Syys unta

Ihana runo! :) Tässä tunnelmassa haluaa viipyä, lukea/kuunnellayhä uudelleen...

Kiitos Aieuli !

Pienessä runossasi on suuruutta. Toit siinä melkein huomaamattomasti yhteen tähteä muistuttavat ensimmäiset lumihiutaleet ja avaran, lumesta täyttyvän maiseman. Nämä suuren ja pienen yhdistelmät luonnossa tuntuvat järjettömiltä. Niissä on myös järjetöntä hienoutta ja kauneutta. Tämä tekee mielen levottomaksi. Ymmärrys ei riitä ratkaisemaan, mikä määrä hiutaleita riittää muodostamaan hangen. Lumen eri olotilat ovat omiaan sekoittamaan pään. Osasit vangita levottomuuden yksinkertaisella tavalla.

Kiitos percival ! Luontainen levottomuus suuntaa aina katseen kauemmas
pienuudesta jonekin kauas,kauas,jää silti vastausta vaille !

- luonto hetkeksi nukahtaa
helmaan valkean lumen

- hetken nukkuu
herätäkseen jälleen

Koivujen tuuli harvat
lakaisevat
taivasta harmaata
pudottavat sateen maahan
marraskussa
sumu syvenee
pehmeään usvaan
hartiahuivin lailla
maa kietoutuu
odotamaan pakkasta
öitä kirkkaita ja kuulaita

Lehdet puiden unityyny
pään alla

nukkumaan käy
luonto

aina kaunis
nähkäämme se niin

Pimeys kitoo iltaisin tienoon
se kuohuu ikunoiden takana
sytytän kynttilöitä
vaaleanpunaiset terassille
punaiset tuikut tupaan
istun mukavaan tuoliini
naputtelen tietsikaani
kissa viihtyy pöydälläni
ja seikkailu voi alkaa
me kuljemme pitkälle
aina linunradalle
tähtisumuun
kellumme pimeyden turvin
kissankehräyksen kanssa

Marraskuu on harmaata.
Sumun takana,
muistojen kirkkaudessa,
olet sinä
lämpimissä ajatuksissa !

näin omin silmin kun päivä muuttui yöksi ja yö päiväksi.tais olla trippi!

Sähkökatkon aikaan
pimeys kuohui
ikkunoista sisälle
hipaisi jokaista
huoneeni nurkkaa
tuikujen lepatavat liekit
porasivat reikiä
välkyttivät liekkejä
ilkuivat kuohuille'''
etpä saanutkaa valtaa
ja kohta liukui kuu taivalle
iskien silmää tuikuille
ei,ei koskaan ole pilkko pimeää.
anetta valtaa pimeydelle.

Heräsin
kylmä tuuli puhalsi pohjoisesta
viileät tähdet
putoilivat kujeillen kasvoilleni
ja korvissani
lumen pehmeä hiljainen musiikki
haavan harmaalla rungolla
leikkivät kuura ja elämän värit
keltaisesta sateenkaareen asti
Ja kyllä, kyllä minä kuulen
mietin ihmeissäni
ja katsoin maisemaa

Kiitos khfkghd !
Kiitos Vierailia !

Kevyt helähdys,
ensimmäinen lumitäti,

talvi on alkanut.

Lumitäti vai lumitähti !

-Kuu keltaisena nousee
kuu pimeyden seuralainen

- pimeyttä seuraa
keltaista valoa

-luontoon antaa
toisinaan enemmän

-toisinaan vähemmän
kuu meille hymyilee

- täällä minä olen
minusta suuntaa

-ottakaa, minne
minne matkanne vie

- yön varjoihin käymme
kuka torppaan

- kuka taloon.

Valkoiset hunnut
leijuvat tuulessa
olemisen ihana keveys
lumikeijut tanssivat.

Lumi putaa katolta
säikky kissa
silmät viiruina
valpaana
onko jo kevät

Lumi putoaa katolta
säikky kissa
silmät viiruina
valpaana
onko jo kevät

Voikukat, kukat keltaiset jo heränneet on
väriä nurmikolle tuoden

toinen heistä pitää
toinen ei

minä pidän,
kukat keltaiset

luomakunta jo herännyt.

Keltainen on auringon
ja kevään väri
Lämmin tuulen hyväily
poskellani
Olisipa hyviä ajatuksia
kuin kukkia vihreällä
nurmella.

