tai sydän vian kanssa.
Sä et silti kommentoi sitä, jaksatko sä hoitaa sitä oikeesti koko ajan. Ja toi abortti, ei niitä tiedä välttämättä ennen ku lapsi on syntyny. Entä raha-asiat? Kokeile asua jonku aikaa omassa kämpässä niillä tuilla jotka saat ja mieti sit et tuutteko toimeen sillä. Ootko muuten koskaan ollu oikeesti lapsenvahtina? Ilman et sen vanhemmat tai kukaan on paikalla?
Kyllä mä jaksaisin hoitaa omaa lasta koko ajan. Voisin mennä asuun johonkin kokeilemaan raha-asioita, mutta mun vanhemmat ei päästäisi mua. Sitä ois ihan nasta koittaa. Ja olen mä ollu ehk viitisen kertaa hoitamassa lasta ilman vanhempien läsnä oloa. Mä pidän oikeasti lapsista ja mun mutsikin tietää sen. Monesti kun mennään kylään jossa on lapsia, niin mä meen leikkimään niiden kanssa. Olin myös päiväkodissa TET-harjoittelijana.. Tykkäsin muuten kovasti.
en vaan millään ymmärrä mikä kiire sulla on. Miks just nyt? Mikset voi odottaa muutamaa vuotta että oisit vähän kypsyny elämään, itsenäistyny ja kenties saanu opiskelupaikan tai töitä, eli ois edes jotain suuntaa elämälles ja suhde poikaystävän kanssa on vakaammalla pohjalla.
Alkaa kyllä tuntua provolta koko keskustelu... kommenttis ja perustelus meinaan käy koko ajan lapsellisimmiks ja tyhmemmiks
Tänään sain vastauksen poikaystäväni. Ja kuten suurin osa teistä arveli, niin se oli kieltävä. Sain mä kyllä siihen perusteluita. Esim, just se nuori ikä, elämän tilanne jne. Kai mä tietoistin ton vastauksen sisimmässäni, mutta hieman pahalta se tuntuu. Mä rakastan kaikesta huolimatta poikaystävääni ja me jatketaan meidän suhdetta eteenpäin. Poikaystäväni ehdotti, että sitten puolentoista vuoden päästä olisi esim parempi paikka, kun hän olisi päässyt koulusta, tai sitten kun mä itse oon käynyt kouluni eli kolmen ja puolen vuoden kuluttua. Tai voin kai siirtää sen vielä myöhemmäksi, en kuitenkaan tuskin. Voinpa bilettää nyt ainakin sydämmeni kyllyydestä ja sekoila mieleni mukaan... Ainaski rakastan musaa, ni se vie ajatukset muualle, niinkuin ihana poikaystäväni. Voinhan mä sitten vierailla ja yökyläillä poikaystävän kämpässä ja keskittyy meijän parisuhteeseen.
Mun olo on jotenkin kauheen tyhjä ja silleen... Tuntuu siltä, että matto on vedetty jalkojen alta pois ja, että oma haave/unelma ois romutettu. Kai tämmöisestä selvii, mutta mä niin toivoin, että saisin myöntävän vastauksen...
Kannattaa miettiä, että noin oli ehkä parempi.
On oikein, että sun poikaystävä ei suostunut ideaasi.
Helvetin sekopää!!
Mahtavaa että edes toisella teistä on järkeä päässä!!!!
Ok
Jaahas
No, ei tässä voi muuta kuin kiittää tittelistä
Okei. Voin sanoa, että ei silläkään aina.
niiih... jos kukaa ei oo viel huomannu nii tän ketjun alottaja on 16-v poika... jonka saa selville hänen profiilistaan... (en tiiä näkkyykö se rekisteröitymättömille käyttäjille...) mut joo pitäkkee vaa hauskaa keskusteluu yllä ku tuota juttuu näyttää riittävän..
Joo mä oon oikeesti tyttö. Tunnuksen luodessa mulla on käynyt joku moka. Ja ei mulla aikaa huvikseen tääl olisi käyä. Mulla kun sattuu olemaan muutakin elämää kuin netti ja toisille ihmisille valehtelu.
Nyt sä voit keskittyä luomaan sun tuleville lapsille parempaa elämää. Käy koulua, vaikka hampaita kiristellen ja jos arvosanasi ei riitä sellaiseen opiskelupaikkaan minne haluat käy kymppi. Sulla on vielä paljon aikaa. Menkää ennen lapsia vaikka matkustamaan ja viettämään laatuaikaa poikaystävän kanssa. Ne häätkin voi pitää ensin ;)
Sulla on ainakin 25 vuotta aikaa hankkia pienokaisia.
