ikinä, aina kehuu miten ihana ja kunis nainen hän oli ja on, hyvä äiti ja ahkera ja mukava. Pitäisikö mun pystyä samaan? Mä olen mä, enkä kukaan muu.
Ärsyttää kun hän aina puhuu ja vertaa meitä. Meillä ei ole lapsia eikä varmaan tulekkaan, enkä halua hänen ja ex vaimon kakaroita edes nähdä. Pysykööt sen kauniin äidin luona, vaikka minä olen ammatiltani lastenohjaaja, niin pystyn paremmin heistä huolehtimaan ja asianmukaisesti.
Nyt vaan suututtaa kun en ole yhtä kaunis ja ihana.
Tiedän et mies rakastaa vain mua, on sanonut sen, mutta heillä on liian läheiset suhteet, ja exä oikein tyrkyttää itseään hänen seuraan. Omituinen akka, vihaan sitä. Aina se haukkuu mua enkä mä ole koskaan pahaa sanaa hänestä sanonut, vaikka ruma olenkin.
Ärsyttää kun hän aina puhuu ja vertaa meitä. Meillä ei ole lapsia eikä varmaan tulekkaan, enkä halua hänen ja ex vaimon kakaroita edes nähdä. Pysykööt sen kauniin äidin luona, vaikka minä olen ammatiltani lastenohjaaja, niin pystyn paremmin heistä huolehtimaan ja asianmukaisesti.
Nyt vaan suututtaa kun en ole yhtä kaunis ja ihana.
Tiedän et mies rakastaa vain mua, on sanonut sen, mutta heillä on liian läheiset suhteet, ja exä oikein tyrkyttää itseään hänen seuraan. Omituinen akka, vihaan sitä. Aina se haukkuu mua enkä mä ole koskaan pahaa sanaa hänestä sanonut, vaikka ruma olenkin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nämä sinun provosi ovat aivan käsittämättömän huonoja :/
Aivan ensimmäiseksi tulee kyllä mieleen, että voi sääli sinua...Sinä tuhlaat elämäsi oman ex-miehesi uuden naisen ajattelemiseen. Ja tällä aloituksellasi paljastat sen, että millaisena haluaisit ihmisten sinut näkevän; ihanana, kauniina, mukavana, eikä vanhana, katkerana eukkona. Internetissä on helppo elää sellaista elämää kuin haluaisi elää, olla vaikka se kaunis, hehkeä ja nuori nainen, vaikka todellisuus olisi aivan toista.
Eivät nämä juttusi mene kenellekään läpi, ja harmi, että sinä pilaat tämän keskustelupalstan näillä älyttömyyksilläsi ja terrorisoinnillasi. Mutta yritän ymmärtää sinua, patoutumiasi ja ongelmiasi, mutta on se vaikeaa, kun omakohtaista kokemusta ei tuollaisesta ole...Mikään asia ei ole hallinnut elämääni kuten sinun ex-miehesi uusineen sinun elämääsi.
Tuola isien jutut palstalla kirjoittaa tämä sama aloittaja, eli kirjoitusvirheinen lissu. Sielähän se totuus nyt paljastuu, ettei hänen miehensä piitannut paskan vertaa lissusta ja jälkikasvusta avioliitonkaan aikana :D :D :D
Ai sielläkin kirjoittelee tämä meidän hullulissu?
Laitako linkin mitä se sinne on kirjoittanu, saa taas illan naurut :D
Tämä suorastaa pursuaa lissun kasialaa Isien jutut-palstalla!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11791017
Tuttua juttua ja täysin totta. Monet miehet eivät unohda lastensa äitiä, ja se on katkera pala uusikoille.
He kun luulevat olevansa joka asiassa kaikkia parempia, kaikkia kauneimpia, kaikkien ihanempia, joka asiassa oikeassa joka asiassa tietäviä... kuvittelevat katkeruuksissaan itsestään liikoja. Mutta sehän kuuluu siihen prosessiin saada miehen ex perhe pois kuivoista, jotta uusikko pääsee käsiksi miehen taloon ja omaisuuteen.
Onkohan noinkaan ;)
Jotkut miehet haluaa naisen joka jo omillaan, ei kärkkymässä miehen omaisuutta vaan jo seisoo niin taloudellisesti kuin itsenäisesti omilla jaloillaan. Silloin suhde perustuu tasavertaisuuteen ja puhtaaseen rakkauteen, ei hyötysuhteeseen.