Vaaroilla tuulee
sade piiskaa omenakukkia
itkuinen,ikuinen
veden tanssi
lammikon pinalla
et taida kuulla minua
huudan tuuleen
puhun satelle
kaipaan aurinkotuulta
pitäisi kai vaihtaa musaa,
kaipauksesta pois
tuntematomille poluille
uusille urille
kiivetä vaaran
korkeimalle laelle
nähdäkseen ulottuvuus
uusiin ihmeisiin
kestääkö onni sata päivää
se olisikin paljon
yhdelle ihmiselle,
on vain kestettävä tämä odotus.

-Kuun lapset
tähdet kirkkaana tuikkivat

- Kuu välillä muotoaan muuttaa
toisinaan ohenee

-joskus kuu täytenä
valoaan antaa.

- me katselemme
tähtien järjestystä

-ihailemme tähtimerta
tähtien paljoutta

-yllä laajan taivaankannen

Illat tummuvat
kuu paistaa mäntyjen raosta
ruska nousee ylös tunturiin

ittetehty puolukkamehu lämmittää
houkuttelee kääriytymään shaaliin

Maasto punaisen eri vivahteina leimuaa

päivällä kerätty viimeinen
sangollinen puolukkaa
tälle syksylle

superkuu paistaa
omenapuun oksain lomitse

hiljaisuus hiipii huoneisiin
kissa kehrää

en tahtoisi millään
sytyttää lamppuni valoa

Rakastin sinua

sinisiä kukkia silmissäsi

hellän arkaa kosketustasi

hiljaista ääntäsi kuin keväisen yön tuulta

kaikkea sinussa

miksi menit

Ensimmäiset hiutaleet
niin

Ensin on kuitenkin vaihdettava autoon renkaat
otettava lämpimämpää vintiltä ja saatava puista
pihlajanmarjat

Syysmyrskykin repinee nurkkia
susien ulvoessa taustalla

sitten
Sitten vasta on kuurankukkien aika

ja lopulta
kaamoksen

Aamulla katselemme
kissani kanssa säätä
vielä tänäänkin paistaa
aurinko
molemmilla
vihreät silmät viiruina
pian ulos,ulos,ulos
kun ei tulekkaan
räntää vielä,,,,,

Ulkolyhtyihin
varsin sentään kynttilät,
liekki tumassa yössä
lähellä kaamosta
valaisee,
sydänlanka palaa,,,

Syys kuulasta,kultaista
ilmassa tuoksuu
vasta puitu vilja.

Luulen
tälläisena päivänä
käveleväni ääretömyyksiin,
parasta
syys unta.

Koivut pukeuteuneet keltaiseen,
vaahterat punaiseen,
vain kuuset pitävät vihreytensä.

Jos voisin
lentäisin lämpöiseen,,,,,

Kurkistin ulos
ensilumi on satanut
salaa illan pimeyteen
kohta se sulaa
sillä maa on vielä lämmin.

Lämpimin ajatuksin
odotan minäkin kaamosta.

Pimeydessä jää aikaa

olla,vain olla olemassa.

Kuulaina öinä
avautuu avaruus
tähtien heijastuvat valot
kauas linnunradalle
teluksemme
kelluu kaikeudessa.

Jo ammoin

filosofit ovat sanoneet

että elämän onni

on hetkellistä

pieninä muruina

mutta sitä on

miksemme uskoisi

Syys aurigon steitä
suo luontomme tänään
muurahaisen askeleen
otan elämäni polulla
aijon nauttia pannukahvit luonossa
kuka vain sytyttäisi tulen
sillä siinnä asiassa
minulla on vielä oppimista
laiskuus
pistää hakemaan
ystäväni apuun

Marraskuu
lumihiutaleita leijuu
syksyn kahisevien lehtien päälle
surumielisyys iskee
hapuilua hämäryydessä
onneksi tulee joulu
valoja sytytetään jo

Kaamoksen keskellä
loisteessa tuikkujen

joulupukkia odotamme
torttuja paistellen
kaikenlaista kivaa askarrellen

Minulle Jeesus-lapsen syntymä
on kuitenkin

lahjoista kaikista paras

Hämrtyvään päivään
syttyy valoja
kuin tähtiä tuikkimaan

Kiirehdin,hössötän
sillä läheisille
täytyy antaa
paljon ihania muistoja
tuoksuja,makuja,iloa
hieman lahjoja
eniten, aikaa olla yhdessä

lämpimiä halauksia
naurua,läheisyyttä

sellainen on minun
unelmien joulu