No jos yrittäisin nostaa seiskaan pääsisin ainakin lukioon. Mutta se voi olla vaativaa. Täytyy yrittää, että pääsisin edes jonnekin. Ja onhan mulla vielä kauan aikaa hankkia lapsia, mutta en mä halua olla sellainen muumio, kun lapset ovat pieniä.
Keskittykää parisuhteeseen
No, nyt me keskitytään.
Onneksi kävi noin
"Miksi kaikki väittää mua helvetin tyhmäksi tai trolliksi? Mä en tänne muuten vaan ees tulisi. Eikä mun mielestä iällä oo mitään väliä. Mun mielestä se on vaan tärkeintä, että rakastaa sitä lasta ja on valmis kasvattamaan. Ikä on vaan numeroita. Ja ei se ikä vaikuta siihen, että ei välittäis siitä lapsesta tai osasi pitää huolta."
Valitettavasti asia ei ole näin yksinkertainen...
Jos todella rakastat lasta, haluat varmasti hänelle parasta, uskotko pystyväsi antamaan sen hänelle noin nuorena ja vailla koulutusta mihinkään ammattiin?
Lapsi on kallis ihminen. Ja mitä tapahtuu kun hänestä tulee ikäisesi ja hänen kaverinsa tietävät ikäsi? He laskevat helposti minkä ikäinen olit saadessasi hänet ja tästä voi seurata kiusausta.
Onko sillä mitään väliä jos on nuorempi, kuin muiden vanhemmat? Ei mun mielestä. Ja voi se toki olla hieman kiusallista, mutta kyllähän tässä maassa on paljon teiniäitejä, jotka ovat tulleet vahingossa raskaaksi. Mä en hei olisi. Ja olisin vanhempain illoissa mukana ylpeydellä, välittämättä toisten pienoisista paheksuvista katseista. Ja nuorempi äiti voi olla toisten mielestä cool, kun se ymmärtää toiset asiat paljon helpommin ja ei oo niin jäykkä.
Voi olla, en mieti miten muut vanhemmat katsovat sinua, mietin miten lapsesi luokkatoverit katsoisivat lastasi. Vanhempien taustat vaikuttavat, usko tai älä.
Ja toinen mistä olen huolissani on poikaystäväsi. Olette molemmat nuoria ja vaikka haluan uskoa ikuiseen rakkauteen, tuntuu tuo asia muuttuvan enemmän ja enemmän kirjoissa ja tarinoissa esiintyväksi asiaksi.
Ja mielestäni ikä ei kerro paljoa siitä miten jäykkä joku vanhempi on. Oma äitini on normaalia äitiä vanhempi mutta tuntuu ymmärtävän ja joustavan helvetin monessa asiassa.
Haluan sanoa että vaikutat kyllä kypsältä henkilöltä, ja sen takia toivon että todella mietit kaiken huolella ja päätöksestäsi huolimatta pystyt elämään katumatta mitään.
Mutta loppusanoikseni sanon: valitettavasti muutamien yksittäisten mielipide katoaa nopeasti massasuuntauksien virrassa ja sen jälkeen vielä harvempi pitäytyy kannassaan.
Eli valitettavasti maailma ei ole ainakaan vielä kovin suvaitsevainen paikka.
Sitä en oo aatellu, miten toiset lapset suhtautuisivat omaan lapseeni. Mutta eihän se vaikuta siihen lapseen mitenkään jos vanhemmat on tavallista aikaisemmin saannut sen. Ois kyllä ihan älytöntä, jos joku rupeisi kiusaamaan tuollaisen asian takia... Ja meidän koulussa oli viime vuonna yks tyyppi joka oli rinnakkais luokkalla. Sen vanhemmat oli saannut sen suhteellisen nuorena. En tuntenut häntä, mutta näytti siltä,että hänellä olisi olllut ihan mukavsti ystäviä.
Oletko millä tavoin huolissani poikaystävästäni? Luuletko hänen jossain vaiheessa kyllästyvän minuun, pettävän, löytävän paremman vai mitä. Varmaan sä tarkoitat jotain sellaista, mikä saa sen perumaan kihlauksemme? Se ois ikävää. Mutta ikinä ei voi olla täysin varma, vaikka mä en kylläkään usko/toivo niin käyvän. Nykyäänhän avioliitot johtaa purkautumisiin tosi usein.. Mutta vaikee tietää miten joku vois olla mun poikaystävää parempi kumppani. Jos siis mietin omalta kohdaltani sitä, millainen hän on. Ja en nyt keksisi miten joku vois siis olla jotenki better. Ja mä tahdon uskoa ikuiseen rakkauteen, kyllä sellaista on vielä olemassakin. Valitettavan usein niin vain ei ole...
