Faktahan on että kukaan teistä ei tunne henkilöä, joten ette tiedä että mitä juuri tämä henkilö ajattelee, mutta jos voisitte vain mielipiteenne kertoa kertomani perusteella.
Tutustuin tähän poikaan vuodenvaihteessa, mutta opin vasta sillai kunnolla tuntemaan kun menimme ulos yhtenä iltana. Yksi minun kavereistani, joka oli poika, tuli juttelemaan mulle ja yhdelle toisista ystävistäni ja tämä ihastukseni (ei vielä silloin mutta että tiedätte kenstä puhun) kysyi heti tämän lähdettyä minulta tarkkoja kysymyksiä että mistä tunnnen sen tyypin, miksi me puhuimme, mistä puhuimme ja onko meidän välillä jotain. Annettuani vastauksen kaikkeen tähän, hän alkoi taas käyttäytymään normaalisti. Hän saattoi minut melkein kotiin asti ja matkan varrella hän kettuili minulle joka asiasta mitä tein tai sanoin. Yhdessä vaiheessä hänelle iski angsti ja yritin parhaani mukaan lohduttaa häntä (hän oli sis sekä alkoholin vaikutuksen alaisena). Päästyämme minun taloni eteen hän antoi halin ja huvin vuoksi annoin itse hänelle suukon poskelle. Hän vastasi siihen antamalla minulle yhden otsalleni ja häipyi sitten äkkiä tiehensä.
Kun tapasimme taas, oli vappu ja menimme rannalle. Sattumalta sinne tuli meidän pari yhteistä tuttua ja äkkiäkö siellä oli koko hänen luokkansa. Aluksi hän oli todella chilli, mutta sitten taas tapahtui jotain. Hän alkoi heittämään huonoa läppää ja ajoi minut siihen että ilman että itse sitä ehdin tajuta, annoin hänelle läpsäytyksen poskelle. En ole ylpeä siitä, ja vieläkin yritän saada hänet uskomaan siihen.
Päätin mennä yhden toisen ystävän kanssa puhumaan, joka myös oli poika, ja meillä oli aika hauskaa yhdessä. Hän sai minut nauramaan ja viihtymään, sillä en tuntenut kovinkaan montaa heidän luokaltaan ja oli vähän ulkopuolinen olo. Kun sitten taas olin menossa ihastukseni kanssa puhumaan, hän heti alkoi haukkumaan minua ja sanoi että koska minulla kerran on niin "helvetin" kivaa sen toisen kanssa, niin mihin mä häntä enään tarvitsen ja sitten hän lähti siitä pois. Eikä hän vain minua haukkunut, vaan myös tätä toista poikaa ja käski tämän painua helvettin.
Tutustuin tähän poikaan vuodenvaihteessa, mutta opin vasta sillai kunnolla tuntemaan kun menimme ulos yhtenä iltana. Yksi minun kavereistani, joka oli poika, tuli juttelemaan mulle ja yhdelle toisista ystävistäni ja tämä ihastukseni (ei vielä silloin mutta että tiedätte kenstä puhun) kysyi heti tämän lähdettyä minulta tarkkoja kysymyksiä että mistä tunnnen sen tyypin, miksi me puhuimme, mistä puhuimme ja onko meidän välillä jotain. Annettuani vastauksen kaikkeen tähän, hän alkoi taas käyttäytymään normaalisti. Hän saattoi minut melkein kotiin asti ja matkan varrella hän kettuili minulle joka asiasta mitä tein tai sanoin. Yhdessä vaiheessä hänelle iski angsti ja yritin parhaani mukaan lohduttaa häntä (hän oli sis sekä alkoholin vaikutuksen alaisena). Päästyämme minun taloni eteen hän antoi halin ja huvin vuoksi annoin itse hänelle suukon poskelle. Hän vastasi siihen antamalla minulle yhden otsalleni ja häipyi sitten äkkiä tiehensä.
Kun tapasimme taas, oli vappu ja menimme rannalle. Sattumalta sinne tuli meidän pari yhteistä tuttua ja äkkiäkö siellä oli koko hänen luokkansa. Aluksi hän oli todella chilli, mutta sitten taas tapahtui jotain. Hän alkoi heittämään huonoa läppää ja ajoi minut siihen että ilman että itse sitä ehdin tajuta, annoin hänelle läpsäytyksen poskelle. En ole ylpeä siitä, ja vieläkin yritän saada hänet uskomaan siihen.
Päätin mennä yhden toisen ystävän kanssa puhumaan, joka myös oli poika, ja meillä oli aika hauskaa yhdessä. Hän sai minut nauramaan ja viihtymään, sillä en tuntenut kovinkaan montaa heidän luokaltaan ja oli vähän ulkopuolinen olo. Kun sitten taas olin menossa ihastukseni kanssa puhumaan, hän heti alkoi haukkumaan minua ja sanoi että koska minulla kerran on niin "helvetin" kivaa sen toisen kanssa, niin mihin mä häntä enään tarvitsen ja sitten hän lähti siitä pois. Eikä hän vain minua haukkunut, vaan myös tätä toista poikaa ja käski tämän painua helvettin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hän käyttäytyi koko illan tuolla tavalla ja koska itse olin ottanut vähän alkoholia niin uskalsin heittää kunnon vastuksen hänen dissailuilleen. He, jotka sitä seurasivat siinä vieressä sanoivat et "meillä vaikuttaisi olevan sellainen viha/rakkaussuhde". Kun sanoin että jos rakkaus otetaan pois, niin aika lähellä ollaan, hän antoi minulle maailman ihanimman hymyn jonka olen koskaan nähnyt.
