Jokaisella on jokin syy miksi on hankkint koiran tai tällä hetkellä joku miettii koiran ostamista.
Mikä on se "ärsyke" mikä saa ihmisen päätymään koiran kumppaniksi.
Tässä muutama irrallinen ajatus:
Ihmisen kokoinen koira.
Suhde,kenen kannalta?
Koiranvirka,odottaminen.
Ihmisen ja koiran laumavietit erilaiset.
Koira omaan tunnetarpeeseen.
8 vk valmis paketti,tarve tulla joksikin.
Kasvaako koira koiraksi?
Koiran oma oivallus,takaa henkiin jäämisen.
Piruetin kautta liikkeseen rauhoittuminen.
Rahoille terveydellistä vastuuta.
Koira ei myy eikä osta.
Kävin Koirallistamis luennolla ja tässä vain muutama "miete" jotka jäi mieleen.
Mikä on se "ärsyke" mikä saa ihmisen päätymään koiran kumppaniksi.
Tässä muutama irrallinen ajatus:
Ihmisen kokoinen koira.
Suhde,kenen kannalta?
Koiranvirka,odottaminen.
Ihmisen ja koiran laumavietit erilaiset.
Koira omaan tunnetarpeeseen.
8 vk valmis paketti,tarve tulla joksikin.
Kasvaako koira koiraksi?
Koiran oma oivallus,takaa henkiin jäämisen.
Piruetin kautta liikkeseen rauhoittuminen.
Rahoille terveydellistä vastuuta.
Koira ei myy eikä osta.
Kävin Koirallistamis luennolla ja tässä vain muutama "miete" jotka jäi mieleen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hankin ensimmäisen koirani seuraksi ja näyttelyitä varten tai koira hankittiin koko perheen voimin kun itse olin silloin 9v.Mutta itse olin säästänyt viikkorahoistani hirvittävän kauvan,että saisin koiran ostettua,tosin mummu ja pappa hieman avusti loppumetreillä.
Nykypäivänä koirat on meillä harrastuskavereita ja perheen jäseni,koko 19 vuoden aikana olen ollut vain 4 tuntia koiraton ihminen ja se oli silloin kun tämä ensimmäinen koirani sairastui(12v.)vakavasti ja se oli päästettävä ikuiseen lepoon...tuo 4 tuntia meni siihen kun etsin uuden pennun ja kävin hakemassa sen...
Kyllä se on ihan vaan seuraksi ja ulkoilu-
kaveriksi ja kun on lapsesta asti tottunut, että koira on perheessä.
Noista tarjoamistasi ajatuksista kelpaa tuo koira omaan tunnetarpeeseen, onhan se kiva kun edes joku on iloinen kun tulee kotiin :).
Mä oon aina ollut hirmu koirarakas ihminen ja kotona oli koira, jota pitkään toivoinkin. Nyt sitten on tulossa ensimmäinen oma koira, jota kovasti jo odotellaan:). Koirat ovat todella hyviä ystäviä ja harrastus kavereita!
Kysymykseesi on erittäin monia vastauksia. Nykyiset koirani ovat minulla jalostuskoirina, lenkkikavereina, seuranpitäjinä, harrastuskoirina ym. Mutta kun ensimmäisen koirani sotin, niin se tuli harrastuskoiraksi. Silloin en vielä tiennyt, että alkaisin koiria kasvattaa tosissani. Elämä kuljettaa eteenpäin. Nyt suunnittelen uuden rodun ottamista, mutta rotu ei ole vielä selvillä, monia on tarjottu, mutta ei oikein vielä sitä täysin mieleistä ole löytynyt.
koiran aikoinaan ihan vain seuraksi ja lenkkikaveriksi, näyttely- yms. toiminta ei koskaan ollut kovin merkittävässä asemassa.
On jännää, että toi koira on mennyt ihan "lihasmuistiin" asti. Ts. kun astun kotiovesta sisään, niin vieläkin sekunnin murto-osan ajan odotan tassujen läpsytystä lattialla tai jumputtavaa ääntä sohvalta (heilutti häntää sohvalla). Vaikka järki sanoo, ettei noita ääniä enää kuulu (toistaiseksi), niin silti niitä jotenkin odottaa.
