Tahon täältä jonnekkin pois, jonnekkin kauemmas. Kotona ahdistaa ja tuntuu että seinät kaatuu päälle, ois niin valmis lähtemään, mutta samalla tietää ettei vaan voi. Olo on levoton ja ois kypsä hakkaamaan päätään seinään. Tien päällä tunne katoaa. Vaihtuvat maisemat, uudet ihmiset, vapaus liikkua, tunnen olevani vapaa, onnellinen, en enää vankina missään. Sydän käskee jatkaa matkaa, mutta sitten ne taas vangitsee. Ahdistus, levottumuus tunteet palaavat, ilo katoaa. Ne ei ymmärrä sitä, ne miettii että oon sekaisin ja tasapainoton, ne ei tiedä kuka mä oon tai miks mä teen mitä teen. Ne nauraa kun oon erilainen ja sanon heikkoudelle EI, ne ei ymmärrä miks mä en tee mitä ne haluu ja sanon mitä oikeesti oon mieltä. Ne miettii miks nauru on ontto, miks silmät ei hymyile. Ne yrittää ymmärtää, nyökkää hämmentyneinä mun sanoille ja yrittää unohtaa. Ne tahtoo sammuttaa mun liekin, kadottaa mun tunteet, mut sitä ne ei saa tehtyä. Ne lahjoo, ne uhkailee, ne ei enää pysty ymmärtää. Mä yritän kertoo sen, tää ei oo mun paikka, ei mun maailma. Ne yrittää kääntää mun pään, sanoo et se menee ohi. Ne kieltää, ja mä tuun vastaan, ne vangitsee ja lupaa keksiä jotain. Ne vetää lupaukset takaisin ja käskee unohtaa. Ne koittaa satuttaa ja pakottaa muuttumaan, mut mä oon vapaa, mä en oo samanlainen kuin ne. Tahtoisit antaa jalkojen viedä, kunnes muistat miks en oo jo lähtenyt, pitää odottaa ja elää se aika kun joutuu olemaan paikallaan. Seuraava viikko ja kuukaus tulee ja palo vaan räjähtelee roihuamaan, hymy palaa ja ne ei ymmärrä mun ajatuksia. Mä hymyilen ja tiedän että en joudu odottaa enää niin kauaa. Mun elämä, mun päätökset, se on vaan kerta, mä en sitä tuhlaa. Odotan täällä hetken ja sitten elän elämääni ja oon sen hallitsija. Ne ei mua määrä, ne pakottaa vaan oottamaan vielä hetken. Olo on levoton, mutta mä hillitsen sitä vielä hetken.
Mä
1+3
773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lähetä tilinumero mulle, niin maksan sulle lentoliput minne tahansa :)
Kerro lissää hei!
Toi kuvaa ihan älyttömän hyvin miun tilannetta. Tosin mie en halua konkreettisesti lähteä mihinkään. Miulle siinä on se, että mie saan ajatella mitä haluan ja sanoa, mitä ajattelen. Ja olla oma itseni. Mutta hyvää kannattaa odottaa :)
Kiinasta soitettiin ja he haluavat muurinsa takaisin
mullaki vähän sama :D
Ja sun pointtis oli?
Ne näkee vaan kuoren. Söpön blondin jolla on nätit vaatteet ja monta seuraajaa. Ne haluu nähdä vaan pintaa ja mun persoonan piilottaa. Ne ei haluu toisenlaista, vaan ne haluu lellityn blondin satasen kengissä. En mä sitä pyydä, mutta sen mä vaan sain. Sen pinnan antaisin pois, mutta sitä tahdotaan pitää paikallaan. Mä oon kuka oon, mutta ne sulkee silmänsä, ei voi ymmärtää. Koitan selittää, ne sanoo "Ei hätää, se menee ohi". Mutta ei ne anna mun puhua loppuun, omaa lausettani lopettaa. Pelasin mun kortit, joo mä mokasin. Mä yritin näyttää, en oo enkä haluukkaan olla enää prinsessa Täydellinen. Mä olin joskus toisenlainen, niiden toisten kaltainen, mut mä tajuain et haluun olla oikeesti itteni ja erilainen. Mä niitä ehkä loukkasin, ne vaan tarttuu muhun lujemmin.
Koulunpiha välitunnilla, niitten sanat kaikuu tyhjinä. Joidenkin kyynelille taas nauretaan. Mä meen sinne taas puolustamaan. Ne sanoo se on vaan läppää, ei ne tajuu, mäkin niin hukutin liian monta vuotta. Mä hymyilen sille, se koittaa hymyillä, mut mä nään sen, pelon sen silmissä. Kello soi, luokkaan kaikki menee istumaan. Tytöt meikkaa, jätkät heittää taas huonoa läppää, fiksuja mollataan. Mä oon niitten keskellä, koitan maikkaa kuunella, mut ne facea näyttää, mulle ne kertoo ongelmistaan, viilaa kynsiään ja kysyy pitääks mun läksyjä tehdä. Miks ne ei tajuu, en tahdo kuunella, ehkä hyötyy ei oo nyt neliöjuurista, mut miks ne ei mun anna niitä oppia? Jättäis mut rauhaan, sysään ne pois, mut ne tahtoo vähän jutella. Mä koitan tästä ajasta jotenkin hyötyä, mut ne koittaa mua naurattaa.
Oon kotona, laitan puhelimen kiinni ja koitan olla vaan. Tahtoisin olla ees hetken rauhassa. Tunti ja ne soittaa siskolle, luulee et oon kadonnu ku en vastaa facessa. Kännykkä päälle viistoista soittoa, face ja kik ihan tukossa, miks ette anna mun ees hetkeä olla rauhassa. Kai tää ois jonkun taivas, tää mun helvetti. Koitan hymyillä, olla niille ystävällinen. Jotku kysyy oonko fine, oon rehellinen ja ne vaihtaa äkkiä aihetta. Ne pari mua kuuntelee, melkeen ymmärtää, ne katsoo säälivästi ja sanoo että kyl sä selviät. Mä tahtoisin niille kertoa, kuin paljon mä haluisin vaan lähteä, sanat mä sanon, ne vastaa ja saa sen kuulostaa valheelta. Nekin mut jättää kun melkeen ymmärtää, ne on samanlaisia, ne on olevinaan niin erilsisia. Kai mä valehdella niille yritän, oon oma itteni, mutta silti ajatuksiani pimitän. Kuka valehtelee, elämääni sekoittaa, tahtoo mun kortit, mutten mä aijo niitä ojentaa. Mä taistelen, koitan olla oma itteni. Toiveeni nää, mun ajatukseni mun kai pitäis vihdoin ääneen kunnolla lausua. Mä oon kai varma, vai onks se vaan kulissia. Ne saa mut epäilemään, mitä mä oikeesti oon, haluunko vaan siks lähteä. Oonko oikeesti erilainen, vai vaan samanlainen, heikko joka aina esittää? Toiveeni hiljaa tahtoisin sanoa. Jättää kaiken taakse ja aloittaa alusta, en mä varmaankaan. Tahdon vaan sanoa kerralla kaiken, mutten polttaa siltoja takanani, taidan polttaa vaan näppini. Miksen mä vaan tee sitä, koska ne kai tahtoo sitä. Pitäis kai vaan näyttää korttini, kaataa koko korttitalo ja koota parempana uudelleen, mut pystynkö mä siihen, vai poltanko sillat ja kortit ja itseni tuhkaksi ja siihen katoan?