ensilumi peittää eilisen
vaahteran kirjavat lehdet
heleän vihreä nurmi
sitruunankeltaiset koivut
lehmuspuun ruskea runko
okrankeltaisine lehtineen
ne olivat eilen totta
taakse jäi epäonnen maa
epäonnistuneet askeleet
epäonnistuneet käden liikkeet
epäonnistuneet ajatukset
taakse ne jäivät
ensilumen alle
harmaantunut puinen runko
kaarevin oksin kurkottaa valoon
huomiseen
vaahteran kirjavat lehdet
heleän vihreä nurmi
sitruunankeltaiset koivut
lehmuspuun ruskea runko
okrankeltaisine lehtineen
ne olivat eilen totta
taakse jäi epäonnen maa
epäonnistuneet askeleet
epäonnistuneet käden liikkeet
epäonnistuneet ajatukset
taakse ne jäivät
ensilumen alle
harmaantunut puinen runko
kaarevin oksin kurkottaa valoon
huomiseen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Runossasi on hienoutta ja asiaankuuluvaa kömpelyyttä. Niin kuin ensilumen alta vielä paistaa eilisen maailmanjärjestys, runossakin epäonnen maa vielä tuntuu. Jo runosi ensimmäinen lause tuntuu paradoksilta. Ensilumi sulaa yleensä pois. Tarvitaan enemmän eilisen peittämiseen. Oikeastaan kokonainen talvi. Sitä, mitä ei enää ole, ei tarvitse peittää.
Tuon paradoksaalisuuden vastavoimaksi kohoaa runosi lopussa kaarevaoksainen puu. Se oli vaikuttavaa.
Jälleen satoi ensilumi.
Nöyrä kiitos palautteesta /\