Olen bi-seksuaali ja rakastunut naiseen ja hän myös minuun, ainoa este välillämme on hänen identitteetinsä. Hän omien sanojensa mukaan on kaveriporukkansa heteroin, eikä hän siksi voisi seurustella naisen kanssa.
Olen ymmärtänyt, että häntä pelottaa suhde samaan sukupuoleen, ymmärrettäväähän se on, olemme molemmat kuitenkin rakastuneita toisiimme, pyytäisinkin nyt teiltä vinkkejä, jos sellaisia teillä on.
Pahoitteluni sekavasta tekstisä, se kertoo jo aika paljon sekavista tunteistani. (;
Olen ymmärtänyt, että häntä pelottaa suhde samaan sukupuoleen, ymmärrettäväähän se on, olemme molemmat kuitenkin rakastuneita toisiimme, pyytäisinkin nyt teiltä vinkkejä, jos sellaisia teillä on.
Pahoitteluni sekavasta tekstisä, se kertoo jo aika paljon sekavista tunteistani. (;
Vastaukset 13
Vanhimmat
Anna olla, jos ei pysty niin ei pysty. Hakkaat vaan päätäs seinään jos lähdet häntä taivuttelemaan identiteettinsä kanssa.
Oon huomannu, et tietyis porukois on hyväksyttävämpää olla bi tai homo ku toisis. Sääli niit kaikkii jotka ei uskalla sen takii olla mitä on.
Paskalta tuntuu. Tiedän, ettei mua koskaan hyväksyttäs mun kaveriporukkaan saatika perheeseen, jos kertoisin mun tyttöystävästä näille.
Kyllä hänen kuuluisi saada olla kavereidensa kanssa oma itsensä... Jos tämä porukka ei kelpuuta tätä naista sellaisena kuin hän on, niin tuskinpa on kyse oikeista ystävistä. Tsemppiä, puhukaa asiasta! Ja toivottavasti välillenne pääsee syntymään jotain suurta ympäristön paineista riippumatta (;
Veit sanat suustani. Itse koin tärkeäksi kerota biseksualisuudesta kavereilleni ja päätinkin jos silloin, että ne ystävät, jotka katkaisevat välit seksuaalisen suuntatumisen takia eivät ole minun arvoisia alunperinkään.
Mä en oo voinu kertoa mun kamuille. Tiedän ettei olis viisasta. Ei seksuaalisuus muille edes kuulu.
Vähän päivitystä tilanteeseen.
Eli tämä nainen on nyt alkanut tapailla erästä miestä emmekä naisen kanssa ole enää kovin väleissä, joten eiköhän tämä ole jo nähty. Kiitos kuitenkin kaikille vastanneille! (:
Huoh, itse olen ollut rakastunut puoli vuotta identiteettiongelmaiseen naiseen. Hänellä ongelmana etteivät sukulaiset sietäisi tyttöystävää. Hän ei siis voi olla oma itsensä, eikä ole sitä ollutkaan koko ikänään...
Heippa :) On samanlainen juttu kuin sulla mutta ainoa huonopuoli tässä on se että olen bi ja ihastukseni luokkalaiseeni tyttöön :// Joka on hetero.. Joten anna vaa olla ja jatka vaa elämää kyl joskus tyttö/poika kävelee vastaa ja toisin koskaa en tuu saamaa tyttöystävää ku oon aika poikamainen tyttö :)
Pyh! Mä ainaki haluisin poikamaisen tytön :)
Monet tyäkkää poikamaisista tytöistä :)
jos toisesta tykkää tarpeeksi niin kyllä siinä kohti alkaa kaapin saranat paukkumaan. se sisäinen ristiriita voi aiheuttaa pahaakin ahdistusta, mutta kun hyväksyy itsensä niin se helpottaa. sitten kun löytää ihmisen josta oikeasti pitää niin se tuntuu luonnolliselta ottaa hänet elämäänsä. ehkäpä hän ei vain tarpeeksi pitänyt sinusta tai sitten hänellä on vain niin paha sisäinen ristiiita sisällään, ettei hän pysty siihen. sellaiseen ei kannata ryhtyä. satutat itsesi turhaan. turhaan koska ihmisellä itsellään pitää olla halua muuttaa itseään ja elämäänsä, että olisi onnellinen. hänellä ei varmasti ole sitä vielä ja ei ehkä tule ikinä olemaankaan. et voi asialle mitään. löydät kyllä vielä sellaisen joka välittää sinusta niin paljon, että kaikki menee luonnostaan. hän ei ollut tässä kohti vain sinua varten.
Ei kaapista tulo aina oo järkevää tai ees mahollistakaan. Jos tuut pienelt paikkakunnalt jossa juorut leviää ja suurenee nopee, lesta-perheestä tai ammattis on sellanen joka muuttuu helvetiks jos seksuaalinen suuntautuminen tulee julki on helpompi pysyä kaapis. Eikä seksuaalisuus muille kuulu joten miks levittää sitä koko maailmalle?!