Naapuri on käyttänyt tonttiamme kuin omaansa. Perusteluna oli, että emme ole asuneet tontilla kymmeneen vuoteen. Hänen mielestään tontti on siis hänen, koska hän siellä eniten liikkuu ja tekee omia projektejaan omilla työkoneillaan!
Hän ei ole pyytänyt lupaa tehdä tontilla mitään eikä hänellä ole siellä mitään oikeutta oleskella, saati sitten työskennellä, puhumattakaan meidän jälkiemme nuuskimisesta! Hän tulee kuulustelemaan meitä, että miksi ME olemme jättäneet joitain tavaroitamme tontille! :O
Hän ei ole pyytänyt lupaa tehdä tontilla mitään eikä hänellä ole siellä mitään oikeutta oleskella, saati sitten työskennellä, puhumattakaan meidän jälkiemme nuuskimisesta! Hän tulee kuulustelemaan meitä, että miksi ME olemme jättäneet joitain tavaroitamme tontille! :O
Vastaukset 10
Vanhimmat
hallinnan loukkaus
Kyse on todennäköisesti hallinnan loukkauksesta. Se on asianomistajarikos, mistä täytyy vaatia rangaistusta, ennen kuin se lähtee etenemään viranomaistoiminnassa.
Naapurille voi ilmoittaa, että ellei tontin luvaton käyttö lopu, niin teette siitä poliisiasian, tai sitten sallitte käytön maksua vastaan. Tonttikarttaa on tietysti hyvä näyttää naapurille, jos hän asian kiistää.
Rajapyykit ovat kyllä paikallaan ja oja vielä vahvistamassa tontin rajaa. Omin nokkineen tämä naapuri on laittanut sillan ojan yli, että hän pääsee paremmin kulkemaan siellä, missä mieli ikinä tekeekin!
Omin nokkineen on niittänyt ja aurannut ja mitä ikinä onkaan tehnyt! Valehteli ettei ole tehnyt joitain asioita, mistä on selvät todisteet, että tehty on. Hyvin tietoiselta vaikuttaa tavaroista, joita rakennuksessa on eli on nuuskinut kaikki läpi, mihin vain on kyennyt nokkansa ulottamaan.
Uskomatonta yksityiselämään puuttumista, kun ei voi voileipää käydä syömässä tontilla ilman, että tämä nuuskija vaatii raporttia seuraavan kerran nähdessään!
Meidän paikkakunnalla poliisi vastasivat ( oikein kirjeellä) että kyllä naapuri voita sinne tavaransa laittaa perusteena se muka ettei meillä ollut alue käytössä ?!
Tätä on jatkunut vuosia tottakait meillä on se alue omana varastokenttänä mutta nytkin (naapurin) syttymisherkkää eli puutavaraa naapuri pitää puolellamme ja omalla puolella rakennuksen lähellä vaikka palolaitos on sanonut että se ei ole sallittua ja asiat pitäisi korjata, mitään ei tapahdu. kiusaaminen vain jatkuu..
olemme ottaneet kuvia tilanteesta ja sähköyhtiökin puuttui asiaan koska naapuri oli kasannut puupinonsa rajalla olevan sähkötolpan kylkeen joka alkoi painaa pylvästä.
Kyysykö aloittaja ihan tosissaan tällaiseen neuvoa Suomi24:stä?
Miten ihmeessä hän on voinut päätyä siihen asemaan, että omistaa tontin, vieläpä niin ison, että pitää niittää ja aurata, jos asioiden hoito on tuolla tasolla?
Kultalusikka suussa syntynyt perinnön saanut uusavuton?
Mitä tarkoitat 'jos asioiden hoito on tuolla tasolla'? Entä jos itse lähtisit vuodeksi ulkomaille ja sillä aikaa naapuri olisi valloittanut tonttisi? Kertooko se enemmän sinun avuttomuudestasi vai naapurisi rikollisesta rajojen ylittämisestä...
Asioiden hoidolla en tarkoita sitä, että lähdit vuodeksi ulkomaille etkä sillä aikaa kyennyt valvomaan etujasi Suomessa. Se on täysin ymmärrettävää.
Asioiden hoidolla tarkoitan sitä, että nyt syntyneeseen tilanteeseen ihan oikeasti haet apua Suomi 24:stä. Se kertoo melkoisesta uusavuttomuudesta
Konkretisoi.
