Kirjani päähenkilö on kirkonmies, jonka läheinen henkilö on surmattu ja päähenkilö saa tietää, kuka surmaaja on, mutta poliisi ei tiedä, että tämä henkilö tietää.
Päähenkilö lähtee koston tielle, mutta miten hän sen kohtuullisen uskottavasti tekisi? En kuitenkaan halua, että hän pimeän aseen hommaisi :)
Vinkkejä?
Päähenkilö lähtee koston tielle, mutta miten hän sen kohtuullisen uskottavasti tekisi? En kuitenkaan halua, että hän pimeän aseen hommaisi :)
Vinkkejä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
- myrkytetty ehtoollisleipä
- huumaaminen kovalla kirkonkellonsoitolla (käytetty jo)
- voodoo
- kuoliaaksirukoilu
- lahkolaistemput
- synnistä syyttäminen ja ajaminen itsemurhaan
Onko koston tarkoituksena tappaa tyyliin silmä silmästä? Silloin ”uskottavia” tapoja on useita. Esim. jonkin onnettomuuden järjestäminen: autosta häviää jarrut kesken ajon, tai entäpä houkutteleminen tyhjään merikonttiin, jonne kaveri mädäntyy ruoan ja vedenpuutteeseen tms.
Vai sopiiko tarinaan Monte Cristomainen, syyllisen koko elämän tuhoaminen ensin soluttautumalla miehen ystäväpiiriin ja sitten riistää häneltä kaiken, mikä tälle on rakasta. Lopuksi, kun mies (vai onko murhaaja nainen) on enää tärisevä rauniokasa, paljastaa päähenkilö itsensä ja kostonsa tarkoituksen.
Parempi varmasti, että keksit itse, miten tuo homma hoituu. Jos päähenkilön tuntee tarpeeksi hyvin, tietää mitä hän tuossa tilanteessa tekisi...
Massi: toki tiedän, että olisi parempi, että keksisin sen itse. Olen sitä varmaan liikaakin pähkäillyt ja jumissa. Tunnen päähenkilön mielestäni hyvin ja toisaalta uskon, ettei hän koston tielle lähtisi, mutta se vaan olisi hyvä koukku.
Ajattelen niin, että jos hän johonkin ryhtyy, hän ei ennätä sitä toteuttaa (jostain syystä).
Ehkäpä annan sitten poliisin hoitaa homman, jollen ihmeitä keksi.
Murhaajalla ei muuten ole ystäviä.
Novellimies: sinulla on käsissäsi kirjallisuuden helmitilanne eli henkilön sisäinen ristiriita. Kirkkoherraa vetää yhäältä puoleensa oikein tekeminen ja toisaalta kosto. Älä missään nimessä missaa tilannetta, vaan pistä papin puntti tutisemaan. Hän voisi ensin yrittää saada poliisin uskomaan, kuka on murhaaja, ja siinä epäonnistuttuaan ryhtyä itse asiaa todistamaan ja/tai kostamaan. Keinojen suhteen olet sinä paras asiantuntija, koska hlö on sinun.
Peukutin ylempää. Kyseessä on todella herkullinen tilanne, jota ei todellakaan kannata missata. Ehkä pappismies on jo ryhtymässä fileoimaan murhaajaa, mutta viime hetkellä jättääkin homman kesken?
Tai entä sitten jumalainen vällintulo? Mies on juuri aikeissa työntää syyllinen metron alle, kun mies kompastuu ja horjahtaakin itse kiskoille?
Ja mitä jos kirkkoherra onkin aseineen odottamassa murhaajaa palaavaksi kotiinsa., valmiina tappamaan hänet kylmäverisesti. Sitten kaikki kääntyykin päälaelleen. Murhaaja saakin yliotteen ja hämähäkistä tuleekin kärpänen?
Tänks edelliset. Tähän kirkonmiehen hankalaan tilanteeseen saattamiseen olen pyrkinytkin alusta alkaen, koska haluan viedä hänet vaikeuksien kautta voittoon.
Mutta kun en halua tässä kaikkia kiemuroita paljastaa, niin juttu ei todellakaan simppeli ole.
No voithan aina kääntää tilanteen päälaelleen: kirkonmiehellä on jo kosto suunniteltuna ja toteutusvalmiina, hän saa houkuteltua murhaajan jonkinsortin ansaan, muttei pystykään toimimaan viime hetkellä. Luovuttaessaan kirkonmies kuitenkin paljastaa murhaajalle, että hän tietää totuuden, jolloin murhaajan 1. prioriteetti on hankkiutua kirkonmiehestä eroon ja tilanne kärjistyy.
Näin sinun ei tarvitse pakottaa päähenkilöäsi toimimaan luonteensa vastaisesti, vaan hän voi silti valita oikein ja tarina etenee suureen kriisiin, jossa kirkonmies voittaa murhaajan ja saa tämän oikeuden eteen (ellei ensimmäisestä murhasta, niin ainakin murhan yrityksestä). Onnea projektiin!
Good point tuokin, noizes, kiitos. Projekti on todellakin loppusuoralla.