Ja hassua ajatusmallia puhua ex-perheestä. Ainoastaan se jo taakse jätetty nainen on ex, ei lapset, nehän kuuluvat edelleen isän perheeseen, johon kuuluu myös uusi vaimo...se niille exille joiden hankalaa jatkaa omaa elämää on vakea hyväksyä :)
"Monet miehet eivät unohda lastensa äitiä, ja se on katkera pala uusikoille."
No, minäkin olen mieheni lasten äiti. Meillä on 3 yhteistä lasta ja miehellä ennestään 2 lasta. Ja ei kai miehen sitä exäänsä tarvikkaan unohtaa, onhan hän kuitenkin kuvioissa mukana lasten kautta. En minä ainakaan koe sitä miksikään uhaksi :) Mieheni exällä on uusi mies itselläänkin, kaikki elävät rauhassa omaa elämäänsä omilla tahoillaan.
"He kun luulevat olevansa joka asiassa kaikkia parempia, kaikkia kauneimpia, kaikkien ihanempia, joka asiassa oikeassa joka asiassa tietäviä... kuvittelevat katkeruuksissaan itsestään liikoja. "
Ai jaa...
Yleistää et kyllä voi, sillä minulla ei ainakaan ole noin suuria luuloja itsestäni. Enkä kyllä tunne ketään aikuista ihmistä, joka kuvittelisi olevansa kaikkein paras, kaikkein kaunein, kaikkein ihanin tms. Minä ainakin olen mielestäni ihan tavallinen aikuinen nainen, äiti minäkin, enkä kuvittele olevani kaikkitietävä. Enkä ole oikeastaan mistään katkerakaan.
"Mutta sehän kuuluu siihen prosessiin saada miehen ex perhe pois kuivoista, jotta uusikko pääsee käsiksi miehen taloon ja omaisuuteen. "
Itse en ole tällaista prosessia läpikäynyt :)
Miehen ex-perhe on yhtä kuin miehen ex. Entinen on entinen. Ei hän paljoa kuvioissa ole, mutta jonkin verran lasten vuoksi. Mutta entäs sitten? Olisi aika outoa jos ei olisi. Miehelläni ei ollut taloa eikä omaisuutta kun tapasimme, en ole mieheni kanssa rahan vuoksi. Olemme nykyään kyllä kartuttaneet yhteistä omaisuutta ihan kivasti ja yhteinen talokin on rakennettu.
Mielisairaan juttuja ,hae apua itelles, ennen kun lopullisesti hajoot..
On säälittävää että monet ns uudet vaimot kuvittelevat että mies haluaa unohtaa ex vaimon ja lapset. Se tuksin koskaan onnistuu, sillä eikukaan uusio pysty sanomaan miehelle että jätä noi lapset ja elä meidän kanssa.
Ei kukaan,. Mies voi sanoa sille uusiolle, aivan muuta mitä kuitenkaan tarkoittaa, näin se uusio saa rauhan ja luulee että mies todella tykkää hänestä, vaikka se sydän on seillä ex perheessä.
Ensimmäinen vaimo ja lapset ovat kuitenkin ne joiden kautta miehestä on tullut mies ja isä. He ovat ne tärkeimmät miehelle.
Kakkoset, ne uuden kierroksen ihmiset on vain täytettä ja kunhan nyt joitakin taas on. Ei kukaan voi olla onnellinen monen uusiokierroksen jälkeen, se on enempi tapa kuin ihastumista.
Ahaa...Näinkö siis oman ex-miehesi mielestä?
Miksi kyseinen mies sitten on ex, eikä enää elä sinun kanssasi?
Ja turha selittää, että joku pakotti lähtemään. Ei kukaan ole pakottanut. Miehesi jätti sinut omasta tahdostasi. Jos hän todella pitäisi sinua ja lapsianne tärkeimpinä, hän olisi sanonut muille naisille: Ei kiitos. Mutta ei sanonut.
Eli kerrohan minulle, että miksi ihmeessä et sitten elä miehesi kanssa, jos kerran olet hänelle kaikkein tärkein?
Miksi miehesi ei ole sinun luonasi, jos hänen sydämensä kerran on?
Kyllä minä ymmärrän, että sinulla itselläsi on parempi olla, kun ajattelet näin. Onhan se lohduttavaa ajatus, että erosta huolimatta olisi edelleen exälleen se kaikkein tärkein. Etenkin jos itse ei olisi halunnut erota, ja toinen jätti. Mutta karu totuus on se, että ei se ole niin. Se on vain itsensä huijaamista. Jos toinen halusi avioeron ja toteutti sen, niin ei hän ollut onnellinen, eikä halunnut enää jatkaa liitossa elämistä.
