Olen vissiin jonkinlainen asperger ihminen. Olen 16 v lukiolainen poika. En pysty puhumaan ihmisille. Menen heti lukkoon jos puhun tytöille ja jos juttelen pojille puhun yleensä jotain ihme paskaa. Minua masentaa ja en jaksa keskittyä kouluun ja minulla on itsetuhoisia ajatuksia. Minua ärsyttää kun hyvää ystäväni on suosittu ja hän on kaikinpuolin mukava kaveri. Itse taas olen luokan outolintu. Luokallamme on suosittujen jätkien ryhmä jossa on 8 poikaa ja sitten se paska ryhmä jossa on kaikki ihme nörtit ja epäsuositut. Itse kuulun tähän viimeksi mainittuun ryhmään. Minua haukuttiin eli kiusattiin ylä-asteella ja kaikki tuntevat minut joillain ihme nimillä, lukiossa on samoja tuttuja kasvoja ja en kehtaa tehdä yhtään mitään. Kaikkien kanssa menee kuitenkin sukset ristiin. .
En pysty puhumaan kellekkään enkä katsomaan silmiin
Ihmeschaisseaperkele
11267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mäkin meen aina ihan lukkoon jos pitäs puhua kenellekkää ja varsinkaan pojille :)
So you're not alone
Oon 17v tyttö lukion tokalla jos haluut jutella nii laita sähköpostis?
Ei tuo kyllä ihan ole asperger...
Miten niin? Ehkä aloittaja ei kuvaillut kaikkea. Ehkä hänellä on as-piirteitä. Miulla on asperger lähes 100 prossan varmuudella tourette ja OCD -piirteitä :(
Solidaarisuutta siulle!
Mulla kans vaikeuksia puhua ihmisille jos en tunne kunnolla etenkin naisille... Et ole yksin :) juttuseura ois kivaa ja kaikenlainen muukin seura...
Kik -> Stympel
Ite vihottelen vaikkei olisi mitään syytä... Tämän jälkeen jos vielä olen tyyppiin puheväleissä saatan ruveta välittämään henkilöstä jolloin sitä voisi kutsua sinisilmäisyydeksi....
Mulla on sama ongelma et en pysty puhuu tai kattoo ketää silmii jos en luota siihe ihmisee. Tää juontaa koulukiusaamisesta. Kavereitten kanssa pystyn olee iha rennosti ja liikkuu vapaasti mut koulussa kaikkien katseitten alla en uskalla tehä mitää epätavallista liikettä tai nauraa kunnolla.. Jos teen nii nii punastun ja nolostun ja rupeen miettii entistä ankarammin et mitä tyypit nyt ajattelee musta.
Jos sinua lohduttaa niin et ole kyllä ainoa. Täällä on 17 vuotias tyttö joka ei kanssa osaa jutella kenellekään. En kehtaa puhua yhtään mitään kun en edes keksi hätätingassa mitään sanottavaa. Kukaan ie tule siksi enää minulle puhumaan kun luulee että tuo on tuollainen ääliö jota ei kiinnosta jutella. Minulle tulee myös ihme pakkoliikkeitä kun istun vaikka muiden kanssa samassa pöydässä. Todella inhottavaa. :( Älä vaan tee mitään itsellesi! Sinun täytyy rohkaistua. Minäkin nolaan joka päivä itseni kun jos ´joku tulee kysymään ja vastaan ihan jotenkin oudosti. Silti täällä ollaan. Elän koko elämäni yksin ja yritän pitää hauskaa vaikka siten yksinkin. Tämä elämä, se on sun tehtävä :) Joten älä mista välitä. Suoritat vain kaikki hommat.
Kyllä ne asia siitä paranevat, pää pystyyn ja hymy suuhun vaikka onkin kovin vaikeaa... Mutta kyllä se vähän helpottaa ja miettii vain että muiden mielipiteillä ei ole väliä.
Oho! Ajattelin kun aloitin tämän keskustelun että kukaan ei tähän mitään kommentoi. Tänä iltana vasta ajattelin katsoa kun ei muutakaan tekemistä ollut niin täällähän oli monta kommenttia :) Mukava tietää etten ole ainoa.
Mulla on samat hommat kuin sulla ''Ihmeschaisseaperkele''. Minäkin olen masentunut ja kaikki menee päin helvettiä. Minä asun pienessä kylässä pohjoisessa ja kaikki tuntevat minut ja minä heidät. Se tekee kaikesta helvetin vaikeaa. Kaverit meni koska ryssin itse kaiken kun en enää pitänyt yhteyttä, en vain enää jaksanut koska häpesin itseäni liikaa. Meitä on monta