hei,
jos naisella on pitkä historia psykiatrisen sairaanhoidon piirissä ja hän on parhaillankin avohoidossa masennuksen ja ahdistuksen vuoksi, onko ajatuskin lapsen hankkimisesta järjetön?
Miten neuvolassa suhtaudutaan tällaiseen äitiin? Voidaanko lapsi ottaa pois vaikka arki vauvan kanssa alkaisikin sujua hyvin, koti olisi siisti ja lapsi terve?
jos naisella on pitkä historia psykiatrisen sairaanhoidon piirissä ja hän on parhaillankin avohoidossa masennuksen ja ahdistuksen vuoksi, onko ajatuskin lapsen hankkimisesta järjetön?
Miten neuvolassa suhtaudutaan tällaiseen äitiin? Voidaanko lapsi ottaa pois vaikka arki vauvan kanssa alkaisikin sujua hyvin, koti olisi siisti ja lapsi terve?
Vastaukset 11
Vanhimmat
älä ainakaan yksin lasta tee.kolmelta tutulta otettu lapsi heti synnytyslaitokselta.saaneet nähdä lapsen vasta aikuisena. jos lapsen isä kuvioissa mukana ja isä kunnollinen asia ok.
Äimä ry järjestöstön sivuilta saattaisi löytyä apua ja neuvoja, selaa sivuston aiheita ja ota yhteyttä.
http://www.aima.fi/vertaistuki1.html
---------
hei,
isä ilmeisesti ei olisi mukana kuvioissa, ainakaan kovin tiiviisti. Aika lailla yksin siis lapsen hoitaisin, mutta uskon jaksavani hyvin.
En ole mitenkään epävakaa, masennus ilmenee alakuloisuutena ja väsymyksenä, ahdistun voimakkaasti sosiaalisissa tilanteissa. Tiedän pystyväni jättämään alkoholin ja tarvittaessa myös lääkärin määräämät lääkkeet kokonaan pois jos tulisin raskaaksi.
Voidaanko lapsi tosiaan ottaa pois heti synnytyslaitoksella? Sehän on käsittämättömän julmaa. Täytyyhän äidille antaa edes mahdollisuus osoittaa pystyvänsä huolehtimaan vauvastaan hyvin.
Olisin tosi kiitollinen mielipiteistä ja kokemuksista vastaavissa tilanteissa.
Olen varovasti kysynyt asiasta myös omalta sosiaalityöntekijältäni, mutta vastaus on ollut jotenkin välttelevä. Toivoisin, että minulle sanottaisiin suoraan jos lapsesta haaveilu on kohdallani pelkästään typerää ja todennäköisesti menettäisin lapsen. Se olisi valtava suru, en halua joutua siihen tilanteeseen.
Äitiysneuvolat ovat varmastikin paikkoja, joista saat apua.
Tämä linkki on THL:n, eli terveyden ja hyvinvointilaitoksen sivustoille.
http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi
-------
Kiitos linkistä!
Jotenkin olen ajatellut, että olen suojassa synnytysmasennukselta, olenhan jo valmiiksi sairastanut masennusta niin kauan.
Olen ajatellut, että lapsen saaminen antaisi elämääni merkitystä ja iloa, joka nyt puuttuu.
Et todellakaan olisi mitenkään suojassa syn.jälkeiseltä masennukselta tai raskauden aikaiselta masennukselta historiasi takia.
Ja lääkitys pitää _ennen_ raskautumista suunnitella sellaiseksi että se ei aiheuta haittaa sikiölle.
"Olen ajatellut, että lapsen saaminen antaisi elämääni merkitystä ja iloa, joka nyt puuttuu." Olisi itsekästä hankkia lapsi noilla kriteereillä.
Ja muutoinkin, kerrot että voisit lopettaa alkoholin ja lääkärin määräämät lääkkeet, miten sitten kävisi sairautesi kanssa jos lopettaisit lääkityksen? Raskausaika kun on monella muutoinkin aika raskasta hormonaalisten muutosten takia (mm. rask.depr., ahd. ym.). Oletko milloin viimeksi ollut ilman lääkitystä ja millainen vointisi silloin oli?