Ja toki voihan joku vanha vanhempi olla löysempi,kuin joku kolmekymppiminen. En kiistä sitä. Oma äitini sai minut kolmekymppisenä ja hänen sääntönsä on oikeasti tiukat ja hän suuttuu aivan tavallisistakin asioista. Meillä kotona siivotaan esim. kuudesti viikossa. Ainut päivä jolloin ei tarvii siivota on sunnuntai.. Ja se siivous käsittää koko talon. Mun huoneen siivous ei sen mittariston mukaan selviä mihinkään luokitteluun, vaikka se on muiden ikäisteni huoneita paljon siistimpi. Sillä on niin kova vaatimus taso.. Ja meillä on pakko silittää joa ikinen vaatekappale.Minunkin, vaikka olen sanonut ettei niitä tarvitse silitää lainkaan. Onhan ne silitettyinä kauniimman näköisiä vaatekaapissa,mutta ryppyyntyyhän ne käytössäkin.
Taidat olla ainut henkilö, joka pitää minua kypsänä. Kiitos siitä. Ja mietin päätöstäni huolella. Raskaaksi tulo on luultavasti siirretty ainakin 18v yläpuolelle,mutta en tiedä vielä haluanko käydä toisen asteen koulutukseni loppuun ennen lapsen syntymää. Ja en tiiä rupeisinko katumaan vanhempana sitä, kun en voinnut käydä nuorena aikuisena ryypiskelemässä luvan kanssa. Mutta tuota yritän parhaillaan lopetta kokonaan. Ainakin ennen kuin täytän 18, se saa luvan jäädä harvemmalle.Mutta sitä voisin ehkäkatua, ettei me keretty viettää niin paljoa aikaa kahdestaan ja nauttia nuoruudestamme enemmänilman 18 vuoden taakkaa. Mutta toisaaltaollanhan me vaan kerran keski-ikäisiäkin, niin saatettaisiinhan me silloin tahä sellaista,mitä ei nuorina keretty tehä. Mutta asiassa onmonia puolia. Onhan pienen lapsenkin vanhempina varmaan kiva tehä kaikenlasita. En kuitenkaan usko, että katuisin mitenkään erityisesti ainakaa apsen saantia nuorena. Voisihan sen joskus harvoin jättää hoitoon. Ja voishan sitä joskus katuu, että ei saannut lasta nuorena.Molemmissa on toki puolensa.
Ja olen tosissani huomannut, että maailam ei oo hirveen suvaitsevainen. Mutta on paljon ihmisiä, jotka on erittäin suvaitsevaisia. Mäkin oo erilainen kuinmuu nuorisomassa ulkonäöllisesti, niin kuin poikaystävänikin. Molemmilla on tosi paljon kavereita.Toiset niitä massalta näyttäviä, toiset myös omantiensä kulkijoita ulkonäön suhteen. Mutta kyllä ulkona kulkiessa huomaa olevansa vähän erinäköinen tuijotuksen suhteen, mutta saattaahan toiset aatella,että hienoo,kun toi uskaltaa olla oma itsensä. Itte koen itseni suvaitsevaiseksi kaveriksi. Mulla on eri maalaisii ystäviä. Yhtebäesimerkkinä yks tyytö,joka on adoptoitu Suomeen 4 vuotiaana Kiinasta. On mulla myös yks homo ja lesbo kaveri ja mukavii ja siistei tyyppei ne on. Tos pari esimerkki suvaitsevaisuudestani. Mun poikaystävä on myös suvaistsevainen.
Mun mielestä on tosi valitettavaa, kun ihmiset tuomitsee toisia ulkonäön takii. On olemassa rumempia ja kauniimpia ihmisiä. Eihän esim. kumppaniikaan valita ulkonäön takia vaan luonteen. En siis niin kuin tajuu miks sellaisia ihmisiä syrjitään, jotka sattuu olemaan vähän rumempii. Ja eihän kukaan oikeesti ooo ruma.
Mukavaa huomata että tunnut lukevan kaikki viestit huolella ja miettivän mitä niissä sanotaan, etkä vain lue pikaisesti ja lähde jankkaamaan omaa kantaasi asiasta.