Ja onhan sekin lohduttavaa ajatella, että se exän uusi puoliso on vain "täytettä" ja "kunhan nyt jotakin taas on". Ja omassa mielessään on hirveän kätevää kehitellä yleismaailmallisia totuuksiakin, kuten että "ei kukaan voi olla onnellinen silloin ja silloin" tms., mutta edelleen; itsensä huijaamista se on. Ei kukaan voi todellakaan tietää toisista ja toisten ajatuksista/tunteista.
Minut on jätetty. Ja minä en olisi halunnut lopettaa suhdetta. Surin ja olin aivan rikki. Exäni löysi uuden onnen aika nopeasti eromme jälkeen. Hän oli työstänyt eroamme mielessään jo kauan ennen sen toteutumista, hän ei surrut sitä niin kauan kuin minä, ja oli valmis uuteen elämään. Ajatus exästä ja uudesta tuntui aivan musertavalta. Tottakai, olinhan vielä suruajalla. Mutta vuosi meni, ajatus ei enää tuntunut niin pahalta. Kahden vuoden päästä ei enää miltään. Tajusin myös, että suruaikani ajatukset olivat olleet hassuja; "kyllä se exä oikeasti rakastaa minua eikä sitä uutta, exä on sen kanssa vain koska kaipaa minua, se on vain laastari, minä olen oikeasti exälle se kaikkein tärkein..." Itsensä huijaamista, mutta ihan normaalia ajatella niin. Sitä tavallaan suojelee itseään siltä mielipahalta ja tuskalta. Se on normaalia jonkin aikaa, mutta jos puhutaan jo vuosista ja vuosikymmenistä niin...
Mä luulen, että monet uusiot tuntevat suuren suuren pistoksen sydämessään, kun ovat rikkoneet miehen perheen. Mutta katumaan heistä ei ole julkisesti vaan surevat sitä häpeevät itsekseen.
Monet ex vaimot taas kestävät lapsineen kaiken ja rohkeesti menevät eteenpäin vaikka sattuu ja mies itkee kohtaloaan ja haluaa takasin. Mutta siinä kohtaa ex vaimot ja lapset pitävät tiukasti kiinni omasta periaatteesta, että säälistä ei mies takasin tule, eikä he ole se joiden luota lähdetään seikkailemaan ja palataan kun se seikkailu ei ollutkaan kivaa, vaan se rakkaus ja koti löytyy ex viamosta ja lapsista. Kukaan normaali ihminen ei ota semmoista miestä takasin ei vaikka olisikinl apsia, jo lasten takia päätökset ovat pysyviä.
Lapsille ei saa antaa semmoista mallia, että voi lähtä kun siltä tuntuu, ja palata kun ei löytänytkään parempaa. Eihän se niin lydykkään, mutta houlutus on miehelle suuri kun vastassa on lapseton naikonen. Mikä onkaan parempaa kuin vapaus olla ja mennä, kun tietää että se äiti on aina lasten kanssa eikä koskaan tee yhtä tyhmästi kuin hän itse.
Luulisi että exä ja lapset ovat kovin heikoilla, mutta ovat vahmepia kuin se mies ja naikkonen. Heitä yritetään kovasti satuttaa, mutta eniten se mies joutuu kärsimään ja se naikkonen. Mies kärsii kun lapset hylkäsi nyt, eikä nähnyt niiden kasvamistaan ja nikkonen pilasi myös oman elämänsä, kun hpeän tunne vaan velloo ja velloo loppuelämän hänen mukanaan, kun hajoitti lapsiperheen eikä saanut siitä miehestä itseään rakastavaaa ihmistä, vaan mies on hänen kanssaan säälistä ja siksi, että on se kodinhengetär joka siivoaa ja laittaa ruokaa. Siksi siitä pitää vähän edes tykätä valheellisesti, jottei taas mies jää yksin.
Ei pidäkkään. Heillä on yhteise lapset, ketään ei saa jättää ulkopuolelle, vaikka joku täysin vieras ihminen niin toivoo ja haluaa.
viimeksi eilen sain kuulla miehen suusta (liittyen hänen eksäänsä, lastensa äitiin): "Onneksi olen kasvanut ihmisenä tajuttoman paljon noista ajoista. En ymmärrä mitä olen joskus ajatellut!