Olen todennut, että omalla kohdallani koira tekee asunnosta kodin. Se luo siihen lämpimämmän tunnelman, vaikka 2-jalkaiset asukit olisivatkin kiireisiä työihmisiä. Toisille "keittiö on kodin sydän" minulle koira on kodin sydän ja sielu sekä kaikesta kliseemäisyydestään huolimatta ihmisen paras ystävä.
miten sanoa mitä koira merkitsee ja sinä sen sanoit.Koira tekee asunnosta kodin.Koira kuuluu niin kiinteästi omaan elämääni,on vähän klisestä sanoa, että ei voi elää ilman koiraa,mutta jotkut ovat syntyneen "koiranvereen" jotkut ei.
Uros tuli meille lenkki-ym. kaveriksi ja sen myötä tuli näyttelyt, joista aluksi ei oltu kiinnostuneita, mutta kummasti ne ovat "vieneet mukanaan". Narttu tuli hiukan vahingossa, kun mentiin vaan kattoon pentuja, niin kotimatkalla meillä olikin kaksi koiraa...
Tällä hetkellä koirat ovat osa perhettä, koti olisi todella tyhjä ilman niitä. Ei tarvi kuin toisen olla "mummolassa", niin täältä puuttuu heti jotain. Ehkä se onkin juuri niin, että koira tekee kodista kodin...
"Pakollisen" lenkkeilyn seurauksena mieli pysyy virkeänä, eikä ollut ongelmia päästä raskauden tuomista kiloista eroon! (meni ehkä asian vierestä...)
Silloin aikoinaa noin 30 vuotta sitten kun hommattiin ensimmäinen sakemanni taloon, siitä se alkoi ihastus tähän rotuun ,siitä lähti sitten palveluskoira harrastus,saksanpaimenkoiria on ollut meillä neljä kaikki ihania ystäviä, tämä viimeinen lähti tässä noin kuukausi sitten:(, mutta nämä nykyiset, sekarotuinen ja kääpiövillakoira, en kyllä osaa heti sanoa miksi olen ottanut, ihania nekin ovat, mutta täytyy sanoa että, ei ole saksanpaimenkoiran vertaa, jos olisin nuorempi taatusti rotuvalinta olisi se. Se motiivi miksi yleensä ottaa koiran huusholliinsa,on kyllä jäänyt minulle epäselväksi vieläkin.
Koko pienen ikäni olin eläinrakas ihminen, erityisesti koirista pidin. Omaan koiraan ei mahdollisuutta ollut mutta jo 12-vuoden ikäisenä pääsin mukaan aktiivisten suojeluharastajien treeneihin (ystäväni isän mukana). Siellä sain koulutettavakseni erään vanhemman puoleisen saksanpaimenkoiran kiltti kun mikä mutta niin kouluttamaton. Siitä se syttyi, tarve saada tehdä koiran kanssa jotakin mistä molemmat pitää, mikä on hyödyllistä jne. Vanhemmat vihdoin taipuivat tahtooni ja oma koira tuli, silloin 13-vuotiaalle kakaralle. Koiran koulutin, samanaikaisesti kun muut otti puruja vieressä, neuvoja tuli purujen välillä :) Tuli taas vaihe, että kouluttelin muiden koiria, sain "harjotuskoiraksi" yhden valmiin malin, siltä opin paljon lisää. Tältä pohjalta, yksi oma koira koulutettuna, yksi vieras koira koulutettuna, neljän vieraan koiran "osa-aikaiskouluttajana" toimineena, harrastusporukkamme taustalla tukena hain itselleni koirani. Ongelmakoira sen piti olla, kaukana siitä :)
Eli syy koiran hankkimiseen: Pidän koirista, haluan tehdä koiran kanssa yhdessä, kouluttaa, nähdä tulokset, kokea yhdessä. Koti ei ole koti ilman koiraa.