Myönnän toki että aika tiukalta kuulostaa nuo säännöt...
Itse aika hyvin luettelit mistä olin huolestunut poikaystävästäsi. Pienenä lisäyksenä että jos liian nuorena hankitte, voi jommallekummalle teistä tulla (tosin en moista pidä todennäköisenä) "paniikki" kun nuoruus menee lapsen kanssa, ja rahaa ja omaa aikaa jää vähän.
Pidän viisaana päätöksenä siirtää tuo lapsen hankkimis-ikä ylemmäs.
Kun sitten joskus saat lapsen, uskon että suoriudut vaativasta tehtävästäsi hyvin. Onnea ja pitkää ikää sinulle.
Lune Noire
Kiitos. Ja toivon mukaan sitten kun saan lapsen isä on sama, kuin nykyinen poikaystäväni. Oon myös huomannut, että kielteinen vastaus on lähentänyt meitä entisestään.
Hei lookpook! Luin tätä ketjua ja itseäni jäi harmittamaan, että täällä ei ole yhtään rakentavaa vastausta asiaasi. Mutta itse kysyisin sinulta, että miksi haluat lapsen? Koetko, että se kuuluu nyt juuri tähän ajanjaksoon? Tunnetko, että kun saat lapsen, niin kaikki toiveesi täyttyvät ja mahdolliset ongelmat elämässä ratkeavat? Okei. Jään odottamaan vastausta. Mutta mennääs vaikkapa minuun itseeni. Olen 53 vuotias. Juu alaltani psykologi. Luin siksi tähän alaan, koska olen lapsesta saakka halunnut tutkia ihmisiä, heidän ajatus mallejaan, käsityksiään ja elämän asioita. Minun äitini sai minut 17 vuotiaana. Toki kieltämättä siihen aikaan oli täysin normaalia, että sai lapsen tuon ikäisenä. Eli olen 60-syntynyt. Mielestäni se on täysin jokaisen oma asia, saako sen lapsukaisen 16 vuotiaana vai nelikymppisenä. Mutta on huomioitava, että lasta ei monikaan voi saada 45-50 vuotiaana. Sukukypsyys on siten myöskin ohitse menevää naisilla. Tahdosta riippumatta.
Sinun olisi kuitenkin hyvä kertoa vanhemmillesi. Vaikka poikaystäväsi kieltäytyikin, niin kannattaa aina pysyä totuudessa kiinni. Eli kerrot vanhemmillesi aikeistasi, reagoivat ne sitten miten tahansa. Olet kuitenkin alaikäinen, ainakin kirjoituksestasi ymmärtäen ja vanhemmillasi on myöskin vastuu sinusta ja elämästäsi. Ennen aikaanhan jo 15 vuotiasta pidettiin täysin aikuisena, riippumatta lain pykälistä. Myöskin sinun olisi hyvä huomioida, miten paljon lapsi kustantaa ja mahdollinen koulun keskeytyminen voi muuttaa elämäsi suuntaa totaallisesti. Kehoittasin miettimään yhdessä vanhempiesi kanssa ja mahdollisesti myös muunkin kanssa tuota asiaa. Minun mielipiteeni on, että jos se tilanne tulisi onnistumaan, niin ei muutakuin lasta vaan kehiin. Mutta myös ne seikat mitä sanoin on huomioitava. Koulua et juurikaan pysty käymään, kun lapsi syntyy. Ellei poikaystäväsi sitten ole isyyslomalla ja huolehdi lapsestanne. Itsekin voisit toki opintojesi jälkeen alkaa äityyslomalle ja hoitaa lastanne. Suosittelen miettimään jatkossakin asiaa.
Se voi kuitenkin tulla melkoisen pommina vanhemmillesi. Ja jos isäsi ei vissiinkään tykkää suhteestasi poikaan, voi tuo uutinen laukaista niin hänet, että hän menee vaikka vetämään turpaan poikaystävääsi. Sitä tuskin haluat. Mutta voin itse ainakin sanoa, että pari vuotta menee kuin ohjus ja silloin voit tehdä mitä haluat. Riippumatta vanhempiesi mielipiteistä. Itselläni on vaimo ja kaksi 20-vuotiasta poikaa. Hauskaa kun ajattelee, että ne ovat aina poikia iästänsä riippumatta minulle. Sain heidät 33 vuotiaana. Mikä on omasta mielestäni mainio ikä saada lapsia. Toki en kiellä, etteikö 16 vuotiasin olisi mainio äidiksi. Motivaatio lapsen hoitoon on oltava sitten ehdottomasti 100 prosenttinen! Poikaystäväsi kuitenkin varmasti ajatteli sinun parastasi. Ja se ei todellakaan tarkoita, etteikö hän rakastaisi sinua ja haluaisi kanssasi perhettä perustaa.
