valkoinen paimenkoira

En omista valkkaria, mutta lukuisia olen tavannut :)
Luonne vaihtelee suuresti. Useammat tapaamani ovat erittäin epäluuloisia vieraita kohtaan, jotkut jopa arkoja. Pari valkkaria ovat taas olleet ääripäätä, erittäin sosiaalisia ja tulivat kiehnäämään jalkoihin.

Sopivat täydellisesti ihmiselle jolla on aikaa koiralleen. Ne tarvitsevat paljon aktivointia, henkistä väsytystä. Fyysinen tekeminen on näille myös tärkeää.
Valitettavasti terveys ei ole parhaimmasta päästä.

Hirveen arkoja tuppaavat olemaan ja se voi olla vaarallistakin, jos se purkautuu koiralla pelkoaggressiona. Koira pelätessään joko välttelee, karkaa tai hyökkää, ikävää jos koira valkkaa viimeisen. Pari luonnetestiä olen nähnyt ja molemmat saivat hylkäyksen. Toinen ei selvinnyt edes kentälle tuonnin aiheuttamasta stressistä. Koe kuitenkin suoritettiin koirille loppuun ja sen mahdollisti ainoastaan koirien syvä luottamus omaa ihmistä kohtaan.

Valkkarin omistajan pitää olla ehdottomasti kokenut koiraihminen, joka osaa asennoitua vahvan, epäluuloisen ja aran koiran kasvatukseen.

Parhaimmillaan valkkari on lujahermoinen, itsevarma ja sosiaalinen, järkevä vahtikoira, joka puolustaa reviiriään, muttei ole jäljellejäävää hyökkäävyyttä tai epäluuloisuutta. Eli pysäyttää vieraat, mutta hyväksyy ne jos omistaja niin sanoo, eikä enää myöhemmin pomota.

Kiitos paljon näistä ! taidankin vielä sitten harkita.. :\ mutta tästä on hyötyä kun saa vähän ''kokemusta'' eikä vaan omista koirista tai rodun sivuilta löytynyttä hösssötystä :)

Suosittelen valkkaria jos olet ihminen joka oikeasti panostaa koiran koulutukseen ja sen aktivointiin, Valkkari on kuin mikä tahansa muukin iso koira. Luonteesta sen verran että ainakin oma valkkarini joka on 3.5v uros on aikamoinen macho mies eikä pahemmin siedä samaa kokoluokkaa olevia uroksia lähellään, ei aristellut pentuna uusia asioita yhtään sen enempää kuin muutkaan koirat ja on tietysti varautunut vieraisiin mutta haistelun jälkeen välillä rasittavankin tuttavallinen :D valkkari on myös erittäin vahva koira joten sinulla on parasta olla pattia käsivarsissa jos laiminlyöt koulutuksen ;)

Terveyden kanssa ei ole ollut mitään ongelmia KOSKAAN joten näitä höpötyksiä jonkun sellaisen suusta joka on joskus nähnyt valkkarin jossain ei kannata paljoa noteerata ;) Tietysti jokainen koira on oma yksilönsä.

Suosittelen hakemaan tietoa kasvattajilta jotka oikeasti tietää tästä rodusta ja sen luonteesta yleisesti eikä pelkästään arvioi sitä muutaman yksilön perusteella.

Valkkarinomistaja tuolla ylempänä antaa ihan liian ruusuista tietoa. Jos tykkää omastaan, miksi rotua pitää mainostaa valheellisesti vaaleanpunaisin linssein tosiasiat unohtaen? Epävarmasta arasta koirasta ei saa millään kasvatuksella avointa ja sosiaalista. Jos tekee paljon töitä, koiraa voi kehittää, mutta vain jonkun verran.

Valkoisenpaimenkoiran luonne ongelmat on ihan todellista tätäpäivää. Ne eivät rajoitu "yhteen tai kahteen" huonosti käyttäytyvään koiraan, vaan niistä kokemuksia on melkein jokaisella koirien harrastajalla. Valkoisenpaimenkoiran jalostukseen kuuluvat eri luonnetestit, jollaiset on pakko suorittaa, jos haluaa käyttää koiraansa jalostukseen. Osa kiertää perinteisen luonnetestin mh-kuvauksilla, joita kokemattoman on vaikea tulkita, mutta esim äänille arkuus näkyy niissäkin tuloksissa.

