miten pärjään

Vaikka en nyt tarkoitakaan itseäni.
Ei kait se,että olet eronnut ja yh, ole mikään este uudelle suhteelle.
Itse en voi edes kuvitella alkavani lapsettoman naisen kans seurustelemaan,koska itsellänikin on lapsia.
lapset saa nykyään myös vuorotyössä käyvät hoitoon,ainakin isoissa kaupungeissa.
Elä pilaa elämääsi sen juopon kans pitempään,se ei todellakaan kannata.
Ja eihän sitä tiedä,vaikka ero avaisi hänenkin silmänsä ja juominen jäisi pois,tosin hän tarvii siihen myös omaa tahtoa.
Ei eronneet ole suinkaan elämässään epäonnistuneita ihmisiä,en minäkään koe olevani sellainen,päinvastoin olen oikein onnellinen nyt elämässäni,eikä lapsetkaan ole kyllä isommasti valittaneet..vaikka ei tämä alussa niin helppoa ollut kellekään.

Voimia sulle,tiedän että uni ei tule asioita miettiessä aina helposti..eikä se haittaa vaikka joskus silmäkin kastuu.
Alku se vain erotessa vaikeinta on,kuten muissakin touhuissa.
Kysele ensin kelalta ja sosiaalitoimistosta,et miten asiat lähtee rullaamaan sinulla ja lapsella..siitä se lähtee käyntiin,sinun uusi elämäsi.
En kehoita ketään eroaan mistään hetken mielijohteesta,mut voin sanoa kokemuksesta..että parempi yksin vaikka lasten kans,kuin alkoholiongelmaisen kans koittaa yhteistä kotia pyörittää.

Paljonhan on yksin jäämisessä niitä uusia asioita, miten saa ajan riittämään ja itsensä jaksamisen, taloudellinen puoli ym.

Vanhemmuus on täynnä valintoja ja varsinkin nyt kun yksin jää lasten kanssa, on valittava mikä on tärkeintä ja jättää loput myöhemmäksi.

Ystävät ym suku on korvaamaton apu jos heitä on. Opiskelu ja työ sekä lapset on aikamoinen yhtälö. Mutta onnistuu apuvoimien avulla. Mutta se jaksaminen on eriasia. Se on vain jokaisen henkilökkohtaisesti ratkaistava itse, miten toimia, että kaikilla on hyvä olla.

Yh:t eivät todellakaan ole onnettomia ja epäonnistujia. Sellaiset ajatukset heti alkuunsa pois. He jos ketkä ovat sankareita. Vain itseään säälimällä ja itseään mitätöimällä kuka tahansa voi saada itsensä näyttämään surkealta.

Jo nyt olet näyttänyt lujuutesi ja onnistujan merkit, tekemällä päätöksen koskien lapsiasi ja omaa elämääsi, että tuosta on hyvät mahdollisuudet uuteen ja parempaan elämään.

Itse erosin miehen alkoholinkäytön ja siitä seuranneiden "lieveilmiöiden" takia muutama vuosi sitten. Mietin juuri samoja asioita kuin sinä, mutta kokemuksesta voin sanoa, että asioilla on kumma tapa järjestyä. Opiskelin myös työn ohella, järjestelemistä se kyllä vaatii, mutta onnistuu kyllä. Ja taloudellisesti pärjäsin jopa paremmin, koska ennen eroa elätin käytännössä koko perheen, sillä miehen rahat menivät suurimmaksi osaksi alkoholiin. Minulle jäi yksin maksettavaksi vuokra ja ruoka ym. menot.
Yksinäisyyttä tunsin ja tunnen välillä, mutta myös avio/avoliitossa voi olla yksinäinen. Onneksi on ystäviä.