Hän on toki oikeassa, kun muistutti koulustasi ja jokseenkin myös iästäsi. Alaikäisyysraskauksia tulee kyllä, mutta niihin liittyy aina riskinsä. Jospa minä laittaisin riskit vaikka ranskalaisilla viivoilla, niin voit lukea ja aina saa olla erimieltä!
-Koulusi saattaa keskeentyä, mikä ei välttämättä ole hyvä juttu
-Valitettavasti alaikäisyys/ikä
-Rahalliset ja taloudelliset kustannukset
-Hoitomahdollisuudet (onko menoa yms.)
-Paperi hommat, lapsi lisät ja sellaiset
-Ruoka kustannukset
6. Asiaa sain äkkisältään mieleeni. Niitä kannattaa aina pohtia! Jos sinusta kumminkin tuntuu ehdottomalta saada tässä hetkessä lapsi, sitä en tuomitse! Mutta aina kannattaa miettiä, varsinkin jos asuu kotona vanhempiensa kanssa. Hyvää jatkoa sinulle!
Kiitti tosi paljon sun vastauksesta. Tämmöisiä mä oon justiinsa kaivannutkin.
Lapsi on melkein ainut asia mitä oon halunnut. Oon aina ajatellut haluuvani, mutta nyt melkein puoli vuotta se on ollut tosi voimakasta. Kaupassa mulla herää naurettavaa kyllä kateuden tunteita, kun näen siellä raskaana olevia naisia ja lapsia. Ja mun mielestä ensimmäinen lapsi voisi olla hyvä saada ennenkuin menee mukaan työelämään. Ja kyllä mun melkein kaikki toiveet täyttyy jos saisin lapsen, mutta en sit tiedä mitä rupeaisin lapsen jälkeen tekemään. Tää nykymaailma on vaan niin ahdasmielinen, kun nuorempia äitejä katsotaan paheksuen ja heti leimataan vahingoksi se lapsi. Kadullakin kun on eri näköinen kuin valtaosa, ni tuijotellaan jne. Ja munkin mielestä lapsen saanti ikä on ihan ok oli se mikä hyvänsä. Itse en haluaisi kuitenkaan ensimmäistä lasta nelikymppisenä.
Ja onhan se niin, että totuus ei tästä miksikään muutu. Voisin harkita kertovani vanhemmille tästä, mutta mitä jos se olisi heille viimeinen niitti? Mä kun oon tehnyt idioottina asioita, joita ei ois tarvinnu tapahtua. Mulla on kuitenkin halu muuttua järkevämmäksi ja panoztaa loppu vuoteen. Ja täytin lokakuussa 16v.
Mä vähän pelkään miten ne reagoisi kuullessaan, että haluaisin lapsen. En todellakaan haluais, että mun faija vahingoittaisi mun poikaystävääni millään tavoin. Hänen faijasta tiedän sen, että se suuttuisi paljon, mutta onhan poikaystäväni valmis tekemään mitä tahansa ensi keväänä, kun täyttää 18. Ja lupashan se sen kämpän sille sitten kun se täyttää 18. Nyt vaan täytyy ottaa, että kuluu pari vuotta ja pääsen itsekin liihoittamaan pois pesästä. Se voi tuntua pitkältä ajalta ja sit voin hankkiutua raskaaksi. Tai sit kun oon täyttänyt jo 17 ja ajoittais sen lapsen syntymän silleen että kerkeisin täyttää 18. Jos kertoisin haluavani lapsen voisin samalla kertoa että ollaan kihloissa. Se tuskin on niin paha uutinen. Mainio ikä lapsen saamiselle on omasta mielestäni 17 vuotiaasta 35 vuoteen, mutta viimeistään vika lapsi silloin 35. Mutta oikeestaan toi on omasta mielestäni vähän tapauskohtaista. Oma veljeni on 23 ja hänellä ei oo kihlattunsa kanssa vielä lasta. Yhdessä ovat olleet 6 vuotta. Uskon myös, että poikaystäväni haluu olla kanssani ja sit lapsii.