Mutta perinteinen luonnetesti kertoo, että vuosittain jopa 25-30% valkkareista hylätään luonnetestissä, tai testitulokset ovat todella heikkoja. Tosi kauheaa on, että on myös pentueita, joissa koirat kyllä selviävät luonnetestistä kunnialla, jopa korkeilla pisteillä, mutta niiden käyttäytymisessä on terävyyttä ja aggressiivisuutta, joka kohdistuu ihmisiin, eikä nämä koirat ole kokemattomalle sopivia. Luonnetestin suorittaminenkaan ei takaa yhtään mitään, kun samat pisteet voi saada kaksi ihan erilaista koiraa.

Hyvä valkkari on luonteeltaan mitä mahtavin. Mutta valkkari ei ole sillai miellyttämishaluinen koira kuin esimerkiksi perinteisemmät paimenkoirarodut. Valkkareissa paljon itsenäisyyttä ja jopa riistaviettiä ja motivointi koulutuksessa tosi usein vaikeaa.

Valkkari parhaimmillaan tosi kiva seurakoira- ja harrastusrotu, mutta pennun hankinta on todella haastavaa, sen parhaimmillaan olevan pennun löytö ei ole ihan simppeliä kun pentutarjontaa kuitenkin on tosi paljon. Pitää tietää mitä ja keneltä ottaa, eikä tuijottaa näyttelytuloksia tai lässytyspuheita. Nätit kotisivut ei takaa hyviä koiria ja Hyvät pentueet on usein varattu jo pitkään etukäteen.

No niin siinä taas yksi ekspertti muiden joukossa :D "Epävarmasta arasta koirasta ei saa millään kasvatuksella avointa ja sosiaalista" Ai ei saa vai :D Sulla ei näköjään ole mitään käsitystä koiran koulutuksesta ja varsinkaan valkkarin koulutuksesta!

Valkoinenpaimenkoira on melkolailla verrattavissa saksanpaimenkoiraan luonteensa puolesta joten en iki maailmassa suosittele sitä kokemattomalle omistajalle!

Moni ottaa koiran sen kauniin ulkonäön perusteella ajattelematta ollenkaan mitä se vaatii mutta yhtäkaikki en suosittelisi myöskään dobermannia, rotikkaa yms koiria ensikertalaisille ainakaan ilman kunnon omistautumista rotuun!

Kai sen nyt tyhmempikin tajuaa että pennun hankinnassa kannattaa olla perusteellisen tarkka, hommaa sitten mitä koiraa tahansa!

en todellakaan tiedä mistä helvetistä puhut kun sanot että motivointi on vaikeaa ja ei ole miellyttämishaluinen!!!!! En ole ikinä nähnyt koiraa joka tykkäisi leikkiä näin paljon ja leikin aikana ei keskity mihinkään muuhun kuin leikkimiseen joten motivointi hoituu sitä kautta.

Riistahalua on juuri sen verran että juoksee peuran perässä 200m ja tulee takaisin :D

Sinulla näyttää olevan yksi koira ja puhut siitä kuin se edustaisi tyypillistä rotunsa edustajaa? Voivoi. Arasta ja epävarmasta koirasta ei saa millään kasvatuksella rohkeaa ja avointa. Sori vaan mutta jos niin olisi, niin esim luonnetesteistä ei tulisi kuin huippupisteitä... Nythän tilanne jotain ihan muuta.

Jos pennun hankinnasta tyhmempikin tajuaisi jotain niin valkkarikasvattajista ainakin puolet joutuisi lopettamaan kasvatuksen kun pennut ei menisi kaupaksi. Surullista mutta totta.

Mulla on nyt kolmas valkkari itsellä, kaksi aikuista ja pentu. Rotua en vaihda, sopii kuin nenä päähän mulle.

Koirani ovat avoimia, iloisia, ystävällisiä ja rohkeita, eiväh hätkähdä joka risahduksesta, en vois ikimaailmassa noiden käyvän kenenkään päälle agressiivisessa mielessä, vaikka luonnetestissä toi vanhin onkin saanut mm terävyydessä ja puolustushalussa 3...

Toi pentu oli ekan puolentoista viikon ajan arka ulkona, pelkäsi autoja, toisen koiran haukahteluja ym. Nyt ei ole mistään arkuudesta tietoakaan, päin vastoin, ja ikää on vasta 3kk!

Voin lämpimästi suositella tätä rotua kaikille, joilla ylipäätään on järkevä käsitys ison koiran kouluttamisesta ja tarpeista. Rotuna hakkaa luonteensa puolesta sakemannit ja muut ihan 100/0, jos hakee sellaista koiraa, jollaiseksi valkkarit on alunperinkin jalostettu, eli aktiivinen, lapsiystävällinen, perhe-, seura- ja työkoira.

