Outo käytös

Joku pentuajan trauma puhjenut pintaan? Käyttäisin kouluttajan pakeilla ja kuvautamassa aivot ettei myöskään kyse ole kasvaimesta tms.

Jos kyseessä on herkkä koira, niin pelkkä niskajumista johtunut kivunväläys voi saada koiran pelkäämään kys. tilannetta...

jotain. Ehkä karhun tai suden tai veren hajun jostain.

Koira jatkaa yhä edelleen omituista käytöstään. Kaikki liittyy jotenkin taivaalta tulevaan uhkaan, koska se vilkuilee aina peloissaan taivaalle. Olen myös ajatellut, että ehkä jokin lintu on hyökännyt, kun koira on ollut yksin pihalla. Täällä on esimerkiksi paljon harakoita tai sitten joku ihminen on tehnyt jotain pahaa ylhäältä päin koiran istuessa meidän portin takana. Pari ensimmäistä päivää se pelkäsi myös sisällä, eikä uskaltanut edes haukahtaa, mutta nyt se on sisällä aika normaali. Toivottavasti tämä menee ohi joskus. Jokin haju voisi tietysti olla mahdollinen, susi tuskin kuitenkaan täällä pääkaupunkiseudulla.

Eiköhän aika tee tehtävänsä. Oma, toinen rekkuni on ns. ilmahakuinen ja nostaa kuonon yläs ja hakee sitä kautta hajuja. Aina luotan siihen, että jos haluaa esim. pois metsästä ja nimenomaan silloin, kun on TOSI tarkkaavainen, niin en pakota jatkamaan matkaa, vaan lähdemme pois. Tällä otuksella kävi pentuna niin, että sai alta puolivuotiaana harakan poikasen kiinni, jonka sain kyllä pois, mutta meni noin kaksiviikkoa siinä, että ulosmentäessä kävivät harakat laumana aina hätistelemään ja kammo tuli vähäksi aikaa. Vieläkin vaikka on jo liki kuusivuotias karttaa isommat linturyppäät. Meillä päin syksyisin haahkat tulevat ihan melkein nenille ja koira ei todellakaan halua jahdata niitä vaan ennemmin karttaa. Sitävastoin fasaanin perään kyllä on. Myös maalla nuoremman koiran ollessa vielä 3 kk kanahaukka (nuori semmonen) kävi katsastamassa hyvin nopeasti josko ois saaliiksi, mutta sitä ei pentu edes onneksi ehtinyt edes tajuta. Tsemppiä rekun kaa.

Selvisikö syy koskaan?