Minusta olisi hauskaa lukea jotain todella hämmentävää eli juurikin kirkonmies ase kädessä tärisemässä nurkan takana, liperit kastuen hiestä. Siinä sitten päähenkilö miettii oman tilanteensa absurdiutta ja miten onkaan tähän tilanteeseen joutunut ja onko tilanne oikeasti totta koska se on kuin amerikkalaisesta elokuvasta. Eli kamala mutta kuitenkin hauska tilanne.
Löysin ratkaisun. Kiitos kommentoijille. Ehkäpä joskus saatte pitää kirjaa kädessänne, I hope so. Noizes oli hyvin lähellä, mutta kuitenkin kaukana :)
Minä mietin kuinka tärkeää juonnellisesti on tuo itse murhan toteutus? Mielenkiintoisempana ja tarinan kannalta antoisampana pitäisin itse kamppailua, jota päähenkilö käy läpi sisällään. ( toivottavasti käy, muuten on mielestäni epäuskottava henkilö jos vain kylmästi päättää tappaa jonkun, vaikka sitten kostomielessä) Se olisi mielenkiintoinen punainen lanka joka kulkisi koko tarinan läpi. Lukija saisi jännittää tekeekö pappi murhan vai ei, ehkä hän ei tiedä sitä varmasti itsekään ennenkuin sen toteuttaa? Pystyykö jumalan mies veritekoon ja mitä päähenkilö käy läpi prosessoidessaan asiaa päänsä sisällä. Miehen ( tai naisen kamppailu) itsensä kanssa, ammattietiikka ja oikean ja väärän kanssa painiskelu on itsessään minusta mielenkiintoisempaa kuin shokeeraava ja uskottavasti toteutettu tappo, joka on lopulta pelkkä tarinan kruunaus. Jos taposta tehdään tarinan kannalta tärkein elementti se jää minusta usein laimeaksi ja lukijana olisin pettynyt, ellei tarinassa ole jotain muuta äärimmäisen kiehtovaa. Ihmis mieli ja sen ristiriidat ja pimeä puoli kiinnostavat aina. Kaikki tappomenetelmät puolestaan on jo nähty ja kuultu, eivätkä kamalasti hetkauta nykylukijaa. Voisi myös miettiä päästäiskö pappismies tappamalla murhaajan, kuin koiran veräjästä ja olisko joku muu kosto kenties "pahempi". Tappaminen on minusta melko armollinen rangaistus, ainakin jos puhutaan jostain ampumisesta tai myrkyttämisestä ym. Tuskin pappi miksikään sadistiseksi kiduttajaksi ryhtyisi jollei aivan järjiltään ole mennyt. Voisiko jollain tapaa yllyttää murhaaja tekemään itse itsestään lopun, ilman että omat kädet liikantuisivat ja tämä kärsisi todenteolla nahoissaan tekemänsä vääryyden?
MissK: en sanonut, että kirkonmies tappaisi tai murhaisi jonkun, vaan että hän lähtee "koston tielle".
Tuo mitä sanoit, on oleellista: päähenkilön kamppailu päänsä sisällä.
pään sisäiset kamppailut koen haasteellisiksi :-)
Etenkin papin ... eikö ne ole melko mustavalkoisia henkilöitä? Jos "väriä" saisi muutettua, niin ...
Ok. Jotenkin oletin, että haet uskottavaa murhaa. Kosto on tosiaan laaja käsite :)
Minä olen miettinyt äitinä paljon sellaisia asioita, kuinka joku voi elää tietäen, että esimerkiksi oman lapsen tappanut henkilö on elossa ja pääsee kenties mitättömällä vankeustuomiolla ( Suomessa kun ei oikeasti pitkiä kakkuja saa mistään)
Mietin, jos äidille tai isälle annettaisiin ase käteen ja sanottaisiin, että anna palaa päsäytä murhaajan aivot pellolle, mitä tapahtuisi? Moniko pystyisi tappamaan ja kuinka voimakasta vihaa saattaa kokea toista ihmistä kohtaan. Voiko sen seurauksena menettää inhimillisyytensä? Jossain tapauksissa takuulla voi, mutta mitä tekijöitä se vaatii? Vaikea sanoa kuka ampuisi ja kuka ei ja mitkä syyt lopulta ratkaisevat, ehkä osittain impulsiivisuuskin?
Lähipiirissäni on eräs voimakkaasti uskossa oleva henkilö ja olen kysynyt häneltä olisitko tosiaan valmis antamaan anteeksi lähiomaisen murhaajalle, joka katuu ja pyytää anteeksi? Raamatussahan näin kehotetaan tekemään. Vastaus kuului, että pakkohan se olisi. Vetäisin ensin kyllä lättyyn sitä.
No okei, mutta jäin miettimään pystyykö ihminen oikeasti antamaan anteeksi? Voimakkaan uskonnolisen arovomaailman omaaville nämä ovat erittäin haasteellisia, mutta mielenkiintoisia kysymyksiä.
Niinpä, vaikeita kysymyksiä. Monet varmasti uhoavat kostoa tuollaisessa tilanteessa, mutta tosiharva uskaltaisi liipasinta painaa. Siitä olen samaa mieltä, että tuomiot ovat liian lyhyitä suhteessa vakavaan tekoon.
Ongelma taisi ratketa jo, mutta kerron silti, että olen jo monta vuotta kerännyt kokoelmaa eriskummallisista murhista ja niiden motiiveista. Sieltä löytyy tekovälineitäkin joka lähtöön.