Juuri luin kun yhdysvalloissa kaksi tyttöä on pidätetty kiusatun itsemurhan takia.
Maailmassa on paljon aikuisia ihmisiä, joiden elämä keskittyy täysin muiden kyykyttämiseen ja oman egon nostattamiseen. Yleensä heillä on valta siihen joko fyysisesti, älyllisesti, tai rahallisesti. Heidän ei ole koskaan oikein tarvinnut miettiä muunlaista elämää.
Miksi lopettaa kiusaaminen, jos se ei tuota mitään muuta kuin hyvänolon tunnetta itselle? Ihminen ei aina tajua asioita kunnolla, moni kiusattukin voisi hyvinkin olla kiusaajana jossain toisessa ympäristössä tai jossain toisessa kehossa. Itse olen kiusannut tai härnännyt toisia koulussa, en kuitenkaan koskaan usko ajatelleeni toisista ihmisistä niin, että he olisivat jotenkin minun alapuolellani. Härnääminen on sellaista kiusaa, jota tehdään kaikille, mutta lopulta kuitenkin sitä kunnioitetaan toinen toista ihan ihmisinä. Kiusaaminen ja kiduttaminen on taas erilaista, siinä yritetään nostattaa itseään, tai pitää omaa itsetuntoaan tasaisena, alentamalla muita. Se tarve lähtee jostakin. En tiedä voiko kyseisenä persoonana syntyä, kai meissä kaikiss asuu jonkinlainen omanarvon tunne suhteessa muihin, mutta enemmänkin luulisin, että tälläiseen käytökseen kasvetaan. Joku, jonka hyvä olo riippuu siitä, että muita on alapuolella on luultavasti oppinut sen vanhemmiltaan tai ympäristöltään jollain tavalla. Se on ollut tapa tälle lapselle tai ihmiselle selviytyä ja välttää omia henkisiä kipuja.
Tätä ajatellen, miten saada kiusaaja ymmärtämään muita. Jos kiusaaja on täysi sosiopaatti, en usko että häntä voi mitenkään hillitä kunnolla. Hän käyttäytyy tilanteeseen sopivalla tavalla, eikä tälläistä ihmistä voi kukaan alistaa koko päiväisesti välittämään muista. Suurin osa meistä ei kuitenkaan ole sellaisia. Ihmisellä on mahdollisuus oppia, jos hän laitetaan tiettyyn tilanteeseen. Jotkut varmasti hakkaavat päätään seinään, eikä suostu alentamaan itseään muiden tasolle, vaan loppuun asti väittää olevansa parempi. Uskoisin silti, että oikealla tuella kiusaajat eivät enää välittäisi paremmuuden tunteestaan niin paljon. Että he keksisivät yhteisöllisyyden ilot. Ehkä.
Jos kiusaaja saisi jotain muuta iloa elämäänsä, kuin sen ainaisen paremmuuden tunteen, niin kiusaaminen ei välttämättä enää olisi se ykkösvaihtoehto hänellekään.
Tuli tämä vain mieleen kun luin tästä tapauksesta, ja siitä, että mikä vastuu on kiusaajalla.
Maailmassa on paljon aikuisia ihmisiä, joiden elämä keskittyy täysin muiden kyykyttämiseen ja oman egon nostattamiseen. Yleensä heillä on valta siihen joko fyysisesti, älyllisesti, tai rahallisesti. Heidän ei ole koskaan oikein tarvinnut miettiä muunlaista elämää.
Miksi lopettaa kiusaaminen, jos se ei tuota mitään muuta kuin hyvänolon tunnetta itselle? Ihminen ei aina tajua asioita kunnolla, moni kiusattukin voisi hyvinkin olla kiusaajana jossain toisessa ympäristössä tai jossain toisessa kehossa. Itse olen kiusannut tai härnännyt toisia koulussa, en kuitenkaan koskaan usko ajatelleeni toisista ihmisistä niin, että he olisivat jotenkin minun alapuolellani. Härnääminen on sellaista kiusaa, jota tehdään kaikille, mutta lopulta kuitenkin sitä kunnioitetaan toinen toista ihan ihmisinä. Kiusaaminen ja kiduttaminen on taas erilaista, siinä yritetään nostattaa itseään, tai pitää omaa itsetuntoaan tasaisena, alentamalla muita. Se tarve lähtee jostakin. En tiedä voiko kyseisenä persoonana syntyä, kai meissä kaikiss asuu jonkinlainen omanarvon tunne suhteessa muihin, mutta enemmänkin luulisin, että tälläiseen käytökseen kasvetaan. Joku, jonka hyvä olo riippuu siitä, että muita on alapuolella on luultavasti oppinut sen vanhemmiltaan tai ympäristöltään jollain tavalla. Se on ollut tapa tälle lapselle tai ihmiselle selviytyä ja välttää omia henkisiä kipuja.
Tätä ajatellen, miten saada kiusaaja ymmärtämään muita. Jos kiusaaja on täysi sosiopaatti, en usko että häntä voi mitenkään hillitä kunnolla. Hän käyttäytyy tilanteeseen sopivalla tavalla, eikä tälläistä ihmistä voi kukaan alistaa koko päiväisesti välittämään muista. Suurin osa meistä ei kuitenkaan ole sellaisia. Ihmisellä on mahdollisuus oppia, jos hän laitetaan tiettyyn tilanteeseen. Jotkut varmasti hakkaavat päätään seinään, eikä suostu alentamaan itseään muiden tasolle, vaan loppuun asti väittää olevansa parempi. Uskoisin silti, että oikealla tuella kiusaajat eivät enää välittäisi paremmuuden tunteestaan niin paljon. Että he keksisivät yhteisöllisyyden ilot. Ehkä.
Jos kiusaaja saisi jotain muuta iloa elämäänsä, kuin sen ainaisen paremmuuden tunteen, niin kiusaaminen ei välttämättä enää olisi se ykkösvaihtoehto hänellekään.
Tuli tämä vain mieleen kun luin tästä tapauksesta, ja siitä, että mikä vastuu on kiusaajalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vastuu kiusaajalle,kiusaaja hoitoon,kun yleensä toimitaan ,että kiusattu saatetaan hoitoon.Suomessa pitäisi toimia ,että kuisaaja joutuu vastuusee.
Kiusaaja ,jatkaa,sittä tullee aikanaan työpaikkakiusaaja,koska huomaa että tullee ylevä olo,saa sen mitä on halunnut,kiusatun pois.
ooho kerrankin löyty hyvä asia jenkkilän poliiseista