Mitä tarkoitat iällä riskinä? Ja kiitos sun viestistä. Se oli oikein miellyttävä mielestäni. Ja musta tuntuu, että haluan ekan lapseni ennen 19v.
Ja motivaatio tulevan lapsen hoitoon olisi 100%
Se on totta, että on paljon teiniäitejä, jotka ovat saaneet lapsen vahingon kautta. Suurin osa heistä on sellaisia.
Niimpä ja mä en olisi sellainen.
Ootsä oikeesti valmis huolehtimaan siitä seuraavat 18 vuotta?
Se ei ole halpaa, jos sun vanhemmat laittaa välit poikki kun oot saanu sen lapsen. Mitä teet? Jos lapsen isä ei jostain syystä saa töitä ja rahaa ei tule mitä teet?
Haloo jos mä haluun lapsen, oon mä myös tietoistanut sen, että huolehdin siitä vähintään sen 18 vuotta. Tiedän myös, että lapset tulevat kalliiksi. Jos vanhemmat poikkaisee välit pois sitä mietitään sitten. Vaikka meidän välillä on paljon kitkaa,, silti me välitetään toisistaan. Vihaan heitä oikeasti, mutta täytyy olla kiitollinen siitä, että on pidetty huolta jne. Näytän sen heille välillä, he myös minulle. En siis usko meidän välien menevän poikki, mutta ne voi jopa alkujärkytyksen jälkeen parantua. Heidän lapsenlapsi vois parantaa niitä. Luultavasti ne haluis, että siitä tulee kunnon tyyppi ja he varmasti haluaisivat olla mukana hänen elämässään. Jos ei saada rahaa poikaystäväni työttömyyden takia haettaisiin tukia ja pyydettäisiin viimeisenä keinona apua perheeltä. Se kun ei kuulu niiden tehtäviin.
Ehkä sun pitäis vielä odottaa, sillä eihän sulla ole vielä kiire, eihän? :)
Olet kaiken lisäksi alaikäinen. Se voi aiheuttaa sinulle stressiä tuossa iässä ja valvottuja öitä. Kun olet omillasi kumppanisi kanssa niin saatat olla jo valmis. Voithan sä vihjailla poikaystävällesi asiasta. Hän ei ehkä vielä ole valmis isyyteen ja muista kunnioittaa hänenkin mielipidettä asiasta. ;)
Ei ole kiire, mutta mä en haluaisi olla kauheen vanha saadessani lapsen. Haluun kokea sen hienon hetken. Mutta kai me siirretään tota kahdella vuodella eteenpäin, niin että olisin itse 18v. Ja valmis päättämään omista asioista. Tai niin, että itse olisin käynnyt toisen asteen koulutuksen. Ja lapsen saanti aiheuttaa stressiä ja unettomia öitä kaiken ikäisille. Ja jos mahdollista on muutan poikaystäväni luo täytettyäni 18. Omilleni pääsen sitten täysin varmaan, kun olen kouluttautunut. Eli sinä vuonna, kun täytän 20v. Mutta voihan sitä tekeytyä raskaaksi vähän ennen koulun loppuu. Sit sais sen skidin vähän aikaisemmin. Mitä me poikaystäväni kanssa puhuttiin, niin käsitin, että sekin haluu lapsen melko nuorena, mutta vasta kun se on vähän vanhempi kuin nyt. Ja onhan se silloin jo 21v. Ja kerennyt olla töissä jo pari vuotta. Ja toki kunnioitan hänen mielipidettänsä. Hän se saiki mut lykkäämään asiaa eteenpäin parilla vuodella.
On tosi hyvä juttu, että te voitte puhua tuollaisesta ja mitä te teette asian suhteen tulevaisuudessa. Hienosti vaikutatte selvinneen kielteisestä vastauksesta ja sen puinnista. Menikö ilman kiihtymistä? Mutta vaikutat tuohon asiaan olevasi aidosti tosissasi. Hienoa! Parin vuoden päästä tai koulujesi päätyttyä olet hieman kypsempi ja entistä valmiimpi äidiksi! Onnea suhteeseen! Toivottavasti pysytte yhdessä aina, vaikutatte niin täydelliseltä pariskunnalta!
Kyllä me selvitettiin asia ilman äänenkorotuksia. Kiitos, kyllä mäkin toivon, että me oltais yhessä lopun ikämme.
Miten täältä mon voinnu hävitä iso liuta niitä viestejä?
Vauvan kulut maksaa ensimmäisenä ikävuotenaan tilastojen mukaan n. 10000 euroa, et mieti siinä..