Käsikirjoitukseni on ollut kuudessa kustantamossa tarkasteltavana vajaat kaksi kuukautta enkä ole saanut vastausta yhdestäkään. Minulla on valmiina myös toinen käsikirjoitus, joka on melko lailla eri lajia. Voinko lähettää tämän toisenkin vai näyttääkö se aivan typerältä kustantajan mielestä? Voiko tästä herätä jotain negatiivisia asioita?
Mieluusti laittaisin toisenkin vain menemään lähiaikoina kun se ei siitä sen kummemmaksi muutu. Onko jollakin hyviä ajatuksia asiasta?
Mieluusti laittaisin toisenkin vain menemään lähiaikoina kun se ei siitä sen kummemmaksi muutu. Onko jollakin hyviä ajatuksia asiasta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laita vain. Kustantajat eivät halua yhden kirjan tekijöitä, ja nyt sinulla on jo se toinenkin. Pelkkää plussaa.
Kyllä minä laittaisin. Kirjoittajan nimeen tuskin kiinnitetään kovinkaan paljon huomioita alkuvaiheessa. Varmaan lähinnä vasta sitten jos kiinnostuvat, tsekkaavat mikä se kirjoittajan nimi nyt olikaan, eli tuskin edes hoksaavat että nimeltään sama kirjoittaja laittanut aiemmin toisenkin. Katsovat varmaan vaan sitä tekstiä ja synopsista.
Mietin noita itsekin mutta pohdiskelin juuri sitä että jääkö minulta joku näkökulma huomaamatta asiassa. Ehkäpä rohkaistun laittamaan eteenpäin siis koska mitä ilmeisimmin mitään erityisen negatiivista asiassa ei ole? Toisaalta pohdin sitäkin että tuskin niitä kovin peräjälkeen luetaan eli nimi ei varmasti sano lukijalle yhtään mitään. Itselleni asia on kyllä rankempaa. Miltäköhän tuntuu hylkäykset tuplasti? Lopetanko kirjoittamisen kokonaan?
No juu, kyllä kahdesta hylsystä kannattaa lopettaa jo syöminen ja hengittäminenkin. Eli: sarkasmi ja ironia tässä esittäytyi.
Niin, niin esittäytyi minullakin. Harmillista kun kirjoitin sen niin epäselvästi. :)
Lisäksi kyseessä ei olisi kaksi hylsyä vaan kaikista kustantamoista kaksi kappaletta. Varmaan mieltä ylentävä tunne kun niitä alkaa napsahdella harva se päivä. :)
Täytyy kyllä sanoa että kommentin perimmäinen tarkoitus jäi vähän auki?
Jos esim. eräs iso kustantamo saa 1400 esikoiskässäriä vuodessa ja niitä julkaistaan viisi (5), on varmaan jonkinverran kohtalotovereita olemassa (hylsyn saajia siis). Jos kaikki te lopettaisitte kirjoittamisen, olisi meillä muilla pikkuisen helpompaa saada kässäri käsittelyyn.
Eli suosittelen: heti ensi hylystä kannattaa ehdottomasti lopettaa kirjoittaminen ja vain lukea valmiita kirjoja.
Runsaudenpula tosiaan vaivaa nykyään. Petteri Paasilinna totesi jossakin lehtihaastattelussa jotenkin niin, että on aivan mahdoton tehtävä seuloa valtavasta tarjonnasta kultakimpaleet. Ja totesi, että hänen isänsä Arto Paasilinna tuskin olisi ylittänyt julkaisukynnystä tässä tilanteessa. Turhautumisesta huolimatta näkyy tuo Paasilinnan kustantamo olevan vielä olemassa.
Onko tässä keskustelussa nyt joku todella outo sävy vai kuvittelenko vain?
Oikeasti olen niin hyvällä kirjoittajaitsetunnolla (toivottavasti ei liioitellulla kuitenkaan) varustettu että ei tulisi mieleenikään lopettaa hylkyjen takia. Eri asia olisi jos kokisin itse olevani täysin arvostelukyvytön tai sokea kirjoituksilleni ja jotenkin yllättäen tajuaisin kirjoittaneeni täyttä kakkaa tai muuten huonosti. Todellisuudessa en usko oman käsitykseni muuttuvan omista kirjoituksistani suuresti hylkyjen jälkeen. Ne eivät vaan silloin ole löytäneet oikeaa lukijaa. Mielessäni pyörii aina että Harry Potter hylättiin 12 kustantamossa ja mitä kuitenkin tapahtui?
Alkuperäiseen aiheeseen viitaten olen ajatellut, että jos ensimmäisestä kässäristä ei tykätä, niin vaivautuvatko he perehtymään toiseenkaan jos huomaavat siinä saman nimen? Samaa asiaa olen pohtinut vaikka käsikirjoituksilla olisi enemmän aikaväliäkin. "Aijaa, taas tämä Maija Mukakirjailija, ei teksti sen kummempaa ole kuitenkaan, hylky vaan taas lähtemään." Joillakin kun sattuu olemaan hyvä nimimuisti vaikka itselläni se onkin umpisurkea.
Toinen ajatukseni kahdesta käsikirjoituksesta on, että jos toinen on hyvä ja julkaisukelpoinen mutta ei mikään mestariteos, mutta toinen taas ei, niin voiko huonompi teilata sen paremman julkaisun samalla? Jos kustantamot haluavat monen kirjan kirjailijoita niin osoitetaanko tällä että minä en ole sellainen vaan sattuipa vaan yksi hyvä joukkoon osumaan?
Et hae kaukaa. Esikoiseni julkaistaan ensi vuonna ja kustannuspäällikkö on sanonut haluavansa lukea tekeillä olevan kakkoseni heti, kun se on valmis. Aion pitkittää kakkosen näyttämistä niin pitkään, että esikoinen on julkaistu. Juurikin siitä syystä, jos se onkin useammassakin kuin yhdessä mielessä kakkonen. (Viittaan persreikään.)
Minulla kirjoittaminen ei loppunut hylkyihin vaan niiden puutteeseen. Vuosikausia olen niitä pelättyjä hylkyjä odotellut enkä ole saanut mitään lappua vaikka olen lähettänyt yli 10 kustantamoon. Tämä on paljon paljon pahempaa.