Sen jälkeen näin hänet kerran koska isäni tahtoi mennä moikkamaan hänne perhettään (isämme ovat ystäviä sis) ja pakotti minut samalla mukaan. Ihastukseni ei edes sanonut päivää tai mitään, mutta vaikutti muuten aika samanlaiselta kuin aina ennekin kun olimme nähneet isiemme kanssa.
Kesä tuli ja meni ja enkä ollut nähnyt häntä koko sinä aikana. Yhtäkkiä isäni kertoi että hän on lähdössä viikon mittaiseen reissuun ihastukseni isän kanssa ja että minun pitää asua heillä kunnes aikuiset palaavat takaisin. Näin sitten melko läheisenä päivämääränä ennen heille menoa hänet ja pari kaveria rannalla ja sama, kiusoittelu jatkui vaikka vähemmällä päästiin tällä kertaa. Yhtäkkiä hän alkoi menemään taas liian pitkälle ja vein häneltä lippiksen mukanani kun lähdin pois. Hän juoksi perässäni ja yritti ottaa sen mutta epäonnistui. Hän antoi periksi vasta sitten kun hän vahingossa otti perseestäni kiinni. Meni pari tuntia, ja palasimme kaverin kanssa takaisin mutta jäimme lähellä olevalle muurille keikkumaan. Minulla oli pitkä hame päällä ja laitoin jostain syystä lippiksen sivuttain sinne alle, että se ei ollut jalkojeni alla vaan vieressä. Ihastukseni tuli ja pyysi lippistään ja herjasin että se on hävitetty ja niin pois päin. Hän ei uskonut ja ennen kuin itse sitä taaskaan ymmärsin, oli hän nostanut hameeni kunnolla ylös ja ottanut lippiksensä. Hetken shokin jälkeen hän sai taas iskun poskelleen, mutta kaverini mukaan hän vaikutti enemmä tulevan iloiseksi siitä (mitä kyllä hartaasti epäilen) mutta hän skeittasi äkkiä tiehensä ja minä huusin jotain kauheuksia hänen peräänsä.
Nyt olen asunut hänen talossaan parisen päivää. Maanantaina olimme ystäviemme kanssa taas ulkona pyörimässä ja oli ihan hauskaa,- paitsi että sama kettuilu jatkui. Ystävieni mukaan hän ilmiselvästi vaikuttaa välittävän musta. Kysyessäni että miten se tosta kettuilemisesta näkyy niin he sanoivat että hän muka katsoisi minua erityisellä tavalla. Ja että hänen silmänsä olisivat jotenkin erilaiset kun silloin kun hän katsoo muihin.
Eilen hän lupasi auttaa minua, mutta vasta sen jälkeen kun hän tulisi takaisin ja että hän olisi vain tunnin pari poissa. Kello oli silloin about 17. Minulla oli sen aineen koe tänään ja minulla on siinä suuria vaikeuksia. Häntä ei näkynyt ja pikku hiljaa aloin taas viilentyä ja aloin mietiskelemään eri tapoja näyttää että olen aivan suunnattoman loukkaantunut ja huonolla tuulella.
Kuullessani että hän tulee kotiin (kello oli 22.30), laitoin valot pois ja menin peiton alle piiloon (joo olen vähän hassu) ja tajutessani että hän meni keittiöön, otin lasini mukaan ja lähdin kohti keittiötä. Hänen huomatessaan minut, hän sanoi hej. Silloin pahat ajatukseni katosivat ja jonkin sortin pelko iski. Löin lasin niin lujaa kun pystyin pöytään, menin keittiöstä ulos ja läimäytin oven kiinni, ja sitten läimäytin oman huoneeni oven kiinni ja juoksin peittoni alle ja aloin melkein itkemään. Parin minuutin päästä hän koputti ja avasi oven. Hän sanoi että huomasi selvästi että jokin on vialla ja että mistäköhän se johtui. En vastannut. Hän kysyi taas mikä on ja laittoi lampun päälle samalla kun heitin peiton pois kasvoiltani. Hän sammutti valot ja kysyi taas että onko jotain sattunut. Sanoin että hän ei pitänyt lupaustaan ja silloin hän oli aivan hiljaa ja vaikutti jopa vähän järkyttyvän. Sitten hän sanoi olevansa pahoillaan ja että hän ei tajunnut ajan menneen niin äkkiä. Hän sanoi paljon muutakin, mitkä meni puoliksi ohi mutta ne saivat minut kuitenkin paremmalle tuulelle ja minä nousin sängystä ja menin kohti keittiötä hänen kanssaan. Sanoin että olen oikeasti tosi loukkaantunut ja hän alkoi taas heittämään jotain läppää, mikä sai minut itse asiassa vähän hymähtämäänkin. Puhuimme ja hänen ruumiinkielensä vähän kertoi että hän ei tiennyt että miten olisi. Hän selitteli kauheasti ja toivoi että en olisi loukkaantunut enään. Hän jopa yritti keksiä jonkun muun ajan että voisimme katsoa sitä asiaa missä hänen piti auttaa, mutta sehän ei onnistunut.
Tänään ei ole tapahtunut mitään erikoista, hän jopa kysyi että mites minä ja koulu. Ystäväni ovat erittäin vakuuttuneita että hänellä ja minulla olisi jotain muuta kuin vihaa toisiamme kohtaan ja tottahan se minun puolelta onkin.... Olemme puhuneet paljon facebookissa mutta se olen aina minä joka ne keskustelut aloitan ja hän se joka ne lopettaa.
Mitä minun pitäisi tehdä?