No niin.... Mullahan siis menee asiat otsikon mukaisesti tosi hyvin! Pärjään koulussa, saan kymppejä ja oli lähes kympin ka, soitan monia soittimia, nautin soittamisesta, minulla on paljon kavereita, joista muutama todella hyviä ja joille voin kertoa kaiken. En myöskään inhoa itseäni, vaan mulla on hyvä itsetunto ja oon tyytyväinen ulkonäkööni:) Joten missä ongelma??
Siis joskus saatan vain yhtäkkiä masentua, ilman syytä. Mulle on tapahtunu jotakin ihanaa, mutta jos jotain hiemankin "pahaa" tapahtuu, saatan vain ruveta itkemään tuntikausiksi...
Esim: Tulen koulusta. Päivä on sujunut loistavasti ja oon iloinen, nään kohta kaverini jota en oo nähny pitkilleen:) sitten hän ilmoittaa ettei pääsekkään. Ymmärrän kyllä, enkä ole vihainen mutta syyllistän siitä itseäni jostakin helvetin syystä!
Rasittavaa! Mulla on paljon kavereita, mutta silti musta tuntuu hirveän yksinäiseltä, vaikka olisin parhaan kaverini seurassa... En valita tästä kaverilleni, muutamalle olen maininnut tästä ja he ovat suositelleen minulle terkkarille tai lääkärille menemistä, epäilevät masennusta. NO, kävin sitten lääkärissä ja ei minulle mitään vielä todettu. Uskon kuitenkin että ainakin lievä masennus mulla on... Ei se mitään, pääsen kyllä varmasti yli siitä. Ongelma on vain se, että tämä tunne on tullut mulle viimeisen puolen vuoden aikana...
Mulla on ollu aika mielenkiintoinen elämä. Oon ollut sossujen kaa tekemisissä, ja päädyinkin pienenä sijaiskotiin... pääsin lopulta kotiinkin ja olin onnellinen:) mutta jouduin sijaiskotiin siis koska äitini oli juoppo. Se saattoi vaikuttaa muhun jotenkin? Sitten mulla oli tossa viime luokalla todella voimakas ihastus. Meillä oli pientä "säätöä" noin vuoden ajan, hän oli erään vanhemman kaverini luokalla, ja kaverini inhosi häntä ja varoitteli hänestä koko ajan.... poikahan siis oli kunnon lukutoukka, rakasti koulua niinkuin mäkin, mutta oli kuitenkin urheilullinen. No, hän siis elätteli mulle toiveita vastakaiusta, (jota ei tullut) ja lopulta koko homma kaatui. Hän olikin se kusipää josta kaverinii oli varoitellut. Pistin välit hänen kanssaan poikki oma-aloitteisesti ja olin tyytyväinen itseeni:) näen kuitenkin kyseisestä asiasta vieläkin painajaisia... en ole pystynyt enää tutustumaan ihmisiin samalla tavalla ja uskon tuon vaikuttaneen tilanteeseeni eniten. Pyytäisin siis neuvoja miten voisin hoitaa tilanteeni. Tai vain teidän mielipiteitänne:) Oli pakko päästä kirjoittamaan tämä ylös
Siis joskus saatan vain yhtäkkiä masentua, ilman syytä. Mulle on tapahtunu jotakin ihanaa, mutta jos jotain hiemankin "pahaa" tapahtuu, saatan vain ruveta itkemään tuntikausiksi...
Esim: Tulen koulusta. Päivä on sujunut loistavasti ja oon iloinen, nään kohta kaverini jota en oo nähny pitkilleen:) sitten hän ilmoittaa ettei pääsekkään. Ymmärrän kyllä, enkä ole vihainen mutta syyllistän siitä itseäni jostakin helvetin syystä!
Rasittavaa! Mulla on paljon kavereita, mutta silti musta tuntuu hirveän yksinäiseltä, vaikka olisin parhaan kaverini seurassa... En valita tästä kaverilleni, muutamalle olen maininnut tästä ja he ovat suositelleen minulle terkkarille tai lääkärille menemistä, epäilevät masennusta. NO, kävin sitten lääkärissä ja ei minulle mitään vielä todettu. Uskon kuitenkin että ainakin lievä masennus mulla on... Ei se mitään, pääsen kyllä varmasti yli siitä. Ongelma on vain se, että tämä tunne on tullut mulle viimeisen puolen vuoden aikana...
Mulla on ollu aika mielenkiintoinen elämä. Oon ollut sossujen kaa tekemisissä, ja päädyinkin pienenä sijaiskotiin... pääsin lopulta kotiinkin ja olin onnellinen:) mutta jouduin sijaiskotiin siis koska äitini oli juoppo. Se saattoi vaikuttaa muhun jotenkin? Sitten mulla oli tossa viime luokalla todella voimakas ihastus. Meillä oli pientä "säätöä" noin vuoden ajan, hän oli erään vanhemman kaverini luokalla, ja kaverini inhosi häntä ja varoitteli hänestä koko ajan.... poikahan siis oli kunnon lukutoukka, rakasti koulua niinkuin mäkin, mutta oli kuitenkin urheilullinen. No, hän siis elätteli mulle toiveita vastakaiusta, (jota ei tullut) ja lopulta koko homma kaatui. Hän olikin se kusipää josta kaverinii oli varoitellut. Pistin välit hänen kanssaan poikki oma-aloitteisesti ja olin tyytyväinen itseeni:) näen kuitenkin kyseisestä asiasta vieläkin painajaisia... en ole pystynyt enää tutustumaan ihmisiin samalla tavalla ja uskon tuon vaikuttaneen tilanteeseeni eniten. Pyytäisin siis neuvoja miten voisin hoitaa tilanteeni. Tai vain teidän mielipiteitänne:) Oli pakko päästä kirjoittamaan tämä ylös
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.