En tiedä missäpäin Suomea asustelet, mutta meilläpäin Pirkanmaalla tuntuu olevan samanlainen meininki. Ostin muutamia vuosikymmeniä sitten vanhan huvilakiinteistäön joka oli rappiotilassa. Ihastuin paikkaan joka oli lähellä suurta kaupunkia ja lähellä kotiani suuren järven rannalla, eikä rantanaapureita ollut, koska muut rannat olivat rauhoitetut, päätin tehdä kaupat, hintakin oli edullinen. Välittäjä tosin tivasi olinko paikkalainen ja oliko minulla sukua siellä, ei tiettäväsi ollut. Huutokauppan se meni.Välittäjä vihjasi mitä hintaa kannattaa tarjota, eikä sekään ollut paha. Sittenhän se helvetti vasta alkoi kun kaupat oli tehty ja omistusoikeus saatu. Kävi ilmi, maanomistaja, jonka sukuun ko tila oli joskus ammoisina aikoina kuulunut tahtoi tilan
takaisin sukuun, kun kaikki rantamaat oli myyty joskus konkkarrissa .Remonttimiehet kertoivat mitä kauhutarinoita paikkalaiset kävivät kertomassa, kuolleista haamista, murhamiesten piilloittelusta, syöpään kuolleita omistajista jotka asuvivat vesisuoen päällä. Ei siinä kaikki, sitten alkoi todelinen tihutöiden sarja. Ensin katkottiin kulku erilaisilla esteillä,muka kuului tienhoitoon, sitten katkottiin sähköt, ammattimiehiä kun olivat. Sähköyhtiö kiisti ehdottomasti olleensa asialla. Olinhan maksanut laskuni ajallaan. Kaikenlainen kiusanteko ja tavaroiden
katoaminen alkoi sapettaa, mutta kun olin saanut unelmienin paikan jossa luulin vanhuuteni viettävän, tuntui masentavalta. Hyvä ystäväni loi uskoa, että pahaa ei saa maksaa pahalla. Yritin puhua lähimille naapareile että mistä tämä voi johtua, ja mitä väärää tässa on tullut tehtyä, ja onko nähnyt kuka tontillani on käynty, kukaan ei ollut nähnyt mitään. Leimattiin vainoharhaiseksi. Sain sitten kunnanympäristölautakunnalta katselmuskutsun rantaani kun muka saastutin sitä.Jo siihenaikaan minulla oli kuivakäymälä ja kanto vesi, se kantelu jäi siihen.Aikanaan kun remontit oli tehty, oli tupaantuliaisten aika, ja ystävät kutsuttu,
Oli kaunis elokuun ilta ja meitä oli jokusia ystäviä saunailtaa viettämässä kun alkui kuulua uhkailua saunan takaa.Mieshän siellä seisoi haulikko tanassa,pakokauhu siinä tuli.Autohan oli ainoa pakopaikka ja pian pois. Mökkitien varrella 50metrin päässä tuli vastaan poliisiauto. Niinhän siinä kävi että, kortti meni, ei auttanut todistajien puheet haulikkomiehestä, kun poikansa oli kunnan poliisi. Kortti meni kuten silloinen työkin, kun oli sidottu autoon. Heikompikin olisi jo lannistuntut, mutta ysrävien tuella kestin, enkä myynyt paikkaa. Tunsin työni kautta erään vähemmistöön kuuluvan perheen jotka tiesin kunnolliseksi ja heille olisi loistava paikka viettää siellä kesäänsä. He tiesivät vaikeuksistani ja lupasivat toimia lainmukaisesti, vieraita saisi käydä ja isompiakin kotieläimiä saisi pitää olihan tilaa riittävästi. Valituksia siittäkin alkoi tulla, mutta onneksi, oliko nimismiehen ansiota vai mitä, mutta valitukset eivät edenneet. Aikaa on kulunut kiusanhenget vanhentuuneet ja osa kuollut pois, maanviljelijätkin suurin uho ja varat pois haihtunut. Minä vielä eläkeakkana saan viettää rauhaisaa vanhuutta täällä kunnes uudet vastukset tulevat taas..
Minusta kilttejä käytetään vain hyväksi. Tapojen muutosta ei tapahdu kuin kovalla kädellä ojentamalla. Hyviä konsteja ovat riistakameran asentaminen todistusaineiston saamiseksi, kamerallisen kännykän hankkiminen jne.
Tietenkään em. asioita ei pidä mainostaa näille naapureille vaan olla vain tyhmän näköisenä ihmettelemässä, mitä täällä tapahtuu... kun todisteet on käsissä, niin voi jo ääneen naurahtaa.