Minkä ikäinen olet? Millainen on statuksesi tällä hetkellä? Oletko työelämässä?
hei,
olen käyttänyt masennuslääkkeitä monia vuosia ja aina välillä yrittänyt olla täysin ilman lääkkeitä. Vointini on huonontunut silloin jonkin verran, ei romahdusmaisesti,
Olen jo masentunut, masennukseni voi tietysti pahentua. Mutta en kovin paljon pelkää sitä, sillä olen selvinnyt todella huonoista ajoista. Tiedän, että masennus on osa elämääni.
Olen tässä nimenomaan ennen mahdollista raskautta miettimässä omaa tilannettani.
Mikä ei olisi itsekäs syy hankkia lasta tai lapsia?
Lapsi tuo mukanaan iloa, tietysti myös paljon huolia ja väsymystä. Uskon, että kokisin oman elämäni merkityksellisemmäksi jos minulla olisi lapsi, jonka hyvinvoinnista olisin vastuussa.
Ikäni on n.40, asun yksin, en ole työelämässä.
Sinuna unohtaisin tuon lapsiajatuksen kokonaan, depressio, ahdistuneisuus ja ikäsi, siinä jo kolme asiaa jotka tavallaan puhuvat raskautta vastaan.
Et kerro statuksestasi sen kummosemmin, oletko sitten työtön vai eläkkeellä vai mitä. Pitkään olet sairastanut, tuskin tilanteesi paranee lääkkeettömänä. Lisäksi raskautuminen iässäsi alkaa olla jo suht vaikeata.
En ole aiempi vastaaja, mutta lasta ei "hankita" täyttämään oman elämän tyhjiötä tai siksi että saisi olla vastuussa jostakusta.
Keskustele asioista hoitavan psykiatrin kanssa, toki myöskin gynekologin kanssa. Teratologisesta saa tietoa lääk.joita voi käyt.raskauden- ja imetyksen aikana. (toki lääkkeettömyys olisi parasta, mutta on sairauksia jotka vaativat lääkityksen)
Hyvää syksyn jatkoa sinulle!
Kiitos vastauksesta!
Ikäni vuoksi haluan miettiä tätä asiaa nyt mahdollisimman tarkoin. Voisin vielä hankkia/saada lapsen. En voi odottaa, että masennukseni ja ahdistukseni merkittävästi paranisivat, niin ei luultavasti tule käymään lähivuosina. Olen masennuksen vuoksi eläkkeellä.
Tuntuu, että minun on todellakin kysyttävä muilta lupaa. Tilanteeni vuoksi olisin lähtökohtaisesti huono äiti. Kuitenkin olen hyvin tunnollinen, huolehtivainen, tunteellinen, kiinnyn ihmisiin voimakkaasti,
Hieman ihmettelen tuota hankkia-sanaan liittyvää vaikeutta. Onko oikein sanoa "saada"?
Mikä on oikea syy saada lapsi? Haluaisin tuntea rakkautta, haluaisin pitää lapsestani huolta?
Hanki koira. Siinä riittää hellittävää, ja huolehdittavaa, eikä edes välttämättä ole yhtä vaikeaa kuin mitä olisi lapsen kanssa. Pieni koira. Ei isoa, tai taas olet lirissä.
Jos lapsen isä olisi tiiviisti mukana kuvioissa asia olisi toinen, mutta sinun historiallasi en ryhtyisi käytännössä yksinhuoltajaksi. Lapsi tarvitsee isän ja äidin. Et voi tehdä lasta pelastaaksesi itsesi ja saadaksesi sisältöä elämääsi. Se on liian suuri taakka lapsen harteille. Suosittelen, että hankit kissan, koska se ei kärsi merkittävästi, jos et jaksakaan lenkittää sitä.