Henry vipulukko 22wmr ketulle.

Vipulukkokiväärit ovat lyhytpiippuisia ja keveitä aseita. Niitä ei ole tehty pidemmän matkan ammuntaan (pois lukien jotkut ihan uusimmista, mm. .308:lle pesitetyt Browning BLR ja Sako Finnwolf). Henry ei joka tapauksessa kuulu tähän sarjaan.

.22 wmr:ää ei kaliberina ole tarkoitettu pidemmän matkan ammuntaan. Se on ballistisilta ominaisuuksiltaan järkevän käyttönsä äärirajoilla juuri tuolla mainitussa 100 metrin kieppeissä, lyhytpiippuisesta ja epävakaasta vipulukosta läpilaskettuna todennäköisesti jo aiemmin. .22 wmr on kaikista lintu/kettulaillisista kalibereista tuuliherkin, risuherkin ja heikkotehoisin.

Heikkotehoisuus .22 wmr:n tapauksessa tarkoittaa sitä, että esim. ketun kokoisella eläimellä osuttaessa keuhko-sydän -sektorille, kettu jää, mutta osuttaessa suolille, paksumpiin luihin, raajoihin, yms. kettu ei jää. Tämä on ero verrattuna kovempi lähtöisiin/isompireikäisiin pyssyihin, joilla kettu jää melkeinpä kuinka huonosta rapalaakista hyvänsä. Sama pätee lintujahdissa. .22 wmr ei sorra metsoa tai teertä suoliosumalla tai täkkälihan raapaisulla, kun esim. .308 sortaa. Tämä korostuu vielä siinä, että .308 (tai vaikka .222 rem) on ballistisilta ominaisuuksiltaan huomattavasti pätevämpi, ja hyvät osumat sen suhteen varmempia. Heinät, oksat ja tuulenpuuskat heittävät pikkuruista .22 luotia paljon voimaperäisemmin kuin isompien torrakoiden kuugeleita.

Yllä mainittuihin argumentteihin nojaten voit tehdä omia johtopäätösiäsi hankinnan järkevyydestä. Niinpä jos listataan Henry vipulukon ominaisuuksia jotka ansaitsevat plusmerkkisen etuliitteen, ovat ne mielestäni nämä:
- Fiilistely
- Fiilistely
- Suuri patruunakapasiteetti
Muut ovat sitten enemmän tai vähemmän miinusmerkkisiä. Oikeastaan ainut jahtimuoto jossa itse voisin harkita käyttäväni ko. aseen kaltaista olisi pyynpillitys. Siihen se sopisi oikein hyvin.