Näissä ei ole ns käyttölinjaa, eikä pidäkään olla, vaan ne soveltuu ihan sellasenaan niin lenkkikaveriksi kuin työkoiraksikin.

Tetysti koiran hankinta tulee olla tarkkaan harkittu, mutta alkaa pikkuhiljaa "ihan vähän" ärsyttämään kaikki rodun mollaajat. Kyllä, valkkareilla on myös niitä luonneongelmia, mutta tilanne paranee koko ajan "luonnetesti pakon" avulla.

Tietysti oma lunkunsa on ne tehtailijat, jotka ei enää rekkaa pentuja sen takia, että koira ei mene testistä läpi (verukkeeksi kerrotaan, ettei paikkoja muka saa, paskan marjat sanon minä, olen kolme koiraa testauttanut, ja kaikille saatu paikka ekalla kysymällä). Ja sitten valitettavasti myös osa kasvattajista ei ajattele muuta, kuin näyttelymenestystä (muutama pk kasvattaja tätä harrastaa...), hylky koiria vaan laitetaan yhteen, kun on niin kauniita...

Kumma juttu, kun rotua tuntemattomat tietää paremmin, kuin rodun harrastajat, että millainen tilanne valkkareiden luonteissa on tänä päivänä. Mutuilijat huutelevat vuodesta toiseen, kuinka paska rotu valkkarit on, jne jne jne, eikä ne sovi kenellekkään eikä mihinkään tarkoitukseen.

Aivan täyttä huuhaata. Valkoinenpaimenkoira on monipuolinen työ-, harrastus-, seura- ja perhekoira. Äärimäisen kilttejä, helposti koulutettavia koiria.

Ite tunnen kymmeniä valkkareita omieni lisäksi, eikä arkoja ole tullut vastaan, kuin kaksi, ja nekin on kenneleistä, jotka on pentuja tehtaillut ja pelkän ulkomuodon takia teettänyt.

Vois tietämättömät pitää mölyt mahassaan, eikä vaan toistaa sitä samaa mantraa, mikä oli tilanne joskus 10v sitten...

Omistan kaksi valkkari urosta leikkamattomia agilityä,hakua,hihaa sekä tokoa toimii laumaantuu eli tulevat muiden urosten kanssa toimeen.Iso ja painava harrastuskoiraksi ei paljoa heitellä tai nostella ottaa voimille.

Luulin että valkkari on valkoviini? Kaukasianpaimenkoira on aito koira.

älä ota...

Voin suositella vain ison koiran koulutuksen hyvin tuntevalle ja auktoriteettiselle omistajalle! Korkean energialuokan koira, oma yksilöni vaatii todella kovan kurin ja säännöt, sekä todella runsaasti liikuntaa.

Olen tavannut henkilökohtaisesti vain yhden valkkarin ja sekin oli arka. Oli pelästyessään purrut naapuria käytävässä, joten omistaja luopui siitä lopulta. Lähti ex-miehen hoteisiin maalle.

Mulla on pienen elämäni aikana kertynyt mukaan 3 koiraa, seropi, sakke ja susikoira. Nyt on uutena tulokkaana tulossa valkkari. Olen kuullut niin paljon eri tarinoita rodusta: Agressiivinen, epäsosiaalinen ja arka, ei kannata ottaa.. Mutta omasta mielestäni valkkari on ihan samanlainen kuin muutkin isot koirat. Se vaatii helvetisti aikaa sulta itseltäs, ja jos haluut että koiras on luotettava ja sosiaalinen pennusta lähtien niin koulutuksesta älä tingi. Mun susikoiran kanssa ei ole ollut pienintäkään ongelmaa kun sen on kouluttanut oikein ja käyttänyt siihen tarpeeks aikaa, ja se on kuitenkin 75% susi, eikä ole muidenkaan. Sosiaalisia energiapommeja ovat kaikki! :)

Arkuus on yleisin ongelma, sellainen on meidänkin valkkarimme, isokokoinen 7-vuotias narttu. Mutta perhepiirissä ja tuttavien kanssa se on koirista paras. Älykäs ja tottelevainen ja kauniimpi & uljaampi kuin mikään. Sosiaalisesti älykäs myös, pitää edelleenkin pari vuotta vanhempaa perhoskoiranarttua pomonaan kun me niin haluamme. Huomattavasti vahvempi ja terveempi kuin kaksi edellistä sakemannia joilta takapäät pettivät 6-8 vuoden iässä. Luustoltaan ja rakenteeltaan valkkari on lähellä alkuperäistä työlinjan sakua.

Meiltä löytyy yksi :). Tosi kiltti ja seurallinen, ei pelkää uusia tilanteita ja sopeutuu uusiin ihmisiin avoimesti. Tykkää leikkiä ja tehdä kaikkea kivaa, yksin pärjää mutta tykkää olla kaverin (tai monenkin toisen koiran) kanssa. Suosittelen vahvasti.

Lisään vielä että valkkarilla on jonkunverran kasvukipuja, joten kannattaa varautua! Ja rasvaa kannattaa laittaa kuiviin kyynärpäihin. Ainakin meillä toimii.

Mulla on reilun vuoden ikäinen valkkari. Tällä yksilöllä on ihan mahtava luonne. Todella lujahermoinen, ihmisläheinen, varma ja hellyydenkipeä koira. Ei pelännyt edes uutenavuonna raketteja. Kaikista ihmisrakkain koira mitä oon ikinä tavannu ja mulla on kokemusta terriereistä, villakoirista, collieista ja mäyräkoirista... Sopeutuu joka tilanteeseen eikä ole koskaan ollut aggressiivinen. Toki täytyy olla kokemusta koirista ennestään jos valkkaria on hankkimassa. Täytyy pitää itsellään laumanjohtajuus, niin koira pysyy hallinnassa ja koiralla on hyvä olla kun luottaa johtajaansa.

En oo ite koskaan tavannu valkkaria kasvotusten, mutta eräällä saksalaisella kaverilla on yksi (heillä paljon kokemusta ennestään, saksanpaimenkoiria yms). Mitä nyt oon kuullu niin on aluks hiukan arka vieraita kohtaan ja haukkuu yms. kaverin kanssa se on kyllä täys sylikoira ja kiltti muutenkin. Toinenkin koira heillä on eikä sen kanssa tunnu olevan minkään laisia ongelmia.
Itekkin olisin kiinnostunu mut meikä on helvetin laiska joten luultavasti tämmönen iso koira ei oikein mulle sovi plus meillä on jo kissoja, rottia yms., mistä tulikin mieleen et onko kellään kokemusta miten valkkarit tulee kissojen kanssa toimeen tai mikä olis tämmöselle laiskalle sohvaperunalle hyvä koira? Chichuhahua olis ainaki serkun koiran perusteella mulle täydellinen mut se haukkumine ärsyttää (meillä on mitteli joka kanssa haukkuu melkeinpä kaikelle joten tommone toinen siihen viel ni huhhuh.)

EN SUOSITTELE! Itselläni on tuollainen ja parilla kaverilla myös. Jokainen niistä on täysiä raivohulluja, ensin pelätään kaikkea uutta ja jos vähänkään uskaltautuu lähelle niin täysi rähinä päällä sen jälkeen. Kokeilevat koko ajan rajoja ja haastavat johtajuudessa niin paljon että ainoa keino on pieksää koira kunnolla. Ei mitään mahdollisuutta harrastaa mitään koirajuttuja, eikä saa väsymään mitenkään vaan koira vaan juoksee kuin mielenköyhä vaikka koko päivän. Sisällä särkee paikat ja varastaa ruokaa jos vain pääsee käsiksi. Kuitenkin erittäin sisäsiisti rotu. Ei siedä kissoja muttei kylläkään pärjää niille.

Meillä muuten kans valkkari kiersi kerran taloa ympäri varmasti ainakin sen kolme tuntia ilman mitään järkevää syytä. Ei saatu pysähtymään muuten kuin nappaamalla se väkisin narulla kiinni ja taltuttamaan lumihankeen. Koira on jo lopetettu kun oli sen verran luonnevikainen ja koko ajan oli jos jonkinlaista vaivaa laidasta laitaan. Naurettava koira, ihmeesti ihmiset niitä kuitenkin elättää. En enää rahoja semmoiseen laittas.

Riippu koirasta millainen hän on

Riippu koirasta millainen hän on

Minun kohdalla ei ole koskaan pitänyt nuo kommentit paikkaa, minulla on yli 20v ajan tätä rotua, mut koskaan nuo asiat mitä kirjoitatte ei ole kyllä toteutunut meidän valkkarissa. Aivan ihana, pysyn tässä rodussa !

Koirapuistomme ainoa koira, jonka kanssa samalla kertaa ei puistossa voi olla muita koiria. Isäntänsä jo sen kieltää, ja uhmakkaasta koirasta kyllä näkee, ettei tee mieli itseään eikä omaa koiraansa aitaukseen viedä. Aitauksessa isäntä katselee kännykkää ja koira omissa oloissaan. Valpastuu heti, kun joku lähestyy porttia. Pelottava yksilö. Mitään